Poliittinen taidepuhe livahtaa ohi kohteesta

 

Taide ja kulttuuri vaikuttavat poliitikoista ilmeisesti helpoilta leikkauskohteilta. Ne ovat jotain ylimääräistä, jonka merkitys on unohtunut. Poliittisissa juhlapuheissa viitataan hyvinvointivaikutuksiin, taloudellisiin kertoimiin ja statusvaikutuksiin. Poliittinen taidepuhe karkaa kuitenkin hyvinvointiin ja peliteollisuuteen. Yhtäkkiä köyhyysrajalla kituuttavan taiteilijan tilalla puhutaan satoja miljoonia takoneesta Supercellistä. Keskustelu käy absurdiksi.

 

Taidekentän todellisuus on monelle kaukaista. On helpompi paeta suurien linjojen taakse. Taiteilijoiden taloudellinen asema etenkin vapaalla kentällä on hyvin heikko ja haasteellinen. Tietoa ja korjausesityksiä on kyllä taiteilijajärjestöillä tarjolla, mikäli poliitikot tosissaan haluaisivat asiat korjata.

 

Taide elää ajassa ja tutkii sitä. Taide ja kulttuuri tarvitsevat julkista rahoitusta, sillä ne eivät voi toimia markkinaehtoisesti. Taide on yhtä aikaa kollektiivista ja yksilöllistä ääneen ajattelua. Taide on ärsykkeitä, jotka sisältävät merkityksiä ja aiheuttavat tunteita, jotka taas kehottavat kiinnittämään huomiota ja ajattelemaan. Taide on aina ollut välttämätön ymmärryksen väline. Taide etsii sosiaalisia merkityksiä, todellisuutta ja mahdollisuuksia, niistä ei synny pikavoittoja. Taide kysyy kiusallisia kysymyksiä. Se ei synny tyhjästä ilman aineellisia resursseja. Taiteelle on vaikea iskeä hintalappua, ja sitä voi olla myös haastavaa myydä viihteeksi.

 

Taide on tekijälleen myös työtä, ja työstä pitää saada korvaus. Harrastustoimintakin tarvitsee ammattilaisia pyöriäkseen, eikä viihdemaailman tähtiä synny ilman työtä ruohonjuuritasolla, julkisin varoin. Tarvitsemme taiteen perusopetuksen, nuorisoteatterit, vapaat teatterit, taidekoulutuksen, taiteilija-apurahat ja Taiteen edistämiskeskuksen sekä valtionosuusrahoitteiset teatterit, orkesterit ja museot valtakunnallisen verkoston kiintopisteiksi. Taide tarvitsee osaajia. Osaajat eivät synny tyhjästä ja elä pyhällä hengellä. Vaalien alla jokainen puolue on puheissaan kulttuuripuolue. Silti isot puolueet aloittivat taidekoulujen lakkautuskierteen. Kirjastoja lakkautetaan keskimäärin yksi viikossa, ja teatteri-, museo- ja orkesteriverkko harvenee. Sisällöntuotantoon ei olemassa olevissakaan laitoksissa tahdo löytyä rahaa.

 

Henkinen pääoma ei vaikuta puheista huolimatta painavan kovinkaan paljon, kun rahaa jaetaan, vaikka tulevaisuudessa pitäisi päästä fyysisistä hyödykkeistä henkisen kasvun tielle.

Kahvirahaa eläkeläisille?

Leikkaus- ja säästölistoista huolimatta vaalien huumassa on lupailtu kymmenen euron korotusta takuueläkkeeseen. Korotuksella saisi pari pakettia kahvia. Hyvä kahvi onkin niitä harvoja iloja, mistä köyhä ei tingi. Taannoin pitkään mainostetun ”eläkeuudistuksen” jälkeen muuan mummo sai päätöksen, jossa luvattiin hänelle euron korotus eläkkeeseen.  Suivaantunut mummo teippasi kolikon kiinni päätökseen ja lähetti sen takaisin saatteella: ”Pitäkää  hyvänänne”.  Oikeasti pienituloiset eläkeläiset tarvitsevat todellisia korotuksia eikä mitään kosmetiikkaa. Korotuksen suuruus kertoo todellisuuden tajun puutteesta päättäjillä.

Leikkauslistoja laativat ekonomistit tuijottavat yritysmaailman lyhyen tähtäimen etuja eivätkä edes halua katsoa nenäänsä pitemmälle. Pienituloisille annetut korotukset palaisivat kulutuksen kasvuna nopeasti kiertoon takaisin. Lisäksi ne tukisivat vanhusten pidempää selviytymistä kotona hyväkuntoisina, mikä vähentäisi puolestaan hoitokustannuksia. Muutama vuosi sitten SATA-komitea yritti tosissaan korjata tilannetta, mutta Osmo Soininvaaran mukaan järkevätkin uudistukset kaatuivat kokoomuksen ja ay-eliitin vastahankaan.

Samaan aikaan yhteiskunnassamme elää ja vaikuttaa eläkeläisiä, joiden kuukausiseläkkeet ovat takuueläkkeeseen verrattuna yli viisikymmentäkertaisia.  Näin runsaskätisesti palkittujen, enimmäkseen miesten, palvelukset yhteiskunnalle lienevät korvaamattomia verrattuna tavalliseen työuran tehneeseen eläkeläiseen, jonka keskimääräinen kokonaiseläke 2014 oli miehillä 1760€, naisilla 1376€? takuueläkeläinenhän pärjää 746,57 eurolla kuussa. Ylisuuret eläkkeet johtuvat siitä, että lakisääteisessä eläkejärjestelmässämme ei ole eläkekattoa kuten monissa muissa Euroopan maissa.

Eläkekatossa ei kokonaiseläkemenojen kannalta ole kyse isosta asiasta. Kysymys on nimenomaan moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Eivät jo työssäoloaikana huomattavia bonuksia, palkkoja ja muita etuisuuksia nauttineet tarvitse eläkkeelle siirtyessään ylisuuria etuuksia. Ne vain siirtävät epäoikeudenmukaisuutta perintönä seuraaville polville. Takuueläkkeiden varassa nykyisin elävät vanhukset ovat pienten tulojensa varassa onnistuneet kasvattamaan yhteiskunnalle ison joukon veronmaksajia. Onko heidän panoksensa yhteiskunnalle todella näin paljon vähäarvoisempi?

 

Äitiyslaki ja translaki korjattava heti!

Suomessa voimassa oleva laki sukupuolen juridista vaihtamista määrittävä translaki ja äitiyslaki, joka sisältäisi säännökset äitiyden vahvistamisesta silloin kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoidolla, vaativat pikaista korjausta.

 

Suomi on saanut moitteita ihmisoikeusloukkauksista joita syntyy sukupuolen virallistamisen ja lääketieteellisen korjaamisen kytkemisestä toisiinsa. Nykyinen laki vaatii pitkää lääketieteellistä selvitystä ja lisääntymiskyvyttömyyttä, käytännössä pakkosterilisaatiota henkilölle, joka haluaa virallistaa sukupuoli-identiteettinsä mukaisen sukupuolensa. Lisäksi laki pakottaa muuttamaan avioliiton rekisteröidyksi parisuhteeksi.

 

Hallitus jätti esittämättä äitiyslakia, joka olisi turvannut naisparin hedelmöityshoidolla syntyvän yhteisen lapsen oikeudet heti syntymähetkestä alkaen. Nyt lapsi saa oikeudet vanhempaansa vasta raskaan sisäisen adoption jälkeen. Ennen adoption vahvistusta perhe on virallisesti yksinhuoltajaperhe. Mikäli biologiselle vanhemmalle tapahtuisi jotakin ei toista äitiä katsota vanhemmaksi, eikä erotilanteessa ole oikeutettu taloudelliseen turvaan tai tapaamisoikeuteen.

 

Adoptioprosessi syö turhaan perheen ja yhteiskunnan resursseja ja asettaa sateenkaariperheet eriarvoiseen asemaan. On  täysin lapsen edun vastaista että kahden äidin tai isän perheessä kasvanut lapsi menettää pahimmillaan molemmat vanhempansa, mikäli biologiselle vanhemmalla sattuu jotakin. Vain koska laki on typerä murheen kohtaamaa lasta rangaistaan.

 

Muutoinkin heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme arkipäiväisissä toimissa ja keskusteluissa tullaan helposti toiseuttaneeksi sateenkaariperheiden lapsia ja ei-heteroseksuaalisia nuoria. Etenkin kasvatustyön tekijöiden pitäisi ymmärtää huomioida perheiden ja sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien moninaisuus.