Avainsana-arkisto: koulutus

Vaaleja ennen  iskee muistikatkos- keskusta leikkasi koulutuksesta

 

Pääministeripuolueen kansanedustaja Martti Talja ilmaisi 14.1.2019 Etelä-Suomen sanomissa huolensa oman puolueensa toteuttamista koulutusleikkauksista. Talja tosin vieritti vastuun tyystin Kokoomukselle. Erikoinen muistikatkosilmiö, sillä kyllähän kansanedustajan täytyy tietää, että mikäli ei ole leikkauksia vastaan äänestänyt, eikä hallitus ole kaatunut, eli keskusta  ei ole leikkauksia vastustanut.  Koulutuksen rahathan olisi helposti voinut ottaa vaikka ympäristölle haitallisista yritystuista, jos tahtoa olisi ollut. Pakko ei ollut leikata.

 

Mutta oikeassa Talja on. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta on leikattu aivan liikaa. Työskentelin itse ammatillisessa koulutuksessa vuoden 2014 kevääseen, enkä oikeasti ymmärrä kuinka entiset kollegani vielä voivat venyä. Jo edellisen hallituksen leikkaukset haavoittivat ammatillista koulutusta, mutta vielä ennen nykyhallituksen leikkauksia ammatillisessakin koulutuksessa oli vielä sentään opetusta. Tuntikehys oli 26-24 tunnin huitteilla, mikä sekin teki haastavaksi varmistaa jokaisen opiskelijan pysyminen kyydissä. Nyt Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja Sinisten päätösten seurauksena tuntikehys on supistunut noin 16 tuntiin ja reformiin on pitänyt sopeutua äärimmäisten supistusten keskellä.

 

On kestämätöntä, että nuoriamme kohdellaan näin epätasa-arvoisesti. Lukioille tällaisia tuntikehysten supistuksia ei kukaan uskaltaisi edes esittää. Mutta juuri ne nuoret, joista osalle peruskoulu ei turvannut oppimisen edellytyksiä, on nyt jätetty opintojensa kanssa yksin. Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat pääosin aloittaessaan 15-16-vuotiaita teinejä, eivät nuoria aikuisia. Silti heiltä pitäisi kuin taikaiskusta löytyä itsenäisen oppimisen, elämänhallinnan ja työelämän taidot, ilman että aikuisilla on mahdollisuutta näissä ohjata ja opastaa. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus saada riittävä tuki opiskelulle ja saavuttaa sellainen osaamistaso, että tie on auki jatko-opintoihin.  Näiltä nuorilta koulutuslupauksia viljelleet hallituspuolueet ovat tuon mahdollisuuden vieneet, vaikkei duaalimallin purkamisesta ole päätöstä. Samalla on leikattu opintotuesta opintojen kustannusten noustessa. Toivottomuus ohittaa motivaation helposti jollei perhe pysty taloudellisesti tukemaan.

 

Keskustelu ammatillisesta koulutuksesta kilpistyy usein puuttuviin työelämätaitoihin, mitkä toki ovatkin tärkeitä. Mutta keskustelusta uupuu kokonaan näkökulma nuorten sosiaaliseen kasvuun ja tarpeeseen olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ikäistensä kanssa. Tälle ikäluokalle porukkaan kuuluminen ja sosiaalisen viitekehyksen laajentaminen on todella tärkeää. Jotain olennaista jää puuttumaan, jollei opiskelupaikka tarjoa arjessa mahdollisuutta testata ja rakentaa sosiaalisia taitoja. EI ole ihme, että yksinäisyyden tunne on monella vahva. Eikä pitäisi yllättää, ettei etätehtävillä ja moodle-ympäristössä suoritettujen opintojen jälkeen olekaan riittäviä taitoja kohdata työelämässä haastavia ristiriitatilanteita. Ei myöskään ole ihme, ettei kahden tunnin koulupäivät luo rutiinia kahdeksan tunnin työpäiviin tai tuota laajaa yleissivistystä.

 

Salpauksenkin ammatilliset opettajat ja ohjaajiksi uudelleen nimetyt avustajat ovat todella ammattitaitoisia osaajia, jotka kyllä pystyvät tarjoamaan erilaisille oppijoille polkuja eteenpäin ja valmiuksia oppia oppimaan, mutta se ei onnistu ilman lähiopetustunteja ja riittävän pieniä ryhmiä.

Eriarvoistavaan koulutuskriisiin on yksi ainoa ratkaisu ja se on taloudelliset resurssit opetukseen. Jos haluamme että nuorillamme on tulevaisuus, niin korjaamme virheet. Meillä ei ole taloudellisesti varaa epäonnistua koulutuksessa, mutta inhimillisesti vielä vähemmän.

 

Oman alan työelämätaitoja ja sosiaalisia taitoja oppii parhaiten ryhmässä pedagogin ohjauksessa

Lahden nuorisotyöttömyyden pitkäjänteinen korjaaminen edellyttää laajempaa tarkastelua

Lahdessa on lähes tuhat työtöntä nuorta. 12,7%:n nuorisotyöttömyys on suurin kymmenestä suurimmasta kaupungista. Hälyttävintä on se, että toisin kuin muissa kaupungeissa Lahdessa luku ei ole lähtenyt laskemaan talouden elpyessä.

Lahden seudun työllisyys nojasi pitkään teollisuuteen. Työhön on joskus päässyt kiinni ilman koulutustakin. Koulutustaso alueella onkin alhainen. Työ on muuttunut radikaalisti ja koulutus korostuu. Yhä enemmän vaaditaan korkeakoulutusta, jotta työelämään ovet aukeavat ja työtä johon ei tarvitsisi minkäänlaista tutkintoa ovat kadonneet. Koulutustaso, mahdollisuuksien tasa-arvosta huolimatta, on yhteiskunnassamme edelleen hyvin periytyvä. Perheistä joissa on totuttu sukupolvien ajan pärjäämään kansakoulu -tai peruskoulupohjalta ei ponnisteta menestyksekkäästi korkeakouluopintoihin samalta viivalta koulutetun perheen vekaran kanssa. Perheillä on hyvin erilaiset taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet tukea lasta ja nuorta kouluttautumaan.

Kyse ei ole välittämisen, vaan näköpiirissä olevien mahdollisuuksien puutteesta. Kun vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ei näköpiirissä ole, lapsi oppii jo varhain rajaamaan omat mahdollisuutensa. Lannistava realismi saattaa lyödä kasvoille jo varhaislapsuudessa jos taloudellinen asema rajaa osallistumisen mahdollisuuksia. Lapsi tarvitsee jo lapsena kokemuksen siitä, että on aktiivinen ja kykenevä, vertainen toimija muiden joukossa. Yhteiskunnallista itsetuntoa ei voi sloganilla enää parikymppiseen nuoreen istuttaa jos ulkopuolisuudesta on jo tullut osa identiteettiä. Yrittäjyyskasvatus on siinä kohtaa täysin väärä laastari.

Tutkimusten mukaan yhteiskunnan järjestämillä palveluilla voidaan tasata eroja ja lisätä sosiaaliluokkien välistä liikkuvuutta. Laadukas oppimisen ja toimijuuden edellytyksiä ja itsetuntemusta vahvistava varhaiskasvatus näkyy merkittävänä tekijänä myöhemmällä ijällä koulumenestyksessä ja jatko-opinnoissa. Lahdessa myös varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on todella alhainen. Tämä on asia jota kaupungin pitäisi kiireesti korjata lisäämällä paikkoja ja kokeilemalla viisivuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta.

Kun koulutuksesta on nyt leikattu merkittävästi ja jo peruskoulussa on vaikeuksia vastata oppilaiden tarvitsemaan tuentarpeeseen, sosiaalista haasteista puhumattakaan, kasvavat myös taustasta juontuvat erot jatkossa ja Lahden sosio-ekonomiassa se tarkoittaa nykyisten haasteiden syvenemistä. Yhä enemmän vastuuta opiskelusta siirtyy oppilaalle itselleen, varmistamatta valmiuksia, jolloin merkittäväksi nousee kodin mahdollisuudet tarjota välineet ja tuki.

Ammatillisen toisen asteen koulutuksen leikkaukset ja reformi ovat jättäneet erityisesti juuri ne nuoret oman onnensa nojaan, joille peruskoulu jo epäonnistui tarjoamaan oppimisen edellytykset ja motivaatiota. Ammattikoulu ilman riittävää lähiopetusta ei voi tuottaa työelämän osaajia, eikä se tarjoa nuorille turvalista sosiaalisen kasvun ja verkostoinnin paikkaa. Viisas kaupunki panostaisi kiireesti edunvalvontaan ja vaatisi toisen asteen ammatillisen koulutuksen resurssien vahvistamista ja nyt pudonneiden opiskelijoiden tavoittamiseksi ja takaisin motivoimiseksi konkreettisia toimenpiteitä.

Nuorisotyöttömyys ei helpota Lahdessa pysyvästi hokkuspokkustempuilla ja yrittäjyyshankkeilla, vaan pitkäjänteisellä panostamisella perusteisin. Lahti ansaitsee parempaa sosiaalipolitiikkaa.

 

Vaihtoehdottomuutta vastaan taistellaan sivistykseksellä ja koulutuksella

Puhe Lahden vapputorilla 1.5.2017.

Hyvät toverit,

Suomen työväen historia on tappioista huolimatta kunniakas. Olemme saaneet aikaan yhden tasa-arvoisimmista maista.

Silti Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoden viettäminen herättää ristiriitaisia tunteita aikana, jona historia niin vahvasti toistaa itseään. #yhdessä tuntuu välillä jopa irvokkaalta.

Koskaan emme ole olleet näin vauraita kuin nyt ja silti niin haluttomia auttamaan lähimmäisiämme.

Olemme muistelleet eilen ja tänään tovereitamme, jotka nousivat taistelemaan tasa-arvon ja ihmisarvon puolesta, jotta me saamme toteuttaa unelmiamme, saaneet mahdollisuuden kuulua ammattiliittoon, koulutukseen ja osallisuuden yhteiskuntaan. Työväenliikkeen sankareiden ja heidän työnsä jatkajien saavutuksia murennetaan nyt ennennäkemättömällä tahdilla.

Viime viikon Veteraanijuhlassa perääänkuulutettiin talvisodan henkeä; yhtenäisyyttä jonka suomalaiset olivat saavuttaneet puolustaakseen nuorta maataan itsenäistymisen kivuista huolimatta. Tuolloin eri taustaiset suomalaiset yhdistivät voimansa, eivät puolustaakseen jotain puhdasta rotua, vaan valtiota, jolla oli jotain hyvää annettavaa kansalleen. Isänmaallisuus rakentui uskoon siitä, että tämä maa, sen arvot ja tapa toteuttaa niitä on jotain, mitä kannattaa puolustaa. Talvisodan henki ei ole vihaa vierasta kohtaan, saati naapuria, se on tahtoa rakentaa yhteistä hyvää, sellaista yhteiskuntaa johon jokainen kuuluu.

Sata vuotiaassa Suomessa äärioikeisto on ominut käyttöönsä ja liannut isänmaallisuuden ja kansan käsitteet ja sen symbolit. Meidän on otettava ne takaisin. Meidän on liitettävä niihin vihan ja sorron sijasta takaisin solidaarisuus ja lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhteinäisyys.

Kun katson yhteiskuntaa nyt, moni ei sen vauraudesta huolimatta, tai juuri siksi, tunne kuuluvansa siihen, heillä ei ole juuria tai sosiaalista viitekehystä, ei näkymää tulevaan sen enempää kuin menneeseen.

Lainaan suurmiesten sijaan tänään oman sukupolveni, laman lasten sanallistajaa Asaa joka kuvaa osattomuutta yhteiskuntaan ja mielestäni ristiriitaa suhteessa historiaan ja isänmaahan Vaaranmaan kertosäkeessä:

Mul’ ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul’ ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn

Moni kokee olevansa osaton, irrallinen, vailla päämäärää ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Politiikka näyttäytyy vaihtoehdottomana ja herrojen tuolileikkinä todellisen yhteiskunnan rakentamisen sijaan. Kuinka syrjäytetyt voisivat tuntea tämän maan omakseen?
Maan joka luo kuvaa kapitalismille välttämättömistä työttömistä laiskoina loisina, joita pitää rangaista, vaikka työpaikkoja ei kerta oikeasti ole.

Porvarit muokkavat yleistä mielipidettä solidaarisuutta vastaan. Käännyttää työttömiä työssäkäyvän, matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden, pienyrittäjiä duunarin kimppuun.

Meille on syntymässä lailliset orjamarkkinat joissa työtä tehdään pakosta työttömyysturvan eteen tai yrittäjän riskillä työttömyysturvaa alemmalla korvauksella, sillä oikeutta perusturvaan ja perusoikeuksiin heikennetään jatkuvasti askel kerrallaan. Tämä koettelee niin perusoikeuksia kuin oikeudentuntoakin. Köyhyys ei rajoitu rahan puutteeseen se sulkee erityisen tehokkaasti yhteiskunnasta me joilta puuttuu muukin pääoma.

Työttömän oikeudet kulkevat käsikädessä työssäkäyvien oikeuksien kanssa. Työväenliike ei saa antaa piiruakaan periksi tässä taistelussa, mutta sen on huomioitava työelämässä tapahtunut muutos ja otettava itsensätyöllistäjät suojiinsa, jotta yrittäjyyden ja palkkatyön väliinputoaminen ei mahdollista sortoa.

Hallituksen politiikka yhdessä pidempään jatkuneen pääoman vallan kanssa on suistanut ihmisarvon kriisin. Juuri kun olisi aika muistaa historiaa, kohdata tosiasiat ja oppia niistä, maan johto on osoittanut täydellistä ymmärryksen puutetta niin historiaa, yhtenäisen yhteiskunnan rakentamista kuin ihmisarvon kunnioitustakin kohtaan.

Historiassa kaikki suuret kriisit ja hirmuteot ovat saaneet alkunsa kahtiajaosta ja ihmisarvon riistämisestä. Sata vuotta sitten Suomessa vietiin ihmisyys ”punikeilta” demonisoimalla heidät.
Sanat luovat todellisuutta ja sanat ovat valtaa. Kun unohdetaan että sanoilla luodun viholliskuvan takana on todellinen ihminen, lihaa ja verta, tunteva ja ajatteleva yksilö, ei surmatyötä enää pidetä moraalittomana.

Ihmettelemme yhdessä Hitlerin saksan hirmutekoja, sitä etteivät keskitysleirien naapurit puuttuneet. Samalla oma hallitus siunaa ihmisarvon riisumisen projektin silmiemme alla tietoisina tapahtuvasta.

Punikki, punavihermädättäjä, suvakkihuora, maaahantunkeutuja, loinen, ja kaikki muut sanat joita en pysty edes toistamaan, joilla suomesta turvapaikkaa hakevia pakolaisia ja maahanmuuttajia julkisesti kutsutaan. Ne kaikki tähtäävät samaan yhteiskunnalle vaaralliseen ihmisarvon riistoon, jonka maan johto hyväksyy avoimen rasismin ja poliittisen äärioikeistolaisen terrorin höpisemällä ääripäistä tilanteessa, jossa toinen ääripää on ihmisarvon tunnustaminen jokaiselle ja toisessa ääripäässä avoin rasismi, väkivalta ja uhkailu. Hallituspuolueiden kansanedustajat fantasioivat julkisesti punikkien lahtaamisella ja raiskaamisilla sananvapauden nimissä. Äärioikeiston väkivallanteoissa näkyy jo etääntyminen yhteisestä ihmisyydestä.

Maahanmuuttajat ja työttömät, ihan tavalliset ihmiset jotka elämä on heittänyt erilaisiin tilanteisiin ovat kohteena projektissa joka alentaa ihmisarvoa sekä sanojen että toiminnan tasolla.

Tämä tapahtuu koska yksi yhtenäisen suomen saavutuksista, vasemmiston synnyttämä tasa-arvoinen koulutus on romutettu ja sitä romutetaan edelleen. Leikkaukset koulutuspolitiikkaan ovat bensaa liekkeihin kahtia jaossa. Laaja sivistys ja koulutus on yhteiskunnan yhtenäisyyden paras turva. Liima joka pitää yhteiskunnan kasassa synkkinäkin aikoina.

Kun edellinen hallitus vielä kykeni pitämään tuloerot kurissa, tämä hallitus on kasvattanut niitä. Samalla syöden pienituloisimpien ostovoimaa korottamalla välttämättömien palveluiden omavastuita ja tekemällä koulutuksesta mahdollista vain varakkaille.

Hyvät toverit,
Emmehän anna oikeiston viedä lastemme tulevaisuutta? Tiedämme kuinka sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua, silti oikeisto keskustasta ja kristillisistä kokoomuksen kautta perussuomalaisiin haluaa pitää työttömien lapset poissa varhaiskasvatuksesta, vaikka siihen osallistuminen ennustaa koko tulevan koulutuspolun menestystä.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa romuttanut duaalimallin, ajatuksen siitä, että valitsipa nuori sitten lukion tai ammatillisen koulutuksen peruskoulun jälkeen, hänellä on mahdollisuus päästä opinnoissaan eteenpäin aina ylimpään koulutukseen saakka. Nyt resurssit ammatillisesta koulutuksesta on ajettu niin ahtaalle, että tarvittavan osaamisen voivat saavuttaa vain vahvimmat itseopiskelijat tai he joiden vanhemmilla on varaa maksulliseen koulutukseen.

Tieto ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme vaikuttaa ja kyseenalaistaa tarvitsemme tietoa. Tietoa lähimmäistemme haasteista, arkitodellisuudesta, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta ja päätöksenteon vaikutuksista tulevaan laajasti.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on ollut yleissivistävien aineiden kuten historian ja yhteiskuntaopin ohentaminen. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?

Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa, on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät, jotka onnistuvat valheellisesti osoittamaan osattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteelle kohteen?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittää lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmistoliikkeen on, hyvät toverit, taisteltava yhdessä. Jokaista meistä tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus, jossa toveriemme perintö elää.

Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla itseämme heikomman puolesta yhtenä rintamana. Meidän voimamme on solidaarisuudessa joka ei katso syntyperää, varallisuutta, uskontoa tai etnistä taustaa, ihmisarvon jakamattomiudessa. Me laitamme hyvän kiertämään, vailla vastapalveluksen vaatimusta.
Toverimme sata vuotta sitten uhrasivat henkensä, jotta meidän on nyt muita keinoja. Meidän tarvitsee paremman yhteiskunnan eteen antaa aikaa. Aikaa lukea, tutkia, kirjoittaa, puolustaa, vaikuttaa olla ehdollavaaleissa ja tehdä saadulla poliittisella mandaatilla kaikkensa oikeudenmukaisen, yhdenvertaisen, ihmisarvoa kunnioittavan yhteiskunnan eteen. Siksi vetoan teihin jokaiseen. Aktivoitukaa!

Hyvää työväenjuhlaa toverit!

Kun juuret on katkottu ei runko vahvistu

Lahden ammattikorkeakoulun päätös lakkauttaa koru- ja vaatetusalan muotoilu kertoo paljon Ammattikorkeakoulun johtamiskulttuurista ja ymmärryksestä alojen erilaisuudesta. Lamk perustelee korusta ja vaatteesta luopumista näiden suuntautumisalojen pienuudella. Millään kulttuurialalla, etenkään erikoisaloilla ei ole vastuullista kouluttaa suuria määriä keralla, se ei silti tarkoita etteikö aloja tarvittaisi. aloilla on omat erityispiirteensä, myös omanlaisensa työkentät. Kulttuurialoilla ei mennä valmisiin työpaikkoihin vaan luodaan useimmiten työ itse.

Nyt Lamk haluaa nostaa paikkamääriä teollisessa muotoilussa ja luoda immateriaalisen muotoilun ohjelman, mikä tarkoittanee palvelumuotoilua, jota jo Suomessa koulutetaan. Hyvän peruskoulutuksen saanut muotoilija voi hyvin erikoistua palvelumuotoiluun nytkin Yamk-opinnoissa Lahdessakin. Käyttäjäjäkokemukset- ja käyttäjälähtöisyys ovat muotoilun perusta, oli muovata asia sitten käyttöliittymä, liikenne tai jalkine.

On huolestuttava näkymä että Lahden ammattikorkeakoulun johto näkee teollisen muotoilun tulevaisuuden alana jota kasvattaa vaate- ja korumuotoilun ohi. Koru- ja vaate eivät ole mitään auringonlaskun aloja. Kotimainen ekologisesti ja eettisesti kestävä vaate tulee olemaan tulevaisuutta. Ala jonka laadukas koulutus ajetaan alas ei voi laajeta ja kehittyä.

Kun LAMK kokoaa koulutusaloja ISKU:n kiinteistöön niemeen, ajatus kai on että alojen opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy jotakin aivan uutta lisäarvoa. Tuo lisäarvo jää kovin laihaksi ja yllätyksettömäksi jos jäljellä on vain teollinen muotoilu. Kutkuttavampaa olisi nähdä mitä syntyy biotekniikan, sosiaali- ja terveysalan yhteistyöstä vaate- ja korusuunnittelu.

Muotsikan rungosta on rönsyjä karsittu jo riittävästi, esimerkkinä siihen aikanaan liitetty Lahden Taideinstituutti sekä elokuva- ja tv-linja. Jälkimmäinen aikana jona juuri audiovisuaalinen media laajeni, kasvun ja kehittämisen potentiaali lisi ollut. En voi allekirjoittaa väitettä että Lamkin johdon päätöksillä runko vahvistuisi kun rönsyjen sijasta on latvottu juuret.

Johtamiskulttuuri näyttää jatkuvan edelleen vanhanaikaisena autoritäärisenä. Ammattikorkeakoulussa muutoksia ei rakenneta ruohonjuuritasolta ylöspäin kehittämällä ja asiantuntemusta hyödyntämällä, vaan mekaanisesti lukuja tuijottaen ja valmistelemalla asiat pimennossa. Näin ei voi syntyä positiivista kehittämisen kulttuuria, eikä houkuttelevaa ja haluttua työ- tai opiskelupaikkaa.

Lahden kaupungin olisi syytä terästäytyä omistajaohjauksessaan koulutuspolitiikan suhteen ja pitää huoli siitä että laadukas muotoilukoulutus vahvistuu ja osaaminen juurtuu myös Lahteen.