Avainsana-arkisto: palveluseteli

Yhdenvertaisuuden käsite hämärtyy oikeiston puhunnassa

Olipa ikävä lukea 14.2. Etelä-Suomen sanomista faktat ohittava ja ”ideologialla” ampuva hyökkäys kovasti arvostamiltani sivistyslautakunnan oikean laidan jäseniltä. Tällainen asioiden vääristely tuskin parantaa käsitystä politiikasta tai sivistyslautakunnan keskinäistä yhteistyötä.

 

Oikeiston käsitys yhdenvertaisuudesta ja vastuullisesta päätöksenteosta tuntuu kirjoituksen perusteella kovin haperolta. Yksityinen varhaiskasvatus voi olla hyvä lisä julkisen rinnalla, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin lukeneet, se ei ole ongelmatonta. Palveluseteli suosii suuria toimijoita ja syrjäyttää pienet vastuulliset. Tähän ei auta sääntökirjan löyhentäminen. Lahti maksaa tällä hetkellä enemmän palvelusetelipaikasta kuin omista julkisesti tuotetuista ja silti yksityisistä osa käyttää oikeutta lisämaksuun. Mutta koska Lahteenkin rantautuneiden ktjujenon tarkoitus on tulouttaa reippaasti tuottoa omistajilleen, eivät ne tavoita samaa laatutasoa kuin julkinen palvelu, vaikka palkat ovat yksityisellä matalammat ja vuorohoidosta huolehtii kaupunki.

 

Koska päivähoitopaikat ovat kaupungin omassa toiminnassa kortilla ei perheillä useinkaan ole mahdollisuutta valita yksityisen ja julkisen välillä, vaikka yksityisen palvelutaso ei tyydyttäisi, töissä kun on pakko taloudellisista syistä käydä ja monelle perheelle lisämaksu on ylipääsemätön este. Tämä ei ole yhdenvertaista eikä valinnanvapautta vaan alku segregaatiolle.

 

Valtuuston asettamalla 30% rajalla yksityisen osuudessa on puhtaasti vastuullinen tarkoitus. Jos yli kolmannes kaupungin varhaiskasvatuksesta on palveluverkosta mahdoton huolehtia ja sosio-ekonomisesti heikot kaupunginosat jäisivät pian ilman päiväkoteja ja yksityisillä olisi liian tiukka peukaloruuvi vaatia lisää hintaa palvelusetelille. Jos sadan päivähoitopaikan synnyttäminen on haastavaa, niin kuinka helppoa olisi korvata esimerkiksi 600 päivähoitopaikkaa, jos iso palveluntuottaja ilmoittaisi sopimuskauden päätteeksi lakkauttavansa, jollei tuottoa tule tarpeeksi? Tämä ei millään tapaa ole kestävää julkisen talouden eikä perheiden palveluiden kannalta.

 

Vastuullinen päätöksenteko vaatii yhteistyökykyä yli puoluerajojen ja kaupunkilaisten moninaisten tilanteiden ymmärtämistä sekä selkärankaa tilanteissa, jossa äänestäjät tai eturyhmät vaativat erityiskohtelua tilanteessa, jossa yhteinen etu on vastoin vaadetta. Jos avaamme palvelusetelin sääntökirjan aina kun sen ehdot eivät jotakuta miellytä, menee sen ennakoitavuus kokonaan. Päätösten vaikutuksia pitää voida tarkastella maltillisesti, faktojen pohjalta ja aluetalous, julkinen talous sekä lasten etu huomioiden. Palveluseteli otettiin käyttöön elokuussa. Sen tarkastelu vaatii riittävän pitkän jakson, jotta kokemuksia todella voi arvioida.

yritysten etu ei voi ohittaa perheiden yhdenvertaisuutta lakisääteisessä palvelussa

Varhaiskasvatuksen palvelusetelikeskustelua on käyty mediassa lähinnä yrittäjien ja kokoomuksen äänellä.
Valtuusto päätti joulukuussa talousarvion yhteydessä ottaa käyttöön varhaiskavatuksen palvelusetelin kasvattaakseen yksityisen varhaiskasvatuksen osuutta ja säästääkseen miljoonia. Palvelusetelin tiedetään eriarvoistavan lapset ja palveluntuottajat. Palveluestelillä on tarkoitus tarjota perheille täysin julkista vastaavaa palvelua. Samaan hintaan samoin ehdoin. Kun perhe kaupungin sivuilta etsii palvelua ja kaupunki sen maksaa ei asiakkaalle saa tulla vastaan yllätyksiä; muuttuvia aukioloaikoja, lisämaksuja tai varsinkaan vastausta ettei oteta asiakkaaksi vaikka paikkoja olisi. Kaupunkilaisten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa paikkoja hakiessaan niin taustaltaan kuin taloudellisilta edellytyksiltään.

Tämän vuoksi ehdoista karsiminen ei voi olla lähtökohta. Lautakunta kuuli tammikuussa perustellun ja kattavan esittelyn sääntökirjaohjeista ja sai sen luettavakseen jo edellisvuoden puolella. Esittelyssä ei tullut esille mitään suuria muutostarpeita. Järkevin vertailukohta palvelusetelin hinnalle on verrokkikaupunkien taso. Kuitenkin yrittäjien ja ilmeisesti kokoomuksen paineesta esitys oli muuttunut niin että lähtösumma oli kasvanut 850€:n joka on valtakunnallissesti täysin kärkitasoa ja kerroin 1,75 taas huiteli aivan omissa lukemissaan. Ihan yksinkertaisimmillakin markkinalogiikan lainalaisuuksilla voinee ymmärtää että valtakunnan avokätisin tarjous ei estä isoja ketjuja tulemasta markkinoille, vaan päinvastoin. Pääomasijoittaja tulee sinne missä tuotto on varmin ja suurin. Yrittäjät ovat perustelleet vaatimustaan hinnan nostoon pienten paikallisten edellytyksillä pärjätäkilpsilussa. Korkealla hinnalla pieniä ei voi turvata.

Lautakunta palautti päätöksessään summat valtakunnallisesti kilpailukylyiseen mutta vastuullisempaan kastiin, mutta piti suuresta kertoimesta kiinni, jotta alle kolmivuotiaista ei koidu tappiota yrittäjille, näin se on reilumpi perheille kuin kerrointa laskemalla.

On vaikea uskoa että yksikään valtuutettu kuvitteli, että palvelusetelijärjestelmän voi rakentaa jotenkin paikallista pienyrittäjää suosivaksi, kun tavoite on houkutella uusia päiväkotiyrittäjiä ja nollamaksuluokka on vähän monimutkaisemmalla sanamuodolla sidottu päätökseen ja ollut ehtona siitä päättämiselle. Kuitenkin oikea laita olisi tästä tärkeimmästä elementistä, kunnalliseen verrattavasta hinnoittelusta valmis luopumaan ja samalla lasten yhdenvertaisuudesta. Varhaiskasvatuksen eriytyminen on todellinen uhka, johon Lahden kaupungilla jossa sosioekonomisen taustan eriarvoistuminen näkyy muutenkin räikeästi ole varaa.

Arvostan jokaista hyvää varhaiskasvatustyötä tuottavaa yrittäjää, mutta kaupungin päättäjänä tehtäväni on turvata perheiden palvelut. Lasten yhdenvertaisuus menee edelle tilanteessa jossa ei ole enää mahdollista estää yritysten ja lasten eriarvoistumista. Kokonaisuus on olennainen.

Yrittäjiä ei pakoteta palvelusetelin piiriin, vanha ”Lahti-lisä” jää voimaan. Jos yrittäjä lähtee palvelusetelijärjestelmään yritys luopuu osin vapaudestaan, mutta tilalle tulee takuuvarma täyttöaste ja tuotto, jollei itse sitten karkota asiakkaita. Yrittäjät, joita paljon äänessä asiasta ollut Outi Hongisto edustaa, ovat mallin lobanneet sillä lupauksella että yksityinen tuottaa palvelun laadukkaammin ja halvemmalla. Nyt näyttöjä, kiitos.

Kun lautakunnassa tehdään kaupunkilaisten äänestämillä voimasuhteilla päätöksiä olisi demokratiaa halventavaa viedä päätös kaupunginhallitukseen, jossa valtasuhteet eivät edusta vaalitulosta.

happy friends having fun together

Palveluseteli eriarvoistaa kalliilla

Sivistyslautakunta saa selvityksen varhaiskasvatuksen palvelusetelistä vasta marraskuun kokouksessa, kaupunginjohtajan talousarvioon kuitenkin sisältyy 1,3 miljoonan euron kuluerä kalliin järjestelmän käyttöönotosta. Lahdessa on jo käytössä ns Lahtilisä jolla kaupunki subventoi yksityisiä päiväkoteja käyttävien perheiden päivähoitomaksuja. Palvelusetelijärjestelmä on byrokraattinen, kallis ja suuria ketjuja suosiva järjestelmä joka syrjäyttää pienet paikalliset vastuulliset päiväkotiyrittäjät.
Yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävä on täydentää julkista, ei korvata sitä. Lahdessa on saavutettu jo kriittinen taso, lisäämällä yksityisen hoidon osuutta ylitetään pian kynnys jolloin omaa palvelutuotantoa ei voida enää hallitusti suunnitella eikä yksityistä valvoa.

On tärkeää että jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, myös erityistä tukea tarvitsevilla, oppimishaasteisilla ja heillä joilla on sosiaalisia haasteita. Erityisopetus, vuorohoito ja tuki perheille on se seikka joka vertailuissa tekee julkisessa yksityistä kalliimpaa. Yksityinen ei kuitenkaan ota ilman eri korvausta jos ollenkaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Hankalasti käyttäytyvän lapsen voi myös irtisanoa hoitopaikasta ja näin on tehtykin.
Yksityisiä palveluntuottajis valvotaan lähinnä varhaiskasvatuslupaa hakiessa, sen jälkeen henkilöstöstä voi tippua lastentarhanopettajat jotka nimenomaan pedagogista varhaiskasvatusta toteuttavat. Iso onelma on myös se etteivät suuret palveluntuottajat joilla palveluseteli on räätälöity maksa veroja Lahteen, jos edes Suomeenkaan.
Palvelusetelin edellyttksenä on nollamaksuluokka joka aiheuttaa sen, että palvelusetelillä tuotettu varhaiskasvatus on kalliimpaa kuin julkinen, joten argumentti säästövaikutuksist valuu sormien läpi. Etenkin kun palveluntuottajat alkavat korottaa hintoja saatuaan monopoliaseman ja kunnalta jäänyt investoinnit tekemättä.

Yksityisen voittoa tavoittelevan varhaiskasvatuksen ongelma on etteivät perheet suinkaan lupauksista huolimatta saa rahalleen parempaa vastinetta vaan päinvastoin, voitto revitään henkilökunnan mitoituksesta. Taide, liikunta, luonto jne kuuluvat jokaiseen julkiseen päiväkotiin. Niitä ei tarvitse erikseen hakea yksityisestä päiväkodista.

Lapsillamme ei kuulu tehdä liiketoimintaa. Varhaiskasvatuksen avaamisesta markkinoille on enää askel siihen että investointien pelossa alamme ulkoistaa peruskoulutusta.

 

Onni löytyy palveluseteleistä?

Palvelusetelit ja yksityisen hoidon kuntalisät puhuttavat koko maassa. Lahdessa näitä juntataan läpi oman julkisen palveluntuotannon ja ostopalvelutuotannon, lopulta perheiden, kustannuksella.

Lisääkö seteli tai tuki valinnan vapautta ja lapsiperheen elämänlaatua? Palvelun käyttäjän voi olla vaikea ymmärtää mistä keskustelussa on kyse, ja mitkä ovat seuraukset. Kaunis ajatus, ei välttämättä toimi niin ideaalisti kuin annetaan ymmärtää. Kuntalisä sinänsä ei ole automaattisesti demoni, vaan täydentää mukavasti tarjontaa ja lisää joustoa, mutta vain silloin kun myös kaupungin itse tai ostopalveluna tuottama palvelu on riittävä.

Lahdessa ostopalveluista (muutama kolmannen sektorin pyörittämä päiväkoti) on annettu kuva kalleimpana mahdollisena palveluna. Kuitenkin vuosittaisessa yksikköhintalistauksessa moni kaupungin oma päiväkoti ylittää kolmannen sektorin ostopalvelupäiväkodin hinnan. Kokoomus ja kokoomusvirkamiehistö ajavat palvelusetelimallia aggressiivisesti. Jotta palvelusetelille saadaan käyttäjät ja yksityisille päiväkotiyrittäjille takuuasiakkaat on tietenkin lopetettava julkisen puolen paikkoja; helpointa on irtisanoa ostopalvelut, joista ei jää kiinteistökuluja kaupungille, eikä ikäviä YT-neuvotteluja.

Mutta kuinka todellisuudessa kävisi yli kolmensadan päiväkotilapsen (mukana iltahoitoa) yht´äkkinen hyppäys yksityiselle palvelusetelillä tai yksityisen hoidon kuntalisällä? Ei onnistu.

Ne perheet, jotka jo pystyvät lapsensa yksityisellä nykyisellä kuntalisätasolla hoidattamaan, siihen pystyvät ja ehkä joukko korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvia perheitä. Mutta loput jäävät jonottamaan kaupungin palvelua, jota ei ole. Satojen lasten jonon purku on mahdoton urakka, josta säästöjä ei takuulla synny. Pitkästä jonotuksesta seuraa mm. työn vastaanottamisen mahdottomuutta, opiskelun lykkäystä ja ennen kaikkea jo valmiiksi oravanpyörässä tiukille joutuvan lapsiperheen arkeen esim. tunti lisää työpäivään molemmissa päissä tapauksissa, joissa autottoman perheen lapsen hoitopaikka löytyy muualta kuin työpaikan tai kodin läheisyydestä ja lapset ovat sijoitettuna eri päiväkoteihin ympäri kaupunkia.

Idealistisessa ”vapaus valita”-huumassa palveluseteliin tai yksityisen hoidon tuella julkisen palvelun korvaajat eivät ole ajatelleet näitä itsestään selviä ongelmia, jotka johtavat kaikkea muuta kuin valinnan vapauteen suurimmalla osalla lapsiperheistä. Jos todella haluttaisiin lapsiperheiden palveluihin parannusta lisäys tehtäisiin julkisen palvelun vaatimiin resurssien päälle ja julkista palvelua purettaisiin sitten vastaamaan todellista käyttöä.

Ymmärrän hyvin vanhempaa, joka odottaa kuntalisän korotusta, mutta karu fakta on, että korotus menee päiväkodin katteeseen, ei perheelle. Päiväkoti nostaa hintaansa tuen mukaan. Se ei siis ole päätymässä lapsiperheille. Liiketoiminnassa ei ole tapana pitää katteita matalina, mikäli rahaa tarjottimella kannetaan. Eivät yksityiset päivähoitoketjut, joille nyt kenttää raivataan, ole voittoa tavoittelemattomia hyväntekijöitä: niissä tehdään tulosta

Yksityisen hoito saattaa nyt näyttää huokealta. On kuitenkin muistettava, että yksikköhintaan vaikuttaa ilta-, yö- ja vuorohoito, sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä/tarpeet. Mikäli nämä palvelut lisätään yksityisen hinnastoon, humahtaa lasku käyttäjälle ja kaupungille pilviin. Palveluseteli on nimenomaan suuria ketjuja suosiva suurta byrokratiaa vaativa toimintamalli, jossa niin kunta kuin yrityskin joutuvat lisäämään resursseja paperinpyöritykseen. Tähän pienellä paikallisella yrityksellä, saati kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomalla toimijalla eivät resurssit riitä.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön

Olemmeko oppineet mitään ketjujen toiminnasta sosiaali- ja terveyspalveluissa? Toivatko ne meille paremman hoivan ja enemmän vaihtoehtoja? Vai valtasivatko monopolit kentän ja korottivat hinnat pilviin, niin että kunnat eivät enää pysty kuin pyristelemän mukana, koska irtaantuminen vaatisi tekemättä jääneitä investointeja ja henkilökunnan äkkinäisiä jättirekrytointeja.

Onko ylipäätään mahdollista, että voittoa tavoitteleva yritys tuottaisi palvelun paremmin ja halvemmalla kuin voittoa tavoittelematon? Lisäksi vain kaupungin, tuottama päivähoito, mukaan lukien ostopalvelut ovat ainoat, joiden epäkohtiin voidaan puuttua kunnan tai kaupungin toimesta. Segregaatio onkin sitten taas uusi paasauksen aihe sinänsä..