Avainsana-arkisto: työllisyys

Vappupuhe Lopella 1.5.2018

Hyvät toverit,
Tänä vuonna on muisteltu ja tullaan muistamaan vuoden 1918 tapahtumia. Moni tutkimus, kirjallinen teos, elokuva, näytelmä ja näyttely ja keskustelu täydentää kuvaamme tapahtumista, yksilöiden kokemuksista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ennen ja jälkeen sisällissodan. Osa joutui osalliseksi vahingossa, osa lähti taistelemaan paremman tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta sortoa vastaan. Paljon kärsimystä, kuolemaa ja väkivaltaa sisältyy lopulta hyvinkin läheiseen historiaamme, mutta me olemme onneksi selvinneet yhteiskunnassamme ilman loputonta ylisukupolvista kostonkierrettä.
Jokainen menetetty henki ja inhimillinen kärsimys on yhtä arvokas. Nämä toverit, joille kansalaissodan jälkimainingeissa ei juuri ihmisarvoa alkuun annettu, loivat kuitenkin meille ja koko yhteiskunnalle perustan yhdelle maailman tasa-arvoisimmista ja edistyksellisemmistä yhteiskunnista.
Juuri nyt kun vanha haava on revitty silmiemme eteen, hallituksen politiikka jakaa kansaa uudelleen kahtia tekemällä epäoikeudenmukaista tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa. Hallituksen toimet heikentävät eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienipalkkaisten ja erityisesti naisten asemaa yhteiskunnassa. Kaikkiin pitää sattua kipeästi. Mutta yritystukien perusteltu leikkaamisen kohdalla hallituksen kipuraja vihdoin löytyi.
Yhteisen hyvän tavoittelun ja heikommasta huolehtimisen on korvannut yksilökeskeisyys ja omanonnensa seppä- sankaritarinat. Jokaisen pitäisi keskittyä taistelemaan paikastaan maailman rikkaimmassa prosentissa tai ainakin murusista. Menestys lasketaan yksilösuoritukseksi. Yhteiskunnan turvaverkkoa väljennetään ja vastikkeellistetaan, vaikka se olisi kallista, tehotonta ja vastoin kansalaisten tahtoa ja yhdessä tehtyjä sopimuksia, kuten niin kutsuttu aktiivimali, joka on mekaaninen leikkuri työttömyysturvaan aktivoimatta mitään muuta kuin byrokratiaa, jota hallitus lähti kautensa aluksi purkamaan.

Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu täysin jälkijättöiseen analyysiin työmarkkinoiden ongelmista ja siksi toimenpiteetkin, kuten kiky ja aktiivimalli ja kokoomuksen haveilema osallistava sosiaaliturva ovat lääkkeinä täysin järjettömiä. Työ murros on täällä tänän. Kokoaikainen pysyvä palkkatyö ja työsuhdeturva on tänä päivänä etuoikeus. Silpputyö ja pakkoyrittäjyys sekä itsensätyöllistäjyys lisääntyvät ja haastavat järjestelmän. työelämä koostuu projekteista ennemmin kuin pysyvyydestä. Sen sijaan että työttömiä rangistaan, pitäisi luoda tapoja yhdistää eläkejärjestelmät ja luoda työttömyysturva myös väliinputoajille ja jakaa työ uusiksi.
Yhä useampi toimii yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa, työttömyys- ja eläketurvaa ja mahdollisuutta neuvotella työnsä hinnasta. Tämä sopii luonnollisesti sille joukolle jonka mielestä yleissitovuudet ja työehtosopimukset estävät terveet markkinat ja jotka hyötyvät työn hinnan polkemisesta. Vaikka oikeisto kokoomuksesta vihreisiin hokisi mantraansa siitä, kuinka oikeisto-vasemmisto-asetelma on käynyt vanhaksi, on todellisuudessa pääoman ja työn välinen ristiriita juuri tänään ehkä räikeämpi kuin koskaan.
Toisaalta ajassa on samalla toivoa. Tuotantovälineistä vapaalla osaamisella ja asiantuntijuudella on mahdollista haastaa pääoman valta, mutta suurpääoman vallan murentaminen vaatii aktiivista muutosta työvoiman ehdoilla ja työn rakenteiden yhteiskunnallista muutosta. Samalla meidän on ajateltava uudelleen kuinka vastata työn polarisaation haasteeseen toisten uupuessa työssä kun toiset uupuvat koska työelämään eivät ovet aukea yrityksistä huolimatta.
Hyvät toverit, vasemmisto on työelämän asiantuntija, meidän on tarjottava parempi tulevaisuus, jossa työelämä on reilumpi ja kaikki pärjäävät palkallaan ja pystyvät turvaamaan eläkkeensä.

Ajassamme solidaarisuus ei tunnu olevan huudossa. Brändien ja elämäntyylien varaan rakentuva yksilöllisyys on korvannut aidon yhteisöllisyyden ja identiteetin. Yhteenkuuluvuutta todelliseen yhteisöön ei synny merkkivaatteilla ja statuspäivityksillä. Asioiden hoitaminen yhteisen hyvän ja ihmisten moninaisuuden näkökulmasta vaihtuu hetkelliseen oman edun tavoitteluun. Poliittiseen liikkeeseen kuuluminen on vaihtunut projektivaikuttamiseen ilman kuvaa tavoiteyhteiskunnasta.
Jos ja onneksi vielä kuitenkin kun, aktivoidutaan vaikuttamaan, se tehdään oman lähikoulun puolustamiseksi, ei koulutusjärjestelmän, oman työpaikan, ei koko paikkakunnan tai oman yrityksen hyödyksi, ei yleisen ostovoiman tavoittelemiseksi.

Onneksi historia opettaa meille, että nuoret oppivat vanhempiensa virheistä. Joten ystävät, toivoa on, etenkin kun katsoo Vasemmistoliittoon liittyvän nuorten aikuisten määrää. Meillä on nyt vaalivoiton edellytykset, kun vain tuemme uutta sukupolvea ja otamme vastaan lämpimästi.

Tänään, vuonna 2018 meillä on yhtä aikaa maailman onnellisin maa ja eniten mielenterveysongelmia ikinä. Aikanaan koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle perustettu koulutusjärjestelmäämme ajetaan alas varhaiskasvatuksesta lähtien ja segregaatio etenee. Vaikka tutkimukset osoittavat että yksilön koulumenestykselle ja työelämässä pärjäämiselle varhaiskasvatuksella on merkitystä etenkin kun sosio-ekonominen asema on heikko, on juuri nämä lapset suljettu ulos Juha Sipilän hallituksen johdolla. Hyvätuloisilla lapsilla seuraa taloudellisen etumatkan lisäksi mukana myös sosiaaliset verkostot ja niiden mukanaan tuoma turva, rohkeus pyrkiä eteenpäin, asema monipuolisten mahdollisuuksien lisäksi lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Köyhyys ei ole koskaan vain rahan puutetta, se rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä ja omaa kokemusta siitä mihin kelpaa. Silakkaresepteillä ei poisteta köyhyyden vaikutuksia.
Pelkkä oppivelvollisuus ei takaa tasa-arvoa, etenkään kun emme hallituksen leikkausten jälkeen pysty tällä hetkellä tarjoamaan riittävää tukea oppimiseen, takaamaan oppimisen valmiuksia ja itsetuntoa ja sosiaalista toimijuutta vahvistavaa harrastustoimintaa, emmekä riittävää tukea perheille tai mielenterveyspalveluita ajoissa matalalla kynnyksellä.

Koulutustaso on radikaalissa laskusuunnassa, vaikka tulevaisuutemme nojaa juuri korkeaan osaamiseen.
Ammatillinen toisen asteen koulutus on ajettu todelliseen kriisiin hallituksen leikkauksilla, joita Sanni Gran-Laasonen kutsuu reformiksi. Amisnuoret saavat 16 tuntia lähiopetusta viikossa. Todellisuus verrattuna lukiokoulutukseen on täysin eri, vaikka molemmista pitäisi pystyä ponkaisemaan jatkokoulutukseen, toiset vain jo lähtökohtaisesti heikommalta pohjalta. Ammatillisessa koulutuksessa enää vain hyvin itsenäinen superoppija voi saavuttaa jatko-opintoihin vaadittavan osaamistason.

Moni nuori aikuinen on täysin vailla kokemusta osallisuudesta. Kun ensin köyhyys tai olosuhteet ovat sulkeneet sosiaalisten verkostojen ovet ja onnistumisen kokemukset suhteessa muihin ovat vähissä. ja epäonnistujan leima lyöty otsaan jokaisessa koulutuspolun vaiheessa työelämän vaatiessa superosaajia hyvillä sosiaalisilla taidoilla, ei ole ihme jos hyppy työelämään lamauttaa eikä yksilö koe voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Erityisesti laman lasten ja nuorten sukupolvi, joilta leikattiin juuri silloin tulevaisuus, kun sitä eniten olisi pitänyt tukea ja uudestaan nyt kun sama sukupolvi kasvattaa omaa jälkikasvuaan, ei tunne kuuluvansa juuri mihinkään. EI ole juuria eikä mitään omaa eikä mitään pysyvää. Hyvinvointiyhteiskunta ei olekaan mahdollistanut hyvää elämää heidän pyrkimyksistään huolimatta. Koulutus ei takaa tuloja.

Edelleen myös Suomessa Yhteiskunnallinen asema periytyy. Vanhempien koulutuksesta voi ennustaa lapsen tulevan tulotason. Tilastollista faktaa ei voi poistaa median sankaritarinoilla vaikeuksien voittamisesta.

Koulutus ei anna enää mahdollisuutta laajaan yleissivistykseen eikä oman paikan etsimiseen. On huolestuttavaa kuinka ohueksi jää historian ja yhteiskunnan ymmärrys.
Miten yksilö voi kokea voivansa vaikuttaa vaikkapa politiikkaan jollei tiedä kuinka yhteiskunta toimii? Miten voi ymmärtää oman paikkansa? Oman toimintansa ja valintojensa merkityksen systeemissä jos oma paikka hukassa?
Ei ole mikään sattuma, että kovat arvot ja helppo populismi on saanut jalansijaa viime vuosina. Vaikka edelleen olemme yksi maailman vauraimmista maista, tai juuri siksi, emme aina pysty asettumaan toisen asemaan ja näkemään kokonaisuutta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin kansakuntiin. Kyky asettua toisen ihmiseen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmaa on tutkimuksen mukaan sidoksissa ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan.
Pahoinvoiva ihminen ei voi ymmärtää toisen asemaa muusta kuin ehkä omasta katkeruudestaan käsin. tällöin oma osattomuus tai edes menestys ei johda toimintaan yhteisen hyvän eteen ja muista huolehtimisen.
On helpompi tarttua yksinkertaistettuihin viholliskuviin, etenkin jos yhteiskunnallinen ilmapiiri sallii niiden luomisen ja rajun epäinhimillistävän kielen käytön, josta osallisiksi ovat päässeet eritysesti maahanmuuttajat, työttömät sekä feministit ja kulttuuriset vähemmistöt. Kieli luo todellisuutta ja kielessä on valtaa. Siksi on huolestuttavaa että perussuomalaisesta ”maahanmuutttokriittisyydestä” ja rasistisesta ja naisvihamielisistä möyhäämisestä on tullut uutta normaalia. Tappo- ja raiskausuhkaukset sosiaalisessa mediassa ovat arkipäiväisiä ja tulevat yleensä nopeasti juuri niiltä tahoilta jotka koviten huutavat sananvapautensa perään. Se ei vaan heistä kuuluisi muille.
Äärioikeistolaisten, itsensä isänmaalliseksi valehtelevien liikkeiden väkivallanteot kertovat selkeästi irtisanoutumisesta jaetusta ihmisarvosta, silti jopa hallituspuolueiden edustajat veljeilevät liikkeiden kanssa. Eduskuntapuolueet hyväksyvät rasismin ja naisten sorron hyväksymällä riveihinsä niin rasismista kuin naisten seksuaalisesta ahdistelusta tuomitut henkilöt.

Mutta rakkaat ystävät,
On turha moittia kansaa laiskuudesta tai väärinäänestämisestä vaaliuurnilla, jollei ole annettu keinoja käsitellä politiikkaa ja etenkin jos politiikka näyttää vain tuolileikiltä ja omaneduntavoittelulta, kuten nyt, kun hallitus pelaa harvinaisen röyhkeästi omien etujärjestöjen pussiin. Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, ettei Suomea laiteta kuntoon kansalaisia varten, vaan myyntikuntoon jotta maksimoidaan varmat voitot ylikansallisten yhtiöiden osakkaiden pääomalle. Mutta ilman ääntä ja vaihtoehtojen esittämistä pettymys kääntyy jälleen oikeiston laariin saatavaksi passiivisuudeksi, vaikka apu todellisuudessa tulisi vasemmalta.

Juha Sipilän Hallituksen toimintaa on leimannut hutilointi ja piittamattomuus asiantuntijoiden arvioihin seurauksista. Vauhdilla valmistellaan ja päätetään asioita joita sitten peruutellaan ja korjaillaan.
Soteuudistuksen hyvät tavoitteet kuten terveyserojen kaventaminen, integraatio ja saavutettavuus on kuopattu aikaa sitten niin sanotun valinnanvapauden tieltä. Tärkein ja eniten rahaa vievä peruspalvelumme ollaan markkinaehtoistamassa historiallisen pienellä kannatuksella eduskunnassa.
Hallituksen mielestä on mentävä eteenpäin, vaikka uudistus tulee kaikilla laskelmilla kalliiksi, asiakaspolut eivät parane, integraatio ei toteudu, pikemmin päinvastoin, palvelut pirstoutuvat ja terveyserot kasvat alueellisten erojen myötä sekä todennäköisesti nousevien asiakasmaksujen myötä. Maakuntien betoniin hakattu rahoitus ei juuri mahdollista pitkälle katsovaa toimintaa ja monta tärkeää toimintoa on vielä täysin hämärän peitossa, vaikka laki viedään läpi ennen eduskunnan kesätaukoa ja vaalit pitäisi käydä lokakuussa.
Kun kallis markkinaehtoistaminen on kertaalleen viety läpi ja palvelut hajautettu pörriäisille on korjausliike hankala. Hankalaksi sen tekee myös maakunnissa jo aloitettu viemään palveluita hallituksen suunnitelmien suuntaan. Lakkautettu lähipalveluita ja ulkoistettu monia toimintoja ja palveluita. Siksi meidän on otettava vaalivoitto sekä maakunta- että eduskuntavaaleissa ja korjattava rikottu sote.
Hyvät kuulijat,
Mikään näistä kehityssuunnista ei ole väistämätöntä eikä toimenpiteet pakollisia, vaan tietoisen politiikan tulosta. Vasemmistolaisen politiikan ja työväenliikkeen saavutuksia jotka ovat taanneet maamme nousun yhdeksi vauraimmista ja tasa-arvoisimmista maista; sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta sekä työttömyysturvaa romutetaan vauhdilla. Hyvinvointivaltio rakennettiin paljon haastavampana aikana, tämä aika mahdollistaa sen kehittämisen yhä paremmaksi, ajassa ja taloustilanteessa ei ole mitään joka pakottaa purkamaan sitä.
Meidän ei onneksi tarvitse tarttua aseeseen, meille on jo taisteltu oikeudet, joita voimme käyttää aseinamme tässä taistelussa yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta. Meidän tarvitsee vain käyttää aikaa ymmärtää, rakentaa vaihtoehdot, lisätä tietoa, puhua, kirjoittaa ja kuunnella ja mahdollistaa vasemmiston nousu, jotta tulevaisuus on valoisampi. Ihan kaikille varallisuuteen, asemaan ja syntyperään katsomatta.
Solidaarisuudessa on aina ollut vasemmiston voima, tuetaan nyt toisiamme ja huolehditaan siitä että liikkeenä kasvamme ja pystymme kasvattamaan mandaattiamme toimia yhteiskunnan hyväksi.
Hyvät toverit,
Muistetaan vaalia aatteensa puolesta kuolleiden tovereidemme muistoa kunnioittaen ja historiaa jälkipolville välittäen.
Hyvää työväenjuhlaa.

 

 

Ryhmäpuheenvuoro TA2016

9.11.2015 Yhteisvaltuusto Vasemmistoliiton ryhmäpuhe

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Tämä talousarvioprosessi on ollut erityinen. Osin poikkeuksellisen valmistelun ja osin luonnollisesti siksi että tässä yhdistymistilanteessa 1+1 ei ehkä olekaan kaksi. Ilman lautakuntavalmistelua, jonka kautta normaalitilanteessa tiedämme, miten raami tulee vaikuttamaan palveluihin ja siihen millaisten valintojen edessä lautakunnat käyttösuunnitelmia tehdessä ovat, meidän on tunnustettava että voimme tehdä vain parhaamme tulevaisuutta luodatessamme.

Jos prosessi on ollutkin haastava, jopa pelottava, on neuvotteluilmapiiri ollut rakentava ja positiivinen, mistä suuri kiitos jokaiselle prosessiin osallistuneelle valtuutetulle ja virkamiehelle. Uudessa tilanteessa on myös otettu käyttöön uusia keinoja poliittisen prosessin parantamiseksi, joille toivomme jatkoa.

Vasemmistoliiton Lahden valtuustoryhmälle työllisyyspolitiikka ja julkisten palveluiden turvaaminen kaupunkilaisille mahdollisimman tasa-vertaisesti ja ihmisläheisesti on ydinkysymys. Kaupunki on olemassa ihmisiä varten. On selvää että talousarvio ei ole yhdenkään puolueen näköinen, vaan valtuuston valtasuhteiden summa, johon valtakunnan politiikka asettaa reunaehtoja.
Työttömyys on Lahden seudun suurin ongelma. Työttömyys ei ole valinta, työtä ei kertakaikkiaan ole tarjolla. Työttömyydellä on talouden lisäksi inhimilliset ja sosiaaliset seuraukset. Haaskaamme tällä hetkellä valtavan osaamispotentiaalin. Monen nuoren tulevaisuuden suunnitelmat ja kova työ valuvat hukkaan. Moni tulevaisuus hapertuu juuri kun sen pitäisi alkaa. Meidän on kyettävä tukemaan työpaikkojen syntymistä ja nuorten polkua työelämään.

Työllisyys- ja elinvoimajaostolle kohdistuu isot odotukset. Elinvoiman ja työllisyyden parantaminen vaatii jokaiselta jaoston jäseneltä paneutumista tehtävään ja alueen toimijoiden aitoa kuulemista, keskinäinen taivastelu ei auta. On luotava dynaaminen verkosto joka todella toteuttaa elinvoimapolitiikkaa ja auttaa yrityksiä konkreettisesti nuorten palkkaamisessa. Kaupungin on myös itse näytettävä esimerkkiä henkilöstöpolitiikallaan ja työllistämistoimilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon budjettiin tehtiin tarpeellinen pieni lisäys jo kaupunginjohtajan toimesta ja resurssien painopistettä hiukan hivutettiin perusterveydenhuollon eduksi.
Vain toimiva ja ajoissa saavutettava perusterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen voivat tuoda säästöjä sosiaali- ja terveyssektorille samalla kun terveydellisten haittojen varhainen hoito myös parantaa elämänlaatua.

Vanhusten hoidossa eletään murrosta. Resurssien kotihoidossa on riitettävä turvaamaan kotona pidempään asuvien vanhusten tarpeet. Kotiin yksinäisyyden vangiksi jääminen ei tunnu sen arvokkaammalta tai inhimillisemmältä vanhuudelta, kuin laitoksessa vietetty, jos epäonnistumme muutoksessa. Ihminen tarvitsee paitsi katon, ruoan ja lääkkeet myös vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Uusi sosiaalihuoltolaki tuo omat, sinänsä positiiviset,
haasteensa ja sen toteuttamiseen tarvittavia resursseja tulee arvioida herkällä muutosvalmiudella

Maan Hallituksen päätös heikentää varhaiskasvatusta poistamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus, on meihinkin vaikuttava harha-askel, joka toivottavasti ymmärretään pian korjata.
Tiedämme miten 90- luvun lama vaikutti silloin lapsiin. Nämä lapset ovat tämän päivän vanhempia ja me toistamme nyt edellisen laman virheitä.
Varhaiskasvatus ei ole lasten säilömistä aikuisten työssäkäynnin ajaksi, vaan pedagogisesti tavoitteellista toimintaa ja yksi parhaista ennaltaehkäisevistä palveluista. Päivähoidossa voidaan havaita haasteet lapsen kehityksessä ja se voi olla uupuneen vanhemman pelastusrengas. Varhaiskasvatus ei saa olla ehdollista eikä säästökohde.
Koulu-, päiväkoti-, ja terveysasemainvestoinnit eivät tule hetkeäkään liian aikaisin. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä suunnitella palveluverkkoa pitkälle tulevaisuuteen, niin että tilat muuntuvat käyttötarpeen mukaan ikäluokkien tullessa ja mennessä. Jatkossa meillä ei saa yksikään ikäluokka joutua käymään koko peruskouluansa remontin keskellä parakeissa.
Muutokset aiheuttavat aina epävarmuutta, luopumisen tuskaa ja turhautumista. Jos palkintona on parempien opetusresurssien turvaaminen kasvavien kiinteistökulujen sijaan ja samalla päästään eroon riskikiinteistöistä, niin muutos kannattaa. Valtuutetun tehtävä olisi helppoa jos jokainen saisi tehdä mieleisensä kouluverkon tyhjästä ja viitata kintaalla nykyisyydelle.

Virheistä on tässäkin kaupungissa opittu. Peruskorjaus tarkoittaa nyt perusteellista korjausta, purkamista niin pitkälle kuin tarve vaatii. Riskien ei uskota häviävän tiivistämällä. Tiirismaan kiinteistön kohtaloa ei kukaan tiedä. Kukaan ei voi taata uudisrakennuksenkaan turvallisuutta sataprosenttisesti ja vaikka esimerkkejä epäonnistuneista menneiden vuosien peruskorjauksista on, niin on myös onnistumisista.
Meille kaikille on tärkeää että lapsemme, nuoremme ja henkilöstömme voivat jatkossa hyvin.

Positiivista on juniorien liikuntapaikkamaksujen helpotus vanhan Lahden puolelta. Jokaisella lapsella, sosio-ekonomisista taustoista huolimatta, pitäisi olla mahdollisuus harrastaa monipuolisesti.
Liikunta- ja kulttuuriharrastukset pitävät myös seniorit liikkeellä ja aikuiset terveinä ja työelämässä.
Sujuva ja kattava joukkoliikenne, jonka lippujen hinnat eivät karkaa käsistä, helpottaa monen kaupunkilaisen elämää työn, kodin, koulun, harrastusten ja ystävien välillä sukkuloinnin ekologisena ja turvallisena mahdollistajana.
Sosiaalinen ja henkinen pääoma on pääomista arvokkainta. Kulttuuripalveluissamme ei ole enää kiristämisen varaa. Elävä kulttuuri ja korkeatasoinen taide, ovat elinvoimaisen ja hyvinvoivan kaupungin mittari. Vapaan kentän valtakunnallisestikin arvostetut toimijat tekevät työllään kaupungille valtavaa lisäarvoa josta harvemmin muistetaan kiittää, etenkään taloudellisella vastaantulolla.

Meillä on nyt maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, nolo käytäntö, pitää museot kiinni viikonloppuisin. Sisällän tuotannossa mielikuvitus on tarpeen ja yhteistyökumppnit kullan arvoisia. Tällainen näivettäminen ruokkii itseään. Teatteri on jo tehnyt luovia ratkaisuja pystyäkseen toimimaan pienevillä resursseilla samalla kun on menettänyt Musiikkiteatteriopiskelijoiden työpanoksen. Orkesterin soittajat joustavat, mutta jossain vaiheessa viritysvara myös katkeaa.
On ymmärrettävää että Nastolassa tunnelmat ovat olleet ristiriitaisempia. Voimme kai kuitenkin todeta että yhdistymissopimuksen tavoitteet on saavutettu hyvässä hengessä ja Nastola myös saa liitoksessa positiivisia asioita, esimerkiksi tuntimäärä perusopetuksessa kasvaa kun toimintoja sovitetaan yhteen. Koululaista tämä ei välttämättä ilahduta juuri nyt, mutta lopussa kiitos seisoo. Kuten liitosprosessissakin. Tulevaisuutta, hyvää elämää, me tässä rakennamme.

Näillä sanoilla, Vasemmistoliiton valtuustoryhmä hyväksyy talousarvion vuodelle 2016 lukujen ja pääosin sisällön osalta. Pienistä viime hetkellä ilmaan jääneistä kirjausmuutoksista sivistystoimialan osalta päästäneen vielä toivoakseni yli yhteisymmärryksessä viivyttämättä palveluverkkouudistuksen etenemistä..

Tulevaisuus on vasemmalla

vas_logo_swe_CMYK

Talouskasvu, ihmisyyden mitta?

Talous on ohittanut ihmisyyden ja muut arvot yhteiskunnassamme. Luonto, sivistys, tiede, taide, hoiva ja monet muut arvot, jotka aiemmin olivat kylmän taloudellisen hyödykkeistämisen ulkopuolella on valjastettu palvelemaan markkinataloutta. On aika miettiä kokonaisvaltaisesti yhteistä hyvää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävältä sekä oikeudenmukaiselta pohjalta. On luotava ihmisten yhteiskunta nalletalouden tilalle.

Uusliberaaliin kilpailumantraan uskominen on romuttanut hyvinvointiyhteiskuntamme, mutta samalla myös ekosysteemimme. Varovaistenkin arvioiden mukaan biodiversiteettimme, josta myös talous on riippuvainen, romahtaa 30-50 vuoden päästä. Kiistatonta on, että ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisen elämän edellytyksiin jo nyt.

Aikaa odotteluun ei ole. On lopetettava näennäinen viherpesu, ja on luotava muutos tekojen tasolla. Suomessa on sitouduttava energiapolitiikkaan, jolla energiaomavaraisuus taataan uusiutuvalla energialla. Öljy ja hiili on korvattava muilla energian lähteillä. Tutkimus- ja kehitystyö vaatii yhteiskunnan panosta, mutta lastemme tulevaisuus ei ole kaupan. Uusiutuvaan kotimaiseen energiaan investoiminen on paras lääke sekä työllisyyteen, vaihtotaseen vajeeseen ja velkaantumiseen. Kun tuotamme energia itse, meidän ei tarvitse ostaa kalliita raaka-aineita ulkoa. Myöskään teollisuus ei voi nojata hupeneviin luonnonvaroihin.

Poliittisen päätöksenteon on luotava hyvän elämän edellytykset tarjoamalla ihmisille tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti koulutukseen, terveyteen, kulttuuriin, puhtaaseen elinympäristöön ja työhön. Loputtoman ja epärealistisen talouskasvun ylläpito ei voi olla ihmisen elämän tavoite. Globaalien yritysten markkinointiosastojen tarjoama kertakäyttöinen tavarakulttuuri ei ole hyvinvoinnin mitta eikä tae.

Maabrändi lunastettavana

Luonnontilaiset metsät ovat Suomessa harvinaisuus.
Luonnontilaiset metsät ovat Suomessa harvinaisuus.

Energia- ja ilmastopolitiikkamme on ajanut itsensä seinään. Toivon, että ydinvoimahankkeet uskalletaan myös demarien toimesta jättää laskuista ja keskitymme todella kehittämään uusiutuvaa ekosysteemeille vaaratonta energiaa ja energiatehokkuutta.

Työllisyyden luominen ydinvoimalla on vastuuton utopia. Kehitys tapahtuu pakon edessä, mutta se tarvitsee nyt rahoitusta tutkimuksen ja sovellusten kehitystyöhön. Loputon ylimenokausi on osoittanut, ettei kehitystä tapahdu riittävän nopeasti ilman todellista valtion panosta ja niin kauan kuin tätä ”ylimenokauden energiaa” rakennetaan. Nyt on syytä käydä työhön kuin viimeistä päivää. Sillä tänään ovat käsillä viimeiset päivät vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja laajamittaiseen biodiversiteetin tuhoon. Toimet eivät voi odottaa enää. Ainoa keino kääntää kehitys on luopua uusliberaalista/uusklassisesta talouspolitiikasta ja alkaa ajatella laajemmin. Mitkä ovat  tärkeät arvot ja hyvän elämän edellytykset ja kuinka ne saavutetaan?

Varovaistenkin arvioiden mukaan biodiversiteetti romahtaa 30–50 vuoden kuluttua. Seurauksia ei kukaan voi ennustaa – seuraukset voivat olla ilmastonmuutosta rajummat. Ilmaston lämpenemisen uhka on todellinen ja kaikkien tiedossa.  Uhkat tuntuvat liian suurilta ja käsittämättömiltä. Siksi on helppo tarttua lillukan varsiin ja oljenkorsiin. Toisille kieltäminen on toimiva reaktio.

Ylimenokauden varjolla on kieltäydytty ottamasta vastuuta tulevaisuudesta. Loputon talouskasvu on köyhdyttänyt luonnonvarat, kaasut ja öljyvarannot tuottaen samalla järkyttävän jätemäärän ja vääristymän luonnonvarojen jaossa. Kasvun sokeuttamana ei ole todella ajateltu, mitä sitten, kun stoppi tulee. Ydinenergia on tarjonnut näennäisen hyvän vaihtoehdon, jolla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta sen oikukkuuden ja jätteen loppusijoituksen suhteen. Ongelmat odottavat edelleen ratkomista.

Samoin kuin sähköntuotannossa on nojattu ydinvoimaan hiilen ja kaasun korvikkeena, öljyteollisuus on korvannut vielä kestämättömämmällä tavalla öljyvaroja biopolttoaineilla kuten palmuöljyllä. Palmuöljy on laajasti ruoka- ja kosmetiikkateollisuudessa jo pitkään käytetty tuote, jonka viljelyn räjähdysmäinen kasvu, eritoten polttoaineen korvauskäyttöön, on aiheuttanut laajamittaiset biodiversiteettituhot. Tuhot, joita ei koskaan saada korvattua ja joiden saldo kasvaa tunti tunnilta. Yhtä aikaa ympäristötuhojen kanssa viljely on vienyt tilaa ruoan tuotannolta ja köyhdyttänyt paikalliset pienviljelijät sekä rikkonut paikalliskulttuurin pysyvästi.

Viherpesu ympäristötuhoja tekemällä ei ole uutta suuntaa, vaan vanhojen virheiden toistoa. Olemme jo koetelleet luonnonvarojen riittävyyttä.

Talouskasvu pyhittää suuryritysten kaikki keinot.  Sertifioinnit ja alihankintaketjun läpinäkyvyys eivät toimi. Kuluttajan mahdollisuus äänestää rahapussillaan on heikko.

Omat ja muiden metsät menkööt samoin kuin arktiset alueet, koska talous vaatii kasvua? Väärin, talous itse ei vaadi kasvua. Me vaadimme. Me, jotka kulutamme ja äänestämme valtaan henkilöt, jotka säätävät lait ja pystyvät poliittisessa päätöksenteossa kumoamaan tieteelliset faktat taloudellisen hyödyn tieltä. Niin kauan kuin valtakunnallisesti ja globaalisti tehdään uusliberaalia talouspolitiikkaa, jossa talous asetetaan arvojen ja tiedon edelle ja odotetaan, että kysyntä ja tarjonta korjaavan virheet ajallaan, maapallo on tuhon tiellä.

Biodiversiteetti metsissämme on uhattuna.  Luonnontilaisten metsien mukana katoaa eliöstöltä elinmahdollisuudet, joita esimerkiksi kelot ja lahot tarjoavat.
Biodiversiteetti metsissämme on uhattuna. Luonnontilaisten metsien mukana katoaa eliöstöltä elinmahdollisuudet, joita esimerkiksi kelot ja lahot tarjoavat.

Suomi ei ole metsineen mikään pyhimys globaalissa joukossa. Sen lisäksi, että yrityksemme operoivat öljypalmuviljelmillä, hamuavat arktisille alueille ja hyödyntävät sademetsiä eroosiosta ja metsäkadosta piittaamatta, omista metsistämme on luonnontilaisina jäljellä enää reilut 4%, etelässä vain 1%. Kuvittelemme olevamme metsäkansaa. Se metsä, jonka yleensä ympärillämme näemme, on puupeltoa, käytännössä samanlaista kuin näemme palmuöljy- tai kumipuuviljelmien kuvissa. Omamme vain on hieman hidaskasvuisempaa. Totuus kuitenkin on, että eliöstömme köyhtyy aarniometsien kadotessa, liikkumatila on yhä niukempi, eivätkä talousmetsät tarjoa eliöstölle ja kasvustolle siirtymätilaa metsän muuttuessa.

Ekokatastrofissa ei ole mitään positiivisia pointteja. Synkkyys ei ole pessimismiä vaan todellisuutta.  Uhkaa ei voi nähdä taloudellisena mahdollisuutena. Silti kirvestä ei vielä tarvitse heittää kaivoon, koska mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä. Suomi mielellään brändäytyy korkean osaamisen ympäristöteknologian maaksi. Nyt se lupaus on lunastettava uusien energiamuotojen kehittäjänä. Harvaan asuttuna maana paikallisten energiaomavaraisuuksien kehittäminen olisi kaikkien – paitsi öljyn tuottajien – etu.

Jos onnistumme kehittämään aalto, -tuuli- ja aurinkoenergialle tehokkaan talteenottotavan ja hyödyntämään laajasti maalämpöä, olemme jo huomattavasti kestävämmällä polulla. Monia uusiutuvan energian muotoja on vielä tyystin keksimättä, siksi tuki tieteelle on tärkeää. Ydinvoimalat eivät luo pysyvää työllisyyttä, jos ollenkaan, sen sijaan maailmalla sovellettavan energiateknologian tuotanto työllistää tulevaisuudessa yhä suuremman joukon, vieläpä hyvällä omatunnolla.