Avainsana-arkisto: lapsiperheet

Ratkaistaan lapsiperheköyhyys

Suomessa elää laskentatavasta riippuen 100 000-150 000 lasta köyhyydessä. Tällä köyhyydellä on pitkät jäljet, sillä se rajaa tulevaisuuden mahdollisuuksia jo lapsena.

 

Stressaantunut, epävarmuudessa elävä lapsi tai nuori ei voi nähdä pitkälle valoisaan tulevaisuuteen, saati löytää keinoja sen saavuttamiseen. Stressaantuneina pystymme keskittymään vain välittömiin tarpeisiin.

 

Köyhyys on periytyvää ja syrjäyttävää. Köyhällä lapsella ei useinkaan ole samankaltaisia turvaverkkoja  tai kasvua ja itsetuntoa tukevaa ympäristöä harrastuksista puhumattakaan, kuin ikätovereillaan.

 

Tiedämme kuinka 90-luvun lama jätti jäljet sukupolveen. Nyt se sukupolvi on tämän päivän vanhempia ja heiltä leikataan taas. Heihin, jotka jo ovat osattomia ja joiden lapset syrjäytymisvaarassa osui kipeiten viime vuosien leikkaukset perusturvaan, lomarahoihin, lapsilisiin, perusopetukseen ja koulutukseen ja erityisesti varhaiskasvatusoikeuden rajaus.

 

Varhaiskasvatus turvaa lapsen kasvua ja oikeuksia sekä vaikuttaa oppimisen edellytyksiin ja koulumenestyksiin myöhemmällä ijällä merkittävästi. Tätä mahdollisuutta erojen tasaamiseen ei saa viedä lapsilta rangaistuksena heidän vanhempiensa työttömyydestä.

 

Jotta osattomuus ja pahoinvointi ei kumuloidu entistäkin vahvemmin, tulee subjektiivinen päivähoito-oikeus palauttaa ja kohentaa lapsiperheiden taloutta korottamalla 50€:lla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta sekä tekemällä toisen asteen koulutuksesta aidosti maksutonta. On huutava ristiriita, että lapsilisät kuuluvat kaikille paitsi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsiperheille. Lapsilisiä ei tulisi katsoa tuloksi toimeentulotukihakemuksessa.

Kaikki lapset ansaitsevat hyvän arjen ja valoisan tulevaisuuden

Taloudellisten edellytysten lisäksi tarvitsemme suoraa arjen apua ja rinnallakulkijoita erityisen haavoittuvassa asemassa oleville perheille. Tiedämme että yksinhuoltajuus, pienituloisuus/työttömyys, alhainen koulutustaso ja vanhemman mielenterveysongelmat ennustavat vahvasti syrjäytymistä. Nämä perheet tarvitsevat tukea, jotta syrjäytymiskierre voidaan katkaista.

 

Virheet pitää myöntää ja korjata

On liikuttavaa seurata Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja KD:n halua kompensoida yksityisille palveluntuottajille subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta koituneet ”yllättävät” kulut.

Lahti lähti hallituksen avaamalle polulle siteet silmillä. Ensin subjekstiivisen päivähoito-oikeuden purku livahti talousarvioon, ilman että sitä mainitaan talousarviokirjassa. Sitten täysin tietoisesti,lautakunnan päätöksellä. Erehdys olisi vielä voitu peruuttaa, koska säästöt näyttivät jäävän kyseenalaisiksi ja aiheuttavan lähinnä byrokratiaa. Sivistyslautakunnassa Vas ja Sdp esittivät, että ennen asian päättämistä vaikutukset arvioitaisiin. Vaikutusten arviointi pitäisi olla lähtökohta kaikessa päätöksenteossa, mutta ilmeisesti Lahden oikeisto ei siitä niin välitä. Tärkeämpää on koulia laiskoiksi mieltämiään työttömiä. Ihmiskuvan jalkoihin jää lapsen oikeudet, mistä varhaiskasvatuksessa on kyse. Oikeisto katsoo aisiaa aivan vietestä aikuisen oikeuksina.

Päätöksen jälkeen on huomattu, että erityisesti perhepäivähoitajat ovat pulassa. Tulot tippuvat kun osa lapsista saa vähemmän yksityisen hoidon tukea. Tiputus koskee myös niitä yksityisiä päiväkoteja joissa puolipäiväisiä lapsia. Yksityisille päiväkodeille joissa eskari-ikäisiä opetus-ja kulttuuriministeriön tulkinta aiheuttaa myös ison aukon talouteen Kelan tuen muuttuessa.

Nyt oikeisto haluaa paikata virheensä. Ei purkamalla silmät kiinni tehtyä päätöstä, vaan maksamalla yksityisille palveluntuottajille siitä että lapset eivät käy päivähoidossa. Varhaiskasvatusjohtajan asiantuntemukseen ja tasa-vertaiseen kohteluun perustuva kompensaatioesitus ei oikeistolle riittänyt. On totta etteivät perhepäivähoitajatja yksityiset palveluntuottajat, saati perheet, ansaitse tälläisiä äkkikäännöksiä talouteen ja palveluihin. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut ottaa aikalisä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen kanssa. Arvioida vaikutukset. Kompensaatio on yksi kulu, toinen on virkamiestyö perheiden tilanteen ja syntyneen sopan selvittämisessä. Ne ”säästöt” siitä mitä muutoksesta toivotaan ovat täysin hämärän peitossa.
2017 vuoden budjetin valmistelun tulee lähteä siitä että Lahdessa kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ilman rajauksia.

Äitiyslaki ja translaki korjattava heti!

Suomessa voimassa oleva laki sukupuolen juridista vaihtamista määrittävä translaki ja äitiyslaki, joka sisältäisi säännökset äitiyden vahvistamisesta silloin kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoidolla, vaativat pikaista korjausta.

 

Suomi on saanut moitteita ihmisoikeusloukkauksista joita syntyy sukupuolen virallistamisen ja lääketieteellisen korjaamisen kytkemisestä toisiinsa. Nykyinen laki vaatii pitkää lääketieteellistä selvitystä ja lisääntymiskyvyttömyyttä, käytännössä pakkosterilisaatiota henkilölle, joka haluaa virallistaa sukupuoli-identiteettinsä mukaisen sukupuolensa. Lisäksi laki pakottaa muuttamaan avioliiton rekisteröidyksi parisuhteeksi.

 

Hallitus jätti esittämättä äitiyslakia, joka olisi turvannut naisparin hedelmöityshoidolla syntyvän yhteisen lapsen oikeudet heti syntymähetkestä alkaen. Nyt lapsi saa oikeudet vanhempaansa vasta raskaan sisäisen adoption jälkeen. Ennen adoption vahvistusta perhe on virallisesti yksinhuoltajaperhe. Mikäli biologiselle vanhemmalle tapahtuisi jotakin ei toista äitiä katsota vanhemmaksi, eikä erotilanteessa ole oikeutettu taloudelliseen turvaan tai tapaamisoikeuteen.

 

Adoptioprosessi syö turhaan perheen ja yhteiskunnan resursseja ja asettaa sateenkaariperheet eriarvoiseen asemaan. On  täysin lapsen edun vastaista että kahden äidin tai isän perheessä kasvanut lapsi menettää pahimmillaan molemmat vanhempansa, mikäli biologiselle vanhemmalla sattuu jotakin. Vain koska laki on typerä murheen kohtaamaa lasta rangaistaan.

 

Muutoinkin heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme arkipäiväisissä toimissa ja keskusteluissa tullaan helposti toiseuttaneeksi sateenkaariperheiden lapsia ja ei-heteroseksuaalisia nuoria. Etenkin kasvatustyön tekijöiden pitäisi ymmärtää huomioida perheiden ja sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien moninaisuus.

säästäminen perheiltä tänään maksaa maltaita huomenna

Lastensuojelun resurssipula, niin koulutetun henkilöstön kuin käytössä olevien eurojen suhteen, kaikessa karuudessaan on tiedossamme. Lastensuojelu tarvitsee lisää määrärahoja etenkin ennaltaehkäisevään toimintaan. Lastensuojelusta pitää myös saada työkenttä, jossa jaksetaan sen henkisestä raskaudesta huolimatta ja joka houkuttelee pätevää henkilökuntaa. Tällä hetkellä lastensuojen työntekijöistä kolmannes on muodollisesti epäpäteviä. Yhden sosiaalityötekijän vastuulla olevien asiakasperheiden määrää tulee laskea siellä, missä määrät ovat karanneet suositellun 40 yli jopa sataan. Kohtuuton kuormitus uuvuttaa työntekijän ja jättää perheen avun puolitiehen.

Perheiden pitäisi saada apua matalalla kynnyksellä ennen kuin ongelmat räjähtävät käsiin. Päijät-Hämeessä odotusajat ovat kasvaneet jopa neljään kuukauteen. Imatran kaupungin ennaltaehkäiseviin toimiin panostaminen osoittaa, että varhaisella puuttumisella säästytään raskaimmilta toimenpiteiltä. Enneltaehkäisyyn ei voi painotusta siirtää kertarytinällä. Ennen kuin ennaltaehkäisy puree, syntyy kuluja. Kustannukset leikkaantuvat kuitenkin pitkällä aikavälillä.

Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki takaa periaatteessa lapsiperheille kotipalvelua ja matalan kynnyksen perhetyötä ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sitä, kuinka laki toimii käytännössä ei ole vielä nähty ja jo ennen lain voimaantuloa epäiltiin, kykenevätkö kunnat suoriutumaan uusista taloudellisista rasitteista. Sosiaalihuoltolain toimivuuden valvomiseen onkin panostettava jatkossa. Kunnat eivät voi luistaa vastuistaan tänään, koska perheiden unohtaminen maksaa huomenna moninkertaisesti ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä niille, joiden elämä ei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Valtio ei voi enää kiristää kuntien taloutta toimillaan.