Avainsana-arkisto: Vappupuhe

Vappupuhe Lopella 1.5.2018

Hyvät toverit,
Tänä vuonna on muisteltu ja tullaan muistamaan vuoden 1918 tapahtumia. Moni tutkimus, kirjallinen teos, elokuva, näytelmä ja näyttely ja keskustelu täydentää kuvaamme tapahtumista, yksilöiden kokemuksista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ennen ja jälkeen sisällissodan. Osa joutui osalliseksi vahingossa, osa lähti taistelemaan paremman tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta sortoa vastaan. Paljon kärsimystä, kuolemaa ja väkivaltaa sisältyy lopulta hyvinkin läheiseen historiaamme, mutta me olemme onneksi selvinneet yhteiskunnassamme ilman loputonta ylisukupolvista kostonkierrettä.
Jokainen menetetty henki ja inhimillinen kärsimys on yhtä arvokas. Nämä toverit, joille kansalaissodan jälkimainingeissa ei juuri ihmisarvoa alkuun annettu, loivat kuitenkin meille ja koko yhteiskunnalle perustan yhdelle maailman tasa-arvoisimmista ja edistyksellisemmistä yhteiskunnista.
Juuri nyt kun vanha haava on revitty silmiemme eteen, hallituksen politiikka jakaa kansaa uudelleen kahtia tekemällä epäoikeudenmukaista tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa. Hallituksen toimet heikentävät eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienipalkkaisten ja erityisesti naisten asemaa yhteiskunnassa. Kaikkiin pitää sattua kipeästi. Mutta yritystukien perusteltu leikkaamisen kohdalla hallituksen kipuraja vihdoin löytyi.
Yhteisen hyvän tavoittelun ja heikommasta huolehtimisen on korvannut yksilökeskeisyys ja omanonnensa seppä- sankaritarinat. Jokaisen pitäisi keskittyä taistelemaan paikastaan maailman rikkaimmassa prosentissa tai ainakin murusista. Menestys lasketaan yksilösuoritukseksi. Yhteiskunnan turvaverkkoa väljennetään ja vastikkeellistetaan, vaikka se olisi kallista, tehotonta ja vastoin kansalaisten tahtoa ja yhdessä tehtyjä sopimuksia, kuten niin kutsuttu aktiivimali, joka on mekaaninen leikkuri työttömyysturvaan aktivoimatta mitään muuta kuin byrokratiaa, jota hallitus lähti kautensa aluksi purkamaan.

Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu täysin jälkijättöiseen analyysiin työmarkkinoiden ongelmista ja siksi toimenpiteetkin, kuten kiky ja aktiivimalli ja kokoomuksen haveilema osallistava sosiaaliturva ovat lääkkeinä täysin järjettömiä. Työ murros on täällä tänän. Kokoaikainen pysyvä palkkatyö ja työsuhdeturva on tänä päivänä etuoikeus. Silpputyö ja pakkoyrittäjyys sekä itsensätyöllistäjyys lisääntyvät ja haastavat järjestelmän. työelämä koostuu projekteista ennemmin kuin pysyvyydestä. Sen sijaan että työttömiä rangistaan, pitäisi luoda tapoja yhdistää eläkejärjestelmät ja luoda työttömyysturva myös väliinputoajille ja jakaa työ uusiksi.
Yhä useampi toimii yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa, työttömyys- ja eläketurvaa ja mahdollisuutta neuvotella työnsä hinnasta. Tämä sopii luonnollisesti sille joukolle jonka mielestä yleissitovuudet ja työehtosopimukset estävät terveet markkinat ja jotka hyötyvät työn hinnan polkemisesta. Vaikka oikeisto kokoomuksesta vihreisiin hokisi mantraansa siitä, kuinka oikeisto-vasemmisto-asetelma on käynyt vanhaksi, on todellisuudessa pääoman ja työn välinen ristiriita juuri tänään ehkä räikeämpi kuin koskaan.
Toisaalta ajassa on samalla toivoa. Tuotantovälineistä vapaalla osaamisella ja asiantuntijuudella on mahdollista haastaa pääoman valta, mutta suurpääoman vallan murentaminen vaatii aktiivista muutosta työvoiman ehdoilla ja työn rakenteiden yhteiskunnallista muutosta. Samalla meidän on ajateltava uudelleen kuinka vastata työn polarisaation haasteeseen toisten uupuessa työssä kun toiset uupuvat koska työelämään eivät ovet aukea yrityksistä huolimatta.
Hyvät toverit, vasemmisto on työelämän asiantuntija, meidän on tarjottava parempi tulevaisuus, jossa työelämä on reilumpi ja kaikki pärjäävät palkallaan ja pystyvät turvaamaan eläkkeensä.

Ajassamme solidaarisuus ei tunnu olevan huudossa. Brändien ja elämäntyylien varaan rakentuva yksilöllisyys on korvannut aidon yhteisöllisyyden ja identiteetin. Yhteenkuuluvuutta todelliseen yhteisöön ei synny merkkivaatteilla ja statuspäivityksillä. Asioiden hoitaminen yhteisen hyvän ja ihmisten moninaisuuden näkökulmasta vaihtuu hetkelliseen oman edun tavoitteluun. Poliittiseen liikkeeseen kuuluminen on vaihtunut projektivaikuttamiseen ilman kuvaa tavoiteyhteiskunnasta.
Jos ja onneksi vielä kuitenkin kun, aktivoidutaan vaikuttamaan, se tehdään oman lähikoulun puolustamiseksi, ei koulutusjärjestelmän, oman työpaikan, ei koko paikkakunnan tai oman yrityksen hyödyksi, ei yleisen ostovoiman tavoittelemiseksi.

Onneksi historia opettaa meille, että nuoret oppivat vanhempiensa virheistä. Joten ystävät, toivoa on, etenkin kun katsoo Vasemmistoliittoon liittyvän nuorten aikuisten määrää. Meillä on nyt vaalivoiton edellytykset, kun vain tuemme uutta sukupolvea ja otamme vastaan lämpimästi.

Tänään, vuonna 2018 meillä on yhtä aikaa maailman onnellisin maa ja eniten mielenterveysongelmia ikinä. Aikanaan koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle perustettu koulutusjärjestelmäämme ajetaan alas varhaiskasvatuksesta lähtien ja segregaatio etenee. Vaikka tutkimukset osoittavat että yksilön koulumenestykselle ja työelämässä pärjäämiselle varhaiskasvatuksella on merkitystä etenkin kun sosio-ekonominen asema on heikko, on juuri nämä lapset suljettu ulos Juha Sipilän hallituksen johdolla. Hyvätuloisilla lapsilla seuraa taloudellisen etumatkan lisäksi mukana myös sosiaaliset verkostot ja niiden mukanaan tuoma turva, rohkeus pyrkiä eteenpäin, asema monipuolisten mahdollisuuksien lisäksi lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Köyhyys ei ole koskaan vain rahan puutetta, se rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä ja omaa kokemusta siitä mihin kelpaa. Silakkaresepteillä ei poisteta köyhyyden vaikutuksia.
Pelkkä oppivelvollisuus ei takaa tasa-arvoa, etenkään kun emme hallituksen leikkausten jälkeen pysty tällä hetkellä tarjoamaan riittävää tukea oppimiseen, takaamaan oppimisen valmiuksia ja itsetuntoa ja sosiaalista toimijuutta vahvistavaa harrastustoimintaa, emmekä riittävää tukea perheille tai mielenterveyspalveluita ajoissa matalalla kynnyksellä.

Koulutustaso on radikaalissa laskusuunnassa, vaikka tulevaisuutemme nojaa juuri korkeaan osaamiseen.
Ammatillinen toisen asteen koulutus on ajettu todelliseen kriisiin hallituksen leikkauksilla, joita Sanni Gran-Laasonen kutsuu reformiksi. Amisnuoret saavat 16 tuntia lähiopetusta viikossa. Todellisuus verrattuna lukiokoulutukseen on täysin eri, vaikka molemmista pitäisi pystyä ponkaisemaan jatkokoulutukseen, toiset vain jo lähtökohtaisesti heikommalta pohjalta. Ammatillisessa koulutuksessa enää vain hyvin itsenäinen superoppija voi saavuttaa jatko-opintoihin vaadittavan osaamistason.

Moni nuori aikuinen on täysin vailla kokemusta osallisuudesta. Kun ensin köyhyys tai olosuhteet ovat sulkeneet sosiaalisten verkostojen ovet ja onnistumisen kokemukset suhteessa muihin ovat vähissä. ja epäonnistujan leima lyöty otsaan jokaisessa koulutuspolun vaiheessa työelämän vaatiessa superosaajia hyvillä sosiaalisilla taidoilla, ei ole ihme jos hyppy työelämään lamauttaa eikä yksilö koe voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Erityisesti laman lasten ja nuorten sukupolvi, joilta leikattiin juuri silloin tulevaisuus, kun sitä eniten olisi pitänyt tukea ja uudestaan nyt kun sama sukupolvi kasvattaa omaa jälkikasvuaan, ei tunne kuuluvansa juuri mihinkään. EI ole juuria eikä mitään omaa eikä mitään pysyvää. Hyvinvointiyhteiskunta ei olekaan mahdollistanut hyvää elämää heidän pyrkimyksistään huolimatta. Koulutus ei takaa tuloja.

Edelleen myös Suomessa Yhteiskunnallinen asema periytyy. Vanhempien koulutuksesta voi ennustaa lapsen tulevan tulotason. Tilastollista faktaa ei voi poistaa median sankaritarinoilla vaikeuksien voittamisesta.

Koulutus ei anna enää mahdollisuutta laajaan yleissivistykseen eikä oman paikan etsimiseen. On huolestuttavaa kuinka ohueksi jää historian ja yhteiskunnan ymmärrys.
Miten yksilö voi kokea voivansa vaikuttaa vaikkapa politiikkaan jollei tiedä kuinka yhteiskunta toimii? Miten voi ymmärtää oman paikkansa? Oman toimintansa ja valintojensa merkityksen systeemissä jos oma paikka hukassa?
Ei ole mikään sattuma, että kovat arvot ja helppo populismi on saanut jalansijaa viime vuosina. Vaikka edelleen olemme yksi maailman vauraimmista maista, tai juuri siksi, emme aina pysty asettumaan toisen asemaan ja näkemään kokonaisuutta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin kansakuntiin. Kyky asettua toisen ihmiseen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmaa on tutkimuksen mukaan sidoksissa ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan.
Pahoinvoiva ihminen ei voi ymmärtää toisen asemaa muusta kuin ehkä omasta katkeruudestaan käsin. tällöin oma osattomuus tai edes menestys ei johda toimintaan yhteisen hyvän eteen ja muista huolehtimisen.
On helpompi tarttua yksinkertaistettuihin viholliskuviin, etenkin jos yhteiskunnallinen ilmapiiri sallii niiden luomisen ja rajun epäinhimillistävän kielen käytön, josta osallisiksi ovat päässeet eritysesti maahanmuuttajat, työttömät sekä feministit ja kulttuuriset vähemmistöt. Kieli luo todellisuutta ja kielessä on valtaa. Siksi on huolestuttavaa että perussuomalaisesta ”maahanmuutttokriittisyydestä” ja rasistisesta ja naisvihamielisistä möyhäämisestä on tullut uutta normaalia. Tappo- ja raiskausuhkaukset sosiaalisessa mediassa ovat arkipäiväisiä ja tulevat yleensä nopeasti juuri niiltä tahoilta jotka koviten huutavat sananvapautensa perään. Se ei vaan heistä kuuluisi muille.
Äärioikeistolaisten, itsensä isänmaalliseksi valehtelevien liikkeiden väkivallanteot kertovat selkeästi irtisanoutumisesta jaetusta ihmisarvosta, silti jopa hallituspuolueiden edustajat veljeilevät liikkeiden kanssa. Eduskuntapuolueet hyväksyvät rasismin ja naisten sorron hyväksymällä riveihinsä niin rasismista kuin naisten seksuaalisesta ahdistelusta tuomitut henkilöt.

Mutta rakkaat ystävät,
On turha moittia kansaa laiskuudesta tai väärinäänestämisestä vaaliuurnilla, jollei ole annettu keinoja käsitellä politiikkaa ja etenkin jos politiikka näyttää vain tuolileikiltä ja omaneduntavoittelulta, kuten nyt, kun hallitus pelaa harvinaisen röyhkeästi omien etujärjestöjen pussiin. Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, ettei Suomea laiteta kuntoon kansalaisia varten, vaan myyntikuntoon jotta maksimoidaan varmat voitot ylikansallisten yhtiöiden osakkaiden pääomalle. Mutta ilman ääntä ja vaihtoehtojen esittämistä pettymys kääntyy jälleen oikeiston laariin saatavaksi passiivisuudeksi, vaikka apu todellisuudessa tulisi vasemmalta.

Juha Sipilän Hallituksen toimintaa on leimannut hutilointi ja piittamattomuus asiantuntijoiden arvioihin seurauksista. Vauhdilla valmistellaan ja päätetään asioita joita sitten peruutellaan ja korjaillaan.
Soteuudistuksen hyvät tavoitteet kuten terveyserojen kaventaminen, integraatio ja saavutettavuus on kuopattu aikaa sitten niin sanotun valinnanvapauden tieltä. Tärkein ja eniten rahaa vievä peruspalvelumme ollaan markkinaehtoistamassa historiallisen pienellä kannatuksella eduskunnassa.
Hallituksen mielestä on mentävä eteenpäin, vaikka uudistus tulee kaikilla laskelmilla kalliiksi, asiakaspolut eivät parane, integraatio ei toteudu, pikemmin päinvastoin, palvelut pirstoutuvat ja terveyserot kasvat alueellisten erojen myötä sekä todennäköisesti nousevien asiakasmaksujen myötä. Maakuntien betoniin hakattu rahoitus ei juuri mahdollista pitkälle katsovaa toimintaa ja monta tärkeää toimintoa on vielä täysin hämärän peitossa, vaikka laki viedään läpi ennen eduskunnan kesätaukoa ja vaalit pitäisi käydä lokakuussa.
Kun kallis markkinaehtoistaminen on kertaalleen viety läpi ja palvelut hajautettu pörriäisille on korjausliike hankala. Hankalaksi sen tekee myös maakunnissa jo aloitettu viemään palveluita hallituksen suunnitelmien suuntaan. Lakkautettu lähipalveluita ja ulkoistettu monia toimintoja ja palveluita. Siksi meidän on otettava vaalivoitto sekä maakunta- että eduskuntavaaleissa ja korjattava rikottu sote.
Hyvät kuulijat,
Mikään näistä kehityssuunnista ei ole väistämätöntä eikä toimenpiteet pakollisia, vaan tietoisen politiikan tulosta. Vasemmistolaisen politiikan ja työväenliikkeen saavutuksia jotka ovat taanneet maamme nousun yhdeksi vauraimmista ja tasa-arvoisimmista maista; sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta sekä työttömyysturvaa romutetaan vauhdilla. Hyvinvointivaltio rakennettiin paljon haastavampana aikana, tämä aika mahdollistaa sen kehittämisen yhä paremmaksi, ajassa ja taloustilanteessa ei ole mitään joka pakottaa purkamaan sitä.
Meidän ei onneksi tarvitse tarttua aseeseen, meille on jo taisteltu oikeudet, joita voimme käyttää aseinamme tässä taistelussa yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta. Meidän tarvitsee vain käyttää aikaa ymmärtää, rakentaa vaihtoehdot, lisätä tietoa, puhua, kirjoittaa ja kuunnella ja mahdollistaa vasemmiston nousu, jotta tulevaisuus on valoisampi. Ihan kaikille varallisuuteen, asemaan ja syntyperään katsomatta.
Solidaarisuudessa on aina ollut vasemmiston voima, tuetaan nyt toisiamme ja huolehditaan siitä että liikkeenä kasvamme ja pystymme kasvattamaan mandaattiamme toimia yhteiskunnan hyväksi.
Hyvät toverit,
Muistetaan vaalia aatteensa puolesta kuolleiden tovereidemme muistoa kunnioittaen ja historiaa jälkipolville välittäen.
Hyvää työväenjuhlaa.