Avainsana-arkisto: hallitus

Vappupuhe Lopella 1.5.2016

Hyvät toverit,

SSS tarjoaa paljon puheenaihetta. Hallituksen sorto-politiikka on kuitenkin teidän silmienne edessä ja koskettaa varmastikin edes välillisesti teitä kaikkia. Valitettavasti edessä on vielä kolme katkeraa ja kivistä vuotta jotka repivät kansaa kahtia. Olette tietoista ja tiedostavaa väkeä. Hallituksen syntien kertaaminen ei vie eteenpäin tässä joukossa.
Hallituksen toimet sotivat arvomaailmaamme vastaan, erityisesti ihmiskuvaamme vastaan. Sen ihmiskuvan vakiintuminen yhteiskuntamme normiksi on kuitenkin yksittäisiä päätöksiä suurempi uhka. Siksi meidän yhteinen tehtävämme on entistä tärkeämpi. Siksi katson taaksepäin ja etsin viisautta toveri pasifisti Yrjö Kalliselta.

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä

Nämä kuten monet muutkin Kallisen sanat ovat päivänpolttavia vaikka vuosikymmenten takaa.Tämä noiduttu kehä kiihtyy kiihtymistään ja myrkyttää yksilön ja yhteiskunnan. Se estää pysähtymästä näkemään kokonaisuutta ja näkemästä yhteyttämme toiseen ja ympäristöömme. Kun elämän elää kilpailuna ja kilpailu ulotetaan kaikille elämän ja yhteiskunnan osa-alueille, hukkuu ihmisyys ja ihmisarvo.

Hyvät toverit,
ihmisyys on kriisissä. Salakavalasti hivuttamalla talous ja kilpailu ovat ohittaneet muut arvot kuten solidaarisuuden, tasa-arvon, sivistyksen, lähimmäisenrakkauden. Välillä jopa ihmisarvon.

Politiikka on arvovalintoja, joiden tulisi tähdätä mahdollisimman laajaan hyvään mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Politiikka on täynnä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien näkemisen estää vain se, ettemme katso kokonaisuutta, vaan hetkellistä kilpailuasetelmaa, jonka keskiössä itse olemme.

Uusliberaali eetos on pyyhkäissyt suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yli, sen yhteiskunnan jota työväenliikkeen toverit aikanaan rakensivat. Hyvinvointivaltiopyrkimys on korvattu kilpailuyhteiskunnalla, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Tutkimusten mukaan hyvätuloisimmat näkevät köyhyyden ja työttömyyden valintana tai yksilön ominaisuuksista johtuvana.

Haluaisin ajatella kuten Kalllinen:
Olemassaolossa on auttamisen tarve, suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen. Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti. Se on se tunne, jolle me annamme tuon moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun nimen ’rakkaus’ tai ’hyvä tahto’, ’avuliaisuus’, ’ystävällisyys’, tuo positiivinen sieluntila, joka on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta riippuu terveys, josta riippuu elämän onni.

Valitettavasti päivittäin todistamme sitä kuinka tuo ihmisyyden perustava tarve tukahdutetaan. Kun inhimillisyys piilotetaan talouskäppyröiden ja mantrojen taakse ja itse etäännytään takuueläkeläisen tai pienituloisen lapsiperheen arjesta, ei tuo kiusallinen myötäelämisen tarve pääse häiritsemään päätöksentekoa.

Hyvät toverit,
Tuloeroja kasvatetaan tietoisesti talouskasvun nimissä. Luokkayhteiskunta kukoistaa. Usko tasa-arvoon, sivistyksen ja koulutuksen voimaan jopa yhdessä neuvotteluun ja konsensukseen on heitetty romukoppaan. Tilalle on tullut irvokas ihmiskuva jota on vaikea yhdistää tälle vuosituhannelle.

Ensin iskostettiin kansan tajuntaan kestävyysvaje ja ylisuureksi paisunut julkinen sektori. Vaihtoehdottomuuden eetos, siitä kuinka on pakko tehdä ”kipeitä” ratkaisuja kilpailukyvyn ja kestävyysvajeen kuromisen merkeissä. Edellisessä hallituksessa oikeisto ei päässyt vielä toteuttamaan villeimpiä visioitaan. Nyt se on irti ja sen kyljessä kukoistaa myös yhä avoimemmin rasismi ja sorto. Hallitus usuttaa työttömiä työssäkäyvän, , matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden , pienyrittäjiä duunarin kimppuun. Todellinen syyllinen hykertelee tyytyväisenä mitä syvemmiksi jakoviivat käyvät.

SSS-hallitus on kohdistanut kaikki kipeimmät, ihmisarvoa ja perusoikeuksia loukkaavat toimet, pienimpiin tuloluokkiin ja lapsiperheisiin. Hallitus jakaa kansaa tietoisesti jyviin ja akanoihin.
Oikeisto on etäännyttänyt itsensä tavallisen ihmisen arjesta ja tämän arjen haasteista ajattelemalla että köyhyys on valinta ja työtön heikompaa ainesta joka vaatii yhteiskunnalta rangaistuksia ja valvontaa. Yhteiskunnalta joka markkinatalouden ehdoilla toimiessaan edellyttää työttömyyttä. Ilman työttömiä talouskasvu ei olisi mahdollinen. Työttömät ovat ehto sille että työnantajalla on valta määritellä palkkataso. Silti työttömistä viljellään armottoman syyllistäviä lausuntoja siipeilijöinä ja työnvieroksujins. työttömyyden ja laman vuoksi vaaditaan palkka-alea työmäärää kasvattamalla ja työttömyysturvaa heikentämällä. On mahdoton nähdä että työvoiman tarjonnassa olisi ongelma. Tämän vuoksi työttömien, palkansaajien, itsensä työllistäjien ja vastuullisten yritysten asia on yhteinen.

Oikeiston ihmiskuvaan nojaten, verokertymään perustuva yhteisvastuullinen perusturvamme on vaihdettu pikkuhiljaa velkaan. Opiskelijat ohjataan ottamaan velkaa ilman takeita työllistymisestä. Työttömyyden kohdatessa perusturva, edes ansiosidonnaisella jos palkkataso on matala, ei riitä välttämättömään, perustoimentuloon tarvitaan velkaa. Terveyskuluja joudutaan kuittaamaan luotolla ja julkisen terveydenhuolllon ja eläketurvan muretessa erilaiset ostetut vakuutusturvat korvaavat tasavertaiset palvelut. Pankit ja pääomittajat hyötyvät kehityksestä, toiset jäävät sen jalkoihin. Valinnanvapaus on kaunis argumentti, mutta sisältä silkkoa. Oikeiston vapaus on harvain valtaa. Kehitys on jo pitkällä ja tapahtuu silmiemme edessä hiljaa hivuttamalla.

Siksi meidän on pysähdyttävä katsomaan koko kuvaa. Purettava vallitseva eetos ja ideologia atomeiksi. Kukin tahollamme herätä ja herättää muut. Jokainen omilla teoillaan, omalla äänellään ja omilla valinnoillaan on tekemässä muutosta, osana toisiaan tukevaa joukkoa.

Toverit,
Historia uhkaa toistaa itseään. Ihmisiä jaetaan taas meihin ja muihin. Ilmassa on ikäviä kaikuja historiasta. Toisilta viedään ihmisarvo kokonaan, demonisoidaan vedoten uskontoon, etniseen taustaan tai työmarkkinastatukseen. Punaiset naiset demonisoitiin aikanaan, heiltä riistettiin ihmisyys, jolloin heidän teloittamisensa oli helppoa. Vasta näinä päivinä Marjo Liukkosen Hennala-tutkimukset valottavat todellisuutta vankileireillä naisten ja lasten kohdalta. Totuus on paljon karumpi kuin historian kirjoissa on esitettty. Ja juuri historia on se josta parhaiten opimme tulevasta.

Turvaudun taas sitaattiin:

On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen.

Onneksi tätä heräämistä alkaa tapahtua! Sillä meillä ei ole enää varaa uinua.
Tieto ja todellisuus ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme olla hereilä ja kyseenalaistaa, meidän täytyy olla tietoisia. Tietoisia toisistamme, toistemme haasteista, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta, tieteestä ja päätöksenteon vaikutuksista.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on vähentää yleissivistäviä aineita, kuten historiaa ja yhteiskuntaoppia. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?
Historian ja yhteiskuntaopin opetus ei tähänkään saakka ole ollut järin vahvaa. Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Esimerkkinä: muistan hyvin kysyneeni joskus vapun aikaan ammatillisen koulutuksen ryhmiltä kuka muistaa sisällissodan tapahtumat. Yksi neljästäkymmenestä tiesi sellaisen edes tapahtuneen. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittä lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Toverit,
Suomen menestys on nojannut uskoon sivistyksestä, koulutuksen tasa-arvoisesta saavuttamisesta. Hallitus haaveilee innovaatioista ja osaajista romuttamalla yliopistojärjestelmän, tekemällä ammatillisesta toisesta asteesta nuorison säilytyskeskuksen, kiristämällä lukiot äärimmilleen ja jo perusopetuksessa kasvattamalla luokkakoot niin että oppimisvaikeuksia enää ajoissa huomata. Lapset ovat tulevaisuutemme, heidän hyvinvointinsa on yhteisen taistelun arvoinen. Sitä taistelua tullaan käymään eduskunnasssa, valtuustoissa ja lautakunnissa. Emme saa antaa periksi.

Hyvät toverit,
Sivistys ja työväenliike kulkevat käsi kädessä. Meillä on usko jakamattomaan ihmisarvoon, usko siihen että jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen. Me uskomme siihen ettei toinen ole vähemmän arvokas ihmisenä, eikä köyhyys ole valinta.
Hallitus reagoi herkästi OECD:n viesteihin velasta ja julkisen talouden koosta. Mutta huomautukset perusturvan riittämättömästä tasosta se jättää huomioimatta. Perusturva koskee tuota harmaata massaa, jolla ei ole hallitukselle kasvoja, josta se ei kanna vastuuta, siispä se huomautuksista huolimatta on valmis sitä heikentämään. Tausta-ajatuksenaan se että pienituloinen tarvitsee rangaistuksia ymmärtääkseen nousta köyhyydestä.

Rakkaat toverit,

Vasemmistopuolueiden ei pidä taistella keskenään vaan rakentaa yhteistä rintamaa ihmisarvon ja solidaarisuuden puolesta. Meidän on taisteltava oikeiston ihmiskuvaa vastaan, jotta se ei enää valtaan pääse. Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmiston on taisteltava yhdessä rintamassa.
Ja loppuun vielä Kallisen viisautta:

Ainoa pelastuksen ehto on tämä: että ihmisessä ihmisen jälkeen viriäisi yhä enemmän ja enemmän totuudellisuuden henkeä, tarvetta nähdä tosiasiat tosiasioina ja vetää niistä tosiasioiden mukaiset johtopäätökset eivät vain hokea jotakin.

Hyvät ystävät, jokaista tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus jossa toveriemme perintö elää. Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla heikompamme puolesta.

Vasemmistoliitolla on Hämeessä ainulaatuinen tilaisuus tukea omaa kansanedustajaa Aino-Kaisa Pekosta Puolueen johtoon. Toivon että teemme hyvää yhteistyötä ja nostamme samalla vasemmistoliiton arvot keskiöön, jotta kuntavaaleissa viestimme on kuultu ja uskottava.
nillä sanoilla toivotan teille hyvää työväenjuhlaa rakkaat toverit!