Avainsana-arkisto: Vappu

Vappupuhe Lopella 1.5.2016

Hyvät toverit,

SSS tarjoaa paljon puheenaihetta. Hallituksen sorto-politiikka on kuitenkin teidän silmienne edessä ja koskettaa varmastikin edes välillisesti teitä kaikkia. Valitettavasti edessä on vielä kolme katkeraa ja kivistä vuotta jotka repivät kansaa kahtia. Olette tietoista ja tiedostavaa väkeä. Hallituksen syntien kertaaminen ei vie eteenpäin tässä joukossa.
Hallituksen toimet sotivat arvomaailmaamme vastaan, erityisesti ihmiskuvaamme vastaan. Sen ihmiskuvan vakiintuminen yhteiskuntamme normiksi on kuitenkin yksittäisiä päätöksiä suurempi uhka. Siksi meidän yhteinen tehtävämme on entistä tärkeämpi. Siksi katson taaksepäin ja etsin viisautta toveri pasifisti Yrjö Kalliselta.

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä

Nämä kuten monet muutkin Kallisen sanat ovat päivänpolttavia vaikka vuosikymmenten takaa.Tämä noiduttu kehä kiihtyy kiihtymistään ja myrkyttää yksilön ja yhteiskunnan. Se estää pysähtymästä näkemään kokonaisuutta ja näkemästä yhteyttämme toiseen ja ympäristöömme. Kun elämän elää kilpailuna ja kilpailu ulotetaan kaikille elämän ja yhteiskunnan osa-alueille, hukkuu ihmisyys ja ihmisarvo.

Hyvät toverit,
ihmisyys on kriisissä. Salakavalasti hivuttamalla talous ja kilpailu ovat ohittaneet muut arvot kuten solidaarisuuden, tasa-arvon, sivistyksen, lähimmäisenrakkauden. Välillä jopa ihmisarvon.

Politiikka on arvovalintoja, joiden tulisi tähdätä mahdollisimman laajaan hyvään mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Politiikka on täynnä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien näkemisen estää vain se, ettemme katso kokonaisuutta, vaan hetkellistä kilpailuasetelmaa, jonka keskiössä itse olemme.

Uusliberaali eetos on pyyhkäissyt suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yli, sen yhteiskunnan jota työväenliikkeen toverit aikanaan rakensivat. Hyvinvointivaltiopyrkimys on korvattu kilpailuyhteiskunnalla, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Tutkimusten mukaan hyvätuloisimmat näkevät köyhyyden ja työttömyyden valintana tai yksilön ominaisuuksista johtuvana.

Haluaisin ajatella kuten Kalllinen:
Olemassaolossa on auttamisen tarve, suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen. Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti. Se on se tunne, jolle me annamme tuon moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun nimen ’rakkaus’ tai ’hyvä tahto’, ’avuliaisuus’, ’ystävällisyys’, tuo positiivinen sieluntila, joka on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta riippuu terveys, josta riippuu elämän onni.

Valitettavasti päivittäin todistamme sitä kuinka tuo ihmisyyden perustava tarve tukahdutetaan. Kun inhimillisyys piilotetaan talouskäppyröiden ja mantrojen taakse ja itse etäännytään takuueläkeläisen tai pienituloisen lapsiperheen arjesta, ei tuo kiusallinen myötäelämisen tarve pääse häiritsemään päätöksentekoa.

Hyvät toverit,
Tuloeroja kasvatetaan tietoisesti talouskasvun nimissä. Luokkayhteiskunta kukoistaa. Usko tasa-arvoon, sivistyksen ja koulutuksen voimaan jopa yhdessä neuvotteluun ja konsensukseen on heitetty romukoppaan. Tilalle on tullut irvokas ihmiskuva jota on vaikea yhdistää tälle vuosituhannelle.

Ensin iskostettiin kansan tajuntaan kestävyysvaje ja ylisuureksi paisunut julkinen sektori. Vaihtoehdottomuuden eetos, siitä kuinka on pakko tehdä ”kipeitä” ratkaisuja kilpailukyvyn ja kestävyysvajeen kuromisen merkeissä. Edellisessä hallituksessa oikeisto ei päässyt vielä toteuttamaan villeimpiä visioitaan. Nyt se on irti ja sen kyljessä kukoistaa myös yhä avoimemmin rasismi ja sorto. Hallitus usuttaa työttömiä työssäkäyvän, , matala-palkkaisia turvapaikanhakijoiden , pienyrittäjiä duunarin kimppuun. Todellinen syyllinen hykertelee tyytyväisenä mitä syvemmiksi jakoviivat käyvät.

SSS-hallitus on kohdistanut kaikki kipeimmät, ihmisarvoa ja perusoikeuksia loukkaavat toimet, pienimpiin tuloluokkiin ja lapsiperheisiin. Hallitus jakaa kansaa tietoisesti jyviin ja akanoihin.
Oikeisto on etäännyttänyt itsensä tavallisen ihmisen arjesta ja tämän arjen haasteista ajattelemalla että köyhyys on valinta ja työtön heikompaa ainesta joka vaatii yhteiskunnalta rangaistuksia ja valvontaa. Yhteiskunnalta joka markkinatalouden ehdoilla toimiessaan edellyttää työttömyyttä. Ilman työttömiä talouskasvu ei olisi mahdollinen. Työttömät ovat ehto sille että työnantajalla on valta määritellä palkkataso. Silti työttömistä viljellään armottoman syyllistäviä lausuntoja siipeilijöinä ja työnvieroksujins. työttömyyden ja laman vuoksi vaaditaan palkka-alea työmäärää kasvattamalla ja työttömyysturvaa heikentämällä. On mahdoton nähdä että työvoiman tarjonnassa olisi ongelma. Tämän vuoksi työttömien, palkansaajien, itsensä työllistäjien ja vastuullisten yritysten asia on yhteinen.

Oikeiston ihmiskuvaan nojaten, verokertymään perustuva yhteisvastuullinen perusturvamme on vaihdettu pikkuhiljaa velkaan. Opiskelijat ohjataan ottamaan velkaa ilman takeita työllistymisestä. Työttömyyden kohdatessa perusturva, edes ansiosidonnaisella jos palkkataso on matala, ei riitä välttämättömään, perustoimentuloon tarvitaan velkaa. Terveyskuluja joudutaan kuittaamaan luotolla ja julkisen terveydenhuolllon ja eläketurvan muretessa erilaiset ostetut vakuutusturvat korvaavat tasavertaiset palvelut. Pankit ja pääomittajat hyötyvät kehityksestä, toiset jäävät sen jalkoihin. Valinnanvapaus on kaunis argumentti, mutta sisältä silkkoa. Oikeiston vapaus on harvain valtaa. Kehitys on jo pitkällä ja tapahtuu silmiemme edessä hiljaa hivuttamalla.

Siksi meidän on pysähdyttävä katsomaan koko kuvaa. Purettava vallitseva eetos ja ideologia atomeiksi. Kukin tahollamme herätä ja herättää muut. Jokainen omilla teoillaan, omalla äänellään ja omilla valinnoillaan on tekemässä muutosta, osana toisiaan tukevaa joukkoa.

Toverit,
Historia uhkaa toistaa itseään. Ihmisiä jaetaan taas meihin ja muihin. Ilmassa on ikäviä kaikuja historiasta. Toisilta viedään ihmisarvo kokonaan, demonisoidaan vedoten uskontoon, etniseen taustaan tai työmarkkinastatukseen. Punaiset naiset demonisoitiin aikanaan, heiltä riistettiin ihmisyys, jolloin heidän teloittamisensa oli helppoa. Vasta näinä päivinä Marjo Liukkosen Hennala-tutkimukset valottavat todellisuutta vankileireillä naisten ja lasten kohdalta. Totuus on paljon karumpi kuin historian kirjoissa on esitettty. Ja juuri historia on se josta parhaiten opimme tulevasta.

Turvaudun taas sitaattiin:

On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen.

Onneksi tätä heräämistä alkaa tapahtua! Sillä meillä ei ole enää varaa uinua.
Tieto ja todellisuus ei ole mielipiteitä ja tyhjien sanojen toistoa. Jotta voimme olla hereilä ja kyseenalaistaa, meidän täytyy olla tietoisia. Tietoisia toisistamme, toistemme haasteista, ympäristöstämme ja maailman politiikasta, taloudesta, historiasta, tieteestä ja päätöksenteon vaikutuksista.

Ei ole sattumaa että oikeisto, joka haluaa antaa uusliberaalin yhteiskunnan annettuna, väistämättömänä ja ikään kuin ideologiattomana pragmaattisena vaihtoehtona on romuttamassa koulutusjärjestelmäämme varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja tutkimukseen saakka.

Erityisen vaarallista on vähentää yleissivistäviä aineita, kuten historiaa ja yhteiskuntaoppia. Mistä jatkossa opimme? Mistä saamme aseet kyseenalaistaa valtaa?
Historian ja yhteiskuntaopin opetus ei tähänkään saakka ole ollut järin vahvaa. Kansa joka ei tunne oikeuksiaan tai tiedä kuinka vaikuttaa on helppo sulkea vaihtoehdottomuuden piiriin. Esimerkkinä: muistan hyvin kysyneeni joskus vapun aikaan ammatillisen koulutuksen ryhmiltä kuka muistaa sisällissodan tapahtumat. Yksi neljästäkymmenestä tiesi sellaisen edes tapahtuneen. Poliittinen järjestelmämme on monelle täysin vieras ja medialukutaidossa puutteita. Onko ihme ettei politiikka kiinnosta tai asioista uskotaan MV-lehden otsikon väittämät?

Aktiivinen kansalaisuus ei ole oikeiston intressi. Meidän on syytä puolustaa oikeutta yleisivistävään koulutukseen kaikilla koulutusasteilla. Ilman humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusta ei synny vaihtoehtoja nykyiselle eetokselle, ilman humanistisia tieteitä ei synny arviointia poliittisten päätösten vaikutuksesta. Tämä sopii oikein hyvin niille päättäjille joille riittä lyhyellä tähtäimellä oma etu.

Toverit,
Suomen menestys on nojannut uskoon sivistyksestä, koulutuksen tasa-arvoisesta saavuttamisesta. Hallitus haaveilee innovaatioista ja osaajista romuttamalla yliopistojärjestelmän, tekemällä ammatillisesta toisesta asteesta nuorison säilytyskeskuksen, kiristämällä lukiot äärimmilleen ja jo perusopetuksessa kasvattamalla luokkakoot niin että oppimisvaikeuksia enää ajoissa huomata. Lapset ovat tulevaisuutemme, heidän hyvinvointinsa on yhteisen taistelun arvoinen. Sitä taistelua tullaan käymään eduskunnasssa, valtuustoissa ja lautakunnissa. Emme saa antaa periksi.

Hyvät toverit,
Sivistys ja työväenliike kulkevat käsi kädessä. Meillä on usko jakamattomaan ihmisarvoon, usko siihen että jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen. Me uskomme siihen ettei toinen ole vähemmän arvokas ihmisenä, eikä köyhyys ole valinta.
Hallitus reagoi herkästi OECD:n viesteihin velasta ja julkisen talouden koosta. Mutta huomautukset perusturvan riittämättömästä tasosta se jättää huomioimatta. Perusturva koskee tuota harmaata massaa, jolla ei ole hallitukselle kasvoja, josta se ei kanna vastuuta, siispä se huomautuksista huolimatta on valmis sitä heikentämään. Tausta-ajatuksenaan se että pienituloinen tarvitsee rangaistuksia ymmärtääkseen nousta köyhyydestä.

Rakkaat toverit,

Vasemmistopuolueiden ei pidä taistella keskenään vaan rakentaa yhteistä rintamaa ihmisarvon ja solidaarisuuden puolesta. Meidän on taisteltava oikeiston ihmiskuvaa vastaan, jotta se ei enää valtaan pääse. Vihollisemme on tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastaan vasemmiston on taisteltava yhdessä rintamassa.
Ja loppuun vielä Kallisen viisautta:

Ainoa pelastuksen ehto on tämä: että ihmisessä ihmisen jälkeen viriäisi yhä enemmän ja enemmän totuudellisuuden henkeä, tarvetta nähdä tosiasiat tosiasioina ja vetää niistä tosiasioiden mukaiset johtopäätökset eivät vain hokea jotakin.

Hyvät ystävät, jokaista tarvitaan rakentamaan parempi tulevaisuus jossa toveriemme perintö elää. Nostetaan ihmisarvo kunniaan kunnioittamalla lähimmäistä ja puhumalla heikompamme puolesta.

Vasemmistoliitolla on Hämeessä ainulaatuinen tilaisuus tukea omaa kansanedustajaa Aino-Kaisa Pekosta Puolueen johtoon. Toivon että teemme hyvää yhteistyötä ja nostamme samalla vasemmistoliiton arvot keskiöön, jotta kuntavaaleissa viestimme on kuultu ja uskottava.
nillä sanoilla toivotan teille hyvää työväenjuhlaa rakkaat toverit!

 

Vappupuhe Lahden torilla 1.5.2015

Hyvät työväenjuhlaa viettämään saapuneet toverit!

 

Olen kiitollinen saadessani puhua Vasemmistoliiton 25-vuotisjuhlavuotena Lahden torilla. Olemme täällä koska toverit ennen meitä ovat meille siihen oikeuden taistelleet.

 

Vasemmistoliitto vaalitappion karvas maku alkaa laimeta. Gallupien lupaileman kannatuksen kasvun kääntyminen kahden kansanedustajan menetykseksi, tuntui monesta vaalityötä tehneestä ja Vasemmistoliiton nousua toivoneilta raskaalta.

Tappio on myönnetty, analyysit tehty ja opiksi otettu ja otetaan. Asiamme ja tavoitteemme eivät olleet vääriä, mutta emme onnistuneet viestimään oikein . Kiitos teille jotka annoitte äänenne yhteisvastuulle, solidaarisuudelle, tasa-arvolle, rauhan politiikalle, veronkierron kitkemiselle ja reilulle. Kiitos Teille jotka yhä uskotte vaihtoehtoon. Pettymyksen tilalle hiipii jo tarmo tarttua työhön.

Mediassa talouskurin ja leikkauspolitiikan välttämättömyyden ja kestävyysvajeeseen leikkauksin vastaamisen hegemonia ei murtunut, eikä keskusteluissa päästy talouspuheen yläpilvistä arjen tasolle. Vaalivoittajalta ei vaadittu konkretiaa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tavalliselle kansalaiselle. Keskusta leijaili vaaleihin ilman haastajaa.

Oikeisto on pyrkinyt luomaan itsestään kuvan ideologiavapaana pragmaattisena toimijana ja onnistunut siinä. Porvareiden politiikka on ideologista ja oikeistovetoisten hallitusten talouspolitiikka on perustunut uusliberalismin eetokseen jonka päämääränä on purkaa hyvinvointivaltiota. Pääoman ja työn suhde on edelleen keskeinen kysymys, eikä ole häviämässä mihinkään. Valta ja vauraus keskittyvät tutkitusti kapenevalle joukolle, joka pääomalla ohjailee yhteiskuntaa. Nykypäivän duunareita eivät ole vain palkkatyöläiset, vaan myös työntekijöidensä rinnalla työskentelevät pien- ja -yksinyrittäjät sekä kasvava itsensätyöllistäjien ja pakkoyrittäjien joukko.

Oikeistoa ja johtavia virkamiehiä ohjaa yhä vahvemmin suurpääoman etua ajava uusliberaali ideologia ja sen myötä taantuma on pitkittynyt. Vaurauden ja vallan keskittyminen harvempiin käsiin, kertoo karua kieltä oikeistopolitiikan vastuullisuudesta ja talouden tilanne sen toimivuudesta lääkkeenä taantumaan. Suuryritysten etua palvelemaan on salassa ajettu TTIP, TISA ja CETA-sopimuksia, joilla luovutamme oikeudellista valtaa suuryrityksille. Globaalit suuryritykset ovat ulottaneet lonkeronsa päätöksentekoon joka tasolle globaalisti, valtakunnallisesti ja paikallisesti.

Mediassa ääneen pääsevät asiantuntijat jotka vahvistavat oikeiston viestiä, silmiin ja korviin pistävää oli Nordean ekonomistin ahkera esiintyminen vaalien alla mediassa ikään kuin neutraalina talousasiantuntijana jopa puheenjohtapaneelissa valtakunnallisella TV-kanavalla. Vasemmiston on kyettävä murtamaan valtamedian mahti ja tuomaan oma viestimme esille. Viestintä, tietoisuuden ja kansalaisaktiivisuuden lisääminen on suuri yhteinen haasteemme.

Sääntelyn purku jota porvarit ja perussuomalaiset ajavat, niinikään lopulta suuryritysten hyväksi, ei tuo onnea. Aleksander Stubbin yhdeksi Kokoomuksen onnistumiseksi nimeämä Talvivaara on hyvä esimerkki sääntelyn ja viranomaisvalvonnan merkityksestä. Tapaus Talvivaarassa valvonta petti ja seuraukset jäävät lastemme korjattavaksi. Sääntely ja valvonta on viime vuosina pettänyt myös lastensuojelussa traagisin seurauksin. Asioita voi kehittää ja järkeistää, mutta säännökset eivät synny tyhjästä, niillä on merkitystä.

 

Toverit,

Työväenpuolueiden kannatusta on syönyt myös itsensä työväenpuolueeksi markkinoinut, mutta oikeistolaista politiikkaa rasistisella populismilla höystettynä tekevä Perussuomalaiset. Vetoamalla epäoikeudenmukaisuuteen, jota itse osaltaan luo, voi näköjään saada valtaa. Sitä pitäisi vielä osata käyttää vastuullisesti sen epäoikeudenmukaisuuden tunteen aiheuttajan poistamiseen, sen sijaan että lietsotaan tyytymättömyyttä ja vihamielisyyttä kansan keskuudessa.

Maahanmuuttajat eivät ole syypäitä kenenkään työpaikan menetykseen, terveydenhuollon jonoihin tai vanhuspalveluiden tilaan. Sosiaalipolitiikka, terveydenhuolto ja tulonjako ovat meidän poliitikkojen vallassa, eivät kotinsa hengenhädässä jättäneen pakolaisen.

Koska meidän arvoihimme kuuluu solidaarisuus ja muistamme historian, on meidän yhdessä vastustettava populismia joka on viime päivinä onnistunut jytkyttämään rasistisista puheistaan hyväksyttäviä. Rasistit vaativat suvaitsevaisuutta rasismia kohtaan. Halua sortaa jotakin ihmisryhmää ei tarvitse eikä saa suvaita. Se on yhä rasismia, vaikka Perussuomalaiset menettivätkin vähemmän paikkoja kuin oletettiin.

Eilen oli selvillä Perussuomalaisten vastaukset hallitustunnusteluja käyvällä Juha Sipilälle, vastauksista kävi ilmi ettei maahanmuuttokritiikki ja tietojen vääristely ole yksittäistapausten irtiottoja vaan koko eduskuntaryhmä esimerkiksi esittää tiukennusta perheenyhdistämisiin. Joita muuten ei enää käytännössä tehdä koska yhdistäminen on jo tehty mahdottomaksi.

Vaaliviikonloppuna kansanedustajaehdokas Tom Packalen levitti väärää tietoa maahanmuuttajamiesten rikostapauksesta Laajasti Sosiaalisessa mediassa, jonka myöhemmin poliisi totesi perättömäksi. Toimintaa ei ole puolueen toimesta tai yleisesti tuomittu tai käyty mediassakaan riittävää keskustelua kansanedustajan moraalisesta vastuusta. Mitä muuta kyseinen toiminta on kuin vihan loetsomista maahanmuuttajia kohtaan?

Syy tyytymättömyyteen, tuloerojen kasvuun ja osattomuuteen löytyy pääoman virtoja seuraamalla pikemmin kuin pakolaisvirtojen lähteiltä. Työpaikkojen katoaminen halpatyövoiman maihin ei ole työläisten syytä, ei Suomessa sen enempää kuin esimerkiksi Bangladeshissa. Valitettavasti moraali on tänä päivänä suuryrityksiltä kateissa. Yhteiskuntavastuuta ei kanneta verojen eikä seurausten korjaamisen muodossa. Kun tuotanto tapahtuu kaukana ketjujen päässä, muuttuvat elävät ihmiset tuotannon osatekijöiksi ilman ihmisarvoa. Kaikkien yhteinen etu, myös meidän länkkäreiden, on kantaa globaalia vastuuta niin Kuluttajina, työntekijöina, yrittäjinä kuin yhteiskunnallisina toimijoinakin. Me voimme tukea osaltamme demokratian, sananvapauden, solidaarisuuden ja työläisten järjestäytymisen kehitystä kehittyvissä maissa, emme jakamalla ihmisiä meihin ja niihin.

 

 Hyvät toverit,

Työ jatkuu vaalituloksesta huolimatta ja varsinkin siksi. Haasteet tulevat jatkossakin olemaan suuria ja näkymään myös paikallistasolla kaupunkilaisten arjessa. Rakenneuudistukset ja talouskuri tarkoittavat tärkeiden palveluiden leikkaamista. Vasemmiston puoleen käännytään sitten kun oma lähikoulu on uhattu, oma työpaikka on uhattuna, oma äiti ei saa hyvää hoitoa vanhainkodissa, lapsi ei saa hoitopaikkaa, lääkäriin ei pääse, oma nuori ei pääse psykologille ja omia työehtoja ollaan heikentämässä tai oma mökkijärvi likaantumassa.

Sen enempää Suomi kuin Lahti ei nouse talousahdingosta kyykyttämällä kaikkein heikoimmassa asemassa taloudellisesti olevia, tai niitä joiden ääni ei kuulu; sairaita, lapsia ja vanhuksia.

 Meidän on tehtävä työtä yhdessä jotta paikallisesti hyvinvoinnin rakenteet turvataan ja samalla rakennetaan tulevaisuutta huolehtimalla koulutuksesta varhaiskasvatuksesta peruskoulun kautta toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Tiedostamme 90-luvun lamanhoidon seuraukset, maksamme niistä inhimillistä ja taloudellista hintaa edelleen. Surullista ei ole se että poliittinen päätöksenteko on toistamassa samat virheet, vaan se että ne tehdään tietoisesti ja piittamatta. Sydän kylmänä.

Kunnille sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamiset ja yksityistämiset ovat tulleet kalliiksi ja vieneet ohjausvallan kauaksi vaaleilla valituista päättäjistä. Silti samoja toimenpiteitä viedään voimalla eteenpäin niin varhaiskasvatuksessa, vanhustenhuollossa kuin mielenterveyspalveluissakin.

Voittajia yksityistämisprosessissa eivät ole pienet paikalliset, vastuunsa tuntevat yritykset, vaan suuret osakkailleen osinkoja tahkoavat ja veronsa ulkomaille ohjailevat ketjut, kuten terveydenhuollossakin. Kun uusi hallitus ja eduskunta viimein aloittaa SOTE-uudistusrumbansa niin yksityistämisuhka on todellinen. Kuluttajalle ei varmaankaan ole väliä onko palvelu yksityisellä vai julkisella, kunhan se on saatavilla, mutta vaikka kuinka olisi palveluseteliä tai kuntalisää tarjolla, niin voittoja tavoittelevan yrityksen palvelut karkaavat kauaksi tavalliselta eläkeläiseltä tai palkansaajaltakin. Tasavertaisuudesta ei olisi tietoakaan oikeiston mallissa. Me Vasemmisstoliitossa tulemme tekemään työtä tasavertaisten laadukkaiden julkisten palveluiden eteen.

Yksityistämisten ja ulkoistamisten lisäksi paikallisesti päätöksentekoa tulee siirtämään kaupunkilaisten arjesta kauemmaksi uusi kuntalaki, mikäli sitä tulkitaan niin, että lautakuntien määrä vähennetään minimiin ja lautakuntiin saa valita vain valtuutettuja. Asiamäärien kasvaessa valta siirtyy vaaleilla luottamuksen mittauttaneilta virkamiehille.

Tiedämme, että Lahdessa ja Päijät-Hämeessä työttömyysluvut ovat huipussa. Kaupungin säästötoimet eivät ole ainakaan helpottaneet työllisyystilannetta. Syynä ei ole liian tiukat työehdot tai ansiosidonnainen, työhaluttomuus tai liian hyvä sosiaaliturva, vaan yksinkertaisesti työpaikkojen puute. Työttömien syyllistäminen ja rankaiseminen ei luo työpaikkoja. Sääntelyn purku ei luo yhtään työpaikkaa. Korkeampi eläkeikä ei luo yhtään työpaikkaa, pidempi koeaika ei luo yhtään työpaikkaa. Työpaikkoja syntyy investoinneista joita kipeästi kaipaamme alueelle, niitä syntyy ostovoimasta. Viennin elpyminen ei käy hetkessä, mutta sitä voimme vauhdittaa suuntaamalla resursseja oikein sellaisille aloille joilla on tulevaisuutta esimerkiksi uusiutuvan energian teollisuuteen.

Mutta maailma muuttuu. Emme voi jatkossa käyttää luonnonvaroja nykyisellä tahdilla. Törmääminen ilmastonmuutoksen, ekosysteemin romahduksen ja luonnonvarojen hupenemisen haasteeseen yhdessä lisääntyvän älykkään teknologian kanssa tulee mullistamaan tulevaisuudessa työn käsitteen. Kun koneet tekevät työn jonka ihmiset kenties ovat ensin ajatelleet täytyy työnjako miettiä viimeistään täysin uusiksi, jollemme halua että tuotantolaitokset ovat kaikki kuuluisan yhden prosentin hallussa ja loppu väestö hyppii prosentin pillin mukaan.

 Fyysisten hyödykkeiden sijasta meidän on siirryttävä henkisen pääoman kasvattamiseen vaalimalla sivistystä, hoivaa, tiedettä, taidetta ja kulttuuria. Emme oi kasvattaa jätevuortamme mutta ihmisinä meillä on varaa kasvaa. Siihen taide ja kulttuuri antaa meille mahdollisuuden. Vasemmistossa on aina ymmärretty taiteen ja sivistyksen voima ja arvo. Pidetään siitä kiinni tulevaisuudessakin!.

 

Rakkaat toverit,

Maailmassa hyvät muutokset on aina saatu aikaan joukkovoimalla, jota toteuttavat rohkeat yksilöt. Nyky-yhteiskunnassa kilpailu työstä ja työssä on yhä kovempaa. Joustoja vaaditaan työnantajien taholta yhä enemmän ja työehtoja kierretään määräaikaisuuksilla, epäpätevällä henkilökunnalla ja nollasopimuksilla. Turvan puuttuessa työntekijältä voi vaatia mitä vain aikana jolloin työtä ei voi valita.

 

Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta johon on kirjattu työajaksi 0-40h/vko. Eli työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota yhtään työtuntia, mutta työntekijä ei voi myöskään sitoutua mihinkään muuhun, ollessaan velvoitettu työnantajan pyytäessä tulemaan töihin.

 

Nollatuntisopimuslaisia on noin 83 000, sopimusten määrä on 15 vuodessa kasvanut 60%:lla. Sopimukset ovat kaupan- ja matkailun alalta levinneet muillekin aloille. Nollasopimuksilla kierretään työehtosopimuksia ja siirretään työnantajavastuuta työntekijälle. Nollatuntisopimuslaiselta puuttuuvat normaalit työntekijän oikeudet. Työntekijää ei tarvitse laittomasti irtisanoa, hänelle voi vain jättää tarjoamatta työtä. Pienillä tuntimäärillä ei työntekijälle kerry oikeutta ansiosidonnaiseen, eikä lomapäiviä, vaikka joka päivä on valmistauduttava töihin lähtöön. Osalla työtunteja on maksimimäärä, mutta varmuus tulevaisuudesta puuttuu.

 

Nollatuntisopimuksen kielto ei tarkoita osa-aikatyön mahdottomaksi tekemistä. Operaatio Vakiduunin lakialoite lähtee siitä, että työtunnit määritellään täsmällisemmin, mutta edelleen on mahdollista työntekijän halutessa sopia myös alle 18 tunnin viikoista. Tietyt työtunnit on silti määriteltävä ja mikäli työnantajalla on tarjota lisää työtä, on sitä ensin tarjottava työsuhteessa olevalle osa-aikaiselle. Tällä hetkellä työpaikoilla saattaa työskennellä useita nollasopimusosa-aikaisia, jotka eivät tule toimeen palkallaan.

 

0-sopimuksia perustellaan usein opiskelijoiden mahdollisuudella tehdä työtä opintojen ohessa. He voivat tehdä osa-aikatyötä jatkossakin, mutta eivät joudu täysin heittopusseiksi.

 

Nollatuntisopimus ei myöskään selvästikään ole opiskelijasopimus vaan valtaosa haluaisi kokoaikaiset työviikot. Toisin kuin annetaan ymmärtää, ei nollatuntisopimus synny useinkaan työntekijän ja työnantajan neuvottelun tuloksena, vaan työnantajan yksipuolisena ilmoituksena. Näinä työttömyysaikoina on vaikea kieltäytyä. Tämä työehtoja halventava ja työntekijöitä eriarvoistava sopimuskäytäntö tulee tehdä laittomaksi. Tämän puolesta on ottanut kantaa myös Vasemmistoliiton kunnallisjärjestö.

 

Uusliberalismin myrkyttämän aikamme henki on ”jokainen huolehtikoon itsestään”. Tämä näkyy arvojen kovenemisen lisäksi yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun unohtumisessa. Tällä mentaliteetilla kukaan ei ole turvassa, vaan kaikki kilpailevat toisiaan vastaan, jollei vastustajaa ole ostettu puolelle.

 

Kuitenkin, Seuraava osa-aikaistettava, ulkoistettava tai kokonaan poispotkittava voi olla kuka tahansa meistä. Niiden, joilla on vakituinen työ on hyvä muistaa että määräaikaisen ja etenkin nollasopimuslaisen jää käytännössä ilman oikeuksia. Nollasopimuslaista ei tarvitse irtisanoa, siksi hänen on vaikea sanoa ei, puuttua epäkohtiin, puolustaa itseään ja siksi työpaikoilla tarvitaan solidaarisuutta ja joukkovoimaa etenkin niiltä jotka ovat vahvemmassa asemassa. Koska kukaan ei yksin elämässä saavuta mitään ja koska jokaisesta vakituisesta työsuhteesta oikeuksineen on kiittäminen työväenliikkeen ja ammattiliittojen joukkovoimaa on jokaisen vastuulla huolehtia oikeudenmukaisuudesta työpaikoilla. Nollatuntisopimusta tulee jokaisen vastustaa. Sen olemassaololle ei ole mitään muuta syytä kuin työehtojen polkeminen.

 

Valitettavasti myös Lahden kaupungin osaomistamissa organisaatioissakin nollasopimukset ovat normaalikäytäntö. Meidän on yhdessä kitkettävä tämä eriarvoistava käytäntö kaupunkimme organisaatioista ja työpaikoiltamme. Älkää vaietko!

 

Jos annamme työnantajaosapuolen sulkea joukon työtovereitamme työntekijän oikeuksien ulkopuolelle puolestamme taistelleet toverimme kääntyisivät haudoissaan. He uhmasivat kapitalismia henkensä uhalla. Emmekä me uskalla edes asemamme uhalla? Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta kyseenalaistaa oikeiston tekosyyt, rohkeutta puolustaa toveria ja kollegaa, pitää kiinni yhdessä yhteisistä säännöistä ja yhteisestä hyvästä.

 

Hyvät ystävät,

Toivotan hyvää työväen juhlaa kaikille!