Perussuomalaisten on kannettava vastuunsa rasistisesta väkivallasta

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Yhteiskuntaamme ei kuulu rasistinen väkivalta. Forssassa tapahtunut turvapaikanhakijoihin kohdistunut väkivalta ja pelottelu on äärimmäisen vakava ja tuomittava ilmiö. Valitettavasti häirintää ja uhkavaa käytöstä turvapaikanhakijoita kohtaan on tapahtunut muuallakin Hämeessä. Forssan tapahtumilla on poliisin mukaan rasistinen motiivi (Yle 24.8.2016) ja poliisi tarttuu tilanteeseen tiukemmin. Mikä muukaan voii olla vastaanottokeskusten ja niiden asukkaiden häiriköimisen syy?

 

Hyökkäystä vastaanottokeskukselle ei voi puolustella maahanmuuttopolitiikalla, huhupuheilla tai yksittäisen maahanmuuttajan tekemisillä. Yksilöinä olemme kaikki yhdenvertaisia ja laki on sama kaikille. Virkavalta tutkii rikokset ja oikeuslaitos jakaa rangaistukset. Jos maahanmuuttajaa on syytä epäillä rikoksesta, rikosilmoitus tehdän poliisille, ei astaloilla vastaanottokeskukselle. Oman käden oikeutta ei tule käyttää.

 

Odotan hallituspuolue Perussuomalaislta tiukempaa puuttumista puoleen edustajien syrjintään yllyttäviin puheisiin. Nyt ei ole aika murehtia galluplukuja vaan rakentaa rauhaa kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden välille. Jytky päästi hengen pullosta ja sen takaisin saaminen onkin vaikeampi rasti, mutta olisi suoraselkäistä edes yrittää.

 

Mikäli kritiikkiä maahanmuuttopolitiikasta tarvitaan, tulee palaute antaa hallitukselle ja eduskunnalle asiallisesti. Vaikuttaminen tapahtuu demokratian keinoja käyttäen ei henkilöihin kohdistuvan pelottelun ja väkivallan keinoin. Eivät turvapaikanhakijat ole vastuussa mailman konflikteista, saati Suomen hallituksen tuloeroja kasvattavasta ja tulevaisuuden näkymiä kaventavasta politiikasta.

 

Sotaa, sortoa ja hätää pakenevat ihmiset etsivät turvaa ja se meidän on pystyttävä antamaan. Maailmassa on 60 miljoonaa pakolaista, Forssassa kourallinen. Forssassa vihamielisyyttä ylläpitävät ja lietsovat voivat valita yhteiskunnan jossa yhteistyöllä ja ihmisarvoa kunnioittamalla saavutetaan parempi tulevaisuus.

Hyvinvointikuntayhtymä valtuustossa 27.6.2016

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahden kaupunginvaltuusto käsitteli hyvinvointikuntayhtymän perustamispykälän kokouksessaan 27.6. esityslista . Tavoitteet on kirjattu esityslistaan. Lukija voi katsoa lukeeko perussopimuksessa tai esityksessä vankkaa tukea sille, että nämä erinomaiset tavoitteet toteutuvat.

Käsillä oleva päätös on käytännössä suurempi kuin yksikään mahdollinen kuntaliitos.

Uudessakin kunnassa yhteisten päätösten tekijät ja rahakirstun vartijat valitaan demokraattisesti vaaleilla ja niin kauan kuin palveluita ei ulkoisteta kulkevat rahoitus, valta ja vastuu käsikädessä.
Nyt olemme päättämässä siitä, siirrämmekö tärkeimmät palvelumme kuntayhtymälle jossa ei voi sanoa edustuksellisen demokratian toteutuvan.

Minä en todistettavasti ole pilkunviilaaja. Mutta puhe uuden hyvinvointikuntayhtymän perustamisesta on häiritsevää kun kyse on vanhan erikoissairaanhoidon kuntayhtymän perussopimuksen muuttamisesta.
Kukaan ei ole onneksi sentään perustamassa pahoinvointikuntayhtymää.

Me kaikki haluamme turvata palvelumme hyvällä tasolla perusterveydenhuolto edellä ja häivyttää integraation esteet niin perus- kuin erikoissairaanhoidon, sosiaalipuolen kuin muun terveydenhuollon tieltä. Hävittää kuntarajat estämästä järkevää palvelurakennetta ja räjäyttää siilot toimialoilta. Asiakkaan ja tämän palveluiden tulee todellakin olla lähtökohta ja kehittämistä ei tule lopettaa.

On hyvin erikoista että näin mittavaa muutosta on valmisteltu ilman kansalaiskuulemisia ja henkilöstön vahvaa osallistumista. Mistä tulee viisaus palvelutarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa jollei asukkailta?

Voiko tämä unelma ihanteellisesta sotesta toteutua luomalla merkittävä demokratiavaje?
Onko uudistuminen vanhoissa rakenteissa ylipäätään mahdollista, vaikka viranhaltijat ovatkin tehneet arvokasta ja ansiokasta työtä asiakaslähtöisesti ja uudistumishaluisesti? Emmehän ole varsinaisesti perustamassa uutta, vaan sullomassa omaa toimintaamme vanhaan varsin luutuneeseen rakenteeseen. Meillä ei ole hallussamme mitään työkalua tuon rakenteen muokkaamiseen ja todelliseen uudistumiseen sen sisällä.

Onko näin suuresta päätöksestä koskaan historiassa ollut näin vähän tietoa?
Valmistelu pohjautuu 2015 ajankohtaiseen valmisteluun. Aikaa on kulunut, hallituksen sinkoilusta tiedämme vain päivämäärän jolloin jotain tapahtuu. Ehkä.

Suurin asia mitä emme tiedä, ja johon vastuullisen päättäjän olisi pitänyt varautua jo tämän päätöksen valmistelussa on talous. Mitä maksamme tästä väliaikaisratkaisusta? Missä on tarkka suunnitelma etenemisestä? Miten kustannukset alkavat kehittyä. Mikä on se konkreettinen palveluverkko, rakenne ja organisaatio ja palvelulupaus josta nyt päätämme?

Taloudelliset vaikutukset on täysin arvioimatta.Yhtymä, saati jäsenkunnat eivät ole varautuneet talousmuutoksiin. Tälläinen etunoja on jo ennenkuulumaton ja ennenkaikkea vastuuton, ei rohkea.

Mikään ei takaa, että uudistuminen vanhaan rakenteeseen palveluita integroidessa toteutuu ja ettei päätöksen jälkeen jokainen kuuluta kyllä säästöjen perään, mutta vastusta sitten aina kun jokin olisi omassa kunnassa muuttumassa.

Luottamuksen päätöksenteossa täytyy perustua faktaan. Tietoon, jonka varassa voidaan todeta, että tästä suurella todennäköisyydellä tai varmasti koituu hyvää yhteisöllemme.

Nyt niin ei voi valitettavasti todeta. Emme tiedä oikeasti rahoituksen järjestämisestä mitään;. ”Jäsenkunta maksaa asukkaidensa käyttämät palvelut yhtenäisillä suoritehinnoilla” ei aivan selvitä kuka määrittelee palveluiden hinnat, tarpeen, katon. Maksaja vai laskuttaja? Miten palveluketju rakentuu palvelemaan asiakasta peruspalvelupainotteisesti ja hillitsemään kulujen kasvua, vai syntyykö tästä rahaimuri, johon meillä ei ole virtakytkintä?

Oikea laita ei näytä luottavan omiinsa, perusteluna kuuluu usein että tehdään nyt itse ennen kuin valtio tulee ja pakottaa. Onko oikeistohallitus tekemässä omiensa mielestä niin suuren virheen että pitää sahata oksa alta, vai onko oikeistolla kiire varmistaa, että palvelut ulkoistetaan ja demokratiaa kavennetaan siltä varalta ettei hallitus siinä onnistukaan.

Tiedolla vai tunteella?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahden kaupunginhallitus käsitteli eilen selvitykset Tiirismaan koulun käyttökieltoon asetetun sisäilmaongelmaisen koulun korvaamisen vaihtoehdot. Sivistyslautakunnan varajäsenenä olen kuullut ja saanut kuulla perustelut niin virkamiehiltä sivistystoimialalta kuin poliitikoilta ja kaupunkilaisiltakin. Enkä ole saanut mitään perusteltua syytä muuttaa esitystä peruskorjauksesta uudisrakennuksen kannalle. Päinvastoin.

 

Ymmärrän hyvin että sekä kaupunkilaisia, että päättäjiä seuraa Laune-trauma. Oppilaiden ja henkilökunnan terveyden ja turvallisuuden tulee tietenkin olla ensisijalla. Mutta uusi, etenkään ongelmalliseen paikkaan rakennettaessa ei ole sen varmemmin turvallinen kuin hyvin peruskorjattu.

 

Kaupunginhallituksessa varajäsenenä istuessani tein sen minkä koin ainoaksi rehelliseksi vaihtoehdoksi. Äänestin Tiirismaankoulun perusparannuksen puolesta, siitä huolimatta että jäsenemme, jota syvästi arvostan oli sivistyslautakunnassa toiminut päinvastoin.

 

Ei ole olemassa pomminvarmoja rakennusteknisiä ratkaisuja. Meillä on onnistuneita peruskorjayshankkeita ja susia uudisrakennuksia. Toki myös toidinpäin. Molemmissa toivottavasti myös virheistä opitaan.
Koulurakennuksen ja uudisrakennusvaihtoehdot on tutkittu kaupungin tilakeskuksen ja ulkopuolisen asisntuntijan voimin. Peruskorjaus on täysin mahdollinen. Korjausprosentti on 68, mikä tarkoittaa että vertailut Launeen koulun historiaan voi jä.ttää tykkänään. Tiirismaan kiinteistön tapaus ei millään rinnastu Launeen keissiin. Launetta korjailtiin useaan otteeseen koteloiden, kapseloiden, tiivistäen ja toheloiden senaikaisten, nuttemmin kehnoksi todettujen oppien mukaan. Käsitykset korjausrakentamisesta ovat onneksi muuttuneet. Nyt puretaan riskit perusteellisesti pois, eikä ongelmia aiheuttavia ontelorakenteita ole jäämässä.
Samalla pystytään säästämään pala katoavaa vuosikymmentä. Rakennuksella on erityistä kulttuurihistoriallista ja kaupunkikuvallista arvoa. Itseäni ihmetyttää joidenkin päättäjien ajattelutapa jossa museoammattilaisten arvioille ei anneta arvoa, vaan ne nähdään vastuksena. Sen sijaan että etsittäisiin ratkaisuja sekä suojella että rakentaa turvallisesti, harmitellaan sitä ettei syytä purkuun löydy. Nämä ovat niitä palasia historiaa joita joku 100 vuoden päästä kaipaa, kuten me nyt vaikkapa Puupaavolaa. Emme ehkä kykene näkemään lähihistorian arvoa tässä ajassa. Siksi meillä on museossa tutkijat.
Ennen kaikkea. On helppo paukutella henkseleitä päättäjänä joka lupaa uudisrakennuksia, asiantuntijalausunnoista piittaamatta, jollei tarvitse kantaa huolta siitä että sivistystoimialan, mukaanlukien perusopetuksen käyttötalous on jo nyt tiukilla ja tiukkenee. Uudisrakennus toisi siihen vähintään 200000€:n tiukennukset vuosittain jo nyt näköpiirissä olevien lisäksi ja päälle ne kulut joita tulisi vähintään vuoden, ehkä useamman väistötiloista. VE2 Lotilan koulun viereen näyttää selvityksessä ehkä halvemmalta, onhan se pienempikin. Mutta haastava tontti tuo yllätyksiä ja kuluista puuttuvat vielä kustannukset kulkuväylien ja tiestön muutoksista.
Jos lähdemme tekemään vastuuttomia päätöksiä tunne ja pelko edellä ja koska muutama äänestäjämme vaatii, tulemme tekemään niin jatkossakin ja sitten on turha itkeä päivähoitomaksuja, avustajaresursseja, ryhmäkokokoja, tuntikehyksiä ja valinnaiskurssien määriä. Lahti on panostanut menneinä vuosina hyvin opetukseen. Nyt syliin kaatuneet tilat ovat viemässä opetusta reippaasti alas. Siinä riittää puolustettavaa ilman lisäpaineitakin. Toki me valtuutetut näistä viimekädessä päätämme, mutta en näe valtuustoa joka lisäisi sivistystoimialan budjettia. Nykyisillä valtasuhteilla se raha tapeltaisiin joltain muulta toimialalta ja niukkuutta on viime vuodet jaettu kaikkialla, joten helppoa se ei olisi.
Ja vielä kysymys niille itseoppineille rakennusasiantuntijoille jotka siitä huolimatta että rakennus- ja kaavoitusasiantuntijat pitävät mahdottomana Lotilan koulun viereen rakennettavaa vaihtoehtoa ovat fakkiutuneet siihen ajatukseen. Ihan todellako oman talosi vesienhallinnan näkökulmasta rakentaisit talosi tontillesi rinteeseen tai sen slle etkä mäen päälle?

 

jos voi turvallisesti peruskorjata säilyttäen vanhaa (mikä on myös ekologisempi vaihtoehto), niin miksi aiheuttaa, muka lasten ja opettajien edun nimissä, turhaa viivytystä turvalliselle koululle ja käytännössä leikkauksia opetukseen?

Vappupuhe Lopella 1.5.2016

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Hyvät toverit,

SSS tarjoaa paljon puheenaihetta. Hallituksen sorto-politiikka on kuitenkin teidän silmienne edessä ja koskettaa varmastikin edes välillisesti teitä kaikkia. Valitettavasti edessä on vielä kolme katkeraa ja kivistä vuotta jotka repivät kansaa kahtia. Olette tietoista ja tiedostavaa väkeä. Hallituksen syntien kertaaminen ei vie eteenpäin tässä joukossa.
Hallituksen toimet sotivat arvomaailmaamme vastaan, erityisesti ihmiskuvaamme vastaan. Sen ihmiskuvan vakiintuminen yhteiskuntamme normiksi on kuitenkin yksittäisiä päätöksiä suurempi uhka. Siksi meidän yhteinen tehtävämme on entistä tärkeämpi. Siksi katson taaksepäin ja etsin viisautta toveri pasifisti Yrjö Kalliselta.

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä

Nämä kuten monet muutkin Kallisen sanat ovat päivänpolttavia vaikka vuosikymmenten takaa.Tämä noiduttu kehä kiihtyy kiihtymistään ja myrkyttää yksilön ja yhteiskunnan. Se estää pysähtymästä näkemään kokonaisuutta ja näkemästä yhteyttämme toiseen ja ympäristöömme. Kun elämän elää kilpailuna ja kilpailu ulotetaan kaikille elämän ja yhteiskunnan osa-alueille, hukkuu ihmisyys ja ihmisarvo.

Hyvät toverit,
ihmisyys on kriisissä. Salakavalasti hivuttamalla talous ja kilpailu ovat ohittaneet muut arvot kuten solidaarisuuden, tasa-arvon, sivistyksen, lähimmäisenrakkauden. Välillä jopa ihmisarvon.

Politiikka on arvovalintoja, joiden tulisi tähdätä mahdollisimman laajaan hyvään mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Politiikka on täynnä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien näkemisen estää vain se, ettemme katso kokonaisuutta, vaan hetkellistä kilpailuasetelmaa, jonka keskiössä itse olemme.

Uusliberaali eetos on pyyhkäissyt suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yli, sen yhteiskunnan jota työväenliikkeen toverit aikanaan rakensivat. Hyvinvointivaltiopyrkimys on korvattu kilpailuyhteiskunnalla, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Tutkimusten mukaan hyvätuloisimmat näkevät köyhyyden ja työttömyyden valintana tai yksilön ominaisuuksista johtuvana.

Haluaisin ajatella kuten Kalllinen:
Olemassaolossa on auttamisen tarve, suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen. Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti. Se on se tunne, jolle me annamme tuon moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun nimen ’rakkaus’ tai ’hyvä tahto’, ’avuliaisuus’, ’ystävällisyys’, tuo positiivinen sieluntila, joka on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta riippuu terveys, josta riippuu elämän onni.

Valitettavasti päivittäin todistamme sitä kuinka tuo ihmisyyden perustava tarve tukahdutetaan. Kun inhimillisyys piilotetaan talouskäppyröiden ja mantrojen taakse ja itse etäännytään takuueläkeläisen tai pienituloisen lapsiperheen arjesta, ei tuo kiusallinen myötäelämisen tarve pääse häiritsemään päätöksentekoa.

Hyvät toverit,
Tuloeroja kasvatetaan tietoisesti talouskasvun nimissä. Luokkayhteiskunta kukoistaa. Usko tasa-arvoon, sivistyksen ja koulutuksen voimaan jopa yhdessä neuvotteluun ja konsensukseen on heitetty romukoppaan. Tilalle on tullut irvokas ihmiskuva jota on vaikea yhdistää tälle vuosituhannelle.

Ensin iskostettiin kansan tajuntaan kestävyysvaje ja ylisuureksi paisunut julkinen sektori. Vaihtoehdottomuuden eetos, siitä kuinka on pakko tehdä ”kipeitä” ratkaisuja kilpailukyvyn ja kestävyysvajeen kuromisen merkeissä. Edellisessä hallituksessa oikeisto ei päässyt vielä toteuttamaan villeimpiä visioitaan. Nyt se on irti ja sen kyljessä kukoistaa myös yhä avoimemmin rasismi ja sorto. Hallitus usuttaa työttömiä työssäkäyvän, , matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden , pienyrittäjiä duunarin kimppuun. Todellinen syyllinen hykertelee tyytyväisenä mitä syvemmiksi jakoviivat käyvät.

SSS-hallitus on kohdistanut kaikki kipeimmät, ihmisarvoa ja perusoikeuksia loukkaavat toimet, pienimpiin tuloluokkiin ja lapsiperheisiin. Hallitus jakaa kansaa tietoisesti jyviin ja akanoihin.
Oikeisto on etäännyttänyt itsensä tavallisen ihmisen arjesta ja tämän arjen haasteista ajattelemalla että köyhyys on valinta ja työtön heikompaa ainesta joka vaatii yhteiskunnalta rangaistuksia ja valvontaa. Yhteiskunnalta joka markkinatalouden ehdoilla toimiessaan edellyttää työttömyyttä. Ilman työttömiä talouskasvu ei olisi mahdollinen. Työttömät ovat ehto sille että työnantajalla on valta määritellä palkkataso. Silti työttömistä viljellään armottoman syyllistäviä lausuntoja siipeilijöinä ja työnvieroksujins. työttömyyden ja laman vuoksi vaaditaan palkka-alea työmäärää kasvattamalla ja työttömyysturvaa heikentämällä. On mahdoton nähdä että työvoiman tarjonnassa olisi ongelma. Tämän vuoksi työttömien, palkansaajien, itsensä työllistäjien ja vastuullisten yritysten asia on yhteinen.

Oikeiston ihmiskuvaan nojaten, verokertymään perustuva yhteisvastuullinen perusturvamme on vaihdettu pikkuhiljaa velkaan. Opiskelijat ohjataan ottamaan velkaa ilman takeita työllistymisestä. Työttömyyden kohdatessa perusturva, edes ansiosidonnaisella jos palkkataso on matala, ei riitä välttämättömään, perustoimentuloon tarvitaan velkaa. Terveyskuluja joudutaan kuittaamaan luotolla ja julkisen terveydenhuolllon ja eläketurvan muretessa erilaiset ostetut vakuutusturvat korvaavat tasavertaiset palvelut. Pankit ja pääomittajat hyötyvät kehityksestä, toiset jäävät sen jalkoihin. Valinnanvapaus on kaunis argumentti, mutta sisältä silkkoa. Oikeiston vapaus on harvain valtaa. Kehitys on jo pitkällä ja tapahtuu silmiemme edessä hiljaa hivuttamalla.

Siksi meidän on pysähdyttävä katsomaan koko kuvaa. Purettava vallitseva eetos ja ideologia atomeiksi. Kukin tahollamme herätä ja herättää muut. Jokainen omilla teoillaan, omalla äänellään ja omilla valinnoillaan on tekemässä muutosta, osana toisiaan tukevaa joukkoa.

Toverit,
Historia uhkaa toistaa itseään. Ihmisiä jaetaan taas meihin ja muihin. Ilmassa on ikäviä kaikuja historiasta. Toisilta viedään ihmisarvo kokonaan, demonisoidaan vedoten uskontoon, etniseen taustaan tai työmarkkinastatukseen. Punaiset naiset demonisoitiin aikanaan, heiltä riistettiin ihmisyys, jolloin heidän teloittamisensa oli helppoa. Vasta näinä päivinä Marjo Liukkosen Hennala-tutkimukset valottavat todellisuutta vankileireillä naisten ja lasten kohdalta. Totuus on paljon karumpi kuin historian kirjoissa on esitettty. Ja juuri historia on se josta parhaiten opimme tulevasta.

Turvaudun taas sitaattiin:

On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen.

Onneksi tätä heräämistä alkaa tapahtua! Sillä meillä ei ole enää varaa uinua.
Tieto ja todellisuus ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme olla hereilä ja kyseenalaistaa, meidän täytyy olla tietoisia. Tietoisia toisistamme, toistemme haasteista, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta, tieteestä ja päätöksenteon vaikutuksista.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on vähentää yleissivistäviä aineita, kuten historiaa ja yhteiskuntaoppia. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?
Historian ja yhteiskuntaopin opetus ei tähänkään saakka ole ollut järin vahvaa. Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Esimerkkinä: muistan hyvin kysyneeni joskus vapun aikaan ammatillisen koulutuksen ryhmiltä kuka muistaa sisällissodan tapahtumat. Yksi neljästäkymmenestä tiesi sellaisen edes tapahtuneen. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittä lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Toverit,
Suomen menestys on nojannut uskoon sivistyksestä, koulutuksen tasa-arvoisesta saavuttamisesta. Hallitus haaveilee innovaatioista ja osaajista romuttamalla yliopistojärjestelmän, tekemällä ammatillisesta toisesta asteesta nuorison säilytyskeskuksen, kiristämällä lukiot äärimmilleen ja jo perusopetuksessa kasvattamalla luokkakoot niin että oppimisvaikeuksia enää ajoissa huomata. Lapset ovat tulevaisuutemme, heidän hyvinvointinsa on yhteisen taistelun arvoinen. Sitä taistelua tullaan käymään eduskunnasssa, valtuustoissa ja lautakunnissa. Emme saa antaa periksi.

Hyvät toverit,
Sivistys ja työväenliike kulkevat käsi kädessä. Meillä on usko jakamattomaan ihmisarvoon, usko siihen että jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen. Me uskomme siihen ettei toinen ole vähemmän arvokas ihmisenä, eikä köyhyys ole valinta.
Hallitus reagoi herkästi OECD:n viesteihin velasta ja julkisen talouden koosta. Mutta huomautukset perusturvan riittämättömästä tasosta se jättää huomioimatta. Perusturva koskee tuota harmaata massaa, jolla ei ole hallitukselle kasvoja, josta se ei kanna vastuuta, siispä se huomautuksista huolimatta on valmis sitä heikentämään. Tausta-ajatuksenaan se että pienituloinen tarvitsee rangaistuksia ymmärtääkseen nousta köyhyydestä.

Rakkaat toverit,

Vasemmistopuolueiden ei pidä taistella keskenään vaan rakentaa yhteistä rintamaa ihmisarvon ja solidaarisuuden puolesta. Meidän on taisteltava oikeiston ihmiskuvaa vastaan, jotta se ei enää valtaan pääse. Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmiston on taisteltava yhdessä rintamassa.
Ja loppuun vielä Kallisen viisautta:

Ainoa pelastuksen ehto on tämä: että ihmisessä ihmisen jälkeen viriäisi yhä enemmän ja enemmän totuudellisuuden henkeä, tarvetta nähdä tosiasiat tosiasioina ja vetää niistä tosiasioiden mukaiset johtopäätökset eivät vain hokea jotakin.

Hyvät ystävät, jokaista tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus jossa toveriemme perintö elää. Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla heikompamme puolesta.

Vasemmistoliitolla on Hämeessä ainulaatuinen tilaisuus tukea omaa kansanedustajaa Aino-Kaisa Pekosta Puolueen johtoon. Toivon että teemme hyvää yhteistyötä ja nostamme samalla vasemmistoliiton arvot keskiöön, jotta kuntavaaleissa viestimme on kuultu ja uskottava.
nillä sanoilla toivotan teille hyvää työväenjuhlaa rakkaat toverit!

 

Virheet pitää myöntää ja korjata

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

On liikuttavaa seurata Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja KD:n halua kompensoida yksityisille palveluntuottajille subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta koituneet ”yllättävät” kulut.

Lahti lähti hallituksen avaamalle polulle siteet silmillä. Ensin subjekstiivisen päivähoito-oikeuden purku livahti talousarvioon, ilman että sitä mainitaan talousarviokirjassa. Sitten täysin tietoisesti,lautakunnan päätöksellä. Erehdys olisi vielä voitu peruuttaa, koska säästöt näyttivät jäävän kyseenalaisiksi ja aiheuttavan lähinnä byrokratiaa. Sivistyslautakunnassa Vas ja Sdp esittivät, että ennen asian päättämistä vaikutukset arvioitaisiin. Vaikutusten arviointi pitäisi olla lähtökohta kaikessa päätöksenteossa, mutta ilmeisesti Lahden oikeisto ei siitä niin välitä. Tärkeämpää on koulia laiskoiksi mieltämiään työttömiä. Ihmiskuvan jalkoihin jää lapsen oikeudet, mistä varhaiskasvatuksessa on kyse. Oikeisto katsoo aisiaa aivan vietestä aikuisen oikeuksina.

Päätöksen jälkeen on huomattu, että erityisesti perhepäivähoitajat ovat pulassa. Tulot tippuvat kun osa lapsista saa vähemmän yksityisen hoidon tukea. Tiputus koskee myös niitä yksityisiä päiväkoteja joissa puolipäiväisiä lapsia. Yksityisille päiväkodeille joissa eskari-ikäisiä opetus-ja kulttuuriministeriön tulkinta aiheuttaa myös ison aukon talouteen Kelan tuen muuttuessa.

Nyt oikeisto haluaa paikata virheensä. Ei purkamalla silmät kiinni tehtyä päätöstä, vaan maksamalla yksityisille palveluntuottajille siitä että lapset eivät käy päivähoidossa. Varhaiskasvatusjohtajan asiantuntemukseen ja tasa-vertaiseen kohteluun perustuva kompensaatioesitus ei oikeistolle riittänyt. On totta etteivät perhepäivähoitajatja yksityiset palveluntuottajat, saati perheet, ansaitse tälläisiä äkkikäännöksiä talouteen ja palveluihin. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut ottaa aikalisä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen kanssa. Arvioida vaikutukset. Kompensaatio on yksi kulu, toinen on virkamiestyö perheiden tilanteen ja syntyneen sopan selvittämisessä. Ne ”säästöt” siitä mitä muutoksesta toivotaan ovat täysin hämärän peitossa.
2017 vuoden budjetin valmistelun tulee lähteä siitä että Lahdessa kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ilman rajauksia.

kaupungin taloutta ei voi paikata terveyskeskusmaksuilla Kestävästi

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahden kaupunginvaltuusto käsitteli 11.4. vastausta Vasemmistoliiton valtuustokysymykseen. Valtuuston esityslistalla pykälä 28

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kysyi:
– Mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, että sosiaali- ja terveystoimen maksujen korotusten kielteiset vaikutukset pienituloisiin, pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin potilasryhmiin voidaan viipymättä korjata?
ja
– Millä tavoin kaupunki aikoo siirtyä käytännössä Sosiaali- ja terveyspolitiikassaan pääkaupunkiseudun valitsemaan strategiseen linjaan, jonka mukaan terveyseroja kavennetaan pienituloisiin kohdistuvia maksuja alentamalla ja pyrkimällä maksuttomiin terveyskeskuspalveluihin?

Vastauksia emme saaneet.

Terveyserojen kaventaminen on EU:nkin missio.. Sote-uudistuksen tavoitteena on osaltaan tasata terveyseroja. Alueellisia eroja enemmän terveyseroihin vaikuttaa sosioekonominen tausta. Lahdessa ei ehkäistä terveyseroja, koska se ei ole strategiaan kirjattu. Lahti todella on tässä asiassa uniikki kaupunki.

Julkisia terveyspalveluja käyttävät työelämän ulkopuolella elävät pienituloiset; opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, kotiäidit, silpputyöläiset joilla ei työterveyspalveluita käytössään ole. Heistä ne joilla ei ole varoja tai kalliita vakuutuksia joilla piipahtaa yksityiselle. Siis suuriosa heistä on kaupunkilaisia joilla tulojen riittäminen elämiseen on taiteilua. 41,70 on pieni raha. Mutta tuhat euroa tienaavan talouden se, etenkin yhdessä lääkekorvausten omavastuun kanssa, riittää kaatamaan. Viivyttääkö siis terveyskeskukseen menoa vai jättää laskuja maksamatta ja ajautua perintäkierteeseen?

Hoitajamaksun käyttöönotto on huono valinta. Hoitajamaksukäytäntö yhdessä 30% taksakorotuksen kanssa nostaa terveysmenoja kohtuuttomasti ensin tupla ne ja siihen päälle kolmasosa lisää. Etenkin kun ensimmäisistä lääkkeistä menee viidenkympin omavastuupamaus yleensä samassa kuussa terveyskeskusmaksujen kanssa. Kaikilla ei maksukatto täyty ja sitä odotellessa ehtii ilmankin maksukorotuksia joutua pulaan. lääkkeisiin voi upota alkuun satasia kuussa, eivätkä kaikki pienillä tuloilla kituuttavat ole toimeentulotukiasiakkaita, eikä terveyskeskusmaksujen vuoksi tule sellaiseksi päätyäkään.

Sosiaaliasiamiehen selvitys nostaa esiin huolen lääkkeiden ja terveyspalveluiden ostamattajättämisestä maksujen noustua ja erityisesti eläkeläisten ostovoiman huvetessa. Kuntaliitto on ilmiöstä huolissaan. Soste ry ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kantanut huolta asiasta jo pitkään. Mutta me kuvittelemme paikkaamme kaupungin taloutta taksoilla.

Hoitajamaksun käyttöönoton jälkeen Akuutti24- käynnit ovat kasvaneet 17,3% eikä sillä muka ole mitään yhteyttä maksuihin? Eikä siitä ole syytä huolestua? Kyllä on. Niin kauan kuin lähiklinikan hoitajalle tai lääkärille ei ole varaa ajoissa mennä, tulee Akuutti24-käyttö kasvamaan ja viivästyneen hoidon vuoksi kulut sairauksien hoidosta. Lääkäriin mennään vasta kun on hengenhätä. Ei silloin kun lähiklinikka vielä riittäisi.

Herätys valtuutetut, jos yksilö ei kiinnosta, niin toivottavasti edes kaupungin talous. Ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa tulee hoitajamaksu poistaa ja lääkärimaksujen korotukset unohtaa. kaupungin kassaa ei voi kartuttaa silmät ummessa ilman vaikutusten arviointia. Se on jäänyt tekemättä ja siitä kertoo myös tämä onneton ”vastaus” kysymykseemme.

Onneksi samassa kokouksessa päätettiin uudesta Alahden strategiasta. Nyt terveyserojen kaventaminen on myös Lahden tavoite. Toivottavasti suunta muuttuu.

Kasvattaako Lahti lapsia vai byrokratiaa?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahti, kuten moni muukin kaupunki näinä päivinä on ison arvovalinnan edessä. Maan perusporvarihallitus viisaudessaan poisti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Hallituksen jonka piti etsiä keinoja purkaa byrokratiaa ja säästää kuntien rahoja. Ironista kyllä subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tuo lisää kuluja ja byrokratiaa.

Vaikka valtuuston siunaamassa talousarviossa siis lukee että talouden turvaamiseksi otetaan käyttöön hallituksen linjaamia toimenpiteitä, ei kirjaus tarkoita että toiminnallisesti huono ja kallis ratkaisu on lautakunnassa siunattava.
Laadukas varhaiskasvatus on paras tapa tasata eroja oppimisessa jo varhain. Varhaiskasvatus on pedagogista tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan osaavien ammattilaisten toimesta. Kyse ei ole lasten säilömisestä syrjään vanhempien työpäivän ajaksi. Mikä tahansa kerhotoiminta ei korvaa varhaiskasvatusta.

Lapsia joiden vanhemmat eivät ole työssä tai koulussa on päiväkodeissa hyvin vähän ja heistäkin suuri osa sosiaalisin perustein. Vanhempien työllisyys- ja opiskelutilanteet ja lasten hoidontarve vaihtelee välillä nopeallakin syklilä.

Mikäli Lahden Sivistyslautakunta päätyy hallituksen linjalle on kyseessä nimenomaan puhtaasti arvovalinta, joka perustuu oletukseen siitä, että on olemassa suuri joukko yhteiskunnan siivellä loisivia perheitä, joille varhaiskasvatuspalvelu ei kuuluisi ja että näitä perjeitä tulee jotenkin laittaa ruotuun. Sosiaalisesti varhaiskasvatus tasaa sosioekonomisten taustojen eroja lapsen tulevaisuudessa. Taloudellisesti subjektiivisen päivähoidon poisto ei näytä tuovan kuin kuluja. Perheiden tilanteen seuranta syö resursseja, yksittiset päiväkodit eivät ymmärrettävästi halua muutaman tunnin lapsia ja kuluja aamupäivän suuri lapsimäärä suhteessa tyhjään iltapäivään tuottaa kaupungin omissakin päiväkodeissa.

OECD on raportissaan ( http://www.oecd.org/edu/school/49985030.pd ) kehottanut Suomea lisäämään varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja pienentämään ryhmäkokoa. Vastoin, ilmeisesti yleistä, harhaa Suomi ei ole tässä asiassa edellä kävijä. Kun muissa pohjoismaissa varhaiskasvatus tavoittaa ~ 100% lapsista, Suomessa luku on vain 68 alle kolmivuotiaissa ja vanhemmissa 74.

Nyt olisi sivistyslautakunnan puolipäiväisellä puheenjohtajalla näytönpaikka. Mennäänkö Oikeistoideologian mukana metsään ja viedään mahdollisuus tasa-arvoon toisilta jo lapsena, vai pidetäänkö lapsiystävällisenä kaupunkina huoli siitä, että jokaisella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen?

Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.

Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.

Joukossa on voimaa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Puheenvuoro Joukkovoima mielenilmauksessa 12.12.2015

Hyvä Joukkovoima!
Me olemme täällä, emmekä viettämässä joulun alusviikkojen kulutusjuhlaa, sillä emme hyväksy perusporvarihallituksen äärimmäistä leikkauspolitiikkaa. Jos joku tavallinen duunari tai rehellinen yrittäjä vielä kuvittelee että oma talous tai Suomi nousee heikentämällä työttömän, eläkeläisen, lapsiperheen toimeentulon edellytyksiä saati hatusta vedetyllä pakkolakisuhmuroinnilla, niin on korkea aika harjata rähmät tajunnasta; teitä on pantu halvalla.

puhe Leikkaukset ja pakkolait eivät johda muuhun kuin perikatoon. Taloustutkijat eivät kannata Suomen hallituksen taloutta supistavaa linjaa. Kukaan asiantuntija, edes Etla, ei usko pakolakien työllisyyslupauksiin. Yritykset saavat kyllä pikavoiton, mutta yhtään työpaikkaa ei synny. Kilpailukykyvaikutusten ei uskota purevan ja jos purevat niin vasta vuosien päästä. Tosin silloin meillä onkin jo paljon suuremmat ongelmat. Hallituksen toimet vievät ostovoiman syöksykierteeseen. Jos yrittäjä luuli että hallitus ajaa hänen asiaansa, niin halvalla pantiin. Lappu on monen palveluyrittäjän luukulla.

Jos vastausta haetaan viennistä ja haaveilemalla halpatyömarkkinoista Suomessa, niin todettakoon että finanssikapitalismi maalasi itsensä nurkkaan jo aikaa sitten. Myös globaalisti. Uusliberaalilla aikakaudella tuloeroja on kasvatettu sillä seurauksella, että vain harveneva joukko pystyy pitämän yhteiskunnan kasvuvaatimusta kasassa. Silmukka kiristyy. Julkinen sektori ja sosiaaliturva on ajettu alas. Sosiaaliturva korvaantuu kulutusluotoilla ja lupauksilla paremmasta. Kansalaisen kelpoisuus ja valta määrittyy kulutusmahdollisuuksien mukaan. Yhä useampi putoaa läpi jo velkaverkostakin ja jää yhteiskunnan ulkopuolella.

Tämä aika on malliesimerkki sosiaalisen eriarvoistumisen uhasta yhteiskuntarauhalle. Epäoikeudenmukaisuuden tunne saa aikaan ennakkoluuloista rasistista vihaa toista vähempivaltaista kohtaan. Köyhät laitetaan tappelemaan vastakkain, todellisen kuoriessa kermat päältä.

Epäoikeudenmukaisuus ei pukeudu terroristipartaan tai burkhaan. Epäoikeudenmukaisuus kulkee hyväntahtoisuuteen verhoutuneena kuten lastensairaalaenkeli Anne Berner. Ihmiset ovat hyväntahtoisia. Kuka olisi niin sydämetön ettei haluaisi sairaalaa lapsille kun paha valtio ei sitä pysty muka rakentamaan? Tai joku ei halua valtion rakentavan, koska voi hyväuskoisten hölmöjen rahalla rakentaa sairaalan ja kääriä samalla 3,5 miljoonan vuosittaiset voitot ”hyväntekeväisyydestään”. Sankariteollaan Berner singahti samalla eduskuntaan ja liikenne- ja viestintäministeriksi. Aikaansaava nainen yksityistää minkä ehtii ja pyrkii mahdollistamaan yrityksensä harjoittaman veronkieron jatkossakin ja piilottaisi mieluusti omaisuutensa hallintarekisterilain avulla.

Mutta, Berner on vain yksi esimerkki siitä miten julkisen talouden hyvä, teidän veronmaksajien rahat, jaetaan harvoille. Berner on vain yksi, joka tarttui tilaisuuteen, jollaisia Lipposen hallituksen aikana alkanut, uusliberaali aalto tarjoilee kiihtyvällä tahdilla.
Se mitä meille myydään nyt ”valinnan vapautena” on verovarojen ja julkisen valan siirtoa suuryrityksille. Yksityinen sairaala, lääkäri, junaliikenne tai päiväkoti ei ole julkista halvempi tai tehokkaampi. Sen ainoa hyvä puoli on että julkinen sektori takaa riskittömät tulovirrat yrittäjälle joka junailee varat osinkoina veroparatiisiin. Julkisen talouden supistamisen kierre on valmis sillä sekunnilla kun ammumme itseämme jalkaan ulkoistamalla terveyspalveluita tai hoivapalveluita. Valitettavasti palvelujen maksajat ja käyttäjät eivät kuulu hyötyjiin.

Meidän on palautettava julkiset palvelut niille kuuluvaan arvoon ja takaisin suoraan ohjaukseen.
Meidän on palautettava ihmisarvo ja solidaarisuus takaisin päätöksenteon keskiöön.
Tyhjät puheet kilpailukyvystä ja kestävyysvajeen kuromisesta. kipeistä leikkauksista, eivät ole ratkaisu, eivät edes laastari. Niillä syyllistetään kansa luopumaan moraalista. Jos annamme porvareille vallan murentaa entisen hyvinvointivaltiomme rakenteet he tekevät sen kyllä. Vain vastuullinen sosiaalipolitiikka, reilu tulonjako ja elvyttävä talouspolitiikka voivat estää katastrofin johon hallitus maata vie.

Duunari, yrittäjä , työtön, itsensä työllistäjä ja eläkeläinen: Me olette samassa veneessä kaikki. Me tarvitsemme ostovoimaa, asiakkaan, toimeentulon, katon pään päälle ja ystävät ympärille, me tarvitsemme julkisia palveluita kohdusta hautaan. Meillä on oikeus toimeentuloon ja vaikuttaa yhteisen pääomamme käyttöön
ja me voitte toisianne tukien tehdä paremman tulevaisuuden. Yrittäjää ei auta työttömän liian matala sosiaaliturva, AY-liike ei ole työttömän tuho, vaan turva. Kukaan ei hyödy kilpailua vääristävän orjatyön teettämisestä, tai siitä että eläkeläinen näkee nälkää. Kaikkein hävyttömintä hallitukselta on riistää heiltä jotka eivät enää elintasoonsa voi vaikuttaa, aikana jolloin todellisuudessa rahaa on ratkaisemaan vaikka kaikki ongelmat, kun vain jaamme sen oikein.

Hallitus on antanut kurittamilleen kunnille mahdollisuuden paikata talouttaan nostamalla taksoja ja maksuja. Paljonko valtion talous paranee sillä että korotamme työttömien, eläkeläisten ja erilaisten väliinputoajien sosiaali- ja terveysmaksuja? Olkoonkin että on maksukatto, kaikilla se ei täyty. Päättäjille on vieras ajatus että kolme kymppiä on este mennä lääkäriin, mutta kun ei ole mistä ottaa se on sitä. Se voi olla este hakeutua hoitoon.
Paljonko säästyy kun sairautta ei hoideta oikeaan aikaan vaan vasta kroonistuneena tai pitkälle edenneenä, kenties työkyvyttömyyden aiheuttaneena tai laitoshoitoa edellyttävänä.
Voimme kapinoida kunnissa, voimme kieltäytyä lähtemästä mukaan SSS:n julmaan leikkiin jossa heikoin lenkki putoaa pelistä pois. Miksi toimisimme hallituksen linjan mukaan? Hallituksen , jonka ainoat hyvät päätökset ovat olleet ne joilla se on peruuttanut omista päätöksistään.

Voimme kieltäytyä, koska uskomme yhteiseen hyvään, lähimmäisestä huolehtimisen tärkeyteen ja ihmisyyteen.

Riittääkö ministeriltä ”sori siitä”

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

On vaikea päättää kumpi on pelottavampaa: valtiovarainministeri joka tietoisesti puhuu muunneltua totuutta eduskunnassa lakiesitykseen liittyen, vai se ettei rahaministeri osaa yksinkertaista matematiikkaa. Joka tapauksessa valtiovarainministeri Alexander Stubb ei osoita olevansa tehtäviensä tasolla ja ymmärtävänsä vastuuta asemassaan.

 

Voiko ministeriin, joka kuittaa räikeän virheen tai tietoisen manipulaation sanomala: ”sori siitä”, kuin lapsi jolle anteeksipyyntö on vaikeaa, luottaa?  Lapseltani en hyväksyisi näin piittaamatonta ja puolivillaista anteeksi pyyntöä pikkuvalheestakaan. Tässä pötypuheessa manipuloitiin eduskuntaa ja äänestäjiä hallintarekisterilain taakse. Lain jolla helpotetaan omistusten piilottelua verottajalta. Kyse ei ole pikku karkkivarkauden puolustelusta.

 

Stubbin lausunto ei myöskään tunnu siltä että ministeri aidosti olisi pahoillaan. Vaikka ministeri olisi vaaleissa saanut kansalta mandaatin, ei se tarkoita sitä että vastuuseen ja totuuteen voi suhtautua näin yliolkaisesti. Stubbin pakkolakien perustuslakiarviointiin liittynyt hölynpöly painettiin villaisella. Oppositiolla alkaa mitta täyttyä mutta venyykö hallituspuolueiden moraali sietämään jatkuvasti totuutta muuntelevan ministerin toiminnan. Riittäkö teille todella tuo ”Sori”?

 

http://yle.fi/uutiset/oppositio_kimmastui_stubbille_hallintarekisterikommenteista__asema_vaakalaudalla/8489098

 

http://www.hs.fi/politiikka/a1448677933089

 

http://www.hs.fi/politiikka/a1448606137482

Ryhmäpuheenvuoro TA2016

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

9.11.2015 Yhteisvaltuusto Vasemmistoliiton ryhmäpuhe

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Tämä talousarvioprosessi on ollut erityinen. Osin poikkeuksellisen valmistelun ja osin luonnollisesti siksi että tässä yhdistymistilanteessa 1+1 ei ehkä olekaan kaksi. Ilman lautakuntavalmistelua, jonka kautta normaalitilanteessa tiedämme, miten raami tulee vaikuttamaan palveluihin ja siihen millaisten valintojen edessä lautakunnat käyttösuunnitelmia tehdessä ovat, meidän on tunnustettava että voimme tehdä vain parhaamme tulevaisuutta luodatessamme.

Jos prosessi on ollutkin haastava, jopa pelottava, on neuvotteluilmapiiri ollut rakentava ja positiivinen, mistä suuri kiitos jokaiselle prosessiin osallistuneelle valtuutetulle ja virkamiehelle. Uudessa tilanteessa on myös otettu käyttöön uusia keinoja poliittisen prosessin parantamiseksi, joille toivomme jatkoa.

Vasemmistoliiton Lahden valtuustoryhmälle työllisyyspolitiikka ja julkisten palveluiden turvaaminen kaupunkilaisille mahdollisimman tasa-vertaisesti ja ihmisläheisesti on ydinkysymys. Kaupunki on olemassa ihmisiä varten. On selvää että talousarvio ei ole yhdenkään puolueen näköinen, vaan valtuuston valtasuhteiden summa, johon valtakunnan politiikka asettaa reunaehtoja.
Työttömyys on Lahden seudun suurin ongelma. Työttömyys ei ole valinta, työtä ei kertakaikkiaan ole tarjolla. Työttömyydellä on talouden lisäksi inhimilliset ja sosiaaliset seuraukset. Haaskaamme tällä hetkellä valtavan osaamispotentiaalin. Monen nuoren tulevaisuuden suunnitelmat ja kova työ valuvat hukkaan. Moni tulevaisuus hapertuu juuri kun sen pitäisi alkaa. Meidän on kyettävä tukemaan työpaikkojen syntymistä ja nuorten polkua työelämään.

Työllisyys- ja elinvoimajaostolle kohdistuu isot odotukset. Elinvoiman ja työllisyyden parantaminen vaatii jokaiselta jaoston jäseneltä paneutumista tehtävään ja alueen toimijoiden aitoa kuulemista, keskinäinen taivastelu ei auta. On luotava dynaaminen verkosto joka todella toteuttaa elinvoimapolitiikkaa ja auttaa yrityksiä konkreettisesti nuorten palkkaamisessa. Kaupungin on myös itse näytettävä esimerkkiä henkilöstöpolitiikallaan ja työllistämistoimilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon budjettiin tehtiin tarpeellinen pieni lisäys jo kaupunginjohtajan toimesta ja resurssien painopistettä hiukan hivutettiin perusterveydenhuollon eduksi.
Vain toimiva ja ajoissa saavutettava perusterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen voivat tuoda säästöjä sosiaali- ja terveyssektorille samalla kun terveydellisten haittojen varhainen hoito myös parantaa elämänlaatua.

Vanhusten hoidossa eletään murrosta. Resurssien kotihoidossa on riitettävä turvaamaan kotona pidempään asuvien vanhusten tarpeet. Kotiin yksinäisyyden vangiksi jääminen ei tunnu sen arvokkaammalta tai inhimillisemmältä vanhuudelta, kuin laitoksessa vietetty, jos epäonnistumme muutoksessa. Ihminen tarvitsee paitsi katon, ruoan ja lääkkeet myös vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Uusi sosiaalihuoltolaki tuo omat, sinänsä positiiviset,
haasteensa ja sen toteuttamiseen tarvittavia resursseja tulee arvioida herkällä muutosvalmiudella

Maan Hallituksen päätös heikentää varhaiskasvatusta poistamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus, on meihinkin vaikuttava harha-askel, joka toivottavasti ymmärretään pian korjata.
Tiedämme miten 90- luvun lama vaikutti silloin lapsiin. Nämä lapset ovat tämän päivän vanhempia ja me toistamme nyt edellisen laman virheitä.
Varhaiskasvatus ei ole lasten säilömistä aikuisten työssäkäynnin ajaksi, vaan pedagogisesti tavoitteellista toimintaa ja yksi parhaista ennaltaehkäisevistä palveluista. Päivähoidossa voidaan havaita haasteet lapsen kehityksessä ja se voi olla uupuneen vanhemman pelastusrengas. Varhaiskasvatus ei saa olla ehdollista eikä säästökohde.
Koulu-, päiväkoti-, ja terveysasemainvestoinnit eivät tule hetkeäkään liian aikaisin. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä suunnitella palveluverkkoa pitkälle tulevaisuuteen, niin että tilat muuntuvat käyttötarpeen mukaan ikäluokkien tullessa ja mennessä. Jatkossa meillä ei saa yksikään ikäluokka joutua käymään koko peruskouluansa remontin keskellä parakeissa.
Muutokset aiheuttavat aina epävarmuutta, luopumisen tuskaa ja turhautumista. Jos palkintona on parempien opetusresurssien turvaaminen kasvavien kiinteistökulujen sijaan ja samalla päästään eroon riskikiinteistöistä, niin muutos kannattaa. Valtuutetun tehtävä olisi helppoa jos jokainen saisi tehdä mieleisensä kouluverkon tyhjästä ja viitata kintaalla nykyisyydelle.

Virheistä on tässäkin kaupungissa opittu. Peruskorjaus tarkoittaa nyt perusteellista korjausta, purkamista niin pitkälle kuin tarve vaatii. Riskien ei uskota häviävän tiivistämällä. Tiirismaan kiinteistön kohtaloa ei kukaan tiedä. Kukaan ei voi taata uudisrakennuksenkaan turvallisuutta sataprosenttisesti ja vaikka esimerkkejä epäonnistuneista menneiden vuosien peruskorjauksista on, niin on myös onnistumisista.
Meille kaikille on tärkeää että lapsemme, nuoremme ja henkilöstömme voivat jatkossa hyvin.

Positiivista on juniorien liikuntapaikkamaksujen helpotus vanhan Lahden puolelta. Jokaisella lapsella, sosio-ekonomisista taustoista huolimatta, pitäisi olla mahdollisuus harrastaa monipuolisesti.
Liikunta- ja kulttuuriharrastukset pitävät myös seniorit liikkeellä ja aikuiset terveinä ja työelämässä.
Sujuva ja kattava joukkoliikenne, jonka lippujen hinnat eivät karkaa käsistä, helpottaa monen kaupunkilaisen elämää työn, kodin, koulun, harrastusten ja ystävien välillä sukkuloinnin ekologisena ja turvallisena mahdollistajana.
Sosiaalinen ja henkinen pääoma on pääomista arvokkainta. Kulttuuripalveluissamme ei ole enää kiristämisen varaa. Elävä kulttuuri ja korkeatasoinen taide, ovat elinvoimaisen ja hyvinvoivan kaupungin mittari. Vapaan kentän valtakunnallisestikin arvostetut toimijat tekevät työllään kaupungille valtavaa lisäarvoa josta harvemmin muistetaan kiittää, etenkään taloudellisella vastaantulolla.

Meillä on nyt maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, nolo käytäntö, pitää museot kiinni viikonloppuisin. Sisällän tuotannossa mielikuvitus on tarpeen ja yhteistyökumppnit kullan arvoisia. Tällainen näivettäminen ruokkii itseään. Teatteri on jo tehnyt luovia ratkaisuja pystyäkseen toimimaan pienevillä resursseilla samalla kun on menettänyt Musiikkiteatteriopiskelijoiden työpanoksen. Orkesterin soittajat joustavat, mutta jossain vaiheessa viritysvara myös katkeaa.
On ymmärrettävää että Nastolassa tunnelmat ovat olleet ristiriitaisempia. Voimme kai kuitenkin todeta että yhdistymissopimuksen tavoitteet on saavutettu hyvässä hengessä ja Nastola myös saa liitoksessa positiivisia asioita, esimerkiksi tuntimäärä perusopetuksessa kasvaa kun toimintoja sovitetaan yhteen. Koululaista tämä ei välttämättä ilahduta juuri nyt, mutta lopussa kiitos seisoo. Kuten liitosprosessissakin. Tulevaisuutta, hyvää elämää, me tässä rakennamme.

Näillä sanoilla, Vasemmistoliiton valtuustoryhmä hyväksyy talousarvion vuodelle 2016 lukujen ja pääosin sisällön osalta. Pienistä viime hetkellä ilmaan jääneistä kirjausmuutoksista sivistystoimialan osalta päästäneen vielä toivoakseni yli yhteisymmärryksessä viivyttämättä palveluverkkouudistuksen etenemistä..