Ryhmäpuhe 14.8.2017 / Talousarvioseminaari

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, varavaltuutetut ja muut läsnäolijat

Päätöksiä tehdessä meidän valtuutettujen pitää muistaa että olemme, ainakin lehtitietojen mukaan, keskimäärin keskiverto lahtelaisia vanhempia, varakkaampia ja koulutetumpia.

Kun teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat saavutettavuuteen, esimerkiksi suljemme toimipisteitä tai tarkastelemme maksuja, meidän ei pidä arvioida asiaa sen mukaan kuinka itse saavutamme palvelut ja mikä meille on mahdollista, vaan mikä on mahdollista myös kaupunkilaisista heikoimmassa asemassa oleville. Siksi ulkoistaminen, palvelusetelit ja yksityistäminen, saati taksakorotukset eivät voi olla ratkaisu kaikkeen.

Julkisen, selkeän pysyvän palvelutarpeen, siirtäminen yksityiselle ei pelasta välttämättä taloutta, mutta todennäköisesti eriarvoistaa käyttäjiä. Vuokrissa maksamme kyllä yksityisen vuokranantajan tai päivähoitoketjun kulut ja riskit, ainakin viisas yrittäjä näin toimisi. Täydentämään yksityistä tarvitaan julkistakin palveluita silti.

Talousarvioyllätyksenä ei tule ryhmämme halu poistaa varhaiskasvatuksen rajaus ja turvata päivähoidon ja perusopetuksen ryhmäkokojen maltillisuus ja erityisen tuen resurssit saati halumme tutkia Sotepalveluiden kipukohdat, jotta vältämme alibudjetoinnin, joka on yleensä johtanut huonosti arvioituihin äkkiliikkeisiin kesken talousarviokauden. Jos olemme rehellisiä, ei verokeskustelun voi välttää.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saavutettavuutta matalalla kynnyksellä ei voi kyllin korostaa Taloudellisestikaan näkökulmasta.

Sellaisista palveluista jotka ehkäiset pahoinvointia tai yksinkertaisesti aiheuttavat tahattomastikin onnellisuutta ei kannata talouden nimissä karsia. Niitä pitää uhallakin ruokkia. Juuri sellaisia kuin konsernijohtaja Mäkinen esimerkki Odenplanin aseman portaista. mahdollistetaan ilo ja liike taiteen ja pelillistämisen keinoin, etenkin paikoissa joissa ympäristön koettua turvallisuutta ja viihtyvyyttä tarvitsee kohentaa.

Investoinnit henkiseen pääomaan esimerkiksi pieniin kaupunkifestivaaleihin ja museon, teatterin ja niin edelleen sisällöntuotantoon, liikuntamahdollisuuksiin ja vapaaseen sivistystyöhön ovat tuottavia investointeja. Ne tukevat niin kaupungin imagoa, kuin kaupunkilaisten hyvinvointiakin. Pieni kädenojennus kaupungilta voi auttaa synnyttämään isoa lisäarvoa kaupungille hyvinvoinnin ja työllisyyden lisäyksenä sekä tuloja alueen yrityksille.

Lahden on tehtävä enemmän työtä markkinoidakseen itseään yrityksille Lahden palveluilla ja korjaamalla imago todellisuutta vastaavaksi. Eli hyväksi. Joskin silloin, palveluissa ei saa olla aukkoja. Päivähoitopaikan on löydyttävä, liikenteen toimittava ja harrastusmahdollisuuksien oltava moninaisia ja kulttuurissa kerroksia ja ulottuvuuksia.

Työllisyysasteeseen voidaan vaikuttaa hankinnoissa paikallista suosimalla.

Jos näin heterogeeninen joukko pystyy kuvittelemaan ja toteuttamaan haluamansa kaupungin, niin tulijoita, niin asukkaista kuin yrityksia kaupunkiin pitäisi riittää. Emme me lahtelaiset niin poikkeavia tarpeinemme muusta väestöstä ole.

Vaihtoehdottomuutta vastaan taistellaan sivistykseksellä ja koulutuksella

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Puhe Lahden vapputorilla 1.5.2017.

Hyvät toverit,

Suomen työväen historia on tappioista huolimatta kunniakas. Olemme saaneet aikaan yhden tasa-arvoisimmista maista.

Silti Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoden viettäminen herättää ristiriitaisia tunteita aikana, jona historia niin vahvasti toistaa itseään. #yhdessä tuntuu välillä jopa irvokkaalta.

Koskaan emme ole olleet näin vauraita kuin nyt ja silti niin haluttomia auttamaan lähimmäisiämme.

Olemme muistelleet eilen ja tänään tovereitamme, jotka nousivat taistelemaan tasa-arvon ja ihmisarvon puolesta, jotta me saamme toteuttaa unelmiamme, saaneet mahdollisuuden kuulua ammattiliittoon, koulutukseen ja osallisuuden yhteiskuntaan. Työväenliikkeen sankareiden ja heidän työnsä jatkajien saavutuksia murennetaan nyt ennennäkemättömällä tahdilla.

Viime viikon Veteraanijuhlassa perääänkuulutettiin talvisodan henkeä; yhtenäisyyttä jonka suomalaiset olivat saavuttaneet puolustaakseen nuorta maataan itsenäistymisen kivuista huolimatta. Tuolloin eri taustaiset suomalaiset yhdistivät voimansa, eivät puolustaakseen jotain puhdasta rotua, vaan valtiota, jolla oli jotain hyvää annettavaa kansalleen. Isänmaallisuus rakentui uskoon siitä, että tämä maa, sen arvot ja tapa toteuttaa niitä on jotain, mitä kannattaa puolustaa. Talvisodan henki ei ole vihaa vierasta kohtaan, saati naapuria, se on tahtoa rakentaa yhteistä hyvää, sellaista yhteiskuntaa johon jokainen kuuluu.

Sata vuotiaassa Suomessa äärioikeisto on ominut käyttöönsä ja liannut isänmaallisuuden ja kansan käsitteet ja sen symbolit. Meidän on otettava ne takaisin. Meidän on liitettävä niihin vihan ja sorron sijasta takaisin solidaarisuus ja lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhteinäisyys.

Kun katson yhteiskuntaa nyt, moni ei sen vauraudesta huolimatta, tai juuri siksi, tunne kuuluvansa siihen, heillä ei ole juuria tai sosiaalista viitekehystä, ei näkymää tulevaan sen enempää kuin menneeseen.

Lainaan suurmiesten sijaan tänään oman sukupolveni, laman lasten sanallistajaa Asaa joka kuvaa osattomuutta yhteiskuntaan ja mielestäni ristiriitaa suhteessa historiaan ja isänmaahan Vaaranmaan kertosäkeessä:

Mul’ ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul’ ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn

Moni kokee olevansa osaton, irrallinen, vailla päämäärää ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Politiikka näyttäytyy vaihtoehdottomana ja herrojen tuolileikkinä todellisen yhteiskunnan rakentamisen sijaan. Kuinka syrjäytetyt voisivat tuntea tämän maan omakseen?
Maan joka luo kuvaa kapitalismille välttämättömistä työttömistä laiskoina loisina, joita pitää rangaista, vaikka työpaikkoja ei kerta oikeasti ole.

Porvarit muokkavat yleistä mielipidettä solidaarisuutta vastaan. Käännyttää työttömiä työssäkäyvän, matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden, pienyrittäjiä duunarin kimppuun.

Meille on syntymässä lailliset orjamarkkinat joissa työtä tehdään pakosta työttömyysturvan eteen tai yrittäjän riskillä työttömyysturvaa alemmalla korvauksella, sillä oikeutta perusturvaan ja perusoikeuksiin heikennetään jatkuvasti askel kerrallaan. Tämä koettelee niin perusoikeuksia kuin oikeudentuntoakin. Köyhyys ei rajoitu rahan puutteeseen se sulkee erityisen tehokkaasti yhteiskunnasta me joilta puuttuu muukin pääoma.

Työttömän oikeudet kulkevat käsikädessä työssäkäyvien oikeuksien kanssa. Työväenliike ei saa antaa piiruakaan periksi tässä taistelussa, mutta sen on huomioitava työelämässä tapahtunut muutos ja otettava itsensätyöllistäjät suojiinsa, jotta yrittäjyyden ja palkkatyön väliinputoaminen ei mahdollista sortoa.

Hallituksen politiikka yhdessä pidempään jatkuneen pääoman vallan kanssa on suistanut ihmisarvon kriisin. Juuri kun olisi aika muistaa historiaa, kohdata tosiasiat ja oppia niistä, maan johto on osoittanut täydellistä ymmärryksen puutetta niin historiaa, yhtenäisen yhteiskunnan rakentamista kuin ihmisarvon kunnioitustakin kohtaan.

Historiassa kaikki suuret kriisit ja hirmuteot ovat saaneet alkunsa kahtiajaosta ja ihmisarvon riistämisestä. Sata vuotta sitten Suomessa vietiin ihmisyys ”punikeilta” demonisoimalla heidät.
Sanat luovat todellisuutta ja sanat ovat valtaa. Kun unohdetaan että sanoilla luodun viholliskuvan takana on todellinen ihminen, lihaa ja verta, tunteva ja ajatteleva yksilö, ei surmatyötä enää pidetä moraalittomana.

Ihmettelemme yhdessä Hitlerin saksan hirmutekoja, sitä etteivät keskitysleirien naapurit puuttuneet. Samalla oma hallitus siunaa ihmisarvon riisumisen projektin silmiemme alla tietoisina tapahtuvasta.

Punikki, punavihermädättäjä, suvakkihuora, maaahantunkeutuja, loinen, ja kaikki muut sanat joita en pysty edes toistamaan, joilla suomesta turvapaikkaa hakevia pakolaisia ja maahanmuuttajia julkisesti kutsutaan. Ne kaikki tähtäävät samaan yhteiskunnalle vaaralliseen ihmisarvon riistoon, jonka maan johto hyväksyy avoimen rasismin ja poliittisen äärioikeistolaisen terrorin höpisemällä ääripäistä tilanteessa, jossa toinen ääripää on ihmisarvon tunnustaminen jokaiselle ja toisessa ääripäässä avoin rasismi, väkivalta ja uhkailu. Hallituspuolueiden kansanedustajat fantasioivat julkisesti punikkien lahtaamisella ja raiskaamisilla sananvapauden nimissä. Äärioikeiston väkivallanteoissa näkyy jo etääntyminen yhteisestä ihmisyydestä.

Maahanmuuttajat ja työttömät, ihan tavalliset ihmiset jotka elämä on heittänyt erilaisiin tilanteisiin ovat kohteena projektissa joka alentaa ihmisarvoa sekä sanojen että toiminnan tasolla.

Tämä tapahtuu koska yksi yhtenäisen suomen saavutuksista, vasemmiston synnyttämä tasa-arvoinen koulutus on romutettu ja sitä romutetaan edelleen. Leikkaukset koulutuspolitiikkaan ovat bensaa liekkeihin kahtia jaossa. Laaja sivistys ja koulutus on yhteiskunnan yhtenäisyyden paras turva. Liima joka pitää yhteiskunnan kasassa synkkinäkin aikoina.

Kun edellinen hallitus vielä kykeni pitämään tuloerot kurissa, tämä hallitus on kasvattanut niitä. Samalla syöden pienituloisimpien ostovoimaa korottamalla välttämättömien palveluiden omavastuita ja tekemällä koulutuksesta mahdollista vain varakkaille.

Hyvät toverit,
Emmehän anna oikeiston viedä lastemme tulevaisuutta? Tiedämme kuinka sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua, silti oikeisto keskustasta ja kristillisistä kokoomuksen kautta perussuomalaisiin haluaa pitää työttömien lapset poissa varhaiskasvatuksesta, vaikka siihen osallistuminen ennustaa koko tulevan koulutuspolun menestystä.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa romuttanut duaalimallin, ajatuksen siitä, että valitsipa nuori sitten lukion tai ammatillisen koulutuksen peruskoulun jälkeen, hänellä on mahdollisuus päästä opinnoissaan eteenpäin aina ylimpään koulutukseen saakka. Nyt resurssit ammatillisesta koulutuksesta on ajettu niin ahtaalle, että tarvittavan osaamisen voivat saavuttaa vain vahvimmat itseopiskelijat tai he joiden vanhemmilla on varaa maksulliseen koulutukseen.

Tieto ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme vaikuttaa ja kyseenalaistaa tarvitsemme tietoa. Tietoa lähimmäistemme haasteista, arkitodellisuudesta, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta ja päätöksenteon vaikutuksista tulevaan laajasti.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on ollut yleissivistävien aineiden kuten historian ja yhteiskuntaopin ohentaminen. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?

Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa, on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät, jotka onnistuvat valheellisesti osoittamaan osattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteelle kohteen?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittää lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmistoliikkeen on, hyvät toverit, taisteltava yhdessä. Jokaista meistä tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus, jossa toveriemme perintö elää.

Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla itseämme heikomman puolesta yhtenä rintamana. Meidän voimamme on solidaarisuudessa joka ei katso syntyperää, varallisuutta, uskontoa tai etnistä taustaa, ihmisarvon jakamattomiudessa. Me laitamme hyvän kiertämään, vailla vastapalveluksen vaatimusta.
Toverimme sata vuotta sitten uhrasivat henkensä, jotta meidän on nyt muita keinoja. Meidän tarvitsee paremman yhteiskunnan eteen antaa aikaa. Aikaa lukea, tutkia, kirjoittaa, puolustaa, vaikuttaa olla ehdollavaaleissa ja tehdä saadulla poliittisella mandaatilla kaikkensa oikeudenmukaisen, yhdenvertaisen, ihmisarvoa kunnioittavan yhteiskunnan eteen. Siksi vetoan teihin jokaiseen. Aktivoitukaa!

Hyvää työväenjuhlaa toverit!

Nöyrä kiitos äänestäjille ja tukijoille

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lämmin ja nöyrä kiitos äänestäjilleni ja tukijoilleni kuntavaalien äänistä. Olen iloinen saadessani jatkaa työtäni Lahden kaupungissa yhdenvertaisuuden ja palveluiden saavutettavuuden eteen. Taidetta ja kulttuuria en tule koskaan politiikassa unohtamaan, kuten en muitakaan vaalityössä esiin nostamiani asioita. Tulen olemaan aktiivinen valtuutetun työssäni, vaikka lautakuntapaikkoja varmasti tulemme menettämään vaalituloksen myötä ja se tuo omat haasteensa. Uskon yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa.

Vasemmistoliitto menetti omasta äänisaaliistani ja valtakunnallisesta menestyksestä huolimatta yhden valtuustopaikan, mikä harmittaa pitkään. Vasemmistoliitto on Lahdessa kivuliaassa sukupolvenvaihdosprosesissa. Uusia toimijoita on onneksi tullut mukaan toimintaan viime vuosina ja lähti ehdokkaiksi rohkeasti tehden upeaa työtä ja piristäen vaalikampanjaa. Nuoret miehet meiltä jäi listaltamme uupumaan. Ne äänet menetimme vihreille ja demareille. Tämä vaalikampanja osoitti, kuinka tärkeää on rohkeasti asettua ehdolle keräämään ääniä yhteiseen pottiin. Kapealla listalle ei saada laajaa kannatusta. Uskon että Vaalifestivaalillamme tavoitimme nuoria, bussimainokset näkyivät katukuvassa ja ehdokkaat tekivät hyvää työtä torilla ja lähiöiden ostareilla. Meitä vain oli liian vähän. Siksi kutsun sinua mukaan toimimaan nyt hyvissä ajoin.

Tappio ei tarkoita sitä että alamäki alkoi, vaan sitä, että seuraavia vaaleja varten kootaan vasemmistovoimat yhteen ja työ uusien ehdokkaiden kouluttamiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi alkaa nyt ja yhdistyksissä vastuuta jaetaan laajemmalle joukolle. Liian paljon on olut valtuutettujen varassa. Tarvitsemme useampia kasvoja, useampia näkökulmia ja useampia viestijöitä.

Hämeen Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja paikallisena valtuutettuna katson jo kohti ensi vuoden maakuntavaaleja. Niissä on mahdollisuus kääntää Vasemmisto Päijät-Hämeessä valtakunnallisen suunnan mukaiseen nousuun.

Maakunnallinen vaali teettää työtä ja vaatii taloudellisia resursseja ja kanssaihmisten tukea. Tukiryhmän kerääminen alkaa nyt, jotta rahoitusta saadaan kerättyä ja vaalimateriaalia tehtyä ajoissa laadukkaasti.

Jos koet halua nostaa Vasemmisto maakuntavaaleissa tukijoukoissani uuteen nousuun ideoillasi, viestintätaidoillasi tai hyvällä flyerinjakokunnollasi, olethan ajoissa yhteydessä. Pienikin apu on merkittävä ja olen siitä kiitollinen.

 

Kiitos tuesta, yhteistyöstä ja jokaisesta äänestä ja suosituksesta. Haluan olla luottamuksenne arvoinen.

Vaalityötä tehdään yhdessä.

Miksi rukkaset ministerimallille

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei voi hyväksyä ministerimallia.

Lahdessa kuntavaaleissa 2012 äänioikeuttaan käytti 53 prosenttia äänioikeutettua. Puolet kaupunkilaisista, vaikka kunnissa päätetään kaikkein lähimpänä kuntalaista olevista asioista. Niistä jotka vaikuttavat arkeen ja joihin todella voi vaikuttaa. Kaupunginvaltuusto on se päätöksentekoelin jota on helppo lähestyä ja antaa palautetta.

Demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää että kaikki vaaleilla valitut edustajat kantavat vastuunsa ja heillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa valmistelusta päätöksentekoon.

Kuntalain hengessä on mahdollista vahvistaa poliittista päätöksentekoa. Se ei kuitenkaan missään määrin määrää että vallan keskittäminen palkkapoliitikoille ja sitä kautta valtuuston vallan kaventaminen on poliittisen päätöksenteon vahvistamista.

Jos valta keskittyy 59:stä valtuutetusta kuudelle kaupunginhallituksen jäsenelle, jotka pitävät niin jaostot kuin keskeiset lautakunnatkin otteessaan, niin mihin enää tarvitsemme lautakuntia? Tai koko valtuustoa? Isojen puolueiden ryhmäkurihan takaa että kun kaupunginhallituksessa tai lautakunnassa on kanta kerran päätetty, niin siinä pysytään, vaikka asiantuntijat muuta sanoisivat.

Ministerimalli sitoo lautakunnat KH:n hihnaan, vaikka niiden pitäisi asiantuntijaeliminä saada työskennellä rakentavasti. Samalla se passivoi niin lautakuntien jäsenet kuin valtuutetutkin, ja siirtää heidät syrjään asioiden ytimestä, jolloin myös koko kansanvallan ajatus hapertuu.

Kaupunkilaisten valitsemilla edustajilla tulee jokaisella mieluummin olla entistä vahvempi rooli, sitä tukeekin valiokuntamalli lautakunnissa ja sitä tukisi päätösvallan palauttaminen valtuustolle niissäkin asioissa joita siltä on delegoitu alemmas.

Ministerimallilla tuodaan valtakunnan politiikan hallitus-oppositio kuntatasolle. Ja suuren osan valtuutetuista ja heidän mukanaan vielä isomman joukon kaupunkilaisista jäädessä vaille vaikuttamisen mahdollisuuksia syntyy paljon tyytymättömyyttä ja riitaisia päätöksiä, hiljaisemmat mutta tärkeät signaalit jäävät kuulematta ja eripura saa polttoainetta. Näennäisen Sujuva prosessi ei takaa hyvää lopputulosta.

Tämä ei takuulla lisää äänestysintoa kaupunkilaisten keskuudessa. Ja sitä huonommin demokratia toimii mitä vähemmän ihmiset osallistuvat edes äänestämällä.

Viidessäkymenessäyhdeksässä valtuutetussa piilee paljon osaamista ja kokemusta jonka pitää kuulua ja näkyä päätöksenteossa. On demokratialle irvailua väittää poliittisen päätöksenteon vahvistamiseksi valtuuston vallan heikentämistä

Kun juuret on katkottu ei runko vahvistu

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahden ammattikorkeakoulun päätös lakkauttaa koru- ja vaatetusalan muotoilu kertoo paljon Ammattikorkeakoulun johtamiskulttuurista ja ymmärryksestä alojen erilaisuudesta. Lamk perustelee korusta ja vaatteesta luopumista näiden suuntautumisalojen pienuudella. Millään kulttuurialalla, etenkään erikoisaloilla ei ole vastuullista kouluttaa suuria määriä keralla, se ei silti tarkoita etteikö aloja tarvittaisi. aloilla on omat erityispiirteensä, myös omanlaisensa työkentät. Kulttuurialoilla ei mennä valmisiin työpaikkoihin vaan luodaan useimmiten työ itse.

Nyt Lamk haluaa nostaa paikkamääriä teollisessa muotoilussa ja luoda immateriaalisen muotoilun ohjelman, mikä tarkoittanee palvelumuotoilua, jota jo Suomessa koulutetaan. Hyvän peruskoulutuksen saanut muotoilija voi hyvin erikoistua palvelumuotoiluun nytkin Yamk-opinnoissa Lahdessakin. Käyttäjäjäkokemukset- ja käyttäjälähtöisyys ovat muotoilun perusta, oli muovata asia sitten käyttöliittymä, liikenne tai jalkine.

On huolestuttava näkymä että Lahden ammattikorkeakoulun johto näkee teollisen muotoilun tulevaisuuden alana jota kasvattaa vaate- ja korumuotoilun ohi. Koru- ja vaate eivät ole mitään auringonlaskun aloja. Kotimainen ekologisesti ja eettisesti kestävä vaate tulee olemaan tulevaisuutta. Ala jonka laadukas koulutus ajetaan alas ei voi laajeta ja kehittyä.

Kun LAMK kokoaa koulutusaloja ISKU:n kiinteistöön niemeen, ajatus kai on että alojen opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy jotakin aivan uutta lisäarvoa. Tuo lisäarvo jää kovin laihaksi ja yllätyksettömäksi jos jäljellä on vain teollinen muotoilu. Kutkuttavampaa olisi nähdä mitä syntyy biotekniikan, sosiaali- ja terveysalan yhteistyöstä vaate- ja korusuunnittelu.

Muotsikan rungosta on rönsyjä karsittu jo riittävästi, esimerkkinä siihen aikanaan liitetty Lahden Taideinstituutti sekä elokuva- ja tv-linja. Jälkimmäinen aikana jona juuri audiovisuaalinen media laajeni, kasvun ja kehittämisen potentiaali lisi ollut. En voi allekirjoittaa väitettä että Lamkin johdon päätöksillä runko vahvistuisi kun rönsyjen sijasta on latvottu juuret.

Johtamiskulttuuri näyttää jatkuvan edelleen vanhanaikaisena autoritäärisenä. Ammattikorkeakoulussa muutoksia ei rakenneta ruohonjuuritasolta ylöspäin kehittämällä ja asiantuntemusta hyödyntämällä, vaan mekaanisesti lukuja tuijottaen ja valmistelemalla asiat pimennossa. Näin ei voi syntyä positiivista kehittämisen kulttuuria, eikä houkuttelevaa ja haluttua työ- tai opiskelupaikkaa.

Lahden kaupungin olisi syytä terästäytyä omistajaohjauksessaan koulutuspolitiikan suhteen ja pitää huoli siitä että laadukas muotoilukoulutus vahvistuu ja osaaminen juurtuu myös Lahteen.

 

Kaikkien puolueiden yhteisrintama yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen puolesta on tervetullut!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Katja Ståhl kertoi eilisessä (21.2) lehdessä, vastauksena Juha Honkosen aiheelliseen kysymykseen lapsiystävällisen kaupungin linjauksesta rajata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, lähteneensä kuntavaaliehdokkaaksi juuri tämän käsittämättömän päätöksen vuoksi. siis päätöksen josta juuri Kokoomus on itsepintaisesti pitänyt kiinni, vaikka tilaisuuksia virheen myöntämiseksi ja korjaamiseksi on ollut. Ståhlin havainnot rajaamisen haitoista ovat aivan oikeat ja tutkimustulokset tukevat oikeutta rajaamattomaan, mieluiten maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Surullista kyllä, mutta Kokoomuksesta löytyy muutakin mieltä. Esimerkiksi valtuutettu Merja Vahter totesi taannoisessa käsittelyssä että lapset kuuluvat kotiin ”sanoivat tutkimukset sitten mitä tahansa”.

Kokoomus kiirehti kyllä viime vuonna paikkaamaan yrittäjille aiheuttamaansa haittaa lautakunnassa viemällä läpi päätöksen kompensoida yrittäjille rahallisesti lapset jotka eivät nyt hoitoon pääse. Lapsille ja perheille aiheutetusta haitasta ei ollut huolta. Lapsen oikeudet tulivat jyrätyksi ideologisista syistä, ei edes taloudellisista. Jotka nekin olisivat huono ja kestämätön peruste olla tasaamatta sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia eroja varhaislapsuudessa ja taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, syli, lämmin ateria ja se laadukas varhaiskasvatus. Parhaiten ja yhdenvertaisimmin tarpeeseen vastataan pitämällä huoli kaupungin omasta päivähoitoverkosta, jossa perheitä tuetaan arjen haasteissa ja erityislapset saavat tukea.

Mahdollinen muutaman sadan tuhannen euron säästö on äkkiä kuitattu sillä, että rajaus estää monia vanhempia, etenkin naisia, työllistymästä. Tämän päivän työelämä ei odota hoitopaikkapäätöstä. Kuluja syntyy kun väsynyt vanhempi ei saa rakennettua kiintymyssuhdetta tai kun lapsen sosiaaliset taidot jäävät oppimatta tai motoriset ja kielelliset haasteet huomaamatta ja tuki saamatta. Perheet tuntevat parhaiten tarpeensa.

Varhaiskasvatuksen rajaus tulee perua ja samalla myöntää ettei ryhmäkokoja voi nostaa vaikka oikeistohallitus siihen luvan antaisi, mikäli haluamme lapsille hyvän elämän perustan. Myöskään psykologiresurssit eivät ole riittävät varhaiskasvatuksessa. Meidän pitää painottaa kynnyksettömyyttä ja aitoa yhdenvertaisuutta korjaavien erityisratkaisujen sijaan. Kotihoidon tuen kuntalisä on paikallaan ihan pienille lapsille, sillä lapsiperheköyhyys on kasvussa, mutta äitien sijasta isät pitäisi kannustaa jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Ehkä sillä ehkäistäisiin myös niitä tilanteita, joissa isä jää lapsiperhearjesta ulos lopullisesti eron myötä.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, kuntavaaliehdokas

Kuvataiteilija Elisa Lientola
elisa.lientola@gmail.com
0442518806
http://elisalientola.net/

Lahden Kaupunginvaltuutettu Vas
www.elisalientola.fi

Ääni oikeudenmukaisuudelle

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Kausi valtuutettuna on opettanut valtavasti. Kipinä ei suinkaan ole sammunut, vaan olen ehdolla myös 2017 kuntavaaleissa.

 

Minä kaipaan päätöksentekoon aitoa vaikutusten arviointia. Liian paljon päätöksiä tehdään paniikissa säkki silmillä, arvioimatta mitä ne tarkoittavat pienituloisille, lapsiperheille, lapsiperheiden vanhempien työssäkäynnille, asukkaiden hyvinvoinnille ja yhdenvertaisuudelle.

 

Ihminen ei ole kuluerä. Yhteiskunnassamme ei ole varaa syrjäyttää ketään. Ei ole varaa päätöksiin joiden johdosta eläkeläinen tai työtön ei pysty kustantamaan lääkkeitään ja lääkärikäyntejään. Meillä ei ole varaa olla nostamatta kotihoidon resursseja tasolle jossa asiakkaat tulevat hoidetuksi ja hoitajat jaksavat työssään. Eikä meillä ole varaa sulkea varhaiskasvatuksen ovia työttömän lapselta ja samalla työelämän ovia hänen vanhemmaltaan. Meillä ei ole varaa heikentää nuortemme näkymiä tulevaisuuteen pitämällä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen resurssit tasolla jolla erityistä tukea tarvitseva lapsi jää siitä paitsi ja jossa kiusaaminen rehottaa suurissa ryhmissä ja parhaansa tekevät opettajat uupuvat.

 

Eriarvoisuus nakertaa yhteisöllisyyttä ja yhteisössä on hyvinvoinnin ja ihmisenä kasvun avaimet.

 

Sivistystä, taidetta ja kulttuuria ei voi milloinkaan eikä millään korvata, sitä pitää vaalia ja kasvattaa. Rasismiksi ja poliittiseksi väkivallaksi äitynyt maahanmuuttovastaisuus on osoittanut mihin sivistystä ja erilaisia kokemusten jakamisen tapoja tarvitaan, kaikkina aikoina, etenkin haastavina.

 

Minä haluan rakentaa oikeudenmukaisen kehittyvän koulutus- ja kulttuurikaupungin, joka ei jousta yhdenvertaisuus- ja ympäristökysymyksissä vaan löytää niihin luovat ratkaisut. Kaupungin joka käy rohkeasti edellä.

 

Jos haluat tietää mitä valtuustoryhmämme ja minä olemme viime kaudella tehneet ja mitä tulemme tekemään tule torille juttelemaan, soita, laita sähköpostia tai ota yhteyttä facebookin kautta.

Lasten yhdenvertaisuuden hinta 500 000

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Valtuusto sai eilen vastauksen siihen, paljonko kaupunki säästää subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamisella. Lasten yhdenvertaisuuden hinta Lahdessa on puoli miljoonaa.

Tässä luvussa ei edes huomioida positiivisia kerrannaisvaikutuksia joita laadukkaalla, kaikille tarjottavalla varhaiskasvatuksella on puhumattakaan negatiivisilla siitä että estämme työllistymistä..

Subjektiivinen päivähoito on LAPSEN oikeus yhdenvertaiseen varhaiskasvatukseen. Päivähoito ei ole palvelu jolla kasvatetaan vanhempia.
Se ei ole säilö, jonne lapset viedään koska vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä, vaan se on pedagogista kasvatusta jossa mm. huomioidaan lapsen sosiaalinen, motorinen, kielellinen kasvu. Opitaan oppimisen edellytykset ja tasoitetaan tietä puuttumalla ajoissa mahdollisiin ongelmiin oppimisessa.

Pitämällä kiinni oikeuden rajaamisesta viemme lapselta oikeuden olla samalla viivalla muiden kanssa koulupolulla. Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen myöhemmälle koulumenestykselle on merkittävämpi kuin mikään muu vaihe koulupolulla.

Pitämällä kiinni rajaamisesta estämme tehokkaasti työllistymistä.Etenkin naisten työllistymistä. Keikka- ja pätkätyö ei odota päiviä, eikä pidempikään aina pitkään.
Viemme myös parhaan mahdollisen tuen tukea perheiden jakasamista. Väsyneen äidin ja lapsen kiintymyssuhteen jäämisestä heikoksi on elämänmittaiset seuraukset. Siksi joskus voi olla parempi että isompi lapsi on päivähoidossa vaikka vanhempi kotona. Kyse on silloin viisaudesta ei laiskuudesta.

Lapset joilta pääsyä varhaiskasvatuksen piiriin on rajattu, eivät ole tasa-arvoisia päivähoidossa. Ollessaan satunnaisesti tiettyinä aikoina hoidossa lapset jäävät osattomaksi nimenomaan siitä varhaiskasvatuksesta, josta esimerkiksi OECD:n mukaan usemman suomalaislapsen pitäisi olla mukana. Kaikki toiminta päiväkodissa on laadukasta ja arvokasta, mutta ei lastentarhanopettajan ja kenties erityislastentarhanopettajan toteuttamaa suunnitelmallista varhaiskasvatusta.

Päätös purkaa subjektiivinenpäivähoito-oikeus syntyi epämääräisellä talousarviokirjauksella ilman keskustelua. Päätös oli iso virhe. Nurinkurisimmillaan päätös johti siihen että kaupunki kompensoi palveluntuottajille sitä ettei päästä lapsia hoitoon, palveluntuottajatkaan kun eivät puolikkailla lapsilla tule toimeen.

Onko Lahti heittänyt lapsiystävällisyyden romukoppaan. Onko lastemme tasa-arvon hinta todella 500 000 vuodessa?

Ja ennen kaikkea: Päätös rajata päivähoito-oikeutta lisäten eriarvoisuutta on väärin ja toivottavasti pikaisesti purettavissa.

TA-prosessista hullunmylly

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Eilinen valtuusto pysyi kaupunginhallituksen viitoittamalla itsepetoksen tiellä.

siihen liittyen Etelä-Suomen Sanomissa julkaistu kirjoitus. Mikään ei ole muuttunut.tulo-odotukset talousarvion tilkkeeksi ovat spekulatiivisia, eivät realistisia.

Lahden kaupunginhallituksen oikeisto lähti populistiselle kuntavaalilaukalle maanantaina torpatessaan kaupunginjohtajan jo lähtökohtaisesti alijäämäisen budjetin. Jos kokoomuksella ja esityksen kannattajilla olisi ollut esitys mistä viitisen miljoonaa lisää karsitaan, olisi esityksessä ollut jotakin tolkkua. Sen sijaan kokoomus meni piiloon viranhaltijoiden selän taakse ja edellytti viikossa säästöjen löytymistä. Tämä on täysin edesvastuutonta ja ennenkuulumatonta vastuunpakoilua. Kaupunginhallitus on ajoissa antanut raamin, lautakunnat ovat käsitelleet talousarvion omalta osaltaan ja kaupunginjohtajan punakynä puhunut sen jälkeen. Viranhaltijoiden virkavastuuta ei tunnuta Kokoomuksessa kunnioitettavan lainkaan, lautakuntien roolista puhumattakaan. Kaikkein vähiten oikealla kannetaan vastuuta arvovalinnoista.

SOS-hallitus on nostanut kiinteistöveron ylä- ja alarajoja painostaakseen kuntia paikkaamaan hallituksen leikkausten köyhdyttämää talouttaan. Kovin sitoutuneelta puolueensa politiikkaan vaikuttavat oikeistopuolueet.

Julkisuudessa on kiinteistöveronkorotuksesta maalattu kohtuutonta mörköä; Etelä-Suomen sanomat on kertonut että omakotitaloasujalle kiinteistöveron korotus 0,55:stä 0,6:n, eli 0,05 yksikköä, on 130 euroa. Sitä uutiset ei kerro, minkä arvoisesta asunnosta vero on laskettu, ei todellakaan mistään mummonmökistä. Tavallisella omakotitaloasujalla tuo kiinteistöliiton antama lukema olisi 50% korotus. Taviksen kiinteistöveron korotus olisi ollut parisen kymppiä vuodessa. Toki tiedolla 130 €:n korotuksesta saadaan rakennettua kuva siitä kuinka kovasti korotus käy kukkarolle. Me Vasemmistoliitossa suosimme progressiivista tuloverotusta, mutta maltillinen kiinteistövero olisi ollut parempi kuin kiihtyvä leikkaustahti. Lainaa saa toki juuri nyt halvalla, mutta ensi vuonna olemme taas tässä.

Kaupungin organisaatiossa mennään jo hyvin heikoilla jäillä palvelujen toteutumisen suhteen. suun terveydenhuollossa hoitotakuu on kaukana, kotihoito tarvitsisi lisää resurssia, sivistystoimiala on ahdingossa, opettajat helisemässä ja vetovoimaa lisäävä toiminta umpijäässä. Tiedämme miten 90-luvun leikkaukset kohtelivat lapsia, nyt laman lapset ovat vanhempia ja heidän lapsensa tarvitsisivat erityisesti sitä tukea jota heidän vanhempansa tutkitusti olisivat tarvinneet. Lapsissa ja heidän koulutuksessaan varhaiskasvatuksesta jatkokoulutukseen on tulevaisuutemme, yksikään porras matkalla varhaislapsuudesta aikuisuuteen ei saa pettää. Äänet kuntavaaleissa eivät ole sen arvoisia.

Elisa Lientola, kaupunginvaltuutettu, Vas

Punavihreillä arvoilla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta