Koronaiskun saanut kulttuuriala kaipaa nyt turvaa – myös päättäjien halvoilta heitoilta

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Kokoomuksen Sari Niinistö peräänkuuluttaa mielipiteessään 8.9.2020, ei niin kovin yllättäen, leikkauspolitiikkaa koronapaniikin varjolla. Jos tälle linjalle lähdetään, tehdään kunnissa tyhjäksi valtion elvyttävät toimet ja pidennetään koronan talousvaikutuksia.

On helppo vaatia radikaaleja leikkauksia ottamatta täyttä vastuuta niiden esittämisestä. Niinistön tekstistä saa käsityksen, että päätöksiä tehtäisiin yleensä siitä näkökulmasta, mikä on itselle mieluista ja nyt poikkeuksellisesti pitäisi pystyä karsimaan myös itselle tärkeistä toiminnoista.

Tämä ajatus palveluiden priorisoinnista on itselleni vieras. Päätöksenteon perusteena tulee aina olla päätösten vaikutukset, ei omat mieltymykset.

Kaupungin kulttuuripalvelut eivät ole ylimääräistä nonparellia kaupungin kakussa, vaan tärkeä ihmisyyden ja yhteiskunnan rakennusaine, joka ei ole korvattavissa.

Korona on erityisesti nostanut esiin taiteen ja kulttuurin merkityksen yksilön ja yhteisön kriisinsietokyvylle ja hyvinvoinnille.  Korona paljasti myös kulttuurialan rahoituksen heikkouden ja merkittävän työllistämisalan turvattomuuden. Kulttuuriala tarvitsee nyt ennen kaikkea taloudellista turvaa, varmuutta tulevan suunnitteluun ja arvonsa tunnistamista myös päätöksenteossa, ei populistisia heittoja lakkautuksista.

Kirjoituksesta paistaa omien etuoikeuksien tunnistamattomuus. Yhteiskunnan palveluita ei tule rakentaa itselle ja itsensä kaltaisille, vaan kaikille, erityisesti huomioiden saavutettavuus, yhdenvertaisuus ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kulttuuria Helsingissä. Alueellinen ammattimainen kulttuuritarjonta mahdollistaa kulttuurin kokemisen kaikille.

Tämä vihapuheen ja epävarmuuksien täyttämä aika tarvitsee erityisesti kulttuurista pääomaa ja taiteen mahdollistamaa toisen kengissä kävelyä. Sen takaa nimenomaan monipuolinen tarjonta myös pääkaupungin ulkopuolella, sillä taide on aina ympäristöönsä ja aikaansa sidottua.

Kirjastoverkko takaa pääsyn paitsi kirjallisuuden ja tiedon äärelle, myös mahdollisuuden käyttää esimerkiksi yhteiskunnan sähköistyviä palveluita. Omalta osaltaan niiden tarjoama pääsy informaation äärelle on demokratian ja toimivan yhteiskunnan perustaa. Yksilölle ne tarjoavat monipuolisen mahdollisuuden oppimiseen, ymmärryksen laajentamiseen ja ihmisenä kasvuun katsomatta varallisuuteen tai asemaan.

Maakunnan kulttuurilaitoksilla on merkittävä rooli alueen kulttuurielämän ylläpitämisestä alan näkökulmasta suurina yksittäisinä työllistäjinä. Ilman niitä myös vapaalla taidekentällä on epävarmempaa. Taiteen läsnäolo myös hoivalaitosten, lasten ja erityisryhmien arjessa edellyttää sen ammattimaisten rakenteiden ylläpitoa.

Kulttuurin alasajo maakunnissa ohentaisi myös taiteen moninaisuutta ja tulkintoja. Vain moniääninen ja -tasoinen taide ja kulttuuri voi tuottaa positiivisia talous- ja hyvinvointivaikutuksia.

On iso harmi, jos sivistys on jo päässyt tilaan, jossa sen vaaliminen jää yksin ”vihervasemmistolle” kuten Niinistön kirjoituksesta on luettavissa.

Kulttuurisen pääaoman tasainen jakautuminen edellyttää monipuolista alueellista kulttuuritarjontaa joka pystyy puhuttelemaan erilaisia ihmisiä.

Ansioturva kaikille, mutta vastuullisesti

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen säesti Etelä-Suomen sanomissa 14.7.2020 puolueensa avausta ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamisesta kaikille. On harmi, jollei kokoomus ole todella asian takana ja valmiina laittamaan rahaa uudistukseen ja toteuttamaan sitä nopeastikin tekemällä työttömyyskassan jäsenyydestä pakollista ja lisäämällä työttömyysturvan rahoitusta, Vasemmistoliiton ehdotuksen mukaisesti, vaan kyseessä onkin jälleen vain kokoomuksen sääntömääräinen ammattiliittojen kampituskampanja.

Vasemmistoliiton ehdottama malli parantaisi järjestäytymistä ja sitä kautta vastaisi myös itse ongelmaan tehokkaammin.

Kokoomuksen puheenvuoroista paistaa, ettei työttömyysturvan haasteet ole hallussa. Havaittu haaste yllättävästä ansiosidonnaisen ulkopuolelle jäämisestä, on varmasti oikea. Mutta yllätyksen syy tuskin on kassaan kuulumattomuus, vaan työssäoloehdon jääminen vajaaksi liian lyhyiden työviikkojen vuoksi ja työttömyysturvalakiin sisältyvät ansat, jotka johtavat tulkintaan, ettei henkilö ole työvoiman käytettävissä.

Sipilän hallituksen työttömyysturvalain muutos 2016 vei ansioturvan monilta pelkästään sillä, että itsensätyöllistäjyys poistettiin ja silppu- ja pätkätöitä moninaisin työnmuodoin tekeviä alettiin enenevästi tulkita sivu- ja päätoimisiksi yrittäjiksi ja omassa työssään työllistyviksi, ei siis oikeutetuksi työttömyysetuuteen työn ja tulojen loppumisesta ja työhistoriasta huolimatta. Myös koronan myötä työttömäksi jääneille on tullut järkytyksenä nämä tulkinnat, usean kymmenenkin palkkatyövuoden jälkeen on esimerkiksi kulttuurityöläisiä todettu yrittäjäksi. Tämä tekee esimerkiksi alustatalouden kautta yrittäjäriskillä vasten tahtoaan toimivat työntekijät todella turvattomaksi.

Ansioperustaista turvaa vahvistetaan todellisuudessa pitämällä huoli siitä, ettei työnantajille mahdollisteta palkkatyön kriteerit täyttävän työn teettämistä pakkoyrittäjillä tai yrittäjämäisesti, että työstä maksetaan riittävää palkkaa ja työsuhteissa huomioidaan työssäoloehdon täyttyvyys. Tässä on tärkeää, että järjestäytymisaste on korkea, jotta ammattiliitot voivat pitää työntekijöiden oikeuksista huolta.

Onneksi sosiaaliturvan uudistusta valmistellaan tällä hetkellä ministeri Aino-Kaisa Pekosen johdolla huolellisesti, tosiasioihin nojaten ja vankalla asiantuntemuksella. Järjestelmä vaatii todella päivitystä ja muuttuneen työn ja yhteiskunnan huomiointia. Toivottavasti myös kokoomus on innolla mukana rakentamassa uudesta sosiaaliturvasta byrokratiaa purkavaa, ihmisten vapautta ja turvaa lisäävää, nykyistä oikeudenmukaisempaa järjestelmää.

Jos Kokoomus on todella huolissaan ansiosidonnaisen ulkopuolelle putoajista, se vaatii nollasopimuksille loppua ja alipalkkauksen kriminalisointia, kampanjoi itsensätyöllistäjien aseman puolesta sekä kannustaa ihmisiä liittymään ammattiliittoihin jo heti nuorena ensimmäisen työn ja opiskelun myötä. Se on parasta turvaa.

 

 

Suurpörriäisestä ei mitään hyvää seuraa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Valtuustoryhmämme ei voi hyväksyä soten peruspalveluiden kokonaisulkoistusta pörriäisten voitontavoitteluautomaatiksi.

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän esitys ulkoistaa perustason palvelut alueeltaan asteittain kokonaan yhteisyritykselle kumppaninaan jokin voittoa tavoittelevista Pörriäisestä on yllättävä ja vastuuton. Suunnan pitäisi olla ulkoistettujen palveluiden palauttaminen julkisen tahon järjestettäväksi.

Hyvinvointikuntayhtymä on välitilassa, jossa se ei ole demokraattisesti ohjattavissa ja tätä tilannetta käytetään nyt häikäilemättä hyväksi tekemällä ratkaisu, joka on vastoin asukkaiden, työntekijöiden ja omistajakuntien pidemmän aikavälin etua. Näin isoja askelia ei voi ottaa tilanteessa, jossa kuntalaiset eivät voi millään tapaa päätöksentekoon osallistua. Tästä valmistelusta on jätetty syrjään myös henkilöstö, jota suunnitelma välittömästi koskee.

Perustettava yhteisyritys siirtäisi perustason palvelut kokonaan yksityisen tahon määräysvaltaan. Nämä yhtiöt tavoittelevat aggressiivisesti voittoa ja suunnittelevat verotettavat tulonsa verottajan ulottumattomiin. Julkisen talouden ja sotepalveluiden tulevaisuuden saavutettavuuden sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin nähden sellainen ratkaisu olisi kestämätön.

Hyvinvointikuntayhtymän yksi tarkoitus oli integroida perustason ja erikoissairaanhoidon palvelut sekä sosiaalityö ja terveydenhoito tiiviimmin yhteen ja nyt se onkin itse luomassa vahvempia raja-aitoja siirtämällä koko perusterveydenhuollon voitontavoittelulogiikan piiriin

Doctor checking girl temperature

osakeyhtiölain mukaiseen hallintaan ja jättämällä muut sote-toiminnat Kuntayhtymän hallintaan. Vasemmistoliiton Lahden valtuustoryhmä ei voi hyväksyä tälläistä suuntaa, eikä se näytä myöskään perustuslain ja rajoittamislakien mukaiselta.

Korjataan Hyvinvointiyhtymän demokratiavaje

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Valtuustoryhmämme haluaa palauttaa sotepalvelut demokratian piiriin.

Lahden ja koko Päijät-Hämeen asukkaiden talouden kannalta olennaisimmat palvelut, koko SOTE on ulkoistettu kuntayhtymään demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Demokratiavajeen oireet ovat jo näkyvissä.

Asukkaiden tarpeet, väestörakenne ja sosio-ekonominen asema edellyttäisi toimenpiteitä terveyserojen kaventamiseksi ja hoitoonpääsyn takaamiseksi sekä käännettä palvelurakenteessa, esimerkiksi lastensuojelun raskaiden toimenpiteiden vähentämiseksi, panostamalla lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä perheiden palveluihin.

Palvelut ja niiden kehittäminen tarpeita vastaavaksi on kuitenkin halvaantunut.

Demokratiaan kuuluu, että äänestäjä tietää mitä, missä ja milloin päätetään ja voi vaihtaa päättäjät vaaleissa jos yhteiskunnan palveluiden suunta ei ole oikea. Nyt edes päättäjät eivät tiedä kuka viime kädessä vastaa palveluiden toimivuudesta ja riittävyydestä.

Yhtymän talousarvio leivotaan kasaan palvelussopimusneuvotteluissa, sieltä putkahtaa lopulta ”oikea” summa ja painopisteet talousarvioon. Se summa päätetään omistajakunnissa ja saman kokonaissumman vahvistaa Hyvinvointikuntayhtymän hallitus.

Ongelma on siinä, että koska rahat menevät maakunnalliseen laariin, ei kaupunginhallituksilla ja valtuustoilla ole mahdollisuutta päättää korvamerkityistä lisäyksistä budjettiin. Hykyn hallitus taas voi tehdä päätöksiä vain kuntien päättämän talousarvion sisällä. Kun Hyky peri tiukan talouden ja pahoinvoivan väestön on suurien muutosten tekeminen iso riski, johon ilman lisärahaa ei uskalleta ryhtyä.

Tämä liikkumavarattomuus johtaa kalliiksi tulevaan tilanteeseen, jossa ei uskalleta ottaa riskiä ja kokeilla muutoksia joiden tarve on yhdessä tunnistettu. Edes ns kuntien omistajaohjaus ei johda niihin muutoksiin, joita omistajakunnat haluavat.

Voi tuntua hyvältä ajatukselta estää poliitikoilta pääsy vaikuttamaan ison toimialan talousarvioon ja jonkun näkökulmasta palvelusopimusneuvottelut on ehkä hyvä tapa rakentaa talousarvio, mutta demokratiaa se ei ole, eikä tuota ihmisille heidän haluamiaan ja ansaitsemiaan palveluita.

Demokratialla on hintansa. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että demokratia palautetaan sotepalveluiden järjestämiseen esimerkiksi tilaaja-tuottajamalliin siirtymällä, kunnes valtakunnallinen soteuudistus toteutuu

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Ne kuuluvat demokratian piiriin.

Elisan energia ja osaaminen puoluehallitukseen

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Haluan olla tekemässä puolueelle työtä puoluehallituksessa ja tuoda pöytään osaamiseni muun muassa seuraavin painotuksin

 

  • Puolueen jäsenten ja alueiden tarpeiden aito kuuntelu ja osallistuminen esimerkiksi ohjelmatyöhön ja kampanjoiden suunnitteluun on edellytys vahvalle vasemmistolaiselle tulevaisuudelle. Hyvä puoluejohto ja viestintä ei auta, jollei alueilla ole voimavaroja toimia ja puolue tuntuu etäiseltä.

 

  • Köyhyyden poistaminen ja sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistaminen tulee olla mukana vasemmiston politiikassa läpäisevästi. Koulutuspolitiikka on tärkeä työväline köyhyyden ja sen vaikutusten poistamisessa.

 

  • Työelämän murros ja siihen vastaaminen sosiaalisesti kestävällä tavalla vaatii monenlaista näkökulmaa. Oma tulokulmani on kokemus palkkatyörakenteiden ja sitä myöten työsuhdeturvan ulkopuolella toimimisesta ja sen ongelmista eri työn muodoissa.

 

  • Ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset ovat osa vasemmistolaisuutta, eikä niistä voi kestävässä yhteiskunnassa tinkiä. Ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustamisen tulee näkyä rakentavasti politiikassamme ja toiminnassamme.

 

 

Elisa Lientola s.1979
Kuvataiteilija, varakansanedustaja ja valtuustoryhmän pj Lahdesta

Olen Hämeen varakansanedustaja ja vasemmistoliiton Lahdenvaltuustoryhmän puheenjohtaja toista valtuustokautta.   Olen toiminut niin osaston kuin piirinkin puheenjohtajana ja monissa lautakunnissa sekä tehdyt massiivisesti talkootyötä vaaleissa ja vaalien välissä koko porukan menestyksen eteen. Tiedän millaisilla resursseilla ja millaisessa toimintaympäristössä toimimme.

Näkökulmani politiikkaan on ratkaisukeskeinen ja rakentava. Työ pienen valtuustoryhmän johdossa on koulinut strategiseen viisauteen ja kykyyn tehdä laajaa yhteistyötä ja neuvotella tulosten aikaansaamiseksi.

Haluan aktiiveillemme paremman tuen. Se tarkoittaa, että heidän tarpeitaan kuullaan, jotta puolue tekee aidosti niitä asioita joita kentällä voidaan hyödyntää. Jäsenten ja aktiivien tulee myös päästä mukaan ajoissa ohjelmatyöhön ja suunnittelemaan kampanjoita hyödyttämään ruohonjuuritason työtä.

Koulutukseltani olen kuvanveistäjä ja ammatillinen opettaja, tällä hetkellä työskentelen Taiteen edistämiskeskuksessa läänintaiteilijana. Taiteellisen työn ohessa olen työskennellyt kaikilla koulutusasteilla opettajana. Olen kahden teinin yksinhuoltaja. Vapaa-ajalla remontoin vanhaa taloa ja liikun muun muassa juosten, suksilla ja rengastrapetsilla rymyten.

 

Säästöt eivät ole kääntäneet kuluja laskuun

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän budjettiylitys ei tullut yllätyksenä. Alibudjetointia harrastettiin pitkään. Oikeassa oleminen ei kuitenkaan nyt lämmitä yhtään, kun lukuja katsoo ja voi olla aika varma, etteivät ylitykset jää tähän(kään) vuoteen.

On selvää, ettei sotekulujen voi antaa kasvaa nykyistä tahtia. Hoitojen, lääkkeiden ja teknologian kehityksen, sekä yleisen elintason nousun myötä kulujen kasvua palvelutarpeen kasvaessa pitäisikin olla mahdollista hillitä myös suurten ikäluokkien ikääntyessä. Kulujen kasvua ei voi laittaa kuntien muusta palvelusta karsittavaksi, ilman pahoinvoinnin kasvua ja perheiden kaikkoamista alueelta. Siksi meidän kunnissakin pitää uskaltaa myös keskustella perustelluista palveluverkkomuutosten ja toimintamallien muutosten mahdollisuuksista. Jotta voimme ottaa uusia parempia malleja käyttöön, on luovutava joistain vanhoista ja turvallisen tuntuisita.

Ennen kaikkea kuitenkin avainasemassa on alueen maksukyvyn parantaminen, jotta sotenkaan kanssa ei tarvitsisi kiikkua veitsenterällä.

Hyvinvointikuntayhtymä tuottaa palvelut valtakunnallisesti vertailtuna halvalla ja tehokkaasti. Alueen asukkaiden veronmaksukyky on heikko ja sitä kautta kuntien talous. Verokertymä ei kuitenkaan parane jäädyttämällä investointeja infraan ja elinvoimaan ja säästämällä arjen sujuvuudesta. Etenkään, kun kyse ei ole yhden vuoden, vaan kasvavasta kymmenien vuosien haasteesta.

Tarvitsemme maakunnassa työikäisen väestön maakuntaanmuuttoa, sekä huomattavaa koulutustason ja sitä kautta työllisyyden nostoa koko maakunnassa. Näiden toteutuminen edellyttää vahvaa panosta varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja koulutukseen, sekä hyvinvointia rakentaviin ja ylläpitäviin palveluihin ja elinvoimapolitiikkaan. Samalla meidän pitäisi todella pureutua köyhyyden ja sen seurausten hoitamiseen, jotta ongelmien periytymisen kierre saataisiin poikki.

Yhtymä peri kunnilta niukat panokset perusterveydenhoitoon. Sen lisäksi Hykyltä odotettiin säästöjä heti sen perustamisvuonna. Perus- ja erikoissairaanhoidon yhdistämiselle ja kuntarajojen poistumiselle laitettiin paljon toiveita, siitä huolimatta, että verrokkien esimerkit osoittivat, että vastaavien yhtymien toiminnan alussa on tarvittu selkeitä lisäpanoksia.

Niukkuudessa ei ole saatu aikaan käännöstä erikoispainotteisuudesta perustasolle, sillä korjaavia palveluita tarvitaan aina enemmän muiden puuttuessa ja ne on pakko järjestää, jolloin leikkuri käy taas perustasolla tai ei-lakisääteisissä palveluissa. Vaikkei Hykyn ylityksille löydy yhtä selittäjää, sieltä silti nousevat esiin lastensuojelun tarpeen kasvu, sekä työttömyyden ja päihdeongelmien kulut. Nämä ovat ne haasteet joiden taklaamiseen tunnetusti tarvitsisimme lisäpanoksia, jotta ongelmat eivät pääsisi liian pitkälle.

Ylitykset eivät siis johdu siitä, että jotain olisi tehty liikaa, vaan siitä, että on tehty liian vähän. Eikä siihen auta se että edelleen tehdään vähemmän.

Liian tiukkaa talouslinjaa olemme jo koittaneet ja tulos on jälleen ennennäkemätön alijäämä. Olisiko aika kokeilla jotain muuta? Voisivatko kunnat ja hyky yhdessä kokeilla esimerkiksi lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja perhepalveluiden kuntoon laittamista vaikkapa viiden vuoden investointiohjelmalla? Voisimme edes testata toimivien palveluiden vaikutusta lastensuojetarpeen ja kulujen kehitykseen.

 

 

Käänne ympäristökestävään Eurooppaan on köyhyyttä estävää politiikkaa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Ympäristökriisit, köyhyys, konfliktit ja ihmisioikeusloukkaukset ovat aina kietoutuneet yhteen.

Siksi ilmasto- ja ympäristökriisin ratkaisun tulee olla kaiken politiikan keskiössä ja niihin tulee vastata sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden kaventuminen katastrofaalisesti eivät ole uusia uhkia. Koko oman elinikäni ne ovat olleet läsnä, mutta olemme valinneet odottaa ja toivoneet että markkinat korjaavat virheemme. Virhe on kuitenkin itse kapitalistinen jatkuvan luonnon resurssien käyttäöön perustuvassa jatkuvan kasvun mallissa.

Nyt seinä on vastassa ja tietoisuus noussut. Nämä ovat viimeiset vaalit, joissa voimme vaikuttaa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen 1,5 asteeseen ja vähentämään massasukupuuttoja. Mikäli laskemme ympäristökriisit etenemään hallitsemattomasti, on meillä edessämme myös kiihtyvä kilpailu vähenevistä resursseista elinkelpoisista alueista, jolloin omistava luokka kyllä pelastaa nahkansa ja muut jäävät rannalle konfliktien keskelle kilpailemaan keskenään. Köyhimmät ja kipeimmät ovat muutoksen suurimmat häviäjät.

Siksi meidän on viipymättä otettava käyttöön kaikki keinot hillitä lämpenemistä ja ympäristötuhoa. Jotta muutos saadaan toteutettua ilman konfliktoitumista, meidän tulee toimia pakottavalla lainsäädännöllä, verotuksella ja investoinneilla, niin ettemme syyllistä pienituloisia ja keskiluokkaa, vaan annamme aitoja vaihtoehtoja ja ilmastokriisi maksatetaan saasteiden tuottajilla.

Ilmastonlämpenemisen pysäyttämistä ei pidä nähdä työn ja toimeentulon vastakohtana. Säilyttääksemme toimeentulon meidän on oltava kärjessä luomassa uutta ympäristökestävää työtä. Jos vain kiellämme asioita, ilman vaihtoehtoisia tapoja, työtä ja investointeja ympäristökestävään toimintaan, emme saa kriisiä ratkaistua vaan levottomuuksia ja vastarintaa aikaan. Siksi rahavirrat tulee kääntää ympäristölle haitallisesta toiminnasta ympäristökestäviin elinkeinoihin ja TKI-toimintaan.

Lento- ja laivaliikennettä tulee verottaa päästöperustaisesti EU:n laajuisesti ja EU:n tulee toimia ripeästi globaalin lentoveron edistämiseksi. Haittaverotuksesta saatavilla tuloilla tulee rakentaa parempaa raideliikenneverkostoa ja kehittää kestävämpiä liikkumisen tapoja lentämisen vaihtoehdoksi.

Energia on suurin päästöjen tuottaja. Siinä on päästävä eroon hiilestä, turpeesta ja lopulta maakaasustakin. Tämä vaatii paitsi napakkaa takarajaa luopumiselle EU:n sisällä, myös investointia tutkimukseen ja kehittämiseen.

Kulutuksessa tulee suunta olla kohtuullisuudessa, kestävyydessä ja kiertotaloudessa. Meillä ei ole varaa kasvattaa kulutusta sitä mukaa kun teknologia kehittyy.

Suomen tulee olla edelläkävijä Euroopassa ja Euroopan globaalisti, jotta olemme luomassa ratkaisut ja pärjäämme taloudellisesti. Myös historiallinen taakka saastuttajana velvoittaa meitä hoitamaan osamme globaalissa rajat ylittävässä kriisissä. Se on parasta pakolais-ja siirtolaispolitiikka sekä rauhanpolitiikka pitkällä aikavälillä.

Suomalainen puhdas luonto ei ole totta tulevaisuudessa jollemme nyt muuta suuntaa

Ratkaistaan lapsiperheköyhyys

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Suomessa elää laskentatavasta riippuen 100 000-150 000 lasta köyhyydessä. Tällä köyhyydellä on pitkät jäljet, sillä se rajaa tulevaisuuden mahdollisuuksia jo lapsena.

 

Stressaantunut, epävarmuudessa elävä lapsi tai nuori ei voi nähdä pitkälle valoisaan tulevaisuuteen, saati löytää keinoja sen saavuttamiseen. Stressaantuneina pystymme keskittymään vain välittömiin tarpeisiin.

 

Köyhyys on periytyvää ja syrjäyttävää. Köyhällä lapsella ei useinkaan ole samankaltaisia turvaverkkoja  tai kasvua ja itsetuntoa tukevaa ympäristöä harrastuksista puhumattakaan, kuin ikätovereillaan.

 

Tiedämme kuinka 90-luvun lama jätti jäljet sukupolveen. Nyt se sukupolvi on tämän päivän vanhempia ja heiltä leikataan taas. Heihin, jotka jo ovat osattomia ja joiden lapset syrjäytymisvaarassa osui kipeiten viime vuosien leikkaukset perusturvaan, lomarahoihin, lapsilisiin, perusopetukseen ja koulutukseen ja erityisesti varhaiskasvatusoikeuden rajaus.

 

Varhaiskasvatus turvaa lapsen kasvua ja oikeuksia sekä vaikuttaa oppimisen edellytyksiin ja koulumenestyksiin myöhemmällä ijällä merkittävästi. Tätä mahdollisuutta erojen tasaamiseen ei saa viedä lapsilta rangaistuksena heidän vanhempiensa työttömyydestä.

 

Jotta osattomuus ja pahoinvointi ei kumuloidu entistäkin vahvemmin, tulee subjektiivinen päivähoito-oikeus palauttaa ja kohentaa lapsiperheiden taloutta korottamalla 50€:lla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta sekä tekemällä toisen asteen koulutuksesta aidosti maksutonta. On huutava ristiriita, että lapsilisät kuuluvat kaikille paitsi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsiperheille. Lapsilisiä ei tulisi katsoa tuloksi toimeentulotukihakemuksessa.

Kaikki lapset ansaitsevat hyvän arjen ja valoisan tulevaisuuden

Taloudellisten edellytysten lisäksi tarvitsemme suoraa arjen apua ja rinnallakulkijoita erityisen haavoittuvassa asemassa oleville perheille. Tiedämme että yksinhuoltajuus, pienituloisuus/työttömyys, alhainen koulutustaso ja vanhemman mielenterveysongelmat ennustavat vahvasti syrjäytymistä. Nämä perheet tarvitsevat tukea, jotta syrjäytymiskierre voidaan katkaista.

 

Ambivalentti alkoholisuhteemme

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Yle uutisoi to 21.3. että Humalassa tehtyjen surmien määrä nousi viime vuonna 2017 vuoteen verrattuna 25-30%, mikä selviää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ennakkotiedoista. Nousu on niin suuri, ettei se selity vuosivaihtelulla.

Yle 21.3.2019

Todennäköinen selitys on alkoholin myynnin vapauttaminen, mikä näkyy tilastollisesti aina humalaisen väkivallan määrissä. Vaikka kokonaiskulutus nousi alle prosentin, niin riskikäyttäjälle reunan yli meneminen ei tarvitse suurta nousua.

Jos teemme alkoholipolitiikkaa ”vahvojen” ehdoilla, niin että alkoholi on helposti saatavilla, meidän on samalla varauduttava paremmin mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien hoitoon, perheiden tukeen, terveyshaittakulujen nousuun ja turvallisuuden parantamiseen. Ongelmakäytön vaikutus ei koskaan rajaudu vain käyttäjään, kuten surmatilastotkin kertovat.

Yhteiskunnassamme on iso ristiriita; Vapautamme alkoholin saatavuutta ja edelleen osin normalisoimme ongelmakäyttöä samalla kun herkästi leimaamme ja syrjäytämme ihmiset, joille alkoholi tai muut päihteet ovat ongelma ja lainsäädännöllä estämme huumeongelmaisten avunsaannin.

Onko tällaisessä kulttuurissa ihme, että suhde päihteisiin on mutkikas?

Tarvitsemme tutkitusti onnelliseen masentuneiden maahamme paremmat mielenterveyspalvelut, jotta ongelmia ei hoideta päihteillä. Samalla meidän tulee muuttaa päihdepolitiikkamme humaanimmaksi ja kohdella kaikkia ihmisiä aidosti vertaisina leimaamatta. Ongelman myöntäminen ja avun hakeminen on helpompaa, jollei mukana seuraa häpeä heikkoudesta tai pelko oikeudellisista seurauksista ja työpaikan menetyksestä.

Huumeiden käyttäjää ei tule rangaista vaan auttaa. Rankaisu ei estä riippuvaisen käyttämistä, mutta hoitoon hakeutumisen se estää tehokkaasti. Lainsäädäntömme pitäisi mahdollistaa myös huumehaittojen hoito. Huumeita ei voiteta sodalla käyttäjiä vastaan vaan huumereitit katkaisemalla ja rakentamalla yhteiskuntaa, joka paremmin mahdollistaa merkityksellisen elämän ilman päihteitä. Muistaen sen, ettei täydellistä elämää ole ja aina joku eksyy ja tarvitsee läheisineen tukeamme.

Varhaiskasvatusta tulee vahvistaa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Jos haluamme, että Suomessa koulutustaso nousee, ja haluammehan me, koska se on edellytys työllisyyden parantamiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle, meidän on panostettava laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapset ovat tällä hetkellä alueellisesti eriarvoisessa asemassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vuoksi. Rajaus vaikuttaa erityisesti jo valmiiksi haastavammassa tilanteessa oleviin perheisiin ja lapsiin.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jota suomalaisissa päiväkodeissa pääasiassa tarjotaan, on positiivinen sosio-ekonomisesta taustasta johtuvia eroja tasaava ja koulumenestystä ennustava vaikutus. Epätasa-arvoisuus siis kumuloituu, kun lapset, joilla mahdollisuuksia on lähtökohtaisesti. niukemmin suljetaan ulos palvelusta joka heidän mahdollisuuksiaan vahvistaisi.

Rajaus on ollut myös takapakkia tasa-arvokehitykselle, sen estäessä erityisesti naisten työllistymistä. Työn murros haastaa niin perheitä kuin yhteiskuntaa. Työnmurrokseen vastaamisessa on osansa myös varhaiskasvatuspäätöksillä. Palveluiden, jotka mahdollistavat perheen ja työn yhteensovittamisen. Vuorohoitoa tulee kehittää ja joustavoittaa, ei jäykistää ja vähentää.

Laadun varhaiskasvatuksessa takaa pieni ryhmäkoko, yli 3-vuotiailla 1:7, päivähoitopaikan, ryhmän ja henkilöstön pysyvyys ja pedagosisesti pätevä henkilökunta yhdessä hoitajien kanssa.  Tämä mahdollistaa lapsen yksilöllisen kohtaamisen ja hänen kasvunsa tukemisen. Aikaa pitää päiväkodissa olla arjen pyörityksen lisäksi myös yhteydenpitoon perheeseen. Varhaiskasvatuksessa tulee pitää kiinni myös lähipalveluperiaatteesta ja päivähoito toteutuu lapsen arkiympäristössä.

Koulutustason nostamiseksi varhaiskasvatusosallisuutta on nostettava ja hyvä keino siihen on seuraavalla hallituskaudella maksuttoman esiopetuksen laajentaminen 5-vuotiaisiin.

 

Oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnan rohkea rakentaja.