Ambivalentti alkoholisuhteemme

Yle uutisoi to 21.3. että Humalassa tehtyjen surmien määrä nousi viime vuonna 2017 vuoteen verrattuna 25-30%, mikä selviää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ennakkotiedoista. Nousu on niin suuri, ettei se selity vuosivaihtelulla.

Yle 21.3.2019

Todennäköinen selitys on alkoholin myynnin vapauttaminen, mikä näkyy tilastollisesti aina humalaisen väkivallan määrissä. Vaikka kokonaiskulutus nousi alle prosentin, niin riskikäyttäjälle reunan yli meneminen ei tarvitse suurta nousua.

Jos teemme alkoholipolitiikkaa ”vahvojen” ehdoilla, niin että alkoholi on helposti saatavilla, meidän on samalla varauduttava paremmin mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien hoitoon, perheiden tukeen, terveyshaittakulujen nousuun ja turvallisuuden parantamiseen. Ongelmakäytön vaikutus ei koskaan rajaudu vain käyttäjään, kuten surmatilastotkin kertovat.

Yhteiskunnassamme on iso ristiriita; Vapautamme alkoholin saatavuutta ja edelleen osin normalisoimme ongelmakäyttöä samalla kun herkästi leimaamme ja syrjäytämme ihmiset, joille alkoholi tai muut päihteet ovat ongelma ja lainsäädännöllä estämme huumeongelmaisten avunsaannin.

Onko tällaisessä kulttuurissa ihme, että suhde päihteisiin on mutkikas?

Tarvitsemme tutkitusti onnelliseen masentuneiden maahamme paremmat mielenterveyspalvelut, jotta ongelmia ei hoideta päihteillä. Samalla meidän tulee muuttaa päihdepolitiikkamme humaanimmaksi ja kohdella kaikkia ihmisiä aidosti vertaisina leimaamatta. Ongelman myöntäminen ja avun hakeminen on helpompaa, jollei mukana seuraa häpeä heikkoudesta tai pelko oikeudellisista seurauksista ja työpaikan menetyksestä.

Huumeiden käyttäjää ei tule rangaista vaan auttaa. Rankaisu ei estä riippuvaisen käyttämistä, mutta hoitoon hakeutumisen se estää tehokkaasti. Lainsäädäntömme pitäisi mahdollistaa myös huumehaittojen hoito. Huumeita ei voiteta sodalla käyttäjiä vastaan vaan huumereitit katkaisemalla ja rakentamalla yhteiskuntaa, joka paremmin mahdollistaa merkityksellisen elämän ilman päihteitä. Muistaen sen, ettei täydellistä elämää ole ja aina joku eksyy ja tarvitsee läheisineen tukeamme.

Varhaiskasvatusta tulee vahvistaa

Jos haluamme, että Suomessa koulutustaso nousee, ja haluammehan me, koska se on edellytys työllisyyden parantamiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle, meidän on panostettava laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapset ovat tällä hetkellä alueellisesti eriarvoisessa asemassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vuoksi. Rajaus vaikuttaa erityisesti jo valmiiksi haastavammassa tilanteessa oleviin perheisiin ja lapsiin.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jota suomalaisissa päiväkodeissa pääasiassa tarjotaan, on positiivinen sosio-ekonomisesta taustasta johtuvia eroja tasaava ja koulumenestystä ennustava vaikutus. Epätasa-arvoisuus siis kumuloituu, kun lapset, joilla mahdollisuuksia on lähtökohtaisesti. niukemmin suljetaan ulos palvelusta joka heidän mahdollisuuksiaan vahvistaisi.

Rajaus on ollut myös takapakkia tasa-arvokehitykselle, sen estäessä erityisesti naisten työllistymistä. Työn murros haastaa niin perheitä kuin yhteiskuntaa. Työnmurrokseen vastaamisessa on osansa myös varhaiskasvatuspäätöksillä. Palveluiden, jotka mahdollistavat perheen ja työn yhteensovittamisen. Vuorohoitoa tulee kehittää ja joustavoittaa, ei jäykistää ja vähentää.

Laadun varhaiskasvatuksessa takaa pieni ryhmäkoko, yli 3-vuotiailla 1:7, päivähoitopaikan, ryhmän ja henkilöstön pysyvyys ja pedagosisesti pätevä henkilökunta yhdessä hoitajien kanssa.  Tämä mahdollistaa lapsen yksilöllisen kohtaamisen ja hänen kasvunsa tukemisen. Aikaa pitää päiväkodissa olla arjen pyörityksen lisäksi myös yhteydenpitoon perheeseen. Varhaiskasvatuksessa tulee pitää kiinni myös lähipalveluperiaatteesta ja päivähoito toteutuu lapsen arkiympäristössä.

Koulutustason nostamiseksi varhaiskasvatusosallisuutta on nostettava ja hyvä keino siihen on seuraavalla hallituskaudella maksuttoman esiopetuksen laajentaminen 5-vuotiaisiin.

 

Naisen paikka on vasemmalla ja edessä

Naisen paikka on vasemmalla ja edessä.

Tasa-arvo ei tule koskaan valmiiksi vaan vaatii jatkuvaa työtä, myös hyvinvointivaltiossa. Edelleen naiset jäävät jalkoihin työmarkkinoilla ja kantavat itseoletetusti isomman vastuun perheestä, lapsista ja arjen sujumisen välttämättömyyksistä.

Edelleen jotkut haluaisivat määrätä naisen ruumiista ja sen koskemattomuudesta. Yhä tänäkin päivänä jotkut myös vähättelevät seksuaalista väkivaltaa ja häirintää. Meillä on edelleen liikaa perheväkivaltaa.

Ja vuonna 2019 meillä puhein ja määrittelyin ohitetaan heidät jotka eivät identifioidu miehiksi tai naisiksi ja translaki odottaa  korjaamista ihmisoikeustarkastelun kestäväksi.

Tässä poimintoja Vasemmistoliiton ohjelman konkreettisista toimenpiteistä jotka vaikuttavat sukupuolten väliseen tasa-arvon ja joiden eteen tulen tekemään työtä:

  • Palautamme tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen kaikille lapsille
  • Korotamme yksinhuoltajien lapsilisää
  • Puolustamme lapsen oikeutta kahteen viralliseen osoitteeseen
  • Nostamme varhaiskasvatuksen palkkoja
  • Lisäämme henkilöstön sukupuolisensitiivistä koulutusta
  • Parannamme vanhustenhoidon hoitajamitoitusta ja kirjaamme sen lakiin
  • Uudistamme translain itsemääräämisoikeuden pohjalta
  • Teemme toimintaohjelman seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi
  • Nostamme turvakotipaikkojen määrän Euroopan neuvoston edellyttämälle tasolle
  • Lisäämme suostumuksen puutteen raiskauksen tunnusmerkistöön laissa
  • Valtion pitää pyytää anteeksi pakkosterilisoiduilta ja maksaa heille korvaus
  • Korotamme matalapalkka-alojen palkkoja ja lisäämme palkka-avoimuutta
  • Tasa-arvovaltuutetun toimintaan lisätään resursseja
  • Teemme tasa-arvoisen perhevapaauudistuksen 6+6+6-mallin mukaan
  • Nostamme kehitysyhteistyörahoituksen 0,7 prosenttiin.

Lue myös  Vasemmistonaisten tavoitteet