Hyvinvointikuntayhtymä valtuustossa 27.6.2016

Lahden kaupunginvaltuusto käsitteli hyvinvointikuntayhtymän perustamispykälän kokouksessaan 27.6. esityslista . Tavoitteet on kirjattu esityslistaan. Lukija voi katsoa lukeeko perussopimuksessa tai esityksessä vankkaa tukea sille, että nämä erinomaiset tavoitteet toteutuvat.

Käsillä oleva päätös on käytännössä suurempi kuin yksikään mahdollinen kuntaliitos.

Uudessakin kunnassa yhteisten päätösten tekijät ja rahakirstun vartijat valitaan demokraattisesti vaaleilla ja niin kauan kuin palveluita ei ulkoisteta kulkevat rahoitus, valta ja vastuu käsikädessä.
Nyt olemme päättämässä siitä, siirrämmekö tärkeimmät palvelumme kuntayhtymälle jossa ei voi sanoa edustuksellisen demokratian toteutuvan.

Minä en todistettavasti ole pilkunviilaaja. Mutta puhe uuden hyvinvointikuntayhtymän perustamisesta on häiritsevää kun kyse on vanhan erikoissairaanhoidon kuntayhtymän perussopimuksen muuttamisesta.
Kukaan ei ole onneksi sentään perustamassa pahoinvointikuntayhtymää.

Me kaikki haluamme turvata palvelumme hyvällä tasolla perusterveydenhuolto edellä ja häivyttää integraation esteet niin perus- kuin erikoissairaanhoidon, sosiaalipuolen kuin muun terveydenhuollon tieltä. Hävittää kuntarajat estämästä järkevää palvelurakennetta ja räjäyttää siilot toimialoilta. Asiakkaan ja tämän palveluiden tulee todellakin olla lähtökohta ja kehittämistä ei tule lopettaa.

On hyvin erikoista että näin mittavaa muutosta on valmisteltu ilman kansalaiskuulemisia ja henkilöstön vahvaa osallistumista. Mistä tulee viisaus palvelutarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa jollei asukkailta?

Voiko tämä unelma ihanteellisesta sotesta toteutua luomalla merkittävä demokratiavaje?
Onko uudistuminen vanhoissa rakenteissa ylipäätään mahdollista, vaikka viranhaltijat ovatkin tehneet arvokasta ja ansiokasta työtä asiakaslähtöisesti ja uudistumishaluisesti? Emmehän ole varsinaisesti perustamassa uutta, vaan sullomassa omaa toimintaamme vanhaan varsin luutuneeseen rakenteeseen. Meillä ei ole hallussamme mitään työkalua tuon rakenteen muokkaamiseen ja todelliseen uudistumiseen sen sisällä.

Onko näin suuresta päätöksestä koskaan historiassa ollut näin vähän tietoa?
Valmistelu pohjautuu 2015 ajankohtaiseen valmisteluun. Aikaa on kulunut, hallituksen sinkoilusta tiedämme vain päivämäärän jolloin jotain tapahtuu. Ehkä.

Suurin asia mitä emme tiedä, ja johon vastuullisen päättäjän olisi pitänyt varautua jo tämän päätöksen valmistelussa on talous. Mitä maksamme tästä väliaikaisratkaisusta? Missä on tarkka suunnitelma etenemisestä? Miten kustannukset alkavat kehittyä. Mikä on se konkreettinen palveluverkko, rakenne ja organisaatio ja palvelulupaus josta nyt päätämme?

Taloudelliset vaikutukset on täysin arvioimatta.Yhtymä, saati jäsenkunnat eivät ole varautuneet talousmuutoksiin. Tälläinen etunoja on jo ennenkuulumaton ja ennenkaikkea vastuuton, ei rohkea.

Mikään ei takaa, että uudistuminen vanhaan rakenteeseen palveluita integroidessa toteutuu ja ettei päätöksen jälkeen jokainen kuuluta kyllä säästöjen perään, mutta vastusta sitten aina kun jokin olisi omassa kunnassa muuttumassa.

Luottamuksen päätöksenteossa täytyy perustua faktaan. Tietoon, jonka varassa voidaan todeta, että tästä suurella todennäköisyydellä tai varmasti koituu hyvää yhteisöllemme.

Nyt niin ei voi valitettavasti todeta. Emme tiedä oikeasti rahoituksen järjestämisestä mitään;. ”Jäsenkunta maksaa asukkaidensa käyttämät palvelut yhtenäisillä suoritehinnoilla” ei aivan selvitä kuka määrittelee palveluiden hinnat, tarpeen, katon. Maksaja vai laskuttaja? Miten palveluketju rakentuu palvelemaan asiakasta peruspalvelupainotteisesti ja hillitsemään kulujen kasvua, vai syntyykö tästä rahaimuri, johon meillä ei ole virtakytkintä?

Oikea laita ei näytä luottavan omiinsa, perusteluna kuuluu usein että tehdään nyt itse ennen kuin valtio tulee ja pakottaa. Onko oikeistohallitus tekemässä omiensa mielestä niin suuren virheen että pitää sahata oksa alta, vai onko oikeistolla kiire varmistaa, että palvelut ulkoistetaan ja demokratiaa kavennetaan siltä varalta ettei hallitus siinä onnistukaan.

Tiedolla vai tunteella?

Lahden kaupunginhallitus käsitteli eilen selvitykset Tiirismaan koulun käyttökieltoon asetetun sisäilmaongelmaisen koulun korvaamisen vaihtoehdot. Sivistyslautakunnan varajäsenenä olen kuullut ja saanut kuulla perustelut niin virkamiehiltä sivistystoimialalta kuin poliitikoilta ja kaupunkilaisiltakin. Enkä ole saanut mitään perusteltua syytä muuttaa esitystä peruskorjauksesta uudisrakennuksen kannalle. Päinvastoin.

 

Ymmärrän hyvin että sekä kaupunkilaisia, että päättäjiä seuraa Laune-trauma. Oppilaiden ja henkilökunnan terveyden ja turvallisuuden tulee tietenkin olla ensisijalla. Mutta uusi, etenkään ongelmalliseen paikkaan rakennettaessa ei ole sen varmemmin turvallinen kuin hyvin peruskorjattu.

 

Kaupunginhallituksessa varajäsenenä istuessani tein sen minkä koin ainoaksi rehelliseksi vaihtoehdoksi. Äänestin Tiirismaankoulun perusparannuksen puolesta, siitä huolimatta että jäsenemme, jota syvästi arvostan oli sivistyslautakunnassa toiminut päinvastoin.

 

Ei ole olemassa pomminvarmoja rakennusteknisiä ratkaisuja. Meillä on onnistuneita peruskorjayshankkeita ja susia uudisrakennuksia. Toki myös toidinpäin. Molemmissa toivottavasti myös virheistä opitaan.
Koulurakennuksen ja uudisrakennusvaihtoehdot on tutkittu kaupungin tilakeskuksen ja ulkopuolisen asisntuntijan voimin. Peruskorjaus on täysin mahdollinen. Korjausprosentti on 68, mikä tarkoittaa että vertailut Launeen koulun historiaan voi jä.ttää tykkänään. Tiirismaan kiinteistön tapaus ei millään rinnastu Launeen keissiin. Launetta korjailtiin useaan otteeseen koteloiden, kapseloiden, tiivistäen ja toheloiden senaikaisten, nuttemmin kehnoksi todettujen oppien mukaan. Käsitykset korjausrakentamisesta ovat onneksi muuttuneet. Nyt puretaan riskit perusteellisesti pois, eikä ongelmia aiheuttavia ontelorakenteita ole jäämässä.
Samalla pystytään säästämään pala katoavaa vuosikymmentä. Rakennuksella on erityistä kulttuurihistoriallista ja kaupunkikuvallista arvoa. Itseäni ihmetyttää joidenkin päättäjien ajattelutapa jossa museoammattilaisten arvioille ei anneta arvoa, vaan ne nähdään vastuksena. Sen sijaan että etsittäisiin ratkaisuja sekä suojella että rakentaa turvallisesti, harmitellaan sitä ettei syytä purkuun löydy. Nämä ovat niitä palasia historiaa joita joku 100 vuoden päästä kaipaa, kuten me nyt vaikkapa Puupaavolaa. Emme ehkä kykene näkemään lähihistorian arvoa tässä ajassa. Siksi meillä on museossa tutkijat.
Ennen kaikkea. On helppo paukutella henkseleitä päättäjänä joka lupaa uudisrakennuksia, asiantuntijalausunnoista piittaamatta, jollei tarvitse kantaa huolta siitä että sivistystoimialan, mukaanlukien perusopetuksen käyttötalous on jo nyt tiukilla ja tiukkenee. Uudisrakennus toisi siihen vähintään 200000€:n tiukennukset vuosittain jo nyt näköpiirissä olevien lisäksi ja päälle ne kulut joita tulisi vähintään vuoden, ehkä useamman väistötiloista. VE2 Lotilan koulun viereen näyttää selvityksessä ehkä halvemmalta, onhan se pienempikin. Mutta haastava tontti tuo yllätyksiä ja kuluista puuttuvat vielä kustannukset kulkuväylien ja tiestön muutoksista.
Jos lähdemme tekemään vastuuttomia päätöksiä tunne ja pelko edellä ja koska muutama äänestäjämme vaatii, tulemme tekemään niin jatkossakin ja sitten on turha itkeä päivähoitomaksuja, avustajaresursseja, ryhmäkokokoja, tuntikehyksiä ja valinnaiskurssien määriä. Lahti on panostanut menneinä vuosina hyvin opetukseen. Nyt syliin kaatuneet tilat ovat viemässä opetusta reippaasti alas. Siinä riittää puolustettavaa ilman lisäpaineitakin. Toki me valtuutetut näistä viimekädessä päätämme, mutta en näe valtuustoa joka lisäisi sivistystoimialan budjettia. Nykyisillä valtasuhteilla se raha tapeltaisiin joltain muulta toimialalta ja niukkuutta on viime vuodet jaettu kaikkialla, joten helppoa se ei olisi.
Ja vielä kysymys niille itseoppineille rakennusasiantuntijoille jotka siitä huolimatta että rakennus- ja kaavoitusasiantuntijat pitävät mahdottomana Lotilan koulun viereen rakennettavaa vaihtoehtoa ovat fakkiutuneet siihen ajatukseen. Ihan todellako oman talosi vesienhallinnan näkökulmasta rakentaisit talosi tontillesi rinteeseen tai sen slle etkä mäen päälle?

 

jos voi turvallisesti peruskorjata säilyttäen vanhaa (mikä on myös ekologisempi vaihtoehto), niin miksi aiheuttaa, muka lasten ja opettajien edun nimissä, turhaa viivytystä turvalliselle koululle ja käytännössä leikkauksia opetukseen?