Avainsana-arkisto: työ

Vaihtoehdottomuutta vastaan taistellaan sivistykseksellä ja koulutuksella

Puhe Lahden vapputorilla 1.5.2017.

Hyvät toverit,

Suomen työväen historia on tappioista huolimatta kunniakas. Olemme saaneet aikaan yhden tasa-arvoisimmista maista.

Silti Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoden viettäminen herättää ristiriitaisia tunteita aikana, jona historia niin vahvasti toistaa itseään. #yhdessä tuntuu välillä jopa irvokkaalta.

Koskaan emme ole olleet näin vauraita kuin nyt ja silti niin haluttomia auttamaan lähimmäisiämme.

Olemme muistelleet eilen ja tänään tovereitamme, jotka nousivat taistelemaan tasa-arvon ja ihmisarvon puolesta, jotta me saamme toteuttaa unelmiamme, saaneet mahdollisuuden kuulua ammattiliittoon, koulutukseen ja osallisuuden yhteiskuntaan. Työväenliikkeen sankareiden ja heidän työnsä jatkajien saavutuksia murennetaan nyt ennennäkemättömällä tahdilla.

Viime viikon Veteraanijuhlassa perääänkuulutettiin talvisodan henkeä; yhtenäisyyttä jonka suomalaiset olivat saavuttaneet puolustaakseen nuorta maataan itsenäistymisen kivuista huolimatta. Tuolloin eri taustaiset suomalaiset yhdistivät voimansa, eivät puolustaakseen jotain puhdasta rotua, vaan valtiota, jolla oli jotain hyvää annettavaa kansalleen. Isänmaallisuus rakentui uskoon siitä, että tämä maa, sen arvot ja tapa toteuttaa niitä on jotain, mitä kannattaa puolustaa. Talvisodan henki ei ole vihaa vierasta kohtaan, saati naapuria, se on tahtoa rakentaa yhteistä hyvää, sellaista yhteiskuntaa johon jokainen kuuluu.

Sata vuotiaassa Suomessa äärioikeisto on ominut käyttöönsä ja liannut isänmaallisuuden ja kansan käsitteet ja sen symbolit. Meidän on otettava ne takaisin. Meidän on liitettävä niihin vihan ja sorron sijasta takaisin solidaarisuus ja lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhteinäisyys.

Kun katson yhteiskuntaa nyt, moni ei sen vauraudesta huolimatta, tai juuri siksi, tunne kuuluvansa siihen, heillä ei ole juuria tai sosiaalista viitekehystä, ei näkymää tulevaan sen enempää kuin menneeseen.

Lainaan suurmiesten sijaan tänään oman sukupolveni, laman lasten sanallistajaa Asaa joka kuvaa osattomuutta yhteiskuntaan ja mielestäni ristiriitaa suhteessa historiaan ja isänmaahan Vaaranmaan kertosäkeessä:

Mul’ ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul’ ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn

Moni kokee olevansa osaton, irrallinen, vailla päämäärää ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Politiikka näyttäytyy vaihtoehdottomana ja herrojen tuolileikkinä todellisen yhteiskunnan rakentamisen sijaan. Kuinka syrjäytetyt voisivat tuntea tämän maan omakseen?
Maan joka luo kuvaa kapitalismille välttämättömistä työttömistä laiskoina loisina, joita pitää rangaista, vaikka työpaikkoja ei kerta oikeasti ole.

Porvarit muokkavat yleistä mielipidettä solidaarisuutta vastaan. Käännyttää työttömiä työssäkäyvän, matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden, pienyrittäjiä duunarin kimppuun.

Meille on syntymässä lailliset orjamarkkinat joissa työtä tehdään pakosta työttömyysturvan eteen tai yrittäjän riskillä työttömyysturvaa alemmalla korvauksella, sillä oikeutta perusturvaan ja perusoikeuksiin heikennetään jatkuvasti askel kerrallaan. Tämä koettelee niin perusoikeuksia kuin oikeudentuntoakin. Köyhyys ei rajoitu rahan puutteeseen se sulkee erityisen tehokkaasti yhteiskunnasta me joilta puuttuu muukin pääoma.

Työttömän oikeudet kulkevat käsikädessä työssäkäyvien oikeuksien kanssa. Työväenliike ei saa antaa piiruakaan periksi tässä taistelussa, mutta sen on huomioitava työelämässä tapahtunut muutos ja otettava itsensätyöllistäjät suojiinsa, jotta yrittäjyyden ja palkkatyön väliinputoaminen ei mahdollista sortoa.

Hallituksen politiikka yhdessä pidempään jatkuneen pääoman vallan kanssa on suistanut ihmisarvon kriisin. Juuri kun olisi aika muistaa historiaa, kohdata tosiasiat ja oppia niistä, maan johto on osoittanut täydellistä ymmärryksen puutetta niin historiaa, yhtenäisen yhteiskunnan rakentamista kuin ihmisarvon kunnioitustakin kohtaan.

Historiassa kaikki suuret kriisit ja hirmuteot ovat saaneet alkunsa kahtiajaosta ja ihmisarvon riistämisestä. Sata vuotta sitten Suomessa vietiin ihmisyys ”punikeilta” demonisoimalla heidät.
Sanat luovat todellisuutta ja sanat ovat valtaa. Kun unohdetaan että sanoilla luodun viholliskuvan takana on todellinen ihminen, lihaa ja verta, tunteva ja ajatteleva yksilö, ei surmatyötä enää pidetä moraalittomana.

Ihmettelemme yhdessä Hitlerin saksan hirmutekoja, sitä etteivät keskitysleirien naapurit puuttuneet. Samalla oma hallitus siunaa ihmisarvon riisumisen projektin silmiemme alla tietoisina tapahtuvasta.

Punikki, punavihermädättäjä, suvakkihuora, maaahantunkeutuja, loinen, ja kaikki muut sanat joita en pysty edes toistamaan, joilla suomesta turvapaikkaa hakevia pakolaisia ja maahanmuuttajia julkisesti kutsutaan. Ne kaikki tähtäävät samaan yhteiskunnalle vaaralliseen ihmisarvon riistoon, jonka maan johto hyväksyy avoimen rasismin ja poliittisen äärioikeistolaisen terrorin höpisemällä ääripäistä tilanteessa, jossa toinen ääripää on ihmisarvon tunnustaminen jokaiselle ja toisessa ääripäässä avoin rasismi, väkivalta ja uhkailu. Hallituspuolueiden kansanedustajat fantasioivat julkisesti punikkien lahtaamisella ja raiskaamisilla sananvapauden nimissä. Äärioikeiston väkivallanteoissa näkyy jo etääntyminen yhteisestä ihmisyydestä.

Maahanmuuttajat ja työttömät, ihan tavalliset ihmiset jotka elämä on heittänyt erilaisiin tilanteisiin ovat kohteena projektissa joka alentaa ihmisarvoa sekä sanojen että toiminnan tasolla.

Tämä tapahtuu koska yksi yhtenäisen suomen saavutuksista, vasemmiston synnyttämä tasa-arvoinen koulutus on romutettu ja sitä romutetaan edelleen. Leikkaukset koulutuspolitiikkaan ovat bensaa liekkeihin kahtia jaossa. Laaja sivistys ja koulutus on yhteiskunnan yhtenäisyyden paras turva. Liima joka pitää yhteiskunnan kasassa synkkinäkin aikoina.

Kun edellinen hallitus vielä kykeni pitämään tuloerot kurissa, tämä hallitus on kasvattanut niitä. Samalla syöden pienituloisimpien ostovoimaa korottamalla välttämättömien palveluiden omavastuita ja tekemällä koulutuksesta mahdollista vain varakkaille.

Hyvät toverit,
Emmehän anna oikeiston viedä lastemme tulevaisuutta? Tiedämme kuinka sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua, silti oikeisto keskustasta ja kristillisistä kokoomuksen kautta perussuomalaisiin haluaa pitää työttömien lapset poissa varhaiskasvatuksesta, vaikka siihen osallistuminen ennustaa koko tulevan koulutuspolun menestystä.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa romuttanut duaalimallin, ajatuksen siitä, että valitsipa nuori sitten lukion tai ammatillisen koulutuksen peruskoulun jälkeen, hänellä on mahdollisuus päästä opinnoissaan eteenpäin aina ylimpään koulutukseen saakka. Nyt resurssit ammatillisesta koulutuksesta on ajettu niin ahtaalle, että tarvittavan osaamisen voivat saavuttaa vain vahvimmat itseopiskelijat tai he joiden vanhemmilla on varaa maksulliseen koulutukseen.

Tieto ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme vaikuttaa ja kyseenalaistaa tarvitsemme tietoa. Tietoa lähimmäistemme haasteista, arkitodellisuudesta, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta ja päätöksenteon vaikutuksista tulevaan laajasti.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on ollut yleissivistävien aineiden kuten historian ja yhteiskuntaopin ohentaminen. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?

Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa, on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät, jotka onnistuvat valheellisesti osoittamaan osattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteelle kohteen?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittää lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmistoliikkeen on, hyvät toverit, taisteltava yhdessä. Jokaista meistä tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus, jossa toveriemme perintö elää.

Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla itseämme heikomman puolesta yhtenä rintamana. Meidän voimamme on solidaarisuudessa joka ei katso syntyperää, varallisuutta, uskontoa tai etnistä taustaa, ihmisarvon jakamattomiudessa. Me laitamme hyvän kiertämään, vailla vastapalveluksen vaatimusta.
Toverimme sata vuotta sitten uhrasivat henkensä, jotta meidän on nyt muita keinoja. Meidän tarvitsee paremman yhteiskunnan eteen antaa aikaa. Aikaa lukea, tutkia, kirjoittaa, puolustaa, vaikuttaa olla ehdollavaaleissa ja tehdä saadulla poliittisella mandaatilla kaikkensa oikeudenmukaisen, yhdenvertaisen, ihmisarvoa kunnioittavan yhteiskunnan eteen. Siksi vetoan teihin jokaiseen. Aktivoitukaa!

Hyvää työväenjuhlaa toverit!

PK-yrittäjä ja palkansaaja samassa veneessä

Talouden taantumaan ja spekulatiiviseen ”kestävyysvajeeseen” on tarjottu lääkkeeksi leikkauskuuria sekä yritys- ja yhteisöverojen alentamista talouskasvun saavuttamiseksi. Mutta kuten tuoreet selvitykset selvästi osoittavat, hallituksen 2013 toimeenpanema yhteisöveron alennus 20 prosenttiin ei ole vaikuttanut talouteen mitenkään. Käytännössä veronalennus on valunut omistajien taskuihin lisäämättä työllisyyttä. Samaan aikaan valtiontalouden leikkaukset ovat vähentäneet kokonaiskysyntää. Harmaan talouden selvitykset puolestaan kertovat, että monen yrityksen kasvavat voitot lihottavat osingonsaajien pankkitilejä veroparatiiseissa. Sen sijaan, että voitot sijoitettaisiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja sitä kautta uusiin innovaatioihin ja työpaikkoihin, erityisesti suuret yritykset jakavat voittonsa omistajille ilman vastuuta tulevaisuudesta. Talousuutiset kertovat heikointakin tulosta tekevien pörssiyritysten osinkojen kasvusta.

 

Röyhkeintä on, että kansalta vaaditaan samaan aikaan uhrauksia elinkeinoelämän ja yritysten kilpailukyvyn eteen. Epävarmuus työpaikoista kilpailuyhteiskunnassa onkin saanut aikaan negatiivisen kierteen taloudessa ja taantuma on syventynyt yhdessä sosiaalisen kuilun repeämisen kanssa. Työehdoista tinkimällä on saatu aikaan lisää epävarmuutta, joka on vain pahentanut syöksyä. Näyttääkin vahvasti siltä, että tulevaisuususko on enää harvojen herkkua. Ja etupäässä niiden, joiden toimeentulo ei riipu työpaikasta vaan on turvattu yritysomistuksin ja sijoituksin. Osakekurssithan ovat jatkaneet nousua jo vuosia.

 

Kun suurien yritysten ylimitoitettuja voittoja yritetään saada kansallisen verotuksen piiriin ja yrityksiä noudattamaan työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, poliittinen oikeisto syyttää näitä pyrkimyksiä kateellisuudeksi yrittäjiä kohtaan. Tällainen vainoharhaisuus kertoo ahneuden ohittaneen kaiken muun poliittisena tavoitteena. Suomessa on erinomaiset olosuhteet. Yrittäjiä ei kadehdita vaan kunnioitetaan ja myös suurin osa yrittäjistä ymmärtää verovaroin kustannettavan hyvinvointiyhteiskunnan ja työehtosopimusten työntekijälle tuoman turvan merkityksen toimintansa edellytyksenä. Yksinyrittäjän ja pienyrittäjän yrittämisen kynnystä voidaan toki laskea parantamalla yrittäjän taloudellista turvaa perustulomallilla ja nostamalla ALV-alarajaa vähintäänkin 40 000€:n.

 

Verot luovat pohjan julkisille palveluille, joista jokainen on riippuvainen, myös yritysjohtajat: Suomalaista yhteiskuntarauhaa tulee monelle uusliberalismin saarnamiehellä ikävä, kun se katoaa.

 

Hyvinvoivassa yhteiskunnassa talous elpyy luottamuksen myötä. Ei toisinpäin. Siksi täsmällinen elvytyspolitiikka on ainoa vaihtoehto, mikäli haluamme rakentaa kestävän tulevaisuuden. EK ja oikeisto ovat pyrkineet maalaamaan elvytyksestä kuvan holtittoman rahan kylvämisenä ja paluuna vanhaan. Tässäkin piilee ideologinen sanoma. EK ja oikeisto haluavat jatkaa nykyistä epätasa-arvon ja epävarmuuden kehitystä, joka näyttää tuottavan monille yrityksille ennätysmäisiä voittoja ja omistajille huippuosinkoja. Toisin kuin oikeisto ja EK väittävät, kaikki julkinen kulutus ei ole elvyttävää. Elvytettäessä panostetaan harkiten kasvua ja työllisyyttä tukeviin hankkeisiin arvioiden niiden sosiaaliset ja taloudelliset kertoimet. Elvytyksellä voitaisiin hoitaa myös yhteistä vastuutamme globaalista ilmastonmuutoksesta saattamalla Suomen energiatuotanto nykyaikaan investoinneilla uusiutuvaan, kotimaiseen, energiantuotantoon.

 

Talous ei lähde nousuun rankaisemalla julkisten palveluiden leikkauksilla niitä, jotka vähiten ovat taantumaan syyllisiä. Julkisia palveluita käyttävät kaikki. Vaikka talouseliitti ei päiväkoteja, sairaaloita, kouluja ja kirjastoja käyttäisi, on myös elinkeinoelämä ja sen voiton kerääjät velkaa julkiselle infralle. Tuotteet eivät kulje, raha liiku, koulutettua työvoima riitä, eikä kysynnän takaava yhteiskuntarauha säily ilman yhteiskunnan tukirakenteita. Vapaaehtoisuus ei ole vastaus myöskään julkisille palvelulle. Jos vapaaehtoisuus takaisi tasa-arvon ja hyvinvoinnin, meidän suuntamme ei olisi kohti laiminlyötyjä vanhuksia, unohdettuja ja pahoinvoivia lapsia ja entistä uupuneempia vanhempia.

Tulevaisuus on vasemmalla

vas_logo_swe_CMYK

Talouskasvu, ihmisyyden mitta?

Talous on ohittanut ihmisyyden ja muut arvot yhteiskunnassamme. Luonto, sivistys, tiede, taide, hoiva ja monet muut arvot, jotka aiemmin olivat kylmän taloudellisen hyödykkeistämisen ulkopuolella on valjastettu palvelemaan markkinataloutta. On aika miettiä kokonaisvaltaisesti yhteistä hyvää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävältä sekä oikeudenmukaiselta pohjalta. On luotava ihmisten yhteiskunta nalletalouden tilalle.

Uusliberaaliin kilpailumantraan uskominen on romuttanut hyvinvointiyhteiskuntamme, mutta samalla myös ekosysteemimme. Varovaistenkin arvioiden mukaan biodiversiteettimme, josta myös talous on riippuvainen, romahtaa 30-50 vuoden päästä. Kiistatonta on, että ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisen elämän edellytyksiin jo nyt.

Aikaa odotteluun ei ole. On lopetettava näennäinen viherpesu, ja on luotava muutos tekojen tasolla. Suomessa on sitouduttava energiapolitiikkaan, jolla energiaomavaraisuus taataan uusiutuvalla energialla. Öljy ja hiili on korvattava muilla energian lähteillä. Tutkimus- ja kehitystyö vaatii yhteiskunnan panosta, mutta lastemme tulevaisuus ei ole kaupan. Uusiutuvaan kotimaiseen energiaan investoiminen on paras lääke sekä työllisyyteen, vaihtotaseen vajeeseen ja velkaantumiseen. Kun tuotamme energia itse, meidän ei tarvitse ostaa kalliita raaka-aineita ulkoa. Myöskään teollisuus ei voi nojata hupeneviin luonnonvaroihin.

Poliittisen päätöksenteon on luotava hyvän elämän edellytykset tarjoamalla ihmisille tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti koulutukseen, terveyteen, kulttuuriin, puhtaaseen elinympäristöön ja työhön. Loputtoman ja epärealistisen talouskasvun ylläpito ei voi olla ihmisen elämän tavoite. Globaalien yritysten markkinointiosastojen tarjoama kertakäyttöinen tavarakulttuuri ei ole hyvinvoinnin mitta eikä tae.