Avainsana-arkisto: tasa-arvo

Varhaiskasvatusta tulee vahvistaa

Jos haluamme, että Suomessa koulutustaso nousee, ja haluammehan me, koska se on edellytys työllisyyden parantamiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle, meidän on panostettava laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapset ovat tällä hetkellä alueellisesti eriarvoisessa asemassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vuoksi. Rajaus vaikuttaa erityisesti jo valmiiksi haastavammassa tilanteessa oleviin perheisiin ja lapsiin.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jota suomalaisissa päiväkodeissa pääasiassa tarjotaan, on positiivinen sosio-ekonomisesta taustasta johtuvia eroja tasaava ja koulumenestystä ennustava vaikutus. Epätasa-arvoisuus siis kumuloituu, kun lapset, joilla mahdollisuuksia on lähtökohtaisesti. niukemmin suljetaan ulos palvelusta joka heidän mahdollisuuksiaan vahvistaisi.

Rajaus on ollut myös takapakkia tasa-arvokehitykselle, sen estäessä erityisesti naisten työllistymistä. Työn murros haastaa niin perheitä kuin yhteiskuntaa. Työnmurrokseen vastaamisessa on osansa myös varhaiskasvatuspäätöksillä. Palveluiden, jotka mahdollistavat perheen ja työn yhteensovittamisen. Vuorohoitoa tulee kehittää ja joustavoittaa, ei jäykistää ja vähentää.

Laadun varhaiskasvatuksessa takaa pieni ryhmäkoko, yli 3-vuotiailla 1:7, päivähoitopaikan, ryhmän ja henkilöstön pysyvyys ja pedagosisesti pätevä henkilökunta yhdessä hoitajien kanssa.  Tämä mahdollistaa lapsen yksilöllisen kohtaamisen ja hänen kasvunsa tukemisen. Aikaa pitää päiväkodissa olla arjen pyörityksen lisäksi myös yhteydenpitoon perheeseen. Varhaiskasvatuksessa tulee pitää kiinni myös lähipalveluperiaatteesta ja päivähoito toteutuu lapsen arkiympäristössä.

Koulutustason nostamiseksi varhaiskasvatusosallisuutta on nostettava ja hyvä keino siihen on seuraavalla hallituskaudella maksuttoman esiopetuksen laajentaminen 5-vuotiaisiin.

 

Naisen paikka on vasemmalla ja edessä

Naisen paikka on vasemmalla ja edessä.

Tasa-arvo ei tule koskaan valmiiksi vaan vaatii jatkuvaa työtä, myös hyvinvointivaltiossa. Edelleen naiset jäävät jalkoihin työmarkkinoilla ja kantavat itseoletetusti isomman vastuun perheestä, lapsista ja arjen sujumisen välttämättömyyksistä.

Edelleen jotkut haluaisivat määrätä naisen ruumiista ja sen koskemattomuudesta. Yhä tänäkin päivänä jotkut myös vähättelevät seksuaalista väkivaltaa ja häirintää. Meillä on edelleen liikaa perheväkivaltaa.

Ja vuonna 2019 meillä puhein ja määrittelyin ohitetaan heidät jotka eivät identifioidu miehiksi tai naisiksi ja translaki odottaa  korjaamista ihmisoikeustarkastelun kestäväksi.

Tässä poimintoja Vasemmistoliiton ohjelman konkreettisista toimenpiteistä jotka vaikuttavat sukupuolten väliseen tasa-arvon ja joiden eteen tulen tekemään työtä:

  • Palautamme tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen kaikille lapsille
  • Korotamme yksinhuoltajien lapsilisää
  • Puolustamme lapsen oikeutta kahteen viralliseen osoitteeseen
  • Nostamme varhaiskasvatuksen palkkoja
  • Lisäämme henkilöstön sukupuolisensitiivistä koulutusta
  • Parannamme vanhustenhoidon hoitajamitoitusta ja kirjaamme sen lakiin
  • Uudistamme translain itsemääräämisoikeuden pohjalta
  • Teemme toimintaohjelman seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi
  • Nostamme turvakotipaikkojen määrän Euroopan neuvoston edellyttämälle tasolle
  • Lisäämme suostumuksen puutteen raiskauksen tunnusmerkistöön laissa
  • Valtion pitää pyytää anteeksi pakkosterilisoiduilta ja maksaa heille korvaus
  • Korotamme matalapalkka-alojen palkkoja ja lisäämme palkka-avoimuutta
  • Tasa-arvovaltuutetun toimintaan lisätään resursseja
  • Teemme tasa-arvoisen perhevapaauudistuksen 6+6+6-mallin mukaan
  • Nostamme kehitysyhteistyörahoituksen 0,7 prosenttiin.

Lue myös  Vasemmistonaisten tavoitteet

Mistä me haluamme puhua

Viime aikaiset tapahtumat ovat taas saaneet somen konservatiiviset voimat kertomaan kuinka feministit suorastaan jahtaavat ihmisparkoja, jotka vain hyvää hyvyyttään huumorimielessä puristelevat sopimattomista paikoista ja kuinka tästä pitäisi naisen olla jopa kiitollinen.

Yksi hullummilta tuntuvista argumenteista on ollut väittää, että naiset keksisivät tarinoita ahdistelusta saadakseen mediatilaa. Sellaisen huomion ja keskustelun keskiössä oleminen ei ole tavoitteemme. Käytämme sen sijaan oikeutta kertoa kokemuksistamme, jotta tulevaisuudessa kukaan ei enää joutuisi kokemaan samaa.

Vetämällä rajat ja sanoittamalla tapahtumat ääneen, naiset haluavat kertoa, että häpeä sopimattomasta käytöksestä kuuluu yksinomaan tekijälle, mutta valitettavasti naiset on kasvatettu vaikenemaan ja tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä seksuaalisesta häirinnästä.

Seksuaalinen häirintä on vallankäyttöä ja hallintaa. Se ei ole koskaan hellyyden osoitus, eikä huumoria, ei edes huonoa sellaista, vaan väkivaltaa. Se on halventavaa ja häpäisevää, eikä kenenkään tarvitse sietää sitä, vaikka sitä olisikin aiemmin siedetty. Kukaan sellaista kokenut ei toivo sitä lapsilleen ja siksi siitä on tultava loppu.

Kommentit siitä, että naista ei enää feminismin pelossa uskalla halatakaan, tai siitä miten romantiikan käy, kertoo somettajista paljon; väkivallalla ja kahden ihmisen välisillä rakkaudenteoilla ei voisi olla enempää eroa. Jos joku nämä sekoittaa keskenään, on käsitykset toista ihmistä kunnioittavasta rakkaudesta todella eksyksissä.

Häpäisevällä käytöksellä on saatu rajattua naiset ulos miesten maailmasta ja vaiennettua. Vielä minun sukupolveni on oppinut, että kunnon tyttö on hiljainen, pojat on poikia ja pojilla on oikeus ottaa puhetila, pyrkiä menestykseen ja olla itsevarmoja. Kulttuurisesti rakennetuista rooleista pois pyrkiminen ja niiden murtaminen vaatii meiltä tietoista ponnistelua sisäistä ja ulkoista normikoodia vastaan. Meille tilan ottaminen ei ole yhtä helppoa kuin miehille. Edelleen vahva nainen, joka ei väistä maskuliinisia etuoikeuksia, on joillekin kummajainen, jota on vaikea sietää.

Me naiset haluamme ja tarvitsemme tosiasiallisen oikeuden sanoa mielipiteemme ja olla vahvoja toimijoita, ilman pelkoa ahdistelusta. Rajojen vetäminen ei ole pikkumaisuutta tai heikkoutta, sen pitäisi olla normaalia.

Erot omien sosiaalisten verkostojeni välillä on valtavat. Kun toisissa saa pelätä kourituksi tulemista niin toisaalla miehet haluavat keskustella siitä, kuinka puuttua häirintään uhrin kiusaantumatta ja kuinka kertoa tyttärilleen, pelkoa synnyttämättä, omien rajojen ilmaisemisesta ja puuttumisesta asiattomaan käytökseen ja yhtä lailla, kuinka opettaa pojat puuttumaan ja huomioimaan.

Miehet ympärilläni keskustelevat herruustekniikoiden purkamisesta; kuinka tiukassakin tilanteessa saada kaikkien ääni kuulumaan, ei vain kovaäänisin ja tottunein suupaltti. Pohdimme kuinka tukea eteen- ja ylöspäin uralla naisia ja purkaa omien ennakkoluulojen vaikutusta.

Näistä femisnistit oikeasti haluavat keskustella. Tavoitteemme on, että kaikilla olisi enemmän vapautta ja tasa-arvoa, mutta se vaatii etuoikeuksien ja kulttuuristen valtarakenteiden tunnistamista ja purkua. Keinoja tasa-arvoisempaan, vapaampaan tulevaisuuteen on ja toivoa todellakin.

Seksuaalinen ahdistelu on monen naisen arkea. Näin ei pidä olla vaan ahdistelukulttuurin purkaminen kuuluu jokaisen vastuulle.

Kasvattaako Lahti lapsia vai byrokratiaa?

Lahti, kuten moni muukin kaupunki näinä päivinä on ison arvovalinnan edessä. Maan perusporvarihallitus viisaudessaan poisti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Hallituksen jonka piti etsiä keinoja purkaa byrokratiaa ja säästää kuntien rahoja. Ironista kyllä subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tuo lisää kuluja ja byrokratiaa.

Vaikka valtuuston siunaamassa talousarviossa siis lukee että talouden turvaamiseksi otetaan käyttöön hallituksen linjaamia toimenpiteitä, ei kirjaus tarkoita että toiminnallisesti huono ja kallis ratkaisu on lautakunnassa siunattava.
Laadukas varhaiskasvatus on paras tapa tasata eroja oppimisessa jo varhain. Varhaiskasvatus on pedagogista tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan osaavien ammattilaisten toimesta. Kyse ei ole lasten säilömisestä syrjään vanhempien työpäivän ajaksi. Mikä tahansa kerhotoiminta ei korvaa varhaiskasvatusta.

Lapsia joiden vanhemmat eivät ole työssä tai koulussa on päiväkodeissa hyvin vähän ja heistäkin suuri osa sosiaalisin perustein. Vanhempien työllisyys- ja opiskelutilanteet ja lasten hoidontarve vaihtelee välillä nopeallakin syklilä.

Mikäli Lahden Sivistyslautakunta päätyy hallituksen linjalle on kyseessä nimenomaan puhtaasti arvovalinta, joka perustuu oletukseen siitä, että on olemassa suuri joukko yhteiskunnan siivellä loisivia perheitä, joille varhaiskasvatuspalvelu ei kuuluisi ja että näitä perjeitä tulee jotenkin laittaa ruotuun. Sosiaalisesti varhaiskasvatus tasaa sosioekonomisten taustojen eroja lapsen tulevaisuudessa. Taloudellisesti subjektiivisen päivähoidon poisto ei näytä tuovan kuin kuluja. Perheiden tilanteen seuranta syö resursseja, yksittiset päiväkodit eivät ymmärrettävästi halua muutaman tunnin lapsia ja kuluja aamupäivän suuri lapsimäärä suhteessa tyhjään iltapäivään tuottaa kaupungin omissakin päiväkodeissa.

OECD on raportissaan ( http://www.oecd.org/edu/school/49985030.pd ) kehottanut Suomea lisäämään varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja pienentämään ryhmäkokoa. Vastoin, ilmeisesti yleistä, harhaa Suomi ei ole tässä asiassa edellä kävijä. Kun muissa pohjoismaissa varhaiskasvatus tavoittaa ~ 100% lapsista, Suomessa luku on vain 68 alle kolmivuotiaissa ja vanhemmissa 74.

Nyt olisi sivistyslautakunnan puolipäiväisellä puheenjohtajalla näytönpaikka. Mennäänkö Oikeistoideologian mukana metsään ja viedään mahdollisuus tasa-arvoon toisilta jo lapsena, vai pidetäänkö lapsiystävällisenä kaupunkina huoli siitä, että jokaisella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen?

Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.
Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.

Homorummutusta

Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on varmasti jo sanottu kaikki tarvittava. Kaikkea ei silti ole ilmeisesti kuultu. Kun sinulla kansanedustaja on mahdollisuus ja velvollisuus luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta lakia muuttamalla, niin toivon, että käsittelet asiaa itsenään; Ihmis- ja perusoikeuskysymyksenä. Tasa-arvoisiahan meidän jo pitäisi olla. Nyt sinun pitäisi suoda itsestäänselvyys seksuaalivähemmistöille. Tämä ei ole mielipide- tai makuasiana. Ei uskonnollisena kysymyksenä. Mielipiteesi ja arvosi saat pitää ominasi laista huolimatta.

Jos ajattelet käsillä olevan ”omantunnon kysymys”, niin hyvä niin. Silloin et sekoita omatuntoa ja omaa tuntoa. Jos olet oikeudentuntoinen omatuntosi osaa irrottaa asian omista tuntemuksistasi ja ennakkoluuloistasi, jotka kenties pohjaavat uskontoosi, joka on sinulle tosi. Mutta meillä on uskonnon vapaus. Saako sinun oman uskontosi vanhat ristiriitaiset kirjoitukset estää perusoikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen? Olet ajamassa yhteisiä asioita, et henkilökohtaisia. Siirrä itsesi syrjään hetkeksi ja ajattele lähimmäisiäsi. Anna heille mahdollisuus, se ei ole sinulta pois.

Voitko hyvällä omallatunnolla estää tasa-arvon toteutumista ja asettaa ihmisiä järjestykseen seksuaalisen identiteetin vuoksi?

Mitä sinä tasa-arvoisen avioliitolain vastustaja pelkäät?