Kokonaisuus ratkaisee, ei kovin ääni

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Kaupunki muuttuu ja palveluverkko sen mukana. Kouluja on perustettu, lakkautettu ja yhdistetty aina. Koko kaupungin palveluverkko on muutoksessa, osa rakennuksista on huonokuntoisia ja epätarkoituksenmukaisia. Lapsimäärät vuosikymmenten saatossa alueilla elävät ja viime vuodet Lahti on painiskellut sen kanssa että vaikka väkiluku ja veronmaksajien määrä ei juuri kasva, niin lapsimäärä kasvaa, mikä on hienoa.

Hyvinvointiyhteiskunnan tarkoitus on turvata kaikille yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen varhaiskasvatuksesta perusopintojen kautta toiselle asteelle ja siitä eteenpäin jos halua on. Järjestelmä ei ole täydellinen, eikä muuttumaton, ei seiniltään eikä sisällöltään, sen pitää mennä eteenpäin. Valitettavasti toki aiemmat ratkaisut ja olemassa olevat tilat sanelevat reunaehtoja. Emme ole tilanteessa jossa voisimme räjäyttää koulut pois ja rakentaa ne täysin tyhjästä haluamallamme tavalla. Kun muutoksia, isoja tai pieniä tapahtuu, niin keskiössä tulee olla lapsen ja nuoren yhdenvertaisuus.

Lahdessa lukioverkko elää myös ajassa. Nyt palveluverkon osalta tilanne on johtamassa siihen, että kaksi lukiota on todennäköisesti pian samalla tontilla. Toinen oppilaitoksista, Tiirismaan lukio, aloitti jo hallinnon yhdistämisestä huhujen alettua kovaäänisen rummutuksen Tipalan perinteistä, Tipalan julkkiksista  ja Tipalan ilmapiiristä, tuloksista ja sitten opettajien tulevista sairaslomista ja opiskelijoiden vääjäämättömästä syrjäytymisestä isossa koulussa. Onneksi myös oikeaa huolta isosta koosta ja oppilailta huolta oppimisen tuesta ja ryhmäkoosta.

Keskustelusta jäi tyystin syrjään yhdistymisen toinen osapuoli Kannaksen lukio. Lukio johon mennään kenties usein heikommalla keskiarvolla, mutta valmistutaan hyvin arvosanoin, jossa sielläkin kannetaan huolta suuren koon vaikutuksista arkeen. Lukion, jolla silläkin on pitkät perinteet ja oma toimintakulttuurinsa ja vahvuutensa. Sen sijaan että Kannaksessa olisivat opiskelijat ja opettajat barrikadeilla pitämässä kiinni ”meidän” oikeudestamme pysyä pienenä, siellä on mietitty mikä on nuorten kannalta yhdenvertaista; se että osin samoissa tiloissa rinnakkain toimii kaksi erilaista lukiota eri sisäänpääsyvaatimuksin kahden rehtorin alla, vaiko se että hallinnosta säästämällä ehkä saisi oppilashuoltoon ja opintojen ohjaukseen resurssia ja oppilaat saman katon alla ovat yhdenvertaisessa asemassa.

On totta että suurista lukioista on vähän kokemusta, eivätkä tutkimukset tue ajatusta että isot lukiot tuovat isot säästöt. Mutta kiistatonta todistusta ei ole myöskään sitä, ettäkö koulu koko yksiselitteisesti johtaa syrjäytymiseen. Todennäköisesti koulun toimintakulttuurilla, esimiestyöllä, henkilökunnalla, opiskelijoiden tukipalveluilla ja ennen kaikkea opintopolun rakentamisella, niin ettei opettaja vaihdu jatkuvasti on vaikutusta oppimistuloksiin kokoa enemmän. Opettajat ovat ammattilaisia, heidän työhönsä kuuluu ainesubstanssin lisäksi osta pitää huoli kasvukipuilevista nuorista. Minä luottaisin Kannaksen koulun opettajan sanaan siitä, että kyllä he ammattilaisina osaavat huolehtia ettei opiskelijoita katoa ja uskon ett samanlainen itseluottamus omaan ammattitaitoon löytyy myös Tiirismaan opettajilta jos tarve vaatii.

Kenelläkään ei ole halua väkivalloin yhdistää kouluja tarpeettomasti, mutta päättäjien lautakunnassa on katsottava kokonaisuutta. Koko kouluverkkoa, ennusteita ikäluokista, kaavoitusta ja ennen kaikkea käyttötaloutta jota jokainen tilainvestointi ja erillinen vajaakäyttöinen liikuntatila tai labraluokka syö vähentäen henkilöstöresurssia. Minusta on tärkeämpää turvata opetusresurssit kuin jonkin erillisen yksikön itsenäisyys. Pitkät perinteet ja kunniakkaat historiat tai opettajien osaaminen ei uuden myötä katoa. On mahdoton yhtälö kokonaisuuden kannalta, että siirtäisimme joitakin kovaäänisimmin huutavia kouluja sivun kokonaistarkastelusta.

koulumaailma uudistuu parhaillaan nopeasti ja laajenee koulun seinien sisältä niin fyysisesti kuin sisällöllisesti ilmiöoppimisen kautta koulun seinien ulkopuolelle. Yhdenkään koulun henkilökuntineen ei pitäisi katsoa maailmaa nyt poteroistaan ja pitää kiinni ”meistä” muita vastaan.

On surullista kuinka elitistisin perustein Tipalaa on puolusteltu, vaikka joka kannanotto toteaa ettei sitä ole kyse sen voi lukea rivien välistä. Ja kyllä me kaikki lahtelaiset tiedämme, viimeistään kun lapsemme ovat koulussa, kuinka kouluja arvotetaan, valitettavasti.

Kyllä me lautakunnan jäsenet kannamme huolta suuresta lukiosta. Se kauhistuttaa, mutta olemme valmiita tekemään töitä sen eteen, että oppilasmäärästä huolimatta jokainen tulee kohdatuksi.

On vaikea ajatella miten tilanne olisi parempi jos sama nuorisomäärä samalla tontilla olisi niin että nuoret ovat eri koulun oppilaita, jolloin ihan jo hallinnollisesti olisi vaikea puuttua tilanteisiin, järjestää jouhevaa arkea ja huolehtia että kaikki saavat sitä tukea mitä tarvitsevat. Erillisillä hallinnoilla vaarannettaisiin oppilaiden yhdenvertaisuus ja vaikeutettaisiin opettajien arkea. Olisi ilmeistä että tilanteessa ei ole mitään järkeä ja tilojen ”lainaaminen” toiselta koululta aiheuttaisi turhaa työtä ja pahimmillaan vallankäyttöä. Kun edessä vääjäämättä olisi yhdistyminen, erillisyydellä pitkitettäisiin sitä pahaa oloa, joka nyt velloo ja joka on valitettavasti tartutettu myös opiskelijoihin. Kenenkään opettajan, opiskelijan, päättäjän tai rehtorin ei pitäisi opiskelijalle viestiä, että jokin muutos aiheuttaa väistämättä huonon lopputuloksen ja kaikki on mennyttä. Tämä on outo viesti jossa koulu on saamassa mahdollisimman pian uudet tarkoituksenmukaiset ja puhtaat tilat.

Vaikka kuinka ymmärrän entisten ja nykyisten Tipalalaisten tuskan luopumisesta ja pelon suuresta oppilasmäärästä, en pysty itselleni rehellisesti nuorten etu edellä perustelemaan erillisiä hallintoja. En millään. Tilanne on toinen jos tilat ovatkin jossain muualla kuin yhteiselä Kampus-alueella. Tosin silloinkin miettisin tarvitaanko kahteen pienehkön lukioon erillisiä rehtoreita keskustan alueella.

Lautakunnassa emme tule päättämään asiasta sen mukaan kuka huutaa ja painostaa eniten. Ja uskokaa pois tulemme varmasti seuraamaan esimerkiksi Jyväskylän ja Vantaan lukioiden toimintakulttuureita ja opintopolkuja ja oppimaan niistä, mikäli tilakysymys johtaa lukioiden hallinnolliseen yhdistämiseen.

Luopuuko Salpaus nollasopimuksista?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Valtuusto sai 13.11. kokouksessa vasauksen aloitteeseen jossa Vasemmistoliiton ryhmä vaati nollasopimuskäytäntöjen lopettamista kaupunkikonsernissa. Vastaus löytyy valtuuston esityslistalta/pöytäkirjasta. Vastaus alkaa:

Koulutuskeskus Salpaus -kuntayhtymässä ei käytetä

tarvittaessa työhön kutsuttavia työsopimuksia tai

virkamääräyksiä, eli niin sanottuja nollatuntisopimuksia.”

Koulutuskeskus Salpaus vastaa nyt vähän höpöjä. salpauksen käyttämiä sopimuksia ei ole aloitteessa sotkettu nollasopimuksiin,kuten vastaus väittää.

Nollatuntisopimuslaisia eivät suinkaan ole vain tarvittaessa töihin kutsuttavat, vaan juuri vastauksessa mainitut määräaikaiset ja sivutoimiset, joille ei virkamääräyksessä ole kirjattu minimituntimäärää, vaan nollasta johonkin opetusvelvollisuus.

Nollatuntisopimus vie työntekijältä kaiken työsuhdeturvan. Kun sopimus ei turvaa mitään, ei epäkohtiinkaan työpaikala voi puuttua. Sinua ei tarvitse irtisanoa, riittää kun lukujärjestyksesi on seuraavalla viikolla tai viimeistään seuraavassa jaksossa tyhjä.

Näin Salpaus myös toimii. Toimin itse aikanaan Salpauksessa pätevänä opettajana kahdeksan vuotta nollasopimuksella ja enimmäkseen sivutoimisena, enkä todellakaan vapaaehtoisesti, enkä ainoana.

Kun rakastat työtäsi nuorten kanssa, pidät alaasi tärkeänä, ja elätät perhettäsi ja samalla pelkäät ettei seuraavassa jaksossa ole tunteja, otat vastaan vaikka 45 opetustuntia viikossa kun pomo pyytää, joustat kunnes katkeat. Et voi kieltäytyä edes aineesta johon et olisi pätevä, sinut korvataan kyllä.

Pelko aiheuttaa tehottomuutta ja mahdollistaa myös vallan ja resurssien väärinkäytön.

Kaltaisiani lähes kymmenvuotisia vastentahtoisia itsensä loppuunpolttaneita sivutoimisia nollasopimusalpauslaisia riittää kymmenittäin.

Itse tiesin aikanaan, ettei paluuta rakastamaani työhön ole, kun kerroin esimieheni esimiehelle räikeistä epäkohdista. Epäkohdista, jotka vaaransivat niin nuorten turvallisuuden kuin opetuksenkin ja kulutti koulutuksen varoja kankkulankaivoon.

Tämä yhtenä esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu julkisessa organisaatiossa, kun sitä johdetaan pelolla. Kun ammattilaisten työsuhteet ovat sellaisia ettei kukaan uskalla puuttua epäkohtiin ja kun puuttuu, ei tarvitse laitonta irtisanomista. Paperilla ja todellisuudella on välillä iso ero.

Toivottavasti kun Salpaus nyt tietää käyttävänsä faktisesti nollasopimuksia se myös lupauksen mukaisesti jatkossa on niitä käyttämättä. Kaikki sopimukset jotka eivät perustu työntekijän tahtoon ja työajan alaraja on määrittämättä ovat nollatuntisopimuksia ja nollassa on sellaisen työyhteisön ilmapiirikin joka nollasopimuksia

Palveluseteli eriarvoistaa kalliilla

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Sivistyslautakunta saa selvityksen varhaiskasvatuksen palvelusetelistä vasta marraskuun kokouksessa, kaupunginjohtajan talousarvioon kuitenkin sisältyy 1,3 miljoonan euron kuluerä kalliin järjestelmän käyttöönotosta. Lahdessa on jo käytössä ns Lahtilisä jolla kaupunki subventoi yksityisiä päiväkoteja käyttävien perheiden päivähoitomaksuja. Palvelusetelijärjestelmä on byrokraattinen, kallis ja suuria ketjuja suosiva järjestelmä joka syrjäyttää pienet paikalliset vastuulliset päiväkotiyrittäjät.
Yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävä on täydentää julkista, ei korvata sitä. Lahdessa on saavutettu jo kriittinen taso, lisäämällä yksityisen hoidon osuutta ylitetään pian kynnys jolloin omaa palvelutuotantoa ei voida enää hallitusti suunnitella eikä yksityistä valvoa.

On tärkeää että jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, myös erityistä tukea tarvitsevilla, oppimishaasteisilla ja heillä joilla on sosiaalisia haasteita. Erityisopetus, vuorohoito ja tuki perheille on se seikka joka vertailuissa tekee julkisessa yksityistä kalliimpaa. Yksityinen ei kuitenkaan ota ilman eri korvausta jos ollenkaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Hankalasti käyttäytyvän lapsen voi myös irtisanoa hoitopaikasta ja näin on tehtykin.
Yksityisiä palveluntuottajis valvotaan lähinnä varhaiskasvatuslupaa hakiessa, sen jälkeen henkilöstöstä voi tippua lastentarhanopettajat jotka nimenomaan pedagogista varhaiskasvatusta toteuttavat. Iso onelma on myös se etteivät suuret palveluntuottajat joilla palveluseteli on räätälöity maksa veroja Lahteen, jos edes Suomeenkaan.
Palvelusetelin edellyttksenä on nollamaksuluokka joka aiheuttaa sen, että palvelusetelillä tuotettu varhaiskasvatus on kalliimpaa kuin julkinen, joten argumentti säästövaikutuksist valuu sormien läpi. Etenkin kun palveluntuottajat alkavat korottaa hintoja saatuaan monopoliaseman ja kunnalta jäänyt investoinnit tekemättä.

Yksityisen voittoa tavoittelevan varhaiskasvatuksen ongelma on etteivät perheet suinkaan lupauksista huolimatta saa rahalleen parempaa vastinetta vaan päinvastoin, voitto revitään henkilökunnan mitoituksesta. Taide, liikunta, luonto jne kuuluvat jokaiseen julkiseen päiväkotiin. Niitä ei tarvitse erikseen hakea yksityisestä päiväkodista.

Lapsillamme ei kuulu tehdä liiketoimintaa. Varhaiskasvatuksen avaamisesta markkinoille on enää askel siihen että investointien pelossa alamme ulkoistaa peruskoulutusta.

 

Ryhmäpuhe 14.8.2017 / Talousarvioseminaari

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, varavaltuutetut ja muut läsnäolijat

Päätöksiä tehdessä meidän valtuutettujen pitää muistaa että olemme, ainakin lehtitietojen mukaan, keskimäärin keskiverto lahtelaisia vanhempia, varakkaampia ja koulutetumpia.

Kun teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat saavutettavuuteen, esimerkiksi suljemme toimipisteitä tai tarkastelemme maksuja, meidän ei pidä arvioida asiaa sen mukaan kuinka itse saavutamme palvelut ja mikä meille on mahdollista, vaan mikä on mahdollista myös kaupunkilaisista heikoimmassa asemassa oleville. Siksi ulkoistaminen, palvelusetelit ja yksityistäminen, saati taksakorotukset eivät voi olla ratkaisu kaikkeen.

Julkisen, selkeän pysyvän palvelutarpeen, siirtäminen yksityiselle ei pelasta välttämättä taloutta, mutta todennäköisesti eriarvoistaa käyttäjiä. Vuokrissa maksamme kyllä yksityisen vuokranantajan tai päivähoitoketjun kulut ja riskit, ainakin viisas yrittäjä näin toimisi. Täydentämään yksityistä tarvitaan julkistakin palveluita silti.

Talousarvioyllätyksenä ei tule ryhmämme halu poistaa varhaiskasvatuksen rajaus ja turvata päivähoidon ja perusopetuksen ryhmäkokojen maltillisuus ja erityisen tuen resurssit saati halumme tutkia Sotepalveluiden kipukohdat, jotta vältämme alibudjetoinnin, joka on yleensä johtanut huonosti arvioituihin äkkiliikkeisiin kesken talousarviokauden. Jos olemme rehellisiä, ei verokeskustelun voi välttää.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saavutettavuutta matalalla kynnyksellä ei voi kyllin korostaa Taloudellisestikaan näkökulmasta.

Sellaisista palveluista jotka ehkäiset pahoinvointia tai yksinkertaisesti aiheuttavat tahattomastikin onnellisuutta ei kannata talouden nimissä karsia. Niitä pitää uhallakin ruokkia. Juuri sellaisia kuin konsernijohtaja Mäkinen esimerkki Odenplanin aseman portaista. mahdollistetaan ilo ja liike taiteen ja pelillistämisen keinoin, etenkin paikoissa joissa ympäristön koettua turvallisuutta ja viihtyvyyttä tarvitsee kohentaa.

Investoinnit henkiseen pääomaan esimerkiksi pieniin kaupunkifestivaaleihin ja museon, teatterin ja niin edelleen sisällöntuotantoon, liikuntamahdollisuuksiin ja vapaaseen sivistystyöhön ovat tuottavia investointeja. Ne tukevat niin kaupungin imagoa, kuin kaupunkilaisten hyvinvointiakin. Pieni kädenojennus kaupungilta voi auttaa synnyttämään isoa lisäarvoa kaupungille hyvinvoinnin ja työllisyyden lisäyksenä sekä tuloja alueen yrityksille.

Lahden on tehtävä enemmän työtä markkinoidakseen itseään yrityksille Lahden palveluilla ja korjaamalla imago todellisuutta vastaavaksi. Eli hyväksi. Joskin silloin, palveluissa ei saa olla aukkoja. Päivähoitopaikan on löydyttävä, liikenteen toimittava ja harrastusmahdollisuuksien oltava moninaisia ja kulttuurissa kerroksia ja ulottuvuuksia.

Työllisyysasteeseen voidaan vaikuttaa hankinnoissa paikallista suosimalla.

Jos näin heterogeeninen joukko pystyy kuvittelemaan ja toteuttamaan haluamansa kaupungin, niin tulijoita, niin asukkaista kuin yrityksia kaupunkiin pitäisi riittää. Emme me lahtelaiset niin poikkeavia tarpeinemme muusta väestöstä ole.

Vaihtoehdottomuutta vastaan taistellaan sivistykseksellä ja koulutuksella

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Puhe Lahden vapputorilla 1.5.2017.

Hyvät toverit,

Suomen työväen historia on tappioista huolimatta kunniakas. Olemme saaneet aikaan yhden tasa-arvoisimmista maista.

Silti Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoden viettäminen herättää ristiriitaisia tunteita aikana, jona historia niin vahvasti toistaa itseään. #yhdessä tuntuu välillä jopa irvokkaalta.

Koskaan emme ole olleet näin vauraita kuin nyt ja silti niin haluttomia auttamaan lähimmäisiämme.

Olemme muistelleet eilen ja tänään tovereitamme, jotka nousivat taistelemaan tasa-arvon ja ihmisarvon puolesta, jotta me saamme toteuttaa unelmiamme, saaneet mahdollisuuden kuulua ammattiliittoon, koulutukseen ja osallisuuden yhteiskuntaan. Työväenliikkeen sankareiden ja heidän työnsä jatkajien saavutuksia murennetaan nyt ennennäkemättömällä tahdilla.

Viime viikon Veteraanijuhlassa perääänkuulutettiin talvisodan henkeä; yhtenäisyyttä jonka suomalaiset olivat saavuttaneet puolustaakseen nuorta maataan itsenäistymisen kivuista huolimatta. Tuolloin eri taustaiset suomalaiset yhdistivät voimansa, eivät puolustaakseen jotain puhdasta rotua, vaan valtiota, jolla oli jotain hyvää annettavaa kansalleen. Isänmaallisuus rakentui uskoon siitä, että tämä maa, sen arvot ja tapa toteuttaa niitä on jotain, mitä kannattaa puolustaa. Talvisodan henki ei ole vihaa vierasta kohtaan, saati naapuria, se on tahtoa rakentaa yhteistä hyvää, sellaista yhteiskuntaa johon jokainen kuuluu.

Sata vuotiaassa Suomessa äärioikeisto on ominut käyttöönsä ja liannut isänmaallisuuden ja kansan käsitteet ja sen symbolit. Meidän on otettava ne takaisin. Meidän on liitettävä niihin vihan ja sorron sijasta takaisin solidaarisuus ja lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhteinäisyys.

Kun katson yhteiskuntaa nyt, moni ei sen vauraudesta huolimatta, tai juuri siksi, tunne kuuluvansa siihen, heillä ei ole juuria tai sosiaalista viitekehystä, ei näkymää tulevaan sen enempää kuin menneeseen.

Lainaan suurmiesten sijaan tänään oman sukupolveni, laman lasten sanallistajaa Asaa joka kuvaa osattomuutta yhteiskuntaan ja mielestäni ristiriitaa suhteessa historiaan ja isänmaahan Vaaranmaan kertosäkeessä:

Mul’ ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul’ ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn

Moni kokee olevansa osaton, irrallinen, vailla päämäärää ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Politiikka näyttäytyy vaihtoehdottomana ja herrojen tuolileikkinä todellisen yhteiskunnan rakentamisen sijaan. Kuinka syrjäytetyt voisivat tuntea tämän maan omakseen?
Maan joka luo kuvaa kapitalismille välttämättömistä työttömistä laiskoina loisina, joita pitää rangaista, vaikka työpaikkoja ei kerta oikeasti ole.

Porvarit muokkavat yleistä mielipidettä solidaarisuutta vastaan. Käännyttää työttömiä työssäkäyvän, matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden, pienyrittäjiä duunarin kimppuun.

Meille on syntymässä lailliset orjamarkkinat joissa työtä tehdään pakosta työttömyysturvan eteen tai yrittäjän riskillä työttömyysturvaa alemmalla korvauksella, sillä oikeutta perusturvaan ja perusoikeuksiin heikennetään jatkuvasti askel kerrallaan. Tämä koettelee niin perusoikeuksia kuin oikeudentuntoakin. Köyhyys ei rajoitu rahan puutteeseen se sulkee erityisen tehokkaasti yhteiskunnasta me joilta puuttuu muukin pääoma.

Työttömän oikeudet kulkevat käsikädessä työssäkäyvien oikeuksien kanssa. Työväenliike ei saa antaa piiruakaan periksi tässä taistelussa, mutta sen on huomioitava työelämässä tapahtunut muutos ja otettava itsensätyöllistäjät suojiinsa, jotta yrittäjyyden ja palkkatyön väliinputoaminen ei mahdollista sortoa.

Hallituksen politiikka yhdessä pidempään jatkuneen pääoman vallan kanssa on suistanut ihmisarvon kriisin. Juuri kun olisi aika muistaa historiaa, kohdata tosiasiat ja oppia niistä, maan johto on osoittanut täydellistä ymmärryksen puutetta niin historiaa, yhtenäisen yhteiskunnan rakentamista kuin ihmisarvon kunnioitustakin kohtaan.

Historiassa kaikki suuret kriisit ja hirmuteot ovat saaneet alkunsa kahtiajaosta ja ihmisarvon riistämisestä. Sata vuotta sitten Suomessa vietiin ihmisyys ”punikeilta” demonisoimalla heidät.
Sanat luovat todellisuutta ja sanat ovat valtaa. Kun unohdetaan että sanoilla luodun viholliskuvan takana on todellinen ihminen, lihaa ja verta, tunteva ja ajatteleva yksilö, ei surmatyötä enää pidetä moraalittomana.

Ihmettelemme yhdessä Hitlerin saksan hirmutekoja, sitä etteivät keskitysleirien naapurit puuttuneet. Samalla oma hallitus siunaa ihmisarvon riisumisen projektin silmiemme alla tietoisina tapahtuvasta.

Punikki, punavihermädättäjä, suvakkihuora, maaahantunkeutuja, loinen, ja kaikki muut sanat joita en pysty edes toistamaan, joilla suomesta turvapaikkaa hakevia pakolaisia ja maahanmuuttajia julkisesti kutsutaan. Ne kaikki tähtäävät samaan yhteiskunnalle vaaralliseen ihmisarvon riistoon, jonka maan johto hyväksyy avoimen rasismin ja poliittisen äärioikeistolaisen terrorin höpisemällä ääripäistä tilanteessa, jossa toinen ääripää on ihmisarvon tunnustaminen jokaiselle ja toisessa ääripäässä avoin rasismi, väkivalta ja uhkailu. Hallituspuolueiden kansanedustajat fantasioivat julkisesti punikkien lahtaamisella ja raiskaamisilla sananvapauden nimissä. Äärioikeiston väkivallanteoissa näkyy jo etääntyminen yhteisestä ihmisyydestä.

Maahanmuuttajat ja työttömät, ihan tavalliset ihmiset jotka elämä on heittänyt erilaisiin tilanteisiin ovat kohteena projektissa joka alentaa ihmisarvoa sekä sanojen että toiminnan tasolla.

Tämä tapahtuu koska yksi yhtenäisen suomen saavutuksista, vasemmiston synnyttämä tasa-arvoinen koulutus on romutettu ja sitä romutetaan edelleen. Leikkaukset koulutuspolitiikkaan ovat bensaa liekkeihin kahtia jaossa. Laaja sivistys ja koulutus on yhteiskunnan yhtenäisyyden paras turva. Liima joka pitää yhteiskunnan kasassa synkkinäkin aikoina.

Kun edellinen hallitus vielä kykeni pitämään tuloerot kurissa, tämä hallitus on kasvattanut niitä. Samalla syöden pienituloisimpien ostovoimaa korottamalla välttämättömien palveluiden omavastuita ja tekemällä koulutuksesta mahdollista vain varakkaille.

Hyvät toverit,
Emmehän anna oikeiston viedä lastemme tulevaisuutta? Tiedämme kuinka sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua, silti oikeisto keskustasta ja kristillisistä kokoomuksen kautta perussuomalaisiin haluaa pitää työttömien lapset poissa varhaiskasvatuksesta, vaikka siihen osallistuminen ennustaa koko tulevan koulutuspolun menestystä.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa romuttanut duaalimallin, ajatuksen siitä, että valitsipa nuori sitten lukion tai ammatillisen koulutuksen peruskoulun jälkeen, hänellä on mahdollisuus päästä opinnoissaan eteenpäin aina ylimpään koulutukseen saakka. Nyt resurssit ammatillisesta koulutuksesta on ajettu niin ahtaalle, että tarvittavan osaamisen voivat saavuttaa vain vahvimmat itseopiskelijat tai he joiden vanhemmilla on varaa maksulliseen koulutukseen.

Tieto ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme vaikuttaa ja kyseenalaistaa tarvitsemme tietoa. Tietoa lähimmäistemme haasteista, arkitodellisuudesta, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta ja päätöksenteon vaikutuksista tulevaan laajasti.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on ollut yleissivistävien aineiden kuten historian ja yhteiskuntaopin ohentaminen. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?

Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa, on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät, jotka onnistuvat valheellisesti osoittamaan osattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteelle kohteen?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittää lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmistoliikkeen on, hyvät toverit, taisteltava yhdessä. Jokaista meistä tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus, jossa toveriemme perintö elää.

Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla itseämme heikomman puolesta yhtenä rintamana. Meidän voimamme on solidaarisuudessa joka ei katso syntyperää, varallisuutta, uskontoa tai etnistä taustaa, ihmisarvon jakamattomiudessa. Me laitamme hyvän kiertämään, vailla vastapalveluksen vaatimusta.
Toverimme sata vuotta sitten uhrasivat henkensä, jotta meidän on nyt muita keinoja. Meidän tarvitsee paremman yhteiskunnan eteen antaa aikaa. Aikaa lukea, tutkia, kirjoittaa, puolustaa, vaikuttaa olla ehdollavaaleissa ja tehdä saadulla poliittisella mandaatilla kaikkensa oikeudenmukaisen, yhdenvertaisen, ihmisarvoa kunnioittavan yhteiskunnan eteen. Siksi vetoan teihin jokaiseen. Aktivoitukaa!

Hyvää työväenjuhlaa toverit!

Nöyrä kiitos äänestäjille ja tukijoille

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lämmin ja nöyrä kiitos äänestäjilleni ja tukijoilleni kuntavaalien äänistä. Olen iloinen saadessani jatkaa työtäni Lahden kaupungissa yhdenvertaisuuden ja palveluiden saavutettavuuden eteen. Taidetta ja kulttuuria en tule koskaan politiikassa unohtamaan, kuten en muitakaan vaalityössä esiin nostamiani asioita. Tulen olemaan aktiivinen valtuutetun työssäni, vaikka lautakuntapaikkoja varmasti tulemme menettämään vaalituloksen myötä ja se tuo omat haasteensa. Uskon yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa.

Vasemmistoliitto menetti omasta äänisaaliistani ja valtakunnallisesta menestyksestä huolimatta yhden valtuustopaikan, mikä harmittaa pitkään. Vasemmistoliitto on Lahdessa kivuliaassa sukupolvenvaihdosprosesissa. Uusia toimijoita on onneksi tullut mukaan toimintaan viime vuosina ja lähti ehdokkaiksi rohkeasti tehden upeaa työtä ja piristäen vaalikampanjaa. Nuoret miehet meiltä jäi listaltamme uupumaan. Ne äänet menetimme vihreille ja demareille. Tämä vaalikampanja osoitti, kuinka tärkeää on rohkeasti asettua ehdolle keräämään ääniä yhteiseen pottiin. Kapealla listalle ei saada laajaa kannatusta. Uskon että Vaalifestivaalillamme tavoitimme nuoria, bussimainokset näkyivät katukuvassa ja ehdokkaat tekivät hyvää työtä torilla ja lähiöiden ostareilla. Meitä vain oli liian vähän. Siksi kutsun sinua mukaan toimimaan nyt hyvissä ajoin.

Tappio ei tarkoita sitä että alamäki alkoi, vaan sitä, että seuraavia vaaleja varten kootaan vasemmistovoimat yhteen ja työ uusien ehdokkaiden kouluttamiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi alkaa nyt ja yhdistyksissä vastuuta jaetaan laajemmalle joukolle. Liian paljon on olut valtuutettujen varassa. Tarvitsemme useampia kasvoja, useampia näkökulmia ja useampia viestijöitä.

Hämeen Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja paikallisena valtuutettuna katson jo kohti ensi vuoden maakuntavaaleja. Niissä on mahdollisuus kääntää Vasemmisto Päijät-Hämeessä valtakunnallisen suunnan mukaiseen nousuun.

Maakunnallinen vaali teettää työtä ja vaatii taloudellisia resursseja ja kanssaihmisten tukea. Tukiryhmän kerääminen alkaa nyt, jotta rahoitusta saadaan kerättyä ja vaalimateriaalia tehtyä ajoissa laadukkaasti.

Jos koet halua nostaa Vasemmisto maakuntavaaleissa tukijoukoissani uuteen nousuun ideoillasi, viestintätaidoillasi tai hyvällä flyerinjakokunnollasi, olethan ajoissa yhteydessä. Pienikin apu on merkittävä ja olen siitä kiitollinen.

 

Kiitos tuesta, yhteistyöstä ja jokaisesta äänestä ja suosituksesta. Haluan olla luottamuksenne arvoinen.

Vaalityötä tehdään yhdessä.

Miksi rukkaset ministerimallille

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei voi hyväksyä ministerimallia.

Lahdessa kuntavaaleissa 2012 äänioikeuttaan käytti 53 prosenttia äänioikeutettua. Puolet kaupunkilaisista, vaikka kunnissa päätetään kaikkein lähimpänä kuntalaista olevista asioista. Niistä jotka vaikuttavat arkeen ja joihin todella voi vaikuttaa. Kaupunginvaltuusto on se päätöksentekoelin jota on helppo lähestyä ja antaa palautetta.

Demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää että kaikki vaaleilla valitut edustajat kantavat vastuunsa ja heillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa valmistelusta päätöksentekoon.

Kuntalain hengessä on mahdollista vahvistaa poliittista päätöksentekoa. Se ei kuitenkaan missään määrin määrää että vallan keskittäminen palkkapoliitikoille ja sitä kautta valtuuston vallan kaventaminen on poliittisen päätöksenteon vahvistamista.

Jos valta keskittyy 59:stä valtuutetusta kuudelle kaupunginhallituksen jäsenelle, jotka pitävät niin jaostot kuin keskeiset lautakunnatkin otteessaan, niin mihin enää tarvitsemme lautakuntia? Tai koko valtuustoa? Isojen puolueiden ryhmäkurihan takaa että kun kaupunginhallituksessa tai lautakunnassa on kanta kerran päätetty, niin siinä pysytään, vaikka asiantuntijat muuta sanoisivat.

Ministerimalli sitoo lautakunnat KH:n hihnaan, vaikka niiden pitäisi asiantuntijaeliminä saada työskennellä rakentavasti. Samalla se passivoi niin lautakuntien jäsenet kuin valtuutetutkin, ja siirtää heidät syrjään asioiden ytimestä, jolloin myös koko kansanvallan ajatus hapertuu.

Kaupunkilaisten valitsemilla edustajilla tulee jokaisella mieluummin olla entistä vahvempi rooli, sitä tukeekin valiokuntamalli lautakunnissa ja sitä tukisi päätösvallan palauttaminen valtuustolle niissäkin asioissa joita siltä on delegoitu alemmas.

Ministerimallilla tuodaan valtakunnan politiikan hallitus-oppositio kuntatasolle. Ja suuren osan valtuutetuista ja heidän mukanaan vielä isomman joukon kaupunkilaisista jäädessä vaille vaikuttamisen mahdollisuuksia syntyy paljon tyytymättömyyttä ja riitaisia päätöksiä, hiljaisemmat mutta tärkeät signaalit jäävät kuulematta ja eripura saa polttoainetta. Näennäisen Sujuva prosessi ei takaa hyvää lopputulosta.

Tämä ei takuulla lisää äänestysintoa kaupunkilaisten keskuudessa. Ja sitä huonommin demokratia toimii mitä vähemmän ihmiset osallistuvat edes äänestämällä.

Viidessäkymenessäyhdeksässä valtuutetussa piilee paljon osaamista ja kokemusta jonka pitää kuulua ja näkyä päätöksenteossa. On demokratialle irvailua väittää poliittisen päätöksenteon vahvistamiseksi valtuuston vallan heikentämistä

Kun juuret on katkottu ei runko vahvistu

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahden ammattikorkeakoulun päätös lakkauttaa koru- ja vaatetusalan muotoilu kertoo paljon Ammattikorkeakoulun johtamiskulttuurista ja ymmärryksestä alojen erilaisuudesta. Lamk perustelee korusta ja vaatteesta luopumista näiden suuntautumisalojen pienuudella. Millään kulttuurialalla, etenkään erikoisaloilla ei ole vastuullista kouluttaa suuria määriä keralla, se ei silti tarkoita etteikö aloja tarvittaisi. aloilla on omat erityispiirteensä, myös omanlaisensa työkentät. Kulttuurialoilla ei mennä valmisiin työpaikkoihin vaan luodaan useimmiten työ itse.

Nyt Lamk haluaa nostaa paikkamääriä teollisessa muotoilussa ja luoda immateriaalisen muotoilun ohjelman, mikä tarkoittanee palvelumuotoilua, jota jo Suomessa koulutetaan. Hyvän peruskoulutuksen saanut muotoilija voi hyvin erikoistua palvelumuotoiluun nytkin Yamk-opinnoissa Lahdessakin. Käyttäjäjäkokemukset- ja käyttäjälähtöisyys ovat muotoilun perusta, oli muovata asia sitten käyttöliittymä, liikenne tai jalkine.

On huolestuttava näkymä että Lahden ammattikorkeakoulun johto näkee teollisen muotoilun tulevaisuuden alana jota kasvattaa vaate- ja korumuotoilun ohi. Koru- ja vaate eivät ole mitään auringonlaskun aloja. Kotimainen ekologisesti ja eettisesti kestävä vaate tulee olemaan tulevaisuutta. Ala jonka laadukas koulutus ajetaan alas ei voi laajeta ja kehittyä.

Kun LAMK kokoaa koulutusaloja ISKU:n kiinteistöön niemeen, ajatus kai on että alojen opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy jotakin aivan uutta lisäarvoa. Tuo lisäarvo jää kovin laihaksi ja yllätyksettömäksi jos jäljellä on vain teollinen muotoilu. Kutkuttavampaa olisi nähdä mitä syntyy biotekniikan, sosiaali- ja terveysalan yhteistyöstä vaate- ja korusuunnittelu.

Muotsikan rungosta on rönsyjä karsittu jo riittävästi, esimerkkinä siihen aikanaan liitetty Lahden Taideinstituutti sekä elokuva- ja tv-linja. Jälkimmäinen aikana jona juuri audiovisuaalinen media laajeni, kasvun ja kehittämisen potentiaali lisi ollut. En voi allekirjoittaa väitettä että Lamkin johdon päätöksillä runko vahvistuisi kun rönsyjen sijasta on latvottu juuret.

Johtamiskulttuuri näyttää jatkuvan edelleen vanhanaikaisena autoritäärisenä. Ammattikorkeakoulussa muutoksia ei rakenneta ruohonjuuritasolta ylöspäin kehittämällä ja asiantuntemusta hyödyntämällä, vaan mekaanisesti lukuja tuijottaen ja valmistelemalla asiat pimennossa. Näin ei voi syntyä positiivista kehittämisen kulttuuria, eikä houkuttelevaa ja haluttua työ- tai opiskelupaikkaa.

Lahden kaupungin olisi syytä terästäytyä omistajaohjauksessaan koulutuspolitiikan suhteen ja pitää huoli siitä että laadukas muotoilukoulutus vahvistuu ja osaaminen juurtuu myös Lahteen.

 

Kaikkien puolueiden yhteisrintama yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen puolesta on tervetullut!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Katja Ståhl kertoi eilisessä (21.2) lehdessä, vastauksena Juha Honkosen aiheelliseen kysymykseen lapsiystävällisen kaupungin linjauksesta rajata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, lähteneensä kuntavaaliehdokkaaksi juuri tämän käsittämättömän päätöksen vuoksi. siis päätöksen josta juuri Kokoomus on itsepintaisesti pitänyt kiinni, vaikka tilaisuuksia virheen myöntämiseksi ja korjaamiseksi on ollut. Ståhlin havainnot rajaamisen haitoista ovat aivan oikeat ja tutkimustulokset tukevat oikeutta rajaamattomaan, mieluiten maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Surullista kyllä, mutta Kokoomuksesta löytyy muutakin mieltä. Esimerkiksi valtuutettu Merja Vahter totesi taannoisessa käsittelyssä että lapset kuuluvat kotiin ”sanoivat tutkimukset sitten mitä tahansa”.

Kokoomus kiirehti kyllä viime vuonna paikkaamaan yrittäjille aiheuttamaansa haittaa lautakunnassa viemällä läpi päätöksen kompensoida yrittäjille rahallisesti lapset jotka eivät nyt hoitoon pääse. Lapsille ja perheille aiheutetusta haitasta ei ollut huolta. Lapsen oikeudet tulivat jyrätyksi ideologisista syistä, ei edes taloudellisista. Jotka nekin olisivat huono ja kestämätön peruste olla tasaamatta sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia eroja varhaislapsuudessa ja taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, syli, lämmin ateria ja se laadukas varhaiskasvatus. Parhaiten ja yhdenvertaisimmin tarpeeseen vastataan pitämällä huoli kaupungin omasta päivähoitoverkosta, jossa perheitä tuetaan arjen haasteissa ja erityislapset saavat tukea.

Mahdollinen muutaman sadan tuhannen euron säästö on äkkiä kuitattu sillä, että rajaus estää monia vanhempia, etenkin naisia, työllistymästä. Tämän päivän työelämä ei odota hoitopaikkapäätöstä. Kuluja syntyy kun väsynyt vanhempi ei saa rakennettua kiintymyssuhdetta tai kun lapsen sosiaaliset taidot jäävät oppimatta tai motoriset ja kielelliset haasteet huomaamatta ja tuki saamatta. Perheet tuntevat parhaiten tarpeensa.

Varhaiskasvatuksen rajaus tulee perua ja samalla myöntää ettei ryhmäkokoja voi nostaa vaikka oikeistohallitus siihen luvan antaisi, mikäli haluamme lapsille hyvän elämän perustan. Myöskään psykologiresurssit eivät ole riittävät varhaiskasvatuksessa. Meidän pitää painottaa kynnyksettömyyttä ja aitoa yhdenvertaisuutta korjaavien erityisratkaisujen sijaan. Kotihoidon tuen kuntalisä on paikallaan ihan pienille lapsille, sillä lapsiperheköyhyys on kasvussa, mutta äitien sijasta isät pitäisi kannustaa jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Ehkä sillä ehkäistäisiin myös niitä tilanteita, joissa isä jää lapsiperhearjesta ulos lopullisesti eron myötä.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, kuntavaaliehdokas

Kuvataiteilija Elisa Lientola
elisa.lientola@gmail.com
0442518806
http://elisalientola.net/

Lahden Kaupunginvaltuutettu Vas
www.elisalientola.fi

Punavihreillä arvoilla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta