Haluammeko yhteiskunnan jossa inhimillisyys on valvonnan varassa?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Esperi caren toimintaan puuttuminen on nostanut yksityisten isojen hoivayhtiöiden toiminnan puheenaiheeksi. Koska laiminlyönnit kohdistuvat vanhuksiin ja vammaisiin, siis erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, toiminnan lävähtäminen silmillemme saa oikeutetusti tunteemme kuumenemaan.  Kuohunta ja yhden toimitusjohtajan demonisointi ei kuitenkaan ratkaise mitään jollemme muuta lainsäädäntöä ja resursseja ja päättäjinä kanna vastuuta yksityistämisen seurauksista.

Esperi caren, Attendon, Mehiläisen ja monen muun suuren sotetoimijan laiminlyönneissä ei ole kyse laadunvalvonnan epäonnistumisesta. Kyse on inhimillisyyden ja ihmisarvon kunnioituksen puutteesta. Se että se vaatii valvovan viranomaisen puuttumista tarkoittaa, että järjestelmämme on todella vinossa.

Syy ei ole hoitajien jotka on peloteltu hiljaisiksi, syy on toimipisteiden johdossa, yhtiöiden johdossa ja omistajissa ja ennen kaikkea yhteiskunnassa joka on tehnyt hoivasta liiketoimintaa. Yksityistämiskehitys on olut nopeaa. Sitä on perusteltu yksityisen sektorin laadulla ja tehokkuudella, jotka johtavat säästöihin julkisessa taloudessa. Todellisuudessa se tehokkuus on tätä; tingitään hoivasta jotta osingot voidaan maksaa. Samalla yhtiöt järjestelevät verot verottajan ulottumattomiin, ja verovarat hupenevat vallan muualle kuin julkiseen talouteen.

Pääomalla ei ole moraalia. Ehkä sijoittajilla sellainen on, mutta se katoaa välikäsien ja toimijoiden ketjuun. Vastuun voi aina ulkoistaa jollei ole se resurssiniukkuudessa vastuuta kantava hoitaja joka parhaansa mukaan yrittää huolehtia lähimmäisestä ja säilyttää työpaikkansa. Vastuun voi kadottaa vetoamalla siihen, että asiakkaat äänestävät jaloillaan. Eivät äänestä. Siksihän tämä epäinhimillinen kohtelu on ollut mahdollista, etteivät asiakkaat voi lähteä eikä heidän äänensä kuulu. Verovaroin tuotettavat palvelut eivät ole markkinaehtoisia, niihin ei päde kilpailun laatua jalostava vaikutus.

On totta, ettei julkisenkaan puolen hoivalaitoksissa ole auvoista, resurssipula vaivaa sielläkin. Mutta julkiseen toimintaan puuttuminen on helpompaa. Yhtiöiden toimintaa ei valvo kansalaisten valitsemat valtuustot ja lautakunnat, niissä ei ole asiakkaiden puolia pitävää toimivaltaista elintä. Niistä ei saa tietoa, eikä niihin hallitustenkaan tule ajatella asiakkaan vaan yhtiö taloudellista etua. Niillä ei myöskään ole intressiä maksaa verojaan alueelle. Päinvastoin. Niukkuudessa he saavat hiljaisempaa ja halvempaa työvoimaa ja tiukemman peukaloruuvin.

Voitontavoittelu lähimmäisen hoivalla ei ole hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä. Yhteiskunnan rooli on muuttunut hoivan järjestämisestä yritysten tukemiseksi ja voittojen mahdollistamiseksi. Tämä tulee inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi. Eikä kehitys ole pysähtymässä, päinvastoin. Yksityistämisaalto on pyyhkäissyt viime vuosina myös varhaiskasvatukseen. Eikä ongelmilta sielläkään ole vältytty vaikka vanhemmat sentään päivittäin edes vilaukselta näkevät päiväkodin toimintaa ja voivat puuttua.

Jos halutaan pitää huoli lähimmäisistä ja turvata julkinen talous on työ aloitettava lainsäädännöstä: Kielletään voiton tavoittelu vanhus- ja vammaispalveluissa sekä varhaiskasvatuksessa, peruskouluahan tälläinen lainsäädäntö onneksi koskee. Lakimuutoksilla on mahdollista puuttua verovälttelyyn ja turvata julkisen talouden tila yksityistämistä paremmin. Kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä, niin yksityinen sektori voi hyvin olla mukana hyvinvointiyhteiskunnan ydintoiminnoissa.

Inhimillisyydestä ja ihmisarvon kunnioituksesta ei voi tinkiä

Vaaleja ennen  iskee muistikatkos- keskusta leikkasi koulutuksesta

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

 

Pääministeripuolueen kansanedustaja Martti Talja ilmaisi 14.1.2019 Etelä-Suomen sanomissa huolensa oman puolueensa toteuttamista koulutusleikkauksista. Talja tosin vieritti vastuun tyystin Kokoomukselle. Erikoinen muistikatkosilmiö, sillä kyllähän kansanedustajan täytyy tietää, että mikäli ei ole leikkauksia vastaan äänestänyt, eikä hallitus ole kaatunut, eli keskusta  ei ole leikkauksia vastustanut.  Koulutuksen rahathan olisi helposti voinut ottaa vaikka ympäristölle haitallisista yritystuista, jos tahtoa olisi ollut. Pakko ei ollut leikata.

 

Mutta oikeassa Talja on. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta on leikattu aivan liikaa. Työskentelin itse ammatillisessa koulutuksessa vuoden 2014 kevääseen, enkä oikeasti ymmärrä kuinka entiset kollegani vielä voivat venyä. Jo edellisen hallituksen leikkaukset haavoittivat ammatillista koulutusta, mutta vielä ennen nykyhallituksen leikkauksia ammatillisessakin koulutuksessa oli vielä sentään opetusta. Tuntikehys oli 26-24 tunnin huitteilla, mikä sekin teki haastavaksi varmistaa jokaisen opiskelijan pysyminen kyydissä. Nyt Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja Sinisten päätösten seurauksena tuntikehys on supistunut noin 16 tuntiin ja reformiin on pitänyt sopeutua äärimmäisten supistusten keskellä.

 

On kestämätöntä, että nuoriamme kohdellaan näin epätasa-arvoisesti. Lukioille tällaisia tuntikehysten supistuksia ei kukaan uskaltaisi edes esittää. Mutta juuri ne nuoret, joista osalle peruskoulu ei turvannut oppimisen edellytyksiä, on nyt jätetty opintojensa kanssa yksin. Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat pääosin aloittaessaan 15-16-vuotiaita teinejä, eivät nuoria aikuisia. Silti heiltä pitäisi kuin taikaiskusta löytyä itsenäisen oppimisen, elämänhallinnan ja työelämän taidot, ilman että aikuisilla on mahdollisuutta näissä ohjata ja opastaa. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus saada riittävä tuki opiskelulle ja saavuttaa sellainen osaamistaso, että tie on auki jatko-opintoihin.  Näiltä nuorilta koulutuslupauksia viljelleet hallituspuolueet ovat tuon mahdollisuuden vieneet, vaikkei duaalimallin purkamisesta ole päätöstä. Samalla on leikattu opintotuesta opintojen kustannusten noustessa. Toivottomuus ohittaa motivaation helposti jollei perhe pysty taloudellisesti tukemaan.

 

Keskustelu ammatillisesta koulutuksesta kilpistyy usein puuttuviin työelämätaitoihin, mitkä toki ovatkin tärkeitä. Mutta keskustelusta uupuu kokonaan näkökulma nuorten sosiaaliseen kasvuun ja tarpeeseen olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ikäistensä kanssa. Tälle ikäluokalle porukkaan kuuluminen ja sosiaalisen viitekehyksen laajentaminen on todella tärkeää. Jotain olennaista jää puuttumaan, jollei opiskelupaikka tarjoa arjessa mahdollisuutta testata ja rakentaa sosiaalisia taitoja. EI ole ihme, että yksinäisyyden tunne on monella vahva. Eikä pitäisi yllättää, ettei etätehtävillä ja moodle-ympäristössä suoritettujen opintojen jälkeen olekaan riittäviä taitoja kohdata työelämässä haastavia ristiriitatilanteita. Ei myöskään ole ihme, ettei kahden tunnin koulupäivät luo rutiinia kahdeksan tunnin työpäiviin tai tuota laajaa yleissivistystä.

 

Salpauksenkin ammatilliset opettajat ja ohjaajiksi uudelleen nimetyt avustajat ovat todella ammattitaitoisia osaajia, jotka kyllä pystyvät tarjoamaan erilaisille oppijoille polkuja eteenpäin ja valmiuksia oppia oppimaan, mutta se ei onnistu ilman lähiopetustunteja ja riittävän pieniä ryhmiä.

Eriarvoistavaan koulutuskriisiin on yksi ainoa ratkaisu ja se on taloudelliset resurssit opetukseen. Jos haluamme että nuorillamme on tulevaisuus, niin korjaamme virheet. Meillä ei ole taloudellisesti varaa epäonnistua koulutuksessa, mutta inhimillisesti vielä vähemmän.

 

Oman alan työelämätaitoja ja sosiaalisia taitoja oppii parhaiten ryhmässä pedagogin ohjauksessa

Mistä me haluamme puhua

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Viime aikaiset tapahtumat ovat taas saaneet somen konservatiiviset voimat kertomaan kuinka feministit suorastaan jahtaavat ihmisparkoja, jotka vain hyvää hyvyyttään huumorimielessä puristelevat sopimattomista paikoista ja kuinka tästä pitäisi naisen olla jopa kiitollinen.

Yksi hullummilta tuntuvista argumenteista on ollut väittää, että naiset keksisivät tarinoita ahdistelusta saadakseen mediatilaa. Sellaisen huomion ja keskustelun keskiössä oleminen ei ole tavoitteemme. Käytämme sen sijaan oikeutta kertoa kokemuksistamme, jotta tulevaisuudessa kukaan ei enää joutuisi kokemaan samaa.

Vetämällä rajat ja sanoittamalla tapahtumat ääneen, naiset haluavat kertoa, että häpeä sopimattomasta käytöksestä kuuluu yksinomaan tekijälle, mutta valitettavasti naiset on kasvatettu vaikenemaan ja tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä seksuaalisesta häirinnästä.

Seksuaalinen häirintä on vallankäyttöä ja hallintaa. Se ei ole koskaan hellyyden osoitus, eikä huumoria, ei edes huonoa sellaista, vaan väkivaltaa. Se on halventavaa ja häpäisevää, eikä kenenkään tarvitse sietää sitä, vaikka sitä olisikin aiemmin siedetty. Kukaan sellaista kokenut ei toivo sitä lapsilleen ja siksi siitä on tultava loppu.

Kommentit siitä, että naista ei enää feminismin pelossa uskalla halatakaan, tai siitä miten romantiikan käy, kertoo somettajista paljon; väkivallalla ja kahden ihmisen välisillä rakkaudenteoilla ei voisi olla enempää eroa. Jos joku nämä sekoittaa keskenään, on käsitykset toista ihmistä kunnioittavasta rakkaudesta todella eksyksissä.

Häpäisevällä käytöksellä on saatu rajattua naiset ulos miesten maailmasta ja vaiennettua. Vielä minun sukupolveni on oppinut, että kunnon tyttö on hiljainen, pojat on poikia ja pojilla on oikeus ottaa puhetila, pyrkiä menestykseen ja olla itsevarmoja. Kulttuurisesti rakennetuista rooleista pois pyrkiminen ja niiden murtaminen vaatii meiltä tietoista ponnistelua sisäistä ja ulkoista normikoodia vastaan. Meille tilan ottaminen ei ole yhtä helppoa kuin miehille. Edelleen vahva nainen, joka ei väistä maskuliinisia etuoikeuksia, on joillekin kummajainen, jota on vaikea sietää.

Me naiset haluamme ja tarvitsemme tosiasiallisen oikeuden sanoa mielipiteemme ja olla vahvoja toimijoita, ilman pelkoa ahdistelusta. Rajojen vetäminen ei ole pikkumaisuutta tai heikkoutta, sen pitäisi olla normaalia.

Erot omien sosiaalisten verkostojeni välillä on valtavat. Kun toisissa saa pelätä kourituksi tulemista niin toisaalla miehet haluavat keskustella siitä, kuinka puuttua häirintään uhrin kiusaantumatta ja kuinka kertoa tyttärilleen, pelkoa synnyttämättä, omien rajojen ilmaisemisesta ja puuttumisesta asiattomaan käytökseen ja yhtä lailla, kuinka opettaa pojat puuttumaan ja huomioimaan.

Miehet ympärilläni keskustelevat herruustekniikoiden purkamisesta; kuinka tiukassakin tilanteessa saada kaikkien ääni kuulumaan, ei vain kovaäänisin ja tottunein suupaltti. Pohdimme kuinka tukea eteen- ja ylöspäin uralla naisia ja purkaa omien ennakkoluulojen vaikutusta.

Näistä femisnistit oikeasti haluavat keskustella. Tavoitteemme on, että kaikilla olisi enemmän vapautta ja tasa-arvoa, mutta se vaatii etuoikeuksien ja kulttuuristen valtarakenteiden tunnistamista ja purkua. Keinoja tasa-arvoisempaan, vapaampaan tulevaisuuteen on ja toivoa todellakin.

Seksuaalinen ahdistelu on monen naisen arkea. Näin ei pidä olla vaan ahdistelukulttuurin purkaminen kuuluu jokaisen vastuulle.

Lahden nuorisotyöttömyyden pitkäjänteinen korjaaminen edellyttää laajempaa tarkastelua

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Lahdessa on lähes tuhat työtöntä nuorta. 12,7%:n nuorisotyöttömyys on suurin kymmenestä suurimmasta kaupungista. Hälyttävintä on se, että toisin kuin muissa kaupungeissa Lahdessa luku ei ole lähtenyt laskemaan talouden elpyessä.

Lahden seudun työllisyys nojasi pitkään teollisuuteen. Työhön on joskus päässyt kiinni ilman koulutustakin. Koulutustaso alueella onkin alhainen. Työ on muuttunut radikaalisti ja koulutus korostuu. Yhä enemmän vaaditaan korkeakoulutusta, jotta työelämään ovet aukeavat ja työtä johon ei tarvitsisi minkäänlaista tutkintoa ovat kadonneet. Koulutustaso, mahdollisuuksien tasa-arvosta huolimatta, on yhteiskunnassamme edelleen hyvin periytyvä. Perheistä joissa on totuttu sukupolvien ajan pärjäämään kansakoulu -tai peruskoulupohjalta ei ponnisteta menestyksekkäästi korkeakouluopintoihin samalta viivalta koulutetun perheen vekaran kanssa. Perheillä on hyvin erilaiset taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet tukea lasta ja nuorta kouluttautumaan.

Kyse ei ole välittämisen, vaan näköpiirissä olevien mahdollisuuksien puutteesta. Kun vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ei näköpiirissä ole, lapsi oppii jo varhain rajaamaan omat mahdollisuutensa. Lannistava realismi saattaa lyödä kasvoille jo varhaislapsuudessa jos taloudellinen asema rajaa osallistumisen mahdollisuuksia. Lapsi tarvitsee jo lapsena kokemuksen siitä, että on aktiivinen ja kykenevä, vertainen toimija muiden joukossa. Yhteiskunnallista itsetuntoa ei voi sloganilla enää parikymppiseen nuoreen istuttaa jos ulkopuolisuudesta on jo tullut osa identiteettiä. Yrittäjyyskasvatus on siinä kohtaa täysin väärä laastari.

Tutkimusten mukaan yhteiskunnan järjestämillä palveluilla voidaan tasata eroja ja lisätä sosiaaliluokkien välistä liikkuvuutta. Laadukas oppimisen ja toimijuuden edellytyksiä ja itsetuntemusta vahvistava varhaiskasvatus näkyy merkittävänä tekijänä myöhemmällä ijällä koulumenestyksessä ja jatko-opinnoissa. Lahdessa myös varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on todella alhainen. Tämä on asia jota kaupungin pitäisi kiireesti korjata lisäämällä paikkoja ja kokeilemalla viisivuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta.

Kun koulutuksesta on nyt leikattu merkittävästi ja jo peruskoulussa on vaikeuksia vastata oppilaiden tarvitsemaan tuentarpeeseen, sosiaalista haasteista puhumattakaan, kasvavat myös taustasta juontuvat erot jatkossa ja Lahden sosio-ekonomiassa se tarkoittaa nykyisten haasteiden syvenemistä. Yhä enemmän vastuuta opiskelusta siirtyy oppilaalle itselleen, varmistamatta valmiuksia, jolloin merkittäväksi nousee kodin mahdollisuudet tarjota välineet ja tuki.

Ammatillisen toisen asteen koulutuksen leikkaukset ja reformi ovat jättäneet erityisesti juuri ne nuoret oman onnensa nojaan, joille peruskoulu jo epäonnistui tarjoamaan oppimisen edellytykset ja motivaatiota. Ammattikoulu ilman riittävää lähiopetusta ei voi tuottaa työelämän osaajia, eikä se tarjoa nuorille turvalista sosiaalisen kasvun ja verkostoinnin paikkaa. Viisas kaupunki panostaisi kiireesti edunvalvontaan ja vaatisi toisen asteen ammatillisen koulutuksen resurssien vahvistamista ja nyt pudonneiden opiskelijoiden tavoittamiseksi ja takaisin motivoimiseksi konkreettisia toimenpiteitä.

Nuorisotyöttömyys ei helpota Lahdessa pysyvästi hokkuspokkustempuilla ja yrittäjyyshankkeilla, vaan pitkäjänteisellä panostamisella perusteisin. Lahti ansaitsee parempaa sosiaalipolitiikkaa.

 

Lasten ja nuorten pahoinvointiin on tartuttava nyt

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Päijät-hämäläisillä nuorilla on tilastojen mukaan enemmän mielenterveysongelmia kuin muualla maassa. Ongelmamme syyt eivät ole mystisesti geeneissä, maaperässä tai juomavedessä, vaan yksinkertaisesti palveluiden puutteessa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat osassa maakuntaa olleet ennen hyvinvointikuntayhtymää olemattomat ja kaikkialla niukat. Siksi perustason mielenterveyspalvelut lapsille ja nuorille ovat Hyvinvointikuntayhtymässäkin täysin riittämättömät.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saattaminen säälliselle tasolle maksaisi 2,5 miljoonaa. (Ess 24.9.2018) Tämän (alle kahden nuoren syrjäyttämisestä aiheutuvien kulujen) puutteen korjaamiseen eivät kunnat talousarvioesityksiensä valossa ole kuitenkaan tarttumassa.

Hykyn perustamisvaiheessa haikailtiin perustason ja erikoissairaanhoidon integraatiota ja käännettä erikoissairaanhoidosta vähemmän raskaisiin perustason palveluihin ja sitä kautta kustannussäästöihin. Perustasoa ei kuitenkaan koskaan resurssoitu riittävästi. Koska hoitoon ei pääse ajoissa, on myös erikoissairaanhoito jatkuvassa ylikuormitustilassa ja mielenterveyspalveluiden puute heijastuu muihin palveluihin kuormittaen niitä. Samoin resurssipula heijastuu osaavien ammattilaisten rekrytointiin.

Päijät-Häme ja sen keskuskaupunkina Lahti on aluetta, jossa väestön koulutus- ja tulotaso on heikko, päihde- ja mielenterveysongelmat yleisiä ja eroperheitä ja yksinhuoltajia paljon. Kaikki nämä yksittäinkin, mutta eritoten kasautuessaan ovat nuoren syrjäytymistä ennustavia riskejä yhdessä nuoren peruskoulun jälkeisen koulutuksen lisäksi ( THL 11.1.2018).

Meillä riskitekijöitä on paljon, siksi tarvitsisimme erityisen vahvan tuen perheille ja vankat nopeasti saavutettavat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ja saman aikaisesti panostusta koulutustason nostoon ja hyvinvointiin.

Nämä nyt oireilevat perheet ja nuoret eivät voi odottaa soteuudistusta, eivätkä pelastaa Hykyn taloutta. Näiden nuorten hyvinvointiin on investoitava viimeistään nyt. Nuoren syrjäyttämisen hinta on moninkertainen. Kaiken päihdekohkauksen jälkeen tuntuu uskomattomalta, että sen ratkaisun kannalta keskeisen palvelun resursseja ei olla paikkaamassa vastaamaan pitkän aikaa tiedossa ollutta tarvetta.

Tämä on koko Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän laajuinen haaste. Jokaisen kunnan valtuutetut ovat vastuussa kuntalaisten palveluista, vaikka niiden järjestäminen on siirretty kuntayhtymälle.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei tulee vaatimaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden resursointia ajantasalle.

Little child girl plays superhero. Child on the background of sunset sky. Girl power concept

Koti kaikille ja tukea ajoissa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

17.10. vietetään YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi. Suomessa päivä näkyy erityisesti eri puolilla maata järjestettävissä Asunnottomien yön tapahtumissa.

Oma koti on jokaisen perusoikeus. Elämme Suomessa vauraassa yhteiskunnassa, mutta silti tuo oikeus ei jokaisen arjessa toteudu.

Tänään yhteiskunnan arvot ovat kovat. Yksilökeskeinen ajattelu unohtaa yhteiskunnan ja yksilön taustan vaikutuksen pärjäämiseen ja sen tosiasian, että kuka tahansa saattaa sairastua ja romahtaa. Eikä kyse ole silloin vain yksilön omasta tahdosta ja ominaisuuksista, kun esimerkiksi masennuksen myötä elämä luisuu hallinnasta. Silloin tarvitaan tukea, ei ylenkatsetta ja syyllistämistä. Yhteiskunta voi ja sen pitää tehdä työtä ehkäistäkseen köyhyyden, syrjäyttämisen ja asunnottomuuden koska se on luonut puitteet, joiden säännöillä yksilön on pärjättävä.

Kohtuuhintaisten asuntojen väheneminen on globaalisti selkeässä yhteydessä katuasunnottomuuteen. Asiantuntijoiden korjausehdotukset ovat lopulta hyvin yksinkertaisia; lisää edullisia vuokra-asuntoja ja panoksia asumisneuvontaa. Vaikuttavuuslaskelmat osoittavat että yksi asumisneuvoja säästää työllään 43000-85000 euroa yhteiskunnan varoja vuodessa. Inhimilliselle vaikutukselle elämänhallinnan ja kodin säilymisestä ei ole hintaa. asumisneuvonnalla voidaan tehokkaasti estää häädöt ja etsittyä ratkaisu ongelmiin ennen asunnottomuuteen ajautumista ja turvattua hyvinvointi ja tuki.

Asunnottomuus ja syrjäytyminen yhteiskunnasta kulkevat käsi kädessä. Elämää on kadulla asuessa mahdoton saada kuntoon. Päästäkseen kiinni yhteiskuntaan, voidakseen kouluttautua, käydä työssä ja hoitaa arkiset asiansa, ihminen tarvitsee aluksi turvallisen katon päänsä päälle. Asunnottomuuden taustalla on inhimillisiä tragedioita; konkursseja, eroja, mielenterveysongelmia ja lastensuojelun jälkihoidon riittämättömyyttä.

Aikuissosiaalityö ja päihdepalvelut osaltaan auttavat asunnottomuuden ratkaisemisessa ja asuntorakentamisen lisäksi niiden resurssit on ratkaistavissa paikallisesti. Apua pitäisi olla helppo hakea ja saada jo ennen luisua kodittomuuteen.

Kodittomuus lisääntyy kun kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole tarpeeksi.

 

Maksuton ehkäisy edistää seksuaaliterveyttä tasa-arvoisesti

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Jätimme valtuustossa 8.10. 2018 aloitteen maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta alle 25-vuotiaille nuorille yhdessä vihreiden Salla Palmi-Felinin, Sdp:n Maria Mäkysen ja keskustan Henni-Hyytiä Ilmosen kanssa 39 valtuutetun kannattamana.

On tärkeää, että nuoret sukupuoleen ja se katsomatta oppivat huolehtimaan omasta ja toisten seksuaaliterveydestä. Ehkäisyn maksuttomuus tekee seksuaaliterveydestä tasa-arvoisempaa ja madaltaa kynnystä vastuunotolle ja keskustelulle seksuaaliterveydestä. Se myös tasaa ehkäisyn kuluja sukupuolten kesken.

Kouluterveyskyselyjen mukaan lahtelaisilla nuorilla on paljon petrattavaa ehkäisyn suhteen. Paitsi suunnittelemattomia raskauksia ja abortteja ehkäistään maksuttomuudella myös sukupuolitauteja ja kohdunkaulasyövän riskiä ja näiden kautta myös mielenterveysongelmia. Perheen perustamisen pitää tapahtua silloin, kun siihen on valmius ja tahto, ei vahingossa väärään elämäntilanteeseen.

Paljon Lahtea pienemmissäkin kunnissa on saatu paljon taloudellista säästöä maksuttoman ehkäisyn myötä. Kustannusten ei pitäisi olla esteenä maksuttoman ehkäisyn tarjoamiselle ja markkinoinnille.

Toivottavasti aloite läpäisee soteen kuntayhtymän myötä muodostuneen demokratiavajeen. Vaikka Hyky palvelut nykyään alueella järjestää, on meillä valtuutetuilla mielestäni velvollisuus toimia aktiivisesti sen eteen, että sote todella toimii kuntalaisten eduksi ajanmukaisella tavalla. Juridisesti vastaamme palveluiden toteutumisesta kuntalaisille. Voimme Lahdessa ja muissa kunnissa muodostaa tahtotilan jota omistajina ajamme eteenpäin

 

Valtuustoaloite kokonaisuudessaan:  

Maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille

 

Valtuutetun aloiteoikeutta käyttäen me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Lahden kaupunki ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin, jotta alle 25-vuotiaat nuoret ovat oikeutettuja maksuttomaan ehkäisyyn.

On tärkeää, että nuoret löytävät itselleen sopivimman raskaudenehkäisymuodon, seksitaudeilta vältytään ja vastuu ehkäisystä jakautuu tasaisesti kaikille sukupuolille. Samalla on muistettava myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten oikeus ehkäisyyn. Ehkäisymenetelmien hinta ei saa muodostua esteeksi raskauden tai seksitautien ehkäisemiselle. Myös Lääkäriliitto, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos sekä Väestöliitto suosittavat maksutonta ehkäisyä nuorille.

Maksuton ehkäisy edistää terveyttä tasa-arvoisesti ja näkyy vähenevinä sosiaali- ja terveydenhuollon kuluina pitkällä aikavälillä. Maksuttoman ehkäisyn tarjoavissa kunnissa nuorten tekemien raskaudenkeskeytysten määrä on laskenut merkittävästi ja sukupuolitautitartuntojen määrä on vähentynyt. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että hormonaalisella ehkäisyllä on munasarjasyövän, kohdun runko-osan syövän, suolistosyövän ja imusuonien syövän riskiä pienentävä vaikutus. Kustannuksia arvioitaessa tulisi huomioida myös sairauslomat, henkinen pahoinvointi ja muut em sairauksien ja toimenpiteiden jälkiseuraamukset.

Esimerkiksi Raumalla alle 20-vuotiaiden klamydiatartuntojen määrä on neljässä vuodessa laskenut kolmanneksella. On arvioitu, että Rauma säästää maksuttomalla ehkäisyllä vuosittain 100 000 euroa. Myös Vantaalla nuorten maksuttoman ehkäisyn käytön on todettu vähentäneen raskaudenkeskeytysten määrää 36% 15-19-vuotiailla ja 14% 20-25-vuotiailla.

Seksuaalisuuden kehittämisen ja kokeilun tulee olla turvallista. Kaupungin näkökulmasta parasta on tukea nuoria perustamaan perheitä, kun he ovat siihen todella valmiita. Suunnittelematon raskaus tai abortti sekä siitä johtuva psykologinen kuormitus häiritsevät nuoren identiteetin kehitystä, koulunkäyntiä, työelämän alkua ja hyvinvointia

Maksutonta ehkäisyä aktiivisesti tarjoamalla ja markkinoimalla Lahdessa madalletaan kynnystä ottaa vastuuta omasta ja muiden seksuaaliterveydestä ja normalisoidaan keskustelua ehkäisystä sekä seksuaaliterveydestä. Näin voidaan vähentää niin aborttien määrää kuin sukupuolitautejakin. Sukupuolitauteja ehkäisemällä voidaan turvata myös nuorten hedelmällisyyttä.

Psykoterapia voitava käydä loppuun myös työelämästatuksen muuttuessa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Olen huolekseni kuullut että toimeentulotukiasiakkaille ei ole myönnetty tukea Kelan psykoterapian omavastuuosuuksiin. Työssäkäyvällekin omavastuukulut tuottavat vaikeuksia, mutta perusturvan varassa 100-300 euroa on mahdottomuus. Kuntouttava psykoterapia kestää tyypillisesti 2-3 vuotta ehjänä jatkumona. Terapiaan pääsy ei ole helppoa ja kerran keskeytettyään voi tarvitsevan olla sitä mahdoton enää uudelleen saada Kelan tuella aloittaa. Monelle raskas terapia on kuitenkin välttämättömyys mikäli haluaa pystyä pärjäämään itsensä ja mielensä ja mielenterveytensä kanssa kanssa, työelämässä tai ihmissuhteissa. Kesken jäänyt terapia voi jättää asiakkaan huonompaan jamaan jos vaikkapa traumaattiset muistot on juuri nousseet pintaan, mutta uudet työkalut ja toimintamallit vielä löytymättä ja juurtumatta. Terapiassa ei ole oikoteitä.

Kuntouttavan psykoterapian myöntökriteerit ovat jo itsessään riittävän valikoivat ja työkykyä korostavat.
Ei varmaankaan ole tavatonta että masentunut uupuu työssä ja jää sairaslomalle tai työttömäksi kesken terapian ja joutuu lopulta turvautumaan toimentulotukeen. Terapia ei saisi tällaiseen elämänmuutokseen katketa. Jos niin käy, valuu pahimmillaan siihen asti käytetty aika ja niin yksilön kuin yhteiskunnan taloudellinen panos helposti tyhjiin, vaikka juuri terapia olisi tärkeä apu tilanteesta pois pääsemiseksi. Kuntouttavan psykoterapian tukeminen tarpeen mukaan loppuun saakka on kaikille paras ratkaisu.

Psykoterapian kuluja hillitsisi koulutuksen toteuttaminen maksuttomasti yliopistoissa julkisin varoin. Nykyinen maksullinen koulutus on siirrettävä terapiahintoihin jolloin kuitenkin maksaja on enimmäkseen sama, mutta asiakkaiden mahdollisuudessa hyödyntää apu on suuria eroja varallisuuden mukaan..

Vappupuhe Lopella 1.5.2018

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Hyvät toverit,
Tänä vuonna on muisteltu ja tullaan muistamaan vuoden 1918 tapahtumia. Moni tutkimus, kirjallinen teos, elokuva, näytelmä ja näyttely ja keskustelu täydentää kuvaamme tapahtumista, yksilöiden kokemuksista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ennen ja jälkeen sisällissodan. Osa joutui osalliseksi vahingossa, osa lähti taistelemaan paremman tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta sortoa vastaan. Paljon kärsimystä, kuolemaa ja väkivaltaa sisältyy lopulta hyvinkin läheiseen historiaamme, mutta me olemme onneksi selvinneet yhteiskunnassamme ilman loputonta ylisukupolvista kostonkierrettä.
Jokainen menetetty henki ja inhimillinen kärsimys on yhtä arvokas. Nämä toverit, joille kansalaissodan jälkimainingeissa ei juuri ihmisarvoa alkuun annettu, loivat kuitenkin meille ja koko yhteiskunnalle perustan yhdelle maailman tasa-arvoisimmista ja edistyksellisemmistä yhteiskunnista.
Juuri nyt kun vanha haava on revitty silmiemme eteen, hallituksen politiikka jakaa kansaa uudelleen kahtia tekemällä epäoikeudenmukaista tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa. Hallituksen toimet heikentävät eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienipalkkaisten ja erityisesti naisten asemaa yhteiskunnassa. Kaikkiin pitää sattua kipeästi. Mutta yritystukien perusteltu leikkaamisen kohdalla hallituksen kipuraja vihdoin löytyi.
Yhteisen hyvän tavoittelun ja heikommasta huolehtimisen on korvannut yksilökeskeisyys ja omanonnensa seppä- sankaritarinat. Jokaisen pitäisi keskittyä taistelemaan paikastaan maailman rikkaimmassa prosentissa tai ainakin murusista. Menestys lasketaan yksilösuoritukseksi. Yhteiskunnan turvaverkkoa väljennetään ja vastikkeellistetaan, vaikka se olisi kallista, tehotonta ja vastoin kansalaisten tahtoa ja yhdessä tehtyjä sopimuksia, kuten niin kutsuttu aktiivimali, joka on mekaaninen leikkuri työttömyysturvaan aktivoimatta mitään muuta kuin byrokratiaa, jota hallitus lähti kautensa aluksi purkamaan.

Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu täysin jälkijättöiseen analyysiin työmarkkinoiden ongelmista ja siksi toimenpiteetkin, kuten kiky ja aktiivimalli ja kokoomuksen haveilema osallistava sosiaaliturva ovat lääkkeinä täysin järjettömiä. Työ murros on täällä tänän. Kokoaikainen pysyvä palkkatyö ja työsuhdeturva on tänä päivänä etuoikeus. Silpputyö ja pakkoyrittäjyys sekä itsensätyöllistäjyys lisääntyvät ja haastavat järjestelmän. työelämä koostuu projekteista ennemmin kuin pysyvyydestä. Sen sijaan että työttömiä rangistaan, pitäisi luoda tapoja yhdistää eläkejärjestelmät ja luoda työttömyysturva myös väliinputoajille ja jakaa työ uusiksi.
Yhä useampi toimii yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa, työttömyys- ja eläketurvaa ja mahdollisuutta neuvotella työnsä hinnasta. Tämä sopii luonnollisesti sille joukolle jonka mielestä yleissitovuudet ja työehtosopimukset estävät terveet markkinat ja jotka hyötyvät työn hinnan polkemisesta. Vaikka oikeisto kokoomuksesta vihreisiin hokisi mantraansa siitä, kuinka oikeisto-vasemmisto-asetelma on käynyt vanhaksi, on todellisuudessa pääoman ja työn välinen ristiriita juuri tänään ehkä räikeämpi kuin koskaan.
Toisaalta ajassa on samalla toivoa. Tuotantovälineistä vapaalla osaamisella ja asiantuntijuudella on mahdollista haastaa pääoman valta, mutta suurpääoman vallan murentaminen vaatii aktiivista muutosta työvoiman ehdoilla ja työn rakenteiden yhteiskunnallista muutosta. Samalla meidän on ajateltava uudelleen kuinka vastata työn polarisaation haasteeseen toisten uupuessa työssä kun toiset uupuvat koska työelämään eivät ovet aukea yrityksistä huolimatta.
Hyvät toverit, vasemmisto on työelämän asiantuntija, meidän on tarjottava parempi tulevaisuus, jossa työelämä on reilumpi ja kaikki pärjäävät palkallaan ja pystyvät turvaamaan eläkkeensä.

Ajassamme solidaarisuus ei tunnu olevan huudossa. Brändien ja elämäntyylien varaan rakentuva yksilöllisyys on korvannut aidon yhteisöllisyyden ja identiteetin. Yhteenkuuluvuutta todelliseen yhteisöön ei synny merkkivaatteilla ja statuspäivityksillä. Asioiden hoitaminen yhteisen hyvän ja ihmisten moninaisuuden näkökulmasta vaihtuu hetkelliseen oman edun tavoitteluun. Poliittiseen liikkeeseen kuuluminen on vaihtunut projektivaikuttamiseen ilman kuvaa tavoiteyhteiskunnasta.
Jos ja onneksi vielä kuitenkin kun, aktivoidutaan vaikuttamaan, se tehdään oman lähikoulun puolustamiseksi, ei koulutusjärjestelmän, oman työpaikan, ei koko paikkakunnan tai oman yrityksen hyödyksi, ei yleisen ostovoiman tavoittelemiseksi.

Onneksi historia opettaa meille, että nuoret oppivat vanhempiensa virheistä. Joten ystävät, toivoa on, etenkin kun katsoo Vasemmistoliittoon liittyvän nuorten aikuisten määrää. Meillä on nyt vaalivoiton edellytykset, kun vain tuemme uutta sukupolvea ja otamme vastaan lämpimästi.

Tänään, vuonna 2018 meillä on yhtä aikaa maailman onnellisin maa ja eniten mielenterveysongelmia ikinä. Aikanaan koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle perustettu koulutusjärjestelmäämme ajetaan alas varhaiskasvatuksesta lähtien ja segregaatio etenee. Vaikka tutkimukset osoittavat että yksilön koulumenestykselle ja työelämässä pärjäämiselle varhaiskasvatuksella on merkitystä etenkin kun sosio-ekonominen asema on heikko, on juuri nämä lapset suljettu ulos Juha Sipilän hallituksen johdolla. Hyvätuloisilla lapsilla seuraa taloudellisen etumatkan lisäksi mukana myös sosiaaliset verkostot ja niiden mukanaan tuoma turva, rohkeus pyrkiä eteenpäin, asema monipuolisten mahdollisuuksien lisäksi lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Köyhyys ei ole koskaan vain rahan puutetta, se rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä ja omaa kokemusta siitä mihin kelpaa. Silakkaresepteillä ei poisteta köyhyyden vaikutuksia.
Pelkkä oppivelvollisuus ei takaa tasa-arvoa, etenkään kun emme hallituksen leikkausten jälkeen pysty tällä hetkellä tarjoamaan riittävää tukea oppimiseen, takaamaan oppimisen valmiuksia ja itsetuntoa ja sosiaalista toimijuutta vahvistavaa harrastustoimintaa, emmekä riittävää tukea perheille tai mielenterveyspalveluita ajoissa matalalla kynnyksellä.

Koulutustaso on radikaalissa laskusuunnassa, vaikka tulevaisuutemme nojaa juuri korkeaan osaamiseen.
Ammatillinen toisen asteen koulutus on ajettu todelliseen kriisiin hallituksen leikkauksilla, joita Sanni Gran-Laasonen kutsuu reformiksi. Amisnuoret saavat 16 tuntia lähiopetusta viikossa. Todellisuus verrattuna lukiokoulutukseen on täysin eri, vaikka molemmista pitäisi pystyä ponkaisemaan jatkokoulutukseen, toiset vain jo lähtökohtaisesti heikommalta pohjalta. Ammatillisessa koulutuksessa enää vain hyvin itsenäinen superoppija voi saavuttaa jatko-opintoihin vaadittavan osaamistason.

Moni nuori aikuinen on täysin vailla kokemusta osallisuudesta. Kun ensin köyhyys tai olosuhteet ovat sulkeneet sosiaalisten verkostojen ovet ja onnistumisen kokemukset suhteessa muihin ovat vähissä. ja epäonnistujan leima lyöty otsaan jokaisessa koulutuspolun vaiheessa työelämän vaatiessa superosaajia hyvillä sosiaalisilla taidoilla, ei ole ihme jos hyppy työelämään lamauttaa eikä yksilö koe voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Erityisesti laman lasten ja nuorten sukupolvi, joilta leikattiin juuri silloin tulevaisuus, kun sitä eniten olisi pitänyt tukea ja uudestaan nyt kun sama sukupolvi kasvattaa omaa jälkikasvuaan, ei tunne kuuluvansa juuri mihinkään. EI ole juuria eikä mitään omaa eikä mitään pysyvää. Hyvinvointiyhteiskunta ei olekaan mahdollistanut hyvää elämää heidän pyrkimyksistään huolimatta. Koulutus ei takaa tuloja.

Edelleen myös Suomessa Yhteiskunnallinen asema periytyy. Vanhempien koulutuksesta voi ennustaa lapsen tulevan tulotason. Tilastollista faktaa ei voi poistaa median sankaritarinoilla vaikeuksien voittamisesta.

Koulutus ei anna enää mahdollisuutta laajaan yleissivistykseen eikä oman paikan etsimiseen. On huolestuttavaa kuinka ohueksi jää historian ja yhteiskunnan ymmärrys.
Miten yksilö voi kokea voivansa vaikuttaa vaikkapa politiikkaan jollei tiedä kuinka yhteiskunta toimii? Miten voi ymmärtää oman paikkansa? Oman toimintansa ja valintojensa merkityksen systeemissä jos oma paikka hukassa?
Ei ole mikään sattuma, että kovat arvot ja helppo populismi on saanut jalansijaa viime vuosina. Vaikka edelleen olemme yksi maailman vauraimmista maista, tai juuri siksi, emme aina pysty asettumaan toisen asemaan ja näkemään kokonaisuutta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin kansakuntiin. Kyky asettua toisen ihmiseen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmaa on tutkimuksen mukaan sidoksissa ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan.
Pahoinvoiva ihminen ei voi ymmärtää toisen asemaa muusta kuin ehkä omasta katkeruudestaan käsin. tällöin oma osattomuus tai edes menestys ei johda toimintaan yhteisen hyvän eteen ja muista huolehtimisen.
On helpompi tarttua yksinkertaistettuihin viholliskuviin, etenkin jos yhteiskunnallinen ilmapiiri sallii niiden luomisen ja rajun epäinhimillistävän kielen käytön, josta osallisiksi ovat päässeet eritysesti maahanmuuttajat, työttömät sekä feministit ja kulttuuriset vähemmistöt. Kieli luo todellisuutta ja kielessä on valtaa. Siksi on huolestuttavaa että perussuomalaisesta ”maahanmuutttokriittisyydestä” ja rasistisesta ja naisvihamielisistä möyhäämisestä on tullut uutta normaalia. Tappo- ja raiskausuhkaukset sosiaalisessa mediassa ovat arkipäiväisiä ja tulevat yleensä nopeasti juuri niiltä tahoilta jotka koviten huutavat sananvapautensa perään. Se ei vaan heistä kuuluisi muille.
Äärioikeistolaisten, itsensä isänmaalliseksi valehtelevien liikkeiden väkivallanteot kertovat selkeästi irtisanoutumisesta jaetusta ihmisarvosta, silti jopa hallituspuolueiden edustajat veljeilevät liikkeiden kanssa. Eduskuntapuolueet hyväksyvät rasismin ja naisten sorron hyväksymällä riveihinsä niin rasismista kuin naisten seksuaalisesta ahdistelusta tuomitut henkilöt.

Mutta rakkaat ystävät,
On turha moittia kansaa laiskuudesta tai väärinäänestämisestä vaaliuurnilla, jollei ole annettu keinoja käsitellä politiikkaa ja etenkin jos politiikka näyttää vain tuolileikiltä ja omaneduntavoittelulta, kuten nyt, kun hallitus pelaa harvinaisen röyhkeästi omien etujärjestöjen pussiin. Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, ettei Suomea laiteta kuntoon kansalaisia varten, vaan myyntikuntoon jotta maksimoidaan varmat voitot ylikansallisten yhtiöiden osakkaiden pääomalle. Mutta ilman ääntä ja vaihtoehtojen esittämistä pettymys kääntyy jälleen oikeiston laariin saatavaksi passiivisuudeksi, vaikka apu todellisuudessa tulisi vasemmalta.

Juha Sipilän Hallituksen toimintaa on leimannut hutilointi ja piittamattomuus asiantuntijoiden arvioihin seurauksista. Vauhdilla valmistellaan ja päätetään asioita joita sitten peruutellaan ja korjaillaan.
Soteuudistuksen hyvät tavoitteet kuten terveyserojen kaventaminen, integraatio ja saavutettavuus on kuopattu aikaa sitten niin sanotun valinnanvapauden tieltä. Tärkein ja eniten rahaa vievä peruspalvelumme ollaan markkinaehtoistamassa historiallisen pienellä kannatuksella eduskunnassa.
Hallituksen mielestä on mentävä eteenpäin, vaikka uudistus tulee kaikilla laskelmilla kalliiksi, asiakaspolut eivät parane, integraatio ei toteudu, pikemmin päinvastoin, palvelut pirstoutuvat ja terveyserot kasvat alueellisten erojen myötä sekä todennäköisesti nousevien asiakasmaksujen myötä. Maakuntien betoniin hakattu rahoitus ei juuri mahdollista pitkälle katsovaa toimintaa ja monta tärkeää toimintoa on vielä täysin hämärän peitossa, vaikka laki viedään läpi ennen eduskunnan kesätaukoa ja vaalit pitäisi käydä lokakuussa.
Kun kallis markkinaehtoistaminen on kertaalleen viety läpi ja palvelut hajautettu pörriäisille on korjausliike hankala. Hankalaksi sen tekee myös maakunnissa jo aloitettu viemään palveluita hallituksen suunnitelmien suuntaan. Lakkautettu lähipalveluita ja ulkoistettu monia toimintoja ja palveluita. Siksi meidän on otettava vaalivoitto sekä maakunta- että eduskuntavaaleissa ja korjattava rikottu sote.
Hyvät kuulijat,
Mikään näistä kehityssuunnista ei ole väistämätöntä eikä toimenpiteet pakollisia, vaan tietoisen politiikan tulosta. Vasemmistolaisen politiikan ja työväenliikkeen saavutuksia jotka ovat taanneet maamme nousun yhdeksi vauraimmista ja tasa-arvoisimmista maista; sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta sekä työttömyysturvaa romutetaan vauhdilla. Hyvinvointivaltio rakennettiin paljon haastavampana aikana, tämä aika mahdollistaa sen kehittämisen yhä paremmaksi, ajassa ja taloustilanteessa ei ole mitään joka pakottaa purkamaan sitä.
Meidän ei onneksi tarvitse tarttua aseeseen, meille on jo taisteltu oikeudet, joita voimme käyttää aseinamme tässä taistelussa yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta. Meidän tarvitsee vain käyttää aikaa ymmärtää, rakentaa vaihtoehdot, lisätä tietoa, puhua, kirjoittaa ja kuunnella ja mahdollistaa vasemmiston nousu, jotta tulevaisuus on valoisampi. Ihan kaikille varallisuuteen, asemaan ja syntyperään katsomatta.
Solidaarisuudessa on aina ollut vasemmiston voima, tuetaan nyt toisiamme ja huolehditaan siitä että liikkeenä kasvamme ja pystymme kasvattamaan mandaattiamme toimia yhteiskunnan hyväksi.
Hyvät toverit,
Muistetaan vaalia aatteensa puolesta kuolleiden tovereidemme muistoa kunnioittaen ja historiaa jälkipolville välittäen.
Hyvää työväenjuhlaa.

 

 

Oikeutta tukea tarvitseville

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

 Puheenvuoro 12.3.2018 Valtuustokysymysvastaukseen.

Pahoittelen että joudun käyttämään lain säätäjän termiä vammainen, puhuessani heistä, joilla on sairauden tai tapaturman aiheuttama fyysinen trauma tai jonkin synnynnäinen ominaisuus, jonka vuoksi voidakseen toimia meidän kapean, normatiivisen ihmiskäsityksen varaan rakentuneessa ulossulkevassa yhteiskunnassa, he tarvitsevat palveluita.

Voiko ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamatta jättämisen kuitata talouspuheella sivistysvaltiossa?

Näköjään voi, jos päätösvalta on siirretty riittävän kauaksi, niin myös moraalinen ja tosiasiallinen vastuu koetaan vältetyksi. Vastauksen mukaan kaupunginhallitus seuraa toiminnan ja talouden tilaa Hykyssä. Toiminnan seuraamisen ytimessä on se, kuinka palvelut, jotka mahdollistavat erityistä tukea tarvitsevien ihmisten oikeudet, oikeasti toteutuvat. Kaupunginhallitus voi halutessaan puuttua palvelusopimukseen ja lopettaa yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien kannalta ongelmalliset tulkinnat, jos valtuusto niin päättää.

Vastauksen teknistaloudellinen luonne, jossa ihmisen perustarpeet ja oikeudet ohitetaan, kertoo jotain meistä päättäjistä. Tämä valtuusto kuitenkin viime kädessä on vastuussa näiden ihmisten oikeuksien toteutumisesta, vaikka toteutus onkin Hykyllä. Haluammeko toimia oikein vai pallotella vastuuta?

Henkilökohtaisen avun tarkoitus on mahdollistaa itsenäinen elämä, itsemääräämisoikeus henkilön omissa asioissa sekä osallisuus muiden henkilöiden tavoin yhteiskunnassa. Meitä velvoittaa tähän vammais-, vanhu-, ja sosiaalipalvelulakien lisäksi yhdenvertaisuuslaki, Kansainväliset sitoumukset ihmisoikeuksiin ja TSS-oikeuksiin sekä vammaisten oikeuksiin. positiivisella erityiskohtelulla on tarkoitus saada avun tarvitsija samalle viivalle muiden kanssa. Yhdenvertaiseksi.

Tällaiset lakia ja oikeuksia testaavat käytännöt ovat iso yhdenvertaisuusongelma, etenkin silloin, kun ne kohdistetaan henkilöihin jotka eivät ole taloudellisesti tai toimintakyvyltään sellaisessa asemassa, jossa kallis ja riskialtis oikeudenkäyntitie olisi mahdollinen.

Samalla kun meillä tässä salissa on mahdollisuus päättää olla tekemättä mitään, jää erityisen tuen tarpeessa olevia ihmisiä vailla mahdollisuutta valita, ulos yhteiskunnasta, vaille mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen, perhe-elämään, työhön ja omien asioiden hoitoon, mielekkääseen turvalliseen arkeen.

Olen varma, ettei kukaan tässä salissa halua kasata lisää esteitä jo heikossa asemassa olevalle henkilölle, mutta niin me nyt toimimme, jollemme edellytä palveluntarpeenarviointien uudelleen tarkastelua vammaisten oikeuksien näkökulmasta, niin että he myös tulevat kuulluksi ja vaadi palvelusopimuksen uudelleentarkastelua avustajakäytäntöjen kohdalla. Hyky tekee sitä mitä me siltä edellytämme.

Kun suomi viimein ratifioi vammaisten oikeudet, olisi voinut kuvitella, että yhdessä maailman vauraimmista maista aletaan aktiivisesti toimia kansallisen häpeän poistamiseksi. Mutta näköjään olemmekin heikentämässä heidän asemaansa. Oikeuksien ratifiointi ei tee autuaaksi jollemme tee oikeuksia todeksi.

kohtelemme vammaisia tässä maassa kohtuuttoman huonosti jo lähtökohtaisesti. Eristäen heidät yhteiskunnasta eriyttämällä, kilpailuttamalla kodin ja turvan ja estämällä pääsyn vertaiseksi yhteiskunnassa normituksillamme, asenteillamme ja tuen puutteella.

Meidän pitäisi purkaa esteitä erityistä tukea tarvitsevien oikeuksien tieltä positiivisen erityiskohtelun keinoin. Ei hävittää heitä avuntarpeineen kikkailemalla lakipykälien kanssa säästääksemme palveluostoissa.

Uudelleen arvioidut avustajaresurssit tulee tarkastella huolella ja kriittisesti niin että tiedetään jokaisen päätöksen vaikutus vammaisen ihmisen oikeuksien toteutumiseen. Virheet pitää myöntää ja korjata.

Nyt on kyse marginaalisesta ryhmästä jonka ääni kuulu liian heikosti ja joka tarvitsee tukemme ja avustajansa voidakseen toimia tässä yhteiskunnassa.

 

Oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnan rohkea rakentaja.