Avainsana-arkisto: sote

Haluammeko yhteiskunnan jossa inhimillisyys on valvonnan varassa?

Esperi caren toimintaan puuttuminen on nostanut yksityisten isojen hoivayhtiöiden toiminnan puheenaiheeksi. Koska laiminlyönnit kohdistuvat vanhuksiin ja vammaisiin, siis erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, toiminnan lävähtäminen silmillemme saa oikeutetusti tunteemme kuumenemaan.  Kuohunta ja yhden toimitusjohtajan demonisointi ei kuitenkaan ratkaise mitään jollemme muuta lainsäädäntöä ja resursseja ja päättäjinä kanna vastuuta yksityistämisen seurauksista.

Esperi caren, Attendon, Mehiläisen ja monen muun suuren sotetoimijan laiminlyönneissä ei ole kyse laadunvalvonnan epäonnistumisesta. Kyse on inhimillisyyden ja ihmisarvon kunnioituksen puutteesta. Se että se vaatii valvovan viranomaisen puuttumista tarkoittaa, että järjestelmämme on todella vinossa.

Syy ei ole hoitajien jotka on peloteltu hiljaisiksi, syy on toimipisteiden johdossa, yhtiöiden johdossa ja omistajissa ja ennen kaikkea yhteiskunnassa joka on tehnyt hoivasta liiketoimintaa. Yksityistämiskehitys on olut nopeaa. Sitä on perusteltu yksityisen sektorin laadulla ja tehokkuudella, jotka johtavat säästöihin julkisessa taloudessa. Todellisuudessa se tehokkuus on tätä; tingitään hoivasta jotta osingot voidaan maksaa. Samalla yhtiöt järjestelevät verot verottajan ulottumattomiin, ja verovarat hupenevat vallan muualle kuin julkiseen talouteen.

Pääomalla ei ole moraalia. Ehkä sijoittajilla sellainen on, mutta se katoaa välikäsien ja toimijoiden ketjuun. Vastuun voi aina ulkoistaa jollei ole se resurssiniukkuudessa vastuuta kantava hoitaja joka parhaansa mukaan yrittää huolehtia lähimmäisestä ja säilyttää työpaikkansa. Vastuun voi kadottaa vetoamalla siihen, että asiakkaat äänestävät jaloillaan. Eivät äänestä. Siksihän tämä epäinhimillinen kohtelu on ollut mahdollista, etteivät asiakkaat voi lähteä eikä heidän äänensä kuulu. Verovaroin tuotettavat palvelut eivät ole markkinaehtoisia, niihin ei päde kilpailun laatua jalostava vaikutus.

On totta, ettei julkisenkaan puolen hoivalaitoksissa ole auvoista, resurssipula vaivaa sielläkin. Mutta julkiseen toimintaan puuttuminen on helpompaa. Yhtiöiden toimintaa ei valvo kansalaisten valitsemat valtuustot ja lautakunnat, niissä ei ole asiakkaiden puolia pitävää toimivaltaista elintä. Niistä ei saa tietoa, eikä niihin hallitustenkaan tule ajatella asiakkaan vaan yhtiö taloudellista etua. Niillä ei myöskään ole intressiä maksaa verojaan alueelle. Päinvastoin. Niukkuudessa he saavat hiljaisempaa ja halvempaa työvoimaa ja tiukemman peukaloruuvin.

Voitontavoittelu lähimmäisen hoivalla ei ole hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä. Yhteiskunnan rooli on muuttunut hoivan järjestämisestä yritysten tukemiseksi ja voittojen mahdollistamiseksi. Tämä tulee inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi. Eikä kehitys ole pysähtymässä, päinvastoin. Yksityistämisaalto on pyyhkäissyt viime vuosina myös varhaiskasvatukseen. Eikä ongelmilta sielläkään ole vältytty vaikka vanhemmat sentään päivittäin edes vilaukselta näkevät päiväkodin toimintaa ja voivat puuttua.

Jos halutaan pitää huoli lähimmäisistä ja turvata julkinen talous on työ aloitettava lainsäädännöstä: Kielletään voiton tavoittelu vanhus- ja vammaispalveluissa sekä varhaiskasvatuksessa, peruskouluahan tälläinen lainsäädäntö onneksi koskee. Lakimuutoksilla on mahdollista puuttua verovälttelyyn ja turvata julkisen talouden tila yksityistämistä paremmin. Kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä, niin yksityinen sektori voi hyvin olla mukana hyvinvointiyhteiskunnan ydintoiminnoissa.

Inhimillisyydestä ja ihmisarvon kunnioituksesta ei voi tinkiä

Vappupuhe Lopella 1.5.2018

Hyvät toverit,
Tänä vuonna on muisteltu ja tullaan muistamaan vuoden 1918 tapahtumia. Moni tutkimus, kirjallinen teos, elokuva, näytelmä ja näyttely ja keskustelu täydentää kuvaamme tapahtumista, yksilöiden kokemuksista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ennen ja jälkeen sisällissodan. Osa joutui osalliseksi vahingossa, osa lähti taistelemaan paremman tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta sortoa vastaan. Paljon kärsimystä, kuolemaa ja väkivaltaa sisältyy lopulta hyvinkin läheiseen historiaamme, mutta me olemme onneksi selvinneet yhteiskunnassamme ilman loputonta ylisukupolvista kostonkierrettä.
Jokainen menetetty henki ja inhimillinen kärsimys on yhtä arvokas. Nämä toverit, joille kansalaissodan jälkimainingeissa ei juuri ihmisarvoa alkuun annettu, loivat kuitenkin meille ja koko yhteiskunnalle perustan yhdelle maailman tasa-arvoisimmista ja edistyksellisemmistä yhteiskunnista.
Juuri nyt kun vanha haava on revitty silmiemme eteen, hallituksen politiikka jakaa kansaa uudelleen kahtia tekemällä epäoikeudenmukaista tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa. Hallituksen toimet heikentävät eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienipalkkaisten ja erityisesti naisten asemaa yhteiskunnassa. Kaikkiin pitää sattua kipeästi. Mutta yritystukien perusteltu leikkaamisen kohdalla hallituksen kipuraja vihdoin löytyi.
Yhteisen hyvän tavoittelun ja heikommasta huolehtimisen on korvannut yksilökeskeisyys ja omanonnensa seppä- sankaritarinat. Jokaisen pitäisi keskittyä taistelemaan paikastaan maailman rikkaimmassa prosentissa tai ainakin murusista. Menestys lasketaan yksilösuoritukseksi. Yhteiskunnan turvaverkkoa väljennetään ja vastikkeellistetaan, vaikka se olisi kallista, tehotonta ja vastoin kansalaisten tahtoa ja yhdessä tehtyjä sopimuksia, kuten niin kutsuttu aktiivimali, joka on mekaaninen leikkuri työttömyysturvaan aktivoimatta mitään muuta kuin byrokratiaa, jota hallitus lähti kautensa aluksi purkamaan.

Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu täysin jälkijättöiseen analyysiin työmarkkinoiden ongelmista ja siksi toimenpiteetkin, kuten kiky ja aktiivimalli ja kokoomuksen haveilema osallistava sosiaaliturva ovat lääkkeinä täysin järjettömiä. Työ murros on täällä tänän. Kokoaikainen pysyvä palkkatyö ja työsuhdeturva on tänä päivänä etuoikeus. Silpputyö ja pakkoyrittäjyys sekä itsensätyöllistäjyys lisääntyvät ja haastavat järjestelmän. työelämä koostuu projekteista ennemmin kuin pysyvyydestä. Sen sijaan että työttömiä rangistaan, pitäisi luoda tapoja yhdistää eläkejärjestelmät ja luoda työttömyysturva myös väliinputoajille ja jakaa työ uusiksi.
Yhä useampi toimii yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa, työttömyys- ja eläketurvaa ja mahdollisuutta neuvotella työnsä hinnasta. Tämä sopii luonnollisesti sille joukolle jonka mielestä yleissitovuudet ja työehtosopimukset estävät terveet markkinat ja jotka hyötyvät työn hinnan polkemisesta. Vaikka oikeisto kokoomuksesta vihreisiin hokisi mantraansa siitä, kuinka oikeisto-vasemmisto-asetelma on käynyt vanhaksi, on todellisuudessa pääoman ja työn välinen ristiriita juuri tänään ehkä räikeämpi kuin koskaan.
Toisaalta ajassa on samalla toivoa. Tuotantovälineistä vapaalla osaamisella ja asiantuntijuudella on mahdollista haastaa pääoman valta, mutta suurpääoman vallan murentaminen vaatii aktiivista muutosta työvoiman ehdoilla ja työn rakenteiden yhteiskunnallista muutosta. Samalla meidän on ajateltava uudelleen kuinka vastata työn polarisaation haasteeseen toisten uupuessa työssä kun toiset uupuvat koska työelämään eivät ovet aukea yrityksistä huolimatta.
Hyvät toverit, vasemmisto on työelämän asiantuntija, meidän on tarjottava parempi tulevaisuus, jossa työelämä on reilumpi ja kaikki pärjäävät palkallaan ja pystyvät turvaamaan eläkkeensä.

Ajassamme solidaarisuus ei tunnu olevan huudossa. Brändien ja elämäntyylien varaan rakentuva yksilöllisyys on korvannut aidon yhteisöllisyyden ja identiteetin. Yhteenkuuluvuutta todelliseen yhteisöön ei synny merkkivaatteilla ja statuspäivityksillä. Asioiden hoitaminen yhteisen hyvän ja ihmisten moninaisuuden näkökulmasta vaihtuu hetkelliseen oman edun tavoitteluun. Poliittiseen liikkeeseen kuuluminen on vaihtunut projektivaikuttamiseen ilman kuvaa tavoiteyhteiskunnasta.
Jos ja onneksi vielä kuitenkin kun, aktivoidutaan vaikuttamaan, se tehdään oman lähikoulun puolustamiseksi, ei koulutusjärjestelmän, oman työpaikan, ei koko paikkakunnan tai oman yrityksen hyödyksi, ei yleisen ostovoiman tavoittelemiseksi.

Onneksi historia opettaa meille, että nuoret oppivat vanhempiensa virheistä. Joten ystävät, toivoa on, etenkin kun katsoo Vasemmistoliittoon liittyvän nuorten aikuisten määrää. Meillä on nyt vaalivoiton edellytykset, kun vain tuemme uutta sukupolvea ja otamme vastaan lämpimästi.

Tänään, vuonna 2018 meillä on yhtä aikaa maailman onnellisin maa ja eniten mielenterveysongelmia ikinä. Aikanaan koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle perustettu koulutusjärjestelmäämme ajetaan alas varhaiskasvatuksesta lähtien ja segregaatio etenee. Vaikka tutkimukset osoittavat että yksilön koulumenestykselle ja työelämässä pärjäämiselle varhaiskasvatuksella on merkitystä etenkin kun sosio-ekonominen asema on heikko, on juuri nämä lapset suljettu ulos Juha Sipilän hallituksen johdolla. Hyvätuloisilla lapsilla seuraa taloudellisen etumatkan lisäksi mukana myös sosiaaliset verkostot ja niiden mukanaan tuoma turva, rohkeus pyrkiä eteenpäin, asema monipuolisten mahdollisuuksien lisäksi lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Köyhyys ei ole koskaan vain rahan puutetta, se rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä ja omaa kokemusta siitä mihin kelpaa. Silakkaresepteillä ei poisteta köyhyyden vaikutuksia.
Pelkkä oppivelvollisuus ei takaa tasa-arvoa, etenkään kun emme hallituksen leikkausten jälkeen pysty tällä hetkellä tarjoamaan riittävää tukea oppimiseen, takaamaan oppimisen valmiuksia ja itsetuntoa ja sosiaalista toimijuutta vahvistavaa harrastustoimintaa, emmekä riittävää tukea perheille tai mielenterveyspalveluita ajoissa matalalla kynnyksellä.

Koulutustaso on radikaalissa laskusuunnassa, vaikka tulevaisuutemme nojaa juuri korkeaan osaamiseen.
Ammatillinen toisen asteen koulutus on ajettu todelliseen kriisiin hallituksen leikkauksilla, joita Sanni Gran-Laasonen kutsuu reformiksi. Amisnuoret saavat 16 tuntia lähiopetusta viikossa. Todellisuus verrattuna lukiokoulutukseen on täysin eri, vaikka molemmista pitäisi pystyä ponkaisemaan jatkokoulutukseen, toiset vain jo lähtökohtaisesti heikommalta pohjalta. Ammatillisessa koulutuksessa enää vain hyvin itsenäinen superoppija voi saavuttaa jatko-opintoihin vaadittavan osaamistason.

Moni nuori aikuinen on täysin vailla kokemusta osallisuudesta. Kun ensin köyhyys tai olosuhteet ovat sulkeneet sosiaalisten verkostojen ovet ja onnistumisen kokemukset suhteessa muihin ovat vähissä. ja epäonnistujan leima lyöty otsaan jokaisessa koulutuspolun vaiheessa työelämän vaatiessa superosaajia hyvillä sosiaalisilla taidoilla, ei ole ihme jos hyppy työelämään lamauttaa eikä yksilö koe voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Erityisesti laman lasten ja nuorten sukupolvi, joilta leikattiin juuri silloin tulevaisuus, kun sitä eniten olisi pitänyt tukea ja uudestaan nyt kun sama sukupolvi kasvattaa omaa jälkikasvuaan, ei tunne kuuluvansa juuri mihinkään. EI ole juuria eikä mitään omaa eikä mitään pysyvää. Hyvinvointiyhteiskunta ei olekaan mahdollistanut hyvää elämää heidän pyrkimyksistään huolimatta. Koulutus ei takaa tuloja.

Edelleen myös Suomessa Yhteiskunnallinen asema periytyy. Vanhempien koulutuksesta voi ennustaa lapsen tulevan tulotason. Tilastollista faktaa ei voi poistaa median sankaritarinoilla vaikeuksien voittamisesta.

Koulutus ei anna enää mahdollisuutta laajaan yleissivistykseen eikä oman paikan etsimiseen. On huolestuttavaa kuinka ohueksi jää historian ja yhteiskunnan ymmärrys.
Miten yksilö voi kokea voivansa vaikuttaa vaikkapa politiikkaan jollei tiedä kuinka yhteiskunta toimii? Miten voi ymmärtää oman paikkansa? Oman toimintansa ja valintojensa merkityksen systeemissä jos oma paikka hukassa?
Ei ole mikään sattuma, että kovat arvot ja helppo populismi on saanut jalansijaa viime vuosina. Vaikka edelleen olemme yksi maailman vauraimmista maista, tai juuri siksi, emme aina pysty asettumaan toisen asemaan ja näkemään kokonaisuutta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin kansakuntiin. Kyky asettua toisen ihmiseen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmaa on tutkimuksen mukaan sidoksissa ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan.
Pahoinvoiva ihminen ei voi ymmärtää toisen asemaa muusta kuin ehkä omasta katkeruudestaan käsin. tällöin oma osattomuus tai edes menestys ei johda toimintaan yhteisen hyvän eteen ja muista huolehtimisen.
On helpompi tarttua yksinkertaistettuihin viholliskuviin, etenkin jos yhteiskunnallinen ilmapiiri sallii niiden luomisen ja rajun epäinhimillistävän kielen käytön, josta osallisiksi ovat päässeet eritysesti maahanmuuttajat, työttömät sekä feministit ja kulttuuriset vähemmistöt. Kieli luo todellisuutta ja kielessä on valtaa. Siksi on huolestuttavaa että perussuomalaisesta ”maahanmuutttokriittisyydestä” ja rasistisesta ja naisvihamielisistä möyhäämisestä on tullut uutta normaalia. Tappo- ja raiskausuhkaukset sosiaalisessa mediassa ovat arkipäiväisiä ja tulevat yleensä nopeasti juuri niiltä tahoilta jotka koviten huutavat sananvapautensa perään. Se ei vaan heistä kuuluisi muille.
Äärioikeistolaisten, itsensä isänmaalliseksi valehtelevien liikkeiden väkivallanteot kertovat selkeästi irtisanoutumisesta jaetusta ihmisarvosta, silti jopa hallituspuolueiden edustajat veljeilevät liikkeiden kanssa. Eduskuntapuolueet hyväksyvät rasismin ja naisten sorron hyväksymällä riveihinsä niin rasismista kuin naisten seksuaalisesta ahdistelusta tuomitut henkilöt.

Mutta rakkaat ystävät,
On turha moittia kansaa laiskuudesta tai väärinäänestämisestä vaaliuurnilla, jollei ole annettu keinoja käsitellä politiikkaa ja etenkin jos politiikka näyttää vain tuolileikiltä ja omaneduntavoittelulta, kuten nyt, kun hallitus pelaa harvinaisen röyhkeästi omien etujärjestöjen pussiin. Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, ettei Suomea laiteta kuntoon kansalaisia varten, vaan myyntikuntoon jotta maksimoidaan varmat voitot ylikansallisten yhtiöiden osakkaiden pääomalle. Mutta ilman ääntä ja vaihtoehtojen esittämistä pettymys kääntyy jälleen oikeiston laariin saatavaksi passiivisuudeksi, vaikka apu todellisuudessa tulisi vasemmalta.

Juha Sipilän Hallituksen toimintaa on leimannut hutilointi ja piittamattomuus asiantuntijoiden arvioihin seurauksista. Vauhdilla valmistellaan ja päätetään asioita joita sitten peruutellaan ja korjaillaan.
Soteuudistuksen hyvät tavoitteet kuten terveyserojen kaventaminen, integraatio ja saavutettavuus on kuopattu aikaa sitten niin sanotun valinnanvapauden tieltä. Tärkein ja eniten rahaa vievä peruspalvelumme ollaan markkinaehtoistamassa historiallisen pienellä kannatuksella eduskunnassa.
Hallituksen mielestä on mentävä eteenpäin, vaikka uudistus tulee kaikilla laskelmilla kalliiksi, asiakaspolut eivät parane, integraatio ei toteudu, pikemmin päinvastoin, palvelut pirstoutuvat ja terveyserot kasvat alueellisten erojen myötä sekä todennäköisesti nousevien asiakasmaksujen myötä. Maakuntien betoniin hakattu rahoitus ei juuri mahdollista pitkälle katsovaa toimintaa ja monta tärkeää toimintoa on vielä täysin hämärän peitossa, vaikka laki viedään läpi ennen eduskunnan kesätaukoa ja vaalit pitäisi käydä lokakuussa.
Kun kallis markkinaehtoistaminen on kertaalleen viety läpi ja palvelut hajautettu pörriäisille on korjausliike hankala. Hankalaksi sen tekee myös maakunnissa jo aloitettu viemään palveluita hallituksen suunnitelmien suuntaan. Lakkautettu lähipalveluita ja ulkoistettu monia toimintoja ja palveluita. Siksi meidän on otettava vaalivoitto sekä maakunta- että eduskuntavaaleissa ja korjattava rikottu sote.
Hyvät kuulijat,
Mikään näistä kehityssuunnista ei ole väistämätöntä eikä toimenpiteet pakollisia, vaan tietoisen politiikan tulosta. Vasemmistolaisen politiikan ja työväenliikkeen saavutuksia jotka ovat taanneet maamme nousun yhdeksi vauraimmista ja tasa-arvoisimmista maista; sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta sekä työttömyysturvaa romutetaan vauhdilla. Hyvinvointivaltio rakennettiin paljon haastavampana aikana, tämä aika mahdollistaa sen kehittämisen yhä paremmaksi, ajassa ja taloustilanteessa ei ole mitään joka pakottaa purkamaan sitä.
Meidän ei onneksi tarvitse tarttua aseeseen, meille on jo taisteltu oikeudet, joita voimme käyttää aseinamme tässä taistelussa yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta. Meidän tarvitsee vain käyttää aikaa ymmärtää, rakentaa vaihtoehdot, lisätä tietoa, puhua, kirjoittaa ja kuunnella ja mahdollistaa vasemmiston nousu, jotta tulevaisuus on valoisampi. Ihan kaikille varallisuuteen, asemaan ja syntyperään katsomatta.
Solidaarisuudessa on aina ollut vasemmiston voima, tuetaan nyt toisiamme ja huolehditaan siitä että liikkeenä kasvamme ja pystymme kasvattamaan mandaattiamme toimia yhteiskunnan hyväksi.
Hyvät toverit,
Muistetaan vaalia aatteensa puolesta kuolleiden tovereidemme muistoa kunnioittaen ja historiaa jälkipolville välittäen.
Hyvää työväenjuhlaa.

 

 

Ääni oikeudenmukaisuudelle

Kausi valtuutettuna on opettanut valtavasti. Kipinä ei suinkaan ole sammunut, vaan olen ehdolla myös 2017 kuntavaaleissa.

 

Minä kaipaan päätöksentekoon aitoa vaikutusten arviointia. Liian paljon päätöksiä tehdään paniikissa säkki silmillä, arvioimatta mitä ne tarkoittavat pienituloisille, lapsiperheille, lapsiperheiden vanhempien työssäkäynnille, asukkaiden hyvinvoinnille ja yhdenvertaisuudelle.

 

Ihminen ei ole kuluerä. Yhteiskunnassamme ei ole varaa syrjäyttää ketään. Ei ole varaa päätöksiin joiden johdosta eläkeläinen tai työtön ei pysty kustantamaan lääkkeitään ja lääkärikäyntejään. Meillä ei ole varaa olla nostamatta kotihoidon resursseja tasolle jossa asiakkaat tulevat hoidetuksi ja hoitajat jaksavat työssään. Eikä meillä ole varaa sulkea varhaiskasvatuksen ovia työttömän lapselta ja samalla työelämän ovia hänen vanhemmaltaan. Meillä ei ole varaa heikentää nuortemme näkymiä tulevaisuuteen pitämällä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen resurssit tasolla jolla erityistä tukea tarvitseva lapsi jää siitä paitsi ja jossa kiusaaminen rehottaa suurissa ryhmissä ja parhaansa tekevät opettajat uupuvat.

 

Eriarvoisuus nakertaa yhteisöllisyyttä ja yhteisössä on hyvinvoinnin ja ihmisenä kasvun avaimet.

 

Sivistystä, taidetta ja kulttuuria ei voi milloinkaan eikä millään korvata, sitä pitää vaalia ja kasvattaa. Rasismiksi ja poliittiseksi väkivallaksi äitynyt maahanmuuttovastaisuus on osoittanut mihin sivistystä ja erilaisia kokemusten jakamisen tapoja tarvitaan, kaikkina aikoina, etenkin haastavina.

 

Minä haluan rakentaa oikeudenmukaisen kehittyvän koulutus- ja kulttuurikaupungin, joka ei jousta yhdenvertaisuus- ja ympäristökysymyksissä vaan löytää niihin luovat ratkaisut. Kaupungin joka käy rohkeasti edellä.

 

Jos haluat tietää mitä valtuustoryhmämme ja minä olemme viime kaudella tehneet ja mitä tulemme tekemään tule torille juttelemaan, soita, laita sähköpostia tai ota yhteyttä facebookin kautta.

STM:ltä ohjeistus – Lahti muuttaa B-lääkärintodistusten maksukäytäntönsä

Meillä Lahdessa ja toki muissakin kunnissa tulkitaan välillä lakia uudelleen. Valitettavasti ei aina kaupunkilaisen eduksi. Esimerkiksi on tulkittu että sairaudenhoitoon tarvittavista lakisääteisistä terveyskeskuslääkärien b-lausunnoista, joita tarvitaan sairauden hoitoon tai esimerkiksi Kelalle lääkekorvausten hakemiseksi, voi periä reilun viidenkympin laskun. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto viime vuonna puuttui oman alueensa kirjaviin käytäntöihin maksuista ohjeistaen kuntia olemaan perimättä maksua lakisääteisistä todistuksista.

Alueellisen tasa-arvon ei kuitenkaan arveltu koskevan Lahtea ja Päijät-Hämettä, vaan vielä pari viikkoa sitten tulkinta samasta laista oli että maksun voi periä ja sama käytäntö koskee koko Päijät-Hämettä ja siitä on paikallisen Avin kanssa keskusteltu. Länsi- ja Sisä-Suomen Avin lausunto kuitenkin perustui oikeudessa koeteltuihin tapauksiin, joten emme halunneet jättää asiaa sikseen.

Kun alueellinen epätasa-arvo oli ilmeinen, teimme 5.9.2016 Vasemmistoliiton Lahden valtuustoryhmänä asiasta valtuustokysymyksen. Kysymykseen ei ole vielä vastattu virallisesti, mutta soten virkamiesten kysyttyä STM:stä neuvoa tuloksena oli viimein valtakunnallinen ohjeistus kunnille (STM Kuntainfo 4/2016 ) Jossa todetaan yksiselitteisesti että terveyskeskuksissa SVB-lomakkeelle laadittava lääkärintodistus tai lääkärinlausunto, jota potilas tarvitsee hakiessaan sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaisesti Kansaneläkelaitoksen päätöstä lääkehoidon erityiskorvattavuudesta on maksuton. Lahden kaupunki luopuu maksukäytännöstä terveyspalveluiden johtajan mukaan välittömästi.

Joskus kannattaa valtuutetun tarttua ”lillukan varsiin” epäkohtia huomatessaan. Sieltä varren päästä voi purkautua laajempi vyyhti. STM:n ohjeistus Helpottaa monen kroonisesti sairaan elämää, joille yhdessä maksukorotusten ja lääkeomavastuun nostojen kanssa tuo todistusmaksu on voinut olla hoidon este.

Erityisesti ilahduttaa että lopputulos ei ollut yhden kuntalaisen valituksen läpimeno, vaan valtakunnallinen ohjeistus joka toivottavasti nyt takaa lain toteutumisen niin, ettei sen vahtiminen jää yksittäisten kansalaisten tai valtuutettujen hoidettavaksi.

Kiitos kuuluu siis sille kaupunkilaiselle, joka ensimmäisenä tämän epäkohdan esiin nosti. Kannattaa pitää yhteyttä päättäjiin

Sotebudjetointia sokkona?

Lahden sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy 1.1.2017 osaksi Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymää. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollon talousarvio on päätetty viedä läpi yhdellä könttäsummalla ilman vastuualuekohtaisia sitovuustasoja. Aivan kuin kuntayhtymä syntyisi tyhjästä. Vaikka kuntarajat häviävät ja perus-erikoissairaanhoito-akseli integroidaan, niin edelleen Lahti kaupunkina maksaa terveydenhuollosta.

Talousarvion könttäsumma pohjautuu olemassa oleviin tarpeisiin.  Meillä lautakunnan jäsenillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia raamin riittävyydestä. Nyt päätökset pitäisi viedä eteenpäin säkki päässä. Kasvua on sallittu edellisvuoteen verrattuna prosentin verran, vaikka tilakulut esimerkiksi kaupunginsairaalan valmistuessa lisäävät kasvupainetta. Kasvua menoihin tuo myös ikääntyvä väestö ja heidän palveluntarpeensa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on olut useamman vuoden alibudjetoitu. Ylitykset eivät johdu siitä etteivätkö viranhaltijat tekisi tarkkaa työtä ja pitäisi kuluja kurissa parhaansa mukaan. Aina vyön kiristäminen loputtomiin ei ole se tehokkain tapa, etenkään jos palvelut on lakisääteisesti kuitenkin hoidettava. Liian tiukka talous ja työtahti tuo tullessaan väistämättä sairaspoissaolot. Vaikka me päättäjät puhumme ennaltaehkäisystä, emme rohkene panostaa sen toteutumiseen. Mitä vaikeammaksi tehdään julkisen palvelun saavutettavuus, sitä pidemmälle sairaudet ehtivät edetä.

Hampaat eivät aiheuta intohimoja päättäjissä.
Hampaat eivät aiheuta intohimoja päättäjissä.

Ideologisesti voi oikealla ajatella, ettei julkisesta palvelusta pidä tehdä liian houkuttelevia, jotta ihmiset siirtyvät yksityisten palveluiden käyttäjiksi. Ilmeisesti tällä logiikalla on pidetty suun terveydenhuoltoa äärimmäisen tiukilla vuosikaudet. Vaikka aluehallintovirasto hönkii syystäkin niskaan, ei päättäjiltä löydy tahtoa muuttaa palvelun saavutettavuutta. Kahdellakin hammaslääkäri-hoitaja- työparilla saataisiin parannusta aikaan. Kustannus olisi 181 200 euroa, ei siis vallan mahdottomista summista kyse. Lahden sisällä vallitsee hyvin epätasa-arvoinen lainkin vastainen tilanne; Nastolan alueella ollaan tyytyväisiä palveluun, ajan saa kahdessa viikossa. Palvelut tuottaa Aava ja rahaa kuluu huomattavasti enemmän asukasta kohden. Suun terveys on suurempi asia kuin hampaitten paikkaus. Ja mitä paremmin se toimii jo vauvasta alkaen, sitä pienemmät kustannukset myöhemmällä iällä. Suun terveydenhuolto ei vain taida olla kovin mediaseksikäs puolustettava poliitikoille.

Vanhuspalveluissa on tehty määrätietoista rakenneuudistusta. Painopiste on siirtynyt laitoksista kotiin. Kotihoito on ollut kovilla ja sairauspoissaolot sen mukaisia. Palveluntarpeen kasvaessa kotihoitoon ollaan lisäämässä resurssia joka tosin vastaa vain kasvuun, ei olemassa jo olevaan ylikuormitukseen. Palveluasumista tarvitaan rakennemuutoksesta huolimatta. Yhtään paikkaa ei ole kuitenkaan raamiin lisätty, vaikka tarve vähintään seitsemälle paikalle on olemassa. Jos palveluasuminen sakkaa, kuormittuu kotihoito suotta tai asiakkaat odottavat sairaansijoilla, mikä ei missään nimessä ole tarkoituksen mukaista.

Lahdella on kyseenalainen kunnia periä terveyskeskuslääkärimaksujen lisäksi myös hoitajakäynneistä saman suuruista maksua, mikä valitettavasti kolahtaa juuri pienituloisimpiin, niihin jotka käyttävät julkista terveydenhuoltoa. Summat eivät keskituloiselle ole suuren suuria, mutta riittäviä kaatamaan pienituloisen talouden osuessaan samalle kuulle lääkärimaksujen ja lääkkeiden omavastuun kanssa, joita molempia on rutkasti nostettu ja hallituksen aikeissa on edelleen korottaa. Tämä saattaa estää oikea-aikaisen hakeutumisen hoitoon. Ja kuntataloudelle se saattaa myös olla rasite; miksi maksaa hoitajasta kun Akuutti24:ssä pääsee pienemmällä kululla lääkärille. Näillä käytänteillä ohjaamme kaupunkilaisia käyttämään palveluita kaupungille lopulta kalliimmalla tavalla. Kasvavat taksat ovat omiaan lisäämään terveyseroa sosioekonomisten luokkien välillä.

Hyvinvointipalvelut, siis sosiaalipalvelut, vammaispalvelut, lastensuojelu jne ovat tiukilla myös ensi vuoden, vaikka sosiaalihuoltolain muutos olisi vaatinut resurssointia.

Nämä ja monet muut kriittiset kipupisteet halutaan nyt häivyttää yhden könttäsumman sisään. Ikään kuin paineet poistuisivat hyvinvointikuntayhtymän myötä. Lahti saa yhtymältä ne palvelut mitä se siltä tilaa. Näyttää siltä että oikeistolla on nyt paikka näivettää julkiset palvelut yksityisten tieltä ja pestä kätensä piiloutumalla hyvinvointikuntayhtymän selän taakse.

Oma toiveeni, ja uskoni, on että myös oikealla ja keskellä herätään siihen ettei kuntayhtymän mattokaan ole niin suuri että sinne kaikki ongelmat piiloon mahtuvat, vaan palvelluiden toimivuudesta on kannettava vastuuta ja kaupungin ja sen asukkaiden etu on jouhevasti toimivat julkiset palvelut ja puheissa vilisevät arvot toteutetaan reaalimaailmassa.