Kysymys (kuva)taiteilijan toimeentulosta

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Taidemaalariliiton jäsenet ovat lähestyneet kysymyksillä (Taidemaalariliiton kysymykset ) ja Suomen Taiteilijaseura on julkaissut vaalitavoitteensa Kysymykset ja tavoitteet koskevat apurahan määriä, taiteilijaeläkettä, apurahansaajan työeläkevakuutusta ja perustulokysymystä. STS:n vaalitavoitteet ovat kohtuullisia ja rakentavia. Säästän vaivaa ja vastaan julkisesti TM:n jäsenten kysymyksiin.

Taiteilijan toimeentulon suurin ongelma on taiteilijan työn tunnustaminen työksi. Epämääräinen suhtautuminen näkyy negatiivisesti esimerkiksi eläkkeissä.

Samat toimeentulon ja työn näkyväksi tekemisen kysymykset koskevat myös muita taiteenaloja, mutta koska itse tunnen kuvataiteen kentän haasteet parhaiten ja kysymykset tulevat sieltä, vastaan nyt julkisesti esitettyihin haasteisiin. Kuvataiteilijoiden asema taiteilijoista on taloudellisesti heikoin ( Rensujeff 2014, 143). Nyrjähtäneen toimintakulttuurimme vuoksi kuvataiteilija ei saa korvausta teostensa esittämisestä julkisesti, vaan maksaa siitä tuhansia euroja sen lisäksi, että työhuoneen ja (uniikki)teosten valmistamisen kulut ovat suuret.

Taiteilija on korkeasti koulutettu ammattilainen, jonka toiminnalla on yhteiskunnallista merkitystä. Taiteilijan työn arvo ei kuitenkaan muodostu välittömästä myyntituotosta, vaan tieteen perustutkimuksen tapaan se syntyy pidemmällä aikavälillä. Taiteilija ei tuota hetkellistä hurmioita, vaan tutkii ja tekee näkyväksi sosiaalista ympäristöä ja sen merkitysverkostoja. Taide toimii mahdollisuuksien tutkimuslaboratoriona. Työ on hidasta ja vaikutukseltaan kollektiivista. Taidetta ei voi korvata pikavoittoja hakevalla kulttuuriteollisuudella.

Taiteen tulee toimia yhteiskunnan osana, mutta niin irrallaan markkinatalouden kuin poliittisenkin vallan ohjauksesta kuin mahdollista. Taide on silti aina poliittista, koska se on osa yhteiskuntaa. Taide on itsessään tärkeää. Se on sivistyneen yhteiskunnan elinvoimainen ja muuttuva tekijä, jota tulee tukea julkisin varoin.

 Tässä muutama tilastofakta, niille joiden mielestä puhe taiteilija toimeentulo-ongelmista on turhaa valittamista:

Vuonna 2010 3 % kuvataiteilijoista toimi palkkatyösuhteessa (Rensujeff 2014, 56). 80 % saman tutkimuksen laajasta joukosta toimi vapaana taiteilijana ja 70 % teki muuta kuin varsinaista taiteellista työtä työnsä ohessa. Työmarkkina-asema on hyvin vaihteleva. Moniammatillisuudesta huolimatta 63 % kuvataiteilijoista jää vuosiansioissa alle 20 000 euron ja vain 7 % yltää yli 40 00 euron. (Rensujeff 2014, 99, 144.) Taiteellisen työn tulon mediaani kuvataiteilijalla jäi 5000 euroon (Rensujeff 2014, 101). tutkimuksessa apurahan keskiarvoinen määrä oli kymmenessä vuodessa noussut 8000 eurosta 9497 euroon, mikä on hädin tuskin 2009 voimaan tulleen eläkeuudistuksen edellyttämän Myel-vakuutuksen verran (Rensujeff 2014, 145). Työskentely- tai kohdeapurahaa eivät suinkaan saa läheskään kaikki taiteilijat ja valtion ohella taiteilija-apurahoista suuren osan myöntävät yksityiset rahastot ja säätiöt.

Taiteilijat eivät ole laiskoja, vaan keksivät kyllä keinoja tehdä paljon työtä ja tulla toimeen vähällä. On kuitenkin sanomattakin selvää, että luova taiteellinen työ kärsii ajan ja resurssien puutteesta. Vaikka esimerkiksi 21 000 euron vuosiapurahasta maksetaan työeläkevakuutus ja tuhansien eurojen työskentelykulut, ei apurahakaudella saa tehdä palkkatyötä kuin maksimissaan 25 % työajasta. Kuvataiteilijan mahdollisuus tuloihin, joilla elättää perhe on melko rajallinen.

 

Siksi vastaan Taidemaalariliiton jäsenten kysymyksiin näin:

Ei vain näyttöapurahojen määrää, vaan yleisesti apurahojen tasoa ja määrää pitäisi nostaa ja kestoa pidentää, jotta taiteilija todella voi keskittyä työhönsä. Tutkimusten (mm. Rensujeff 2014 ja Rautiainen 2008) mukaan apurahakauden kestolla on vaikutusta työn tuottavuuteen laadullisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Ottaen huomioon luovan työn vaativan pitkäjänteisyyden ja työhuone-, laite-, materiaali- ja näyttelykulut on esimerkiksi 8000 euron näyttöapuraha pieni.

Suomessa kuvataiteilijan työssä iso ongelma ovat suuret näyttelykulut, joihin myös iso osa apurahasta uppoaa. Millä muulla alalla tehtäisiin työtä pelkän näkyvyyden edestä ja maksettaisiin siitä itse? Kuvataiteilijan tulisi saada työnsä esittämisestä näyttelykorvaus, esimerkiksi ruotsin MU-sopimusmallin mukaan. Voidaan myös pohtia sitä, pitäisikö julkisrahoitteiset taidemuseot velvoittaa esittelemään myös elävien nykytaiteilijoiden töitä.

Vuoden 2009 uudistus MYEL- vakuutuksineen (maatalousyrittäjän eläkevakuutus) on askel eteenpäin. Nykyään apurahakausilta kertyy eläkettä, vaikka se pientä onkin. Mutta kuten todettu apurahakaudet ovat pirstaleisia ja lyhyitä. Taiteilija tekee työtä myös apurahakausien välissä. Tällä hetkellä on niin, että jo jos taiteilijalla on palkkio- tai myyntituloa, hänen pitäisi siirtyä apurahakauden jälkeen YEL-vakuutetuksi. Apurahakausi on sidottu MYEL:iin, eikä kuvataiteilijan tuloilla molempia vakuutuksia makseta. Työskentelyn aika ja tulokertymä eivät kuitenkaan apurahojen tai palkkatyön välissä välttämättä oikeuta YEL-vakuutukseen. Joten a) taiteilija jää ilman vakuutusta ja b) taiteilija jää mahdollisesti ilman esimerkiksi tilaustyötä, koska tilaaja edellyttää suoraa laskutusmahdollisuutta ja voimassaolevaa YEL-vakuutusta. Kikkailu eläkevakuutusten välillä on järjetöntä, vaikka osuuskunnista siihen voi hieman apua ollakin. Näin pirstaleisesta leivästä ei todellisuudessa kerry eläkettä yli kansaneläkkeen, ja siksi MYEL-vakuutus pitäisi ulottaa kaikkeen taiteelliseen työhön.

Ja vielä vastapallo: Apurahakaudella taiteilija tekee työtä – samoin itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiessaan. Apurahakausi ei kerrytä työssäoloehtoa; se on työvoimaviranomaiselle yhtä kuin ei mitään. Työn pirstaleisuudesta ja MYEL–YEL-vaihteluista johtuen (yrittäjyys liian vähäistä, opetustyötunteja usein juuri ale päätoimisuuden) kuvataiteilija on ansiosidonnaisen ulkopuolella, vaikka kuuluisi mihin liittoihin ja tekisi työtä kuinka paljon tahansa.

Taiteilijan eläkeloukun vuoksi, ja etenkin siksi että ennen vuotta 2009 ei eläkettä kertynyt senkään vertaa, tulisi valtion ylimääräinen taiteilijaeläke olla lisä takuueläkkeen päälle, ei sen korvaava eläke. Lisäksi kunnianosoituksia voi myöntää muussakin muodossa. Taiteilijaeläkkeet tulisi myöntää taiteellisesti tinkimätöntä työtä tehneille taiteilijoille, joiden eläke on jäänyt pieneksi, ei hyvin tienaaville ja hyvää eläkettä nauttiville.

Yksi ongelma jota Taidemaalariliitto ei nostanut esiin on arvonlisäveron alaraja. Nykyinen 8700 euroa liikevaihtoa tarkoittaa monelle kuvataiteilijalle rökäletappioita, joista selviää vain tekemällä muuta työtä. Sen rajan ylittäessään taiteilija on kuitenkin nalkissa yrittäjästatuksella. Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa arvonlisäveron alaraja nostetaan 25 000 euroon. Oman näkemykseni mukaan raja voisi taiteellisen luomistyön alueella olla suurien tuotantokustannuksien vuoksi jopa 40 000 euroa.

Vasemmistoliiton ehdottama perustulo ratkaisisi monia haasteita kuvataiteilijan työkentässä. Sinkoilu palkkatyön, yrittäjyyden, apurahatyön ja valitettavasti joskus kohdalle osuvan työttömyyden välillä helpottuisi. Kuvataiteilijat ovat pitkään ajaneet niin sanottua taiteilijapalkkaa, joka korvaisi työttömyysturvan taiteilijan työttömyyden aikana ilman rangaistusta. Suomen 3000 kuvataiteilijaa on paljon, mutta viidestä ja puolesta miljoonasta pieni marginaali, jonka työnkuva ja arkityön todellisuus on monelle hyvin vieras.

Riittävä perustulotaso, joka vähentäisi byrokratiaa ja siitä johtuvia viivästyksiä esimerkiksi työttömyysetuuden maksussa olisi varmasti monele tervetullut. Taiteilijan tulotasolla ja tulonhankkimiskuluilla ei kerry säästöjä, joilla maksella kodin ja työhuoneen kuluja päätöksiä odotellessa, etenkin kun taiteilijan silpputyön käsittely on monesti niin liitoissa, Kelassa kuin TE-keskuksessakin vaikeaa. Perustulo tukisi kevytyrittäjyyttä ja avaisi taiteilijoille uusia työtilaisuuksia, joihin nykyinen järjestelmä saattaa estää tarttumasta.

 

Yhdenlainen odellisuuden tutkimuslaboratorio
Yhdenlainen odellisuuden tutkimuslaboratorio

 

Kokoomuksen perustulo/perustilimallia ei pidä sotkea Vasemmistoliiton perustuloon, tavoitteet ja toimeentuloturvan tavoitteet eroavat merkittävästi.

 

 

 

 

  • Kaija Rensujeff Taiteilijan toimeentulo 2010, Taike 2014

http://www.taike.fi/documents/10921/0/Taiteilijan_asema_2010.pdf

 

Tarja Cronberg, Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo, OKM julkaisuja 2010

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=fi

 

pauli Rautiainen, Emme ole voineet tänä vuonna… Taike 2008

http://www.taike.fi/documents/10162/76105/no_46.pdf