Poliittinen taidepuhe livahtaa ohi kohteesta

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

 

Taide ja kulttuuri vaikuttavat poliitikoista ilmeisesti helpoilta leikkauskohteilta. Ne ovat jotain ylimääräistä, jonka merkitys on unohtunut. Poliittisissa juhlapuheissa viitataan hyvinvointivaikutuksiin, taloudellisiin kertoimiin ja statusvaikutuksiin. Poliittinen taidepuhe karkaa kuitenkin hyvinvointiin ja peliteollisuuteen. Yhtäkkiä köyhyysrajalla kituuttavan taiteilijan tilalla puhutaan satoja miljoonia takoneesta Supercellistä. Keskustelu käy absurdiksi.

 

Taidekentän todellisuus on monelle kaukaista. On helpompi paeta suurien linjojen taakse. Taiteilijoiden taloudellinen asema etenkin vapaalla kentällä on hyvin heikko ja haasteellinen. Tietoa ja korjausesityksiä on kyllä taiteilijajärjestöillä tarjolla, mikäli poliitikot tosissaan haluaisivat asiat korjata.

 

Taide elää ajassa ja tutkii sitä. Taide ja kulttuuri tarvitsevat julkista rahoitusta, sillä ne eivät voi toimia markkinaehtoisesti. Taide on yhtä aikaa kollektiivista ja yksilöllistä ääneen ajattelua. Taide on ärsykkeitä, jotka sisältävät merkityksiä ja aiheuttavat tunteita, jotka taas kehottavat kiinnittämään huomiota ja ajattelemaan. Taide on aina ollut välttämätön ymmärryksen väline. Taide etsii sosiaalisia merkityksiä, todellisuutta ja mahdollisuuksia, niistä ei synny pikavoittoja. Taide kysyy kiusallisia kysymyksiä. Se ei synny tyhjästä ilman aineellisia resursseja. Taiteelle on vaikea iskeä hintalappua, ja sitä voi olla myös haastavaa myydä viihteeksi.

 

Taide on tekijälleen myös työtä, ja työstä pitää saada korvaus. Harrastustoimintakin tarvitsee ammattilaisia pyöriäkseen, eikä viihdemaailman tähtiä synny ilman työtä ruohonjuuritasolla, julkisin varoin. Tarvitsemme taiteen perusopetuksen, nuorisoteatterit, vapaat teatterit, taidekoulutuksen, taiteilija-apurahat ja Taiteen edistämiskeskuksen sekä valtionosuusrahoitteiset teatterit, orkesterit ja museot valtakunnallisen verkoston kiintopisteiksi. Taide tarvitsee osaajia. Osaajat eivät synny tyhjästä ja elä pyhällä hengellä. Vaalien alla jokainen puolue on puheissaan kulttuuripuolue. Silti isot puolueet aloittivat taidekoulujen lakkautuskierteen. Kirjastoja lakkautetaan keskimäärin yksi viikossa, ja teatteri-, museo- ja orkesteriverkko harvenee. Sisällöntuotantoon ei olemassa olevissakaan laitoksissa tahdo löytyä rahaa.

 

Henkinen pääoma ei vaikuta puheista huolimatta painavan kovinkaan paljon, kun rahaa jaetaan, vaikka tulevaisuudessa pitäisi päästä fyysisistä hyödykkeistä henkisen kasvun tielle.