Avainsana-arkisto: Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatusta tulee vahvistaa

Jos haluamme, että Suomessa koulutustaso nousee, ja haluammehan me, koska se on edellytys työllisyyden parantamiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle, meidän on panostettava laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapset ovat tällä hetkellä alueellisesti eriarvoisessa asemassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vuoksi. Rajaus vaikuttaa erityisesti jo valmiiksi haastavammassa tilanteessa oleviin perheisiin ja lapsiin.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jota suomalaisissa päiväkodeissa pääasiassa tarjotaan, on positiivinen sosio-ekonomisesta taustasta johtuvia eroja tasaava ja koulumenestystä ennustava vaikutus. Epätasa-arvoisuus siis kumuloituu, kun lapset, joilla mahdollisuuksia on lähtökohtaisesti. niukemmin suljetaan ulos palvelusta joka heidän mahdollisuuksiaan vahvistaisi.

Rajaus on ollut myös takapakkia tasa-arvokehitykselle, sen estäessä erityisesti naisten työllistymistä. Työn murros haastaa niin perheitä kuin yhteiskuntaa. Työnmurrokseen vastaamisessa on osansa myös varhaiskasvatuspäätöksillä. Palveluiden, jotka mahdollistavat perheen ja työn yhteensovittamisen. Vuorohoitoa tulee kehittää ja joustavoittaa, ei jäykistää ja vähentää.

Laadun varhaiskasvatuksessa takaa pieni ryhmäkoko, yli 3-vuotiailla 1:7, päivähoitopaikan, ryhmän ja henkilöstön pysyvyys ja pedagosisesti pätevä henkilökunta yhdessä hoitajien kanssa.  Tämä mahdollistaa lapsen yksilöllisen kohtaamisen ja hänen kasvunsa tukemisen. Aikaa pitää päiväkodissa olla arjen pyörityksen lisäksi myös yhteydenpitoon perheeseen. Varhaiskasvatuksessa tulee pitää kiinni myös lähipalveluperiaatteesta ja päivähoito toteutuu lapsen arkiympäristössä.

Koulutustason nostamiseksi varhaiskasvatusosallisuutta on nostettava ja hyvä keino siihen on seuraavalla hallituskaudella maksuttoman esiopetuksen laajentaminen 5-vuotiaisiin.

 

Yhdenvertaisuuden käsite hämärtyy oikeiston puhunnassa

Olipa ikävä lukea 14.2. Etelä-Suomen sanomista faktat ohittava ja ”ideologialla” ampuva hyökkäys kovasti arvostamiltani sivistyslautakunnan oikean laidan jäseniltä. Tällainen asioiden vääristely tuskin parantaa käsitystä politiikasta tai sivistyslautakunnan keskinäistä yhteistyötä.

 

Oikeiston käsitys yhdenvertaisuudesta ja vastuullisesta päätöksenteosta tuntuu kirjoituksen perusteella kovin haperolta. Yksityinen varhaiskasvatus voi olla hyvä lisä julkisen rinnalla, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin lukeneet, se ei ole ongelmatonta. Palveluseteli suosii suuria toimijoita ja syrjäyttää pienet vastuulliset. Tähän ei auta sääntökirjan löyhentäminen. Lahti maksaa tällä hetkellä enemmän palvelusetelipaikasta kuin omista julkisesti tuotetuista ja silti yksityisistä osa käyttää oikeutta lisämaksuun. Mutta koska Lahteenkin rantautuneiden ktjujenon tarkoitus on tulouttaa reippaasti tuottoa omistajilleen, eivät ne tavoita samaa laatutasoa kuin julkinen palvelu, vaikka palkat ovat yksityisellä matalammat ja vuorohoidosta huolehtii kaupunki.

 

Koska päivähoitopaikat ovat kaupungin omassa toiminnassa kortilla ei perheillä useinkaan ole mahdollisuutta valita yksityisen ja julkisen välillä, vaikka yksityisen palvelutaso ei tyydyttäisi, töissä kun on pakko taloudellisista syistä käydä ja monelle perheelle lisämaksu on ylipääsemätön este. Tämä ei ole yhdenvertaista eikä valinnanvapautta vaan alku segregaatiolle.

 

Valtuuston asettamalla 30% rajalla yksityisen osuudessa on puhtaasti vastuullinen tarkoitus. Jos yli kolmannes kaupungin varhaiskasvatuksesta on palveluverkosta mahdoton huolehtia ja sosio-ekonomisesti heikot kaupunginosat jäisivät pian ilman päiväkoteja ja yksityisillä olisi liian tiukka peukaloruuvi vaatia lisää hintaa palvelusetelille. Jos sadan päivähoitopaikan synnyttäminen on haastavaa, niin kuinka helppoa olisi korvata esimerkiksi 600 päivähoitopaikkaa, jos iso palveluntuottaja ilmoittaisi sopimuskauden päätteeksi lakkauttavansa, jollei tuottoa tule tarpeeksi? Tämä ei millään tapaa ole kestävää julkisen talouden eikä perheiden palveluiden kannalta.

 

Vastuullinen päätöksenteko vaatii yhteistyökykyä yli puoluerajojen ja kaupunkilaisten moninaisten tilanteiden ymmärtämistä sekä selkärankaa tilanteissa, jossa äänestäjät tai eturyhmät vaativat erityiskohtelua tilanteessa, jossa yhteinen etu on vastoin vaadetta. Jos avaamme palvelusetelin sääntökirjan aina kun sen ehdot eivät jotakuta miellytä, menee sen ennakoitavuus kokonaan. Päätösten vaikutuksia pitää voida tarkastella maltillisesti, faktojen pohjalta ja aluetalous, julkinen talous sekä lasten etu huomioiden. Palveluseteli otettiin käyttöön elokuussa. Sen tarkastelu vaatii riittävän pitkän jakson, jotta kokemuksia todella voi arvioida.

yritysten etu ei voi ohittaa perheiden yhdenvertaisuutta lakisääteisessä palvelussa

Varhaiskasvatuksen palvelusetelikeskustelua on käyty mediassa lähinnä yrittäjien ja kokoomuksen äänellä.
Valtuusto päätti joulukuussa talousarvion yhteydessä ottaa käyttöön varhaiskavatuksen palvelusetelin kasvattaakseen yksityisen varhaiskasvatuksen osuutta ja säästääkseen miljoonia. Palvelusetelin tiedetään eriarvoistavan lapset ja palveluntuottajat. Palveluestelillä on tarkoitus tarjota perheille täysin julkista vastaavaa palvelua. Samaan hintaan samoin ehdoin. Kun perhe kaupungin sivuilta etsii palvelua ja kaupunki sen maksaa ei asiakkaalle saa tulla vastaan yllätyksiä; muuttuvia aukioloaikoja, lisämaksuja tai varsinkaan vastausta ettei oteta asiakkaaksi vaikka paikkoja olisi. Kaupunkilaisten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa paikkoja hakiessaan niin taustaltaan kuin taloudellisilta edellytyksiltään.

Tämän vuoksi ehdoista karsiminen ei voi olla lähtökohta. Lautakunta kuuli tammikuussa perustellun ja kattavan esittelyn sääntökirjaohjeista ja sai sen luettavakseen jo edellisvuoden puolella. Esittelyssä ei tullut esille mitään suuria muutostarpeita. Järkevin vertailukohta palvelusetelin hinnalle on verrokkikaupunkien taso. Kuitenkin yrittäjien ja ilmeisesti kokoomuksen paineesta esitys oli muuttunut niin että lähtösumma oli kasvanut 850€:n joka on valtakunnallissesti täysin kärkitasoa ja kerroin 1,75 taas huiteli aivan omissa lukemissaan. Ihan yksinkertaisimmillakin markkinalogiikan lainalaisuuksilla voinee ymmärtää että valtakunnan avokätisin tarjous ei estä isoja ketjuja tulemasta markkinoille, vaan päinvastoin. Pääomasijoittaja tulee sinne missä tuotto on varmin ja suurin. Yrittäjät ovat perustelleet vaatimustaan hinnan nostoon pienten paikallisten edellytyksillä pärjätäkilpsilussa. Korkealla hinnalla pieniä ei voi turvata.

Lautakunta palautti päätöksessään summat valtakunnallisesti kilpailukylyiseen mutta vastuullisempaan kastiin, mutta piti suuresta kertoimesta kiinni, jotta alle kolmivuotiaista ei koidu tappiota yrittäjille, näin se on reilumpi perheille kuin kerrointa laskemalla.

On vaikea uskoa että yksikään valtuutettu kuvitteli, että palvelusetelijärjestelmän voi rakentaa jotenkin paikallista pienyrittäjää suosivaksi, kun tavoite on houkutella uusia päiväkotiyrittäjiä ja nollamaksuluokka on vähän monimutkaisemmalla sanamuodolla sidottu päätökseen ja ollut ehtona siitä päättämiselle. Kuitenkin oikea laita olisi tästä tärkeimmästä elementistä, kunnalliseen verrattavasta hinnoittelusta valmis luopumaan ja samalla lasten yhdenvertaisuudesta. Varhaiskasvatuksen eriytyminen on todellinen uhka, johon Lahden kaupungilla jossa sosioekonomisen taustan eriarvoistuminen näkyy muutenkin räikeästi ole varaa.

Arvostan jokaista hyvää varhaiskasvatustyötä tuottavaa yrittäjää, mutta kaupungin päättäjänä tehtäväni on turvata perheiden palvelut. Lasten yhdenvertaisuus menee edelle tilanteessa jossa ei ole enää mahdollista estää yritysten ja lasten eriarvoistumista. Kokonaisuus on olennainen.

Yrittäjiä ei pakoteta palvelusetelin piiriin, vanha ”Lahti-lisä” jää voimaan. Jos yrittäjä lähtee palvelusetelijärjestelmään yritys luopuu osin vapaudestaan, mutta tilalle tulee takuuvarma täyttöaste ja tuotto, jollei itse sitten karkota asiakkaita. Yrittäjät, joita paljon äänessä asiasta ollut Outi Hongisto edustaa, ovat mallin lobanneet sillä lupauksella että yksityinen tuottaa palvelun laadukkaammin ja halvemmalla. Nyt näyttöjä, kiitos.

Kun lautakunnassa tehdään kaupunkilaisten äänestämillä voimasuhteilla päätöksiä olisi demokratiaa halventavaa viedä päätös kaupunginhallitukseen, jossa valtasuhteet eivät edusta vaalitulosta.

happy friends having fun together

Palveluseteli eriarvoistaa kalliilla

Sivistyslautakunta saa selvityksen varhaiskasvatuksen palvelusetelistä vasta marraskuun kokouksessa, kaupunginjohtajan talousarvioon kuitenkin sisältyy 1,3 miljoonan euron kuluerä kalliin järjestelmän käyttöönotosta. Lahdessa on jo käytössä ns Lahtilisä jolla kaupunki subventoi yksityisiä päiväkoteja käyttävien perheiden päivähoitomaksuja. Palvelusetelijärjestelmä on byrokraattinen, kallis ja suuria ketjuja suosiva järjestelmä joka syrjäyttää pienet paikalliset vastuulliset päiväkotiyrittäjät.
Yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävä on täydentää julkista, ei korvata sitä. Lahdessa on saavutettu jo kriittinen taso, lisäämällä yksityisen hoidon osuutta ylitetään pian kynnys jolloin omaa palvelutuotantoa ei voida enää hallitusti suunnitella eikä yksityistä valvoa.

On tärkeää että jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, myös erityistä tukea tarvitsevilla, oppimishaasteisilla ja heillä joilla on sosiaalisia haasteita. Erityisopetus, vuorohoito ja tuki perheille on se seikka joka vertailuissa tekee julkisessa yksityistä kalliimpaa. Yksityinen ei kuitenkaan ota ilman eri korvausta jos ollenkaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Hankalasti käyttäytyvän lapsen voi myös irtisanoa hoitopaikasta ja näin on tehtykin.
Yksityisiä palveluntuottajis valvotaan lähinnä varhaiskasvatuslupaa hakiessa, sen jälkeen henkilöstöstä voi tippua lastentarhanopettajat jotka nimenomaan pedagogista varhaiskasvatusta toteuttavat. Iso onelma on myös se etteivät suuret palveluntuottajat joilla palveluseteli on räätälöity maksa veroja Lahteen, jos edes Suomeenkaan.
Palvelusetelin edellyttksenä on nollamaksuluokka joka aiheuttaa sen, että palvelusetelillä tuotettu varhaiskasvatus on kalliimpaa kuin julkinen, joten argumentti säästövaikutuksist valuu sormien läpi. Etenkin kun palveluntuottajat alkavat korottaa hintoja saatuaan monopoliaseman ja kunnalta jäänyt investoinnit tekemättä.

Yksityisen voittoa tavoittelevan varhaiskasvatuksen ongelma on etteivät perheet suinkaan lupauksista huolimatta saa rahalleen parempaa vastinetta vaan päinvastoin, voitto revitään henkilökunnan mitoituksesta. Taide, liikunta, luonto jne kuuluvat jokaiseen julkiseen päiväkotiin. Niitä ei tarvitse erikseen hakea yksityisestä päiväkodista.

Lapsillamme ei kuulu tehdä liiketoimintaa. Varhaiskasvatuksen avaamisesta markkinoille on enää askel siihen että investointien pelossa alamme ulkoistaa peruskoulutusta.

 

Kaikkien puolueiden yhteisrintama yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen puolesta on tervetullut!

Katja Ståhl kertoi eilisessä (21.2) lehdessä, vastauksena Juha Honkosen aiheelliseen kysymykseen lapsiystävällisen kaupungin linjauksesta rajata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, lähteneensä kuntavaaliehdokkaaksi juuri tämän käsittämättömän päätöksen vuoksi. siis päätöksen josta juuri Kokoomus on itsepintaisesti pitänyt kiinni, vaikka tilaisuuksia virheen myöntämiseksi ja korjaamiseksi on ollut. Ståhlin havainnot rajaamisen haitoista ovat aivan oikeat ja tutkimustulokset tukevat oikeutta rajaamattomaan, mieluiten maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Surullista kyllä, mutta Kokoomuksesta löytyy muutakin mieltä. Esimerkiksi valtuutettu Merja Vahter totesi taannoisessa käsittelyssä että lapset kuuluvat kotiin ”sanoivat tutkimukset sitten mitä tahansa”.

Kokoomus kiirehti kyllä viime vuonna paikkaamaan yrittäjille aiheuttamaansa haittaa lautakunnassa viemällä läpi päätöksen kompensoida yrittäjille rahallisesti lapset jotka eivät nyt hoitoon pääse. Lapsille ja perheille aiheutetusta haitasta ei ollut huolta. Lapsen oikeudet tulivat jyrätyksi ideologisista syistä, ei edes taloudellisista. Jotka nekin olisivat huono ja kestämätön peruste olla tasaamatta sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia eroja varhaislapsuudessa ja taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, syli, lämmin ateria ja se laadukas varhaiskasvatus. Parhaiten ja yhdenvertaisimmin tarpeeseen vastataan pitämällä huoli kaupungin omasta päivähoitoverkosta, jossa perheitä tuetaan arjen haasteissa ja erityislapset saavat tukea.

Mahdollinen muutaman sadan tuhannen euron säästö on äkkiä kuitattu sillä, että rajaus estää monia vanhempia, etenkin naisia, työllistymästä. Tämän päivän työelämä ei odota hoitopaikkapäätöstä. Kuluja syntyy kun väsynyt vanhempi ei saa rakennettua kiintymyssuhdetta tai kun lapsen sosiaaliset taidot jäävät oppimatta tai motoriset ja kielelliset haasteet huomaamatta ja tuki saamatta. Perheet tuntevat parhaiten tarpeensa.

Varhaiskasvatuksen rajaus tulee perua ja samalla myöntää ettei ryhmäkokoja voi nostaa vaikka oikeistohallitus siihen luvan antaisi, mikäli haluamme lapsille hyvän elämän perustan. Myöskään psykologiresurssit eivät ole riittävät varhaiskasvatuksessa. Meidän pitää painottaa kynnyksettömyyttä ja aitoa yhdenvertaisuutta korjaavien erityisratkaisujen sijaan. Kotihoidon tuen kuntalisä on paikallaan ihan pienille lapsille, sillä lapsiperheköyhyys on kasvussa, mutta äitien sijasta isät pitäisi kannustaa jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Ehkä sillä ehkäistäisiin myös niitä tilanteita, joissa isä jää lapsiperhearjesta ulos lopullisesti eron myötä.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, kuntavaaliehdokas

Kuvataiteilija Elisa Lientola
elisa.lientola@gmail.com
0442518806
http://elisalientola.net/

Lahden Kaupunginvaltuutettu Vas
www.elisalientola.fi

Ääni oikeudenmukaisuudelle

Kausi valtuutettuna on opettanut valtavasti. Kipinä ei suinkaan ole sammunut, vaan olen ehdolla myös 2017 kuntavaaleissa.

 

Minä kaipaan päätöksentekoon aitoa vaikutusten arviointia. Liian paljon päätöksiä tehdään paniikissa säkki silmillä, arvioimatta mitä ne tarkoittavat pienituloisille, lapsiperheille, lapsiperheiden vanhempien työssäkäynnille, asukkaiden hyvinvoinnille ja yhdenvertaisuudelle.

 

Ihminen ei ole kuluerä. Yhteiskunnassamme ei ole varaa syrjäyttää ketään. Ei ole varaa päätöksiin joiden johdosta eläkeläinen tai työtön ei pysty kustantamaan lääkkeitään ja lääkärikäyntejään. Meillä ei ole varaa olla nostamatta kotihoidon resursseja tasolle jossa asiakkaat tulevat hoidetuksi ja hoitajat jaksavat työssään. Eikä meillä ole varaa sulkea varhaiskasvatuksen ovia työttömän lapselta ja samalla työelämän ovia hänen vanhemmaltaan. Meillä ei ole varaa heikentää nuortemme näkymiä tulevaisuuteen pitämällä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen resurssit tasolla jolla erityistä tukea tarvitseva lapsi jää siitä paitsi ja jossa kiusaaminen rehottaa suurissa ryhmissä ja parhaansa tekevät opettajat uupuvat.

 

Eriarvoisuus nakertaa yhteisöllisyyttä ja yhteisössä on hyvinvoinnin ja ihmisenä kasvun avaimet.

 

Sivistystä, taidetta ja kulttuuria ei voi milloinkaan eikä millään korvata, sitä pitää vaalia ja kasvattaa. Rasismiksi ja poliittiseksi väkivallaksi äitynyt maahanmuuttovastaisuus on osoittanut mihin sivistystä ja erilaisia kokemusten jakamisen tapoja tarvitaan, kaikkina aikoina, etenkin haastavina.

 

Minä haluan rakentaa oikeudenmukaisen kehittyvän koulutus- ja kulttuurikaupungin, joka ei jousta yhdenvertaisuus- ja ympäristökysymyksissä vaan löytää niihin luovat ratkaisut. Kaupungin joka käy rohkeasti edellä.

 

Jos haluat tietää mitä valtuustoryhmämme ja minä olemme viime kaudella tehneet ja mitä tulemme tekemään tule torille juttelemaan, soita, laita sähköpostia tai ota yhteyttä facebookin kautta.

Lasten yhdenvertaisuuden hinta 500 000

Valtuusto sai eilen vastauksen siihen, paljonko kaupunki säästää subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamisella. Lasten yhdenvertaisuuden hinta Lahdessa on puoli miljoonaa.

Tässä luvussa ei edes huomioida positiivisia kerrannaisvaikutuksia joita laadukkaalla, kaikille tarjottavalla varhaiskasvatuksella on puhumattakaan negatiivisilla siitä että estämme työllistymistä..

Subjektiivinen päivähoito on LAPSEN oikeus yhdenvertaiseen varhaiskasvatukseen. Päivähoito ei ole palvelu jolla kasvatetaan vanhempia.
Se ei ole säilö, jonne lapset viedään koska vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä, vaan se on pedagogista kasvatusta jossa mm. huomioidaan lapsen sosiaalinen, motorinen, kielellinen kasvu. Opitaan oppimisen edellytykset ja tasoitetaan tietä puuttumalla ajoissa mahdollisiin ongelmiin oppimisessa.

Pitämällä kiinni oikeuden rajaamisesta viemme lapselta oikeuden olla samalla viivalla muiden kanssa koulupolulla. Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen myöhemmälle koulumenestykselle on merkittävämpi kuin mikään muu vaihe koulupolulla.

Pitämällä kiinni rajaamisesta estämme tehokkaasti työllistymistä.Etenkin naisten työllistymistä. Keikka- ja pätkätyö ei odota päiviä, eikä pidempikään aina pitkään.
Viemme myös parhaan mahdollisen tuen tukea perheiden jakasamista. Väsyneen äidin ja lapsen kiintymyssuhteen jäämisestä heikoksi on elämänmittaiset seuraukset. Siksi joskus voi olla parempi että isompi lapsi on päivähoidossa vaikka vanhempi kotona. Kyse on silloin viisaudesta ei laiskuudesta.

Lapset joilta pääsyä varhaiskasvatuksen piiriin on rajattu, eivät ole tasa-arvoisia päivähoidossa. Ollessaan satunnaisesti tiettyinä aikoina hoidossa lapset jäävät osattomaksi nimenomaan siitä varhaiskasvatuksesta, josta esimerkiksi OECD:n mukaan usemman suomalaislapsen pitäisi olla mukana. Kaikki toiminta päiväkodissa on laadukasta ja arvokasta, mutta ei lastentarhanopettajan ja kenties erityislastentarhanopettajan toteuttamaa suunnitelmallista varhaiskasvatusta.

Päätös purkaa subjektiivinenpäivähoito-oikeus syntyi epämääräisellä talousarviokirjauksella ilman keskustelua. Päätös oli iso virhe. Nurinkurisimmillaan päätös johti siihen että kaupunki kompensoi palveluntuottajille sitä ettei päästä lapsia hoitoon, palveluntuottajatkaan kun eivät puolikkailla lapsilla tule toimeen.

Onko Lahti heittänyt lapsiystävällisyyden romukoppaan. Onko lastemme tasa-arvon hinta todella 500 000 vuodessa?

Ja ennen kaikkea: Päätös rajata päivähoito-oikeutta lisäten eriarvoisuutta on väärin ja toivottavasti pikaisesti purettavissa.

Virheet pitää myöntää ja korjata

On liikuttavaa seurata Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja KD:n halua kompensoida yksityisille palveluntuottajille subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta koituneet ”yllättävät” kulut.

Lahti lähti hallituksen avaamalle polulle siteet silmillä. Ensin subjekstiivisen päivähoito-oikeuden purku livahti talousarvioon, ilman että sitä mainitaan talousarviokirjassa. Sitten täysin tietoisesti,lautakunnan päätöksellä. Erehdys olisi vielä voitu peruuttaa, koska säästöt näyttivät jäävän kyseenalaisiksi ja aiheuttavan lähinnä byrokratiaa. Sivistyslautakunnassa Vas ja Sdp esittivät, että ennen asian päättämistä vaikutukset arvioitaisiin. Vaikutusten arviointi pitäisi olla lähtökohta kaikessa päätöksenteossa, mutta ilmeisesti Lahden oikeisto ei siitä niin välitä. Tärkeämpää on koulia laiskoiksi mieltämiään työttömiä. Ihmiskuvan jalkoihin jää lapsen oikeudet, mistä varhaiskasvatuksessa on kyse. Oikeisto katsoo aisiaa aivan vietestä aikuisen oikeuksina.

Päätöksen jälkeen on huomattu, että erityisesti perhepäivähoitajat ovat pulassa. Tulot tippuvat kun osa lapsista saa vähemmän yksityisen hoidon tukea. Tiputus koskee myös niitä yksityisiä päiväkoteja joissa puolipäiväisiä lapsia. Yksityisille päiväkodeille joissa eskari-ikäisiä opetus-ja kulttuuriministeriön tulkinta aiheuttaa myös ison aukon talouteen Kelan tuen muuttuessa.

Nyt oikeisto haluaa paikata virheensä. Ei purkamalla silmät kiinni tehtyä päätöstä, vaan maksamalla yksityisille palveluntuottajille siitä että lapset eivät käy päivähoidossa. Varhaiskasvatusjohtajan asiantuntemukseen ja tasa-vertaiseen kohteluun perustuva kompensaatioesitus ei oikeistolle riittänyt. On totta etteivät perhepäivähoitajatja yksityiset palveluntuottajat, saati perheet, ansaitse tälläisiä äkkikäännöksiä talouteen ja palveluihin. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut ottaa aikalisä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen kanssa. Arvioida vaikutukset. Kompensaatio on yksi kulu, toinen on virkamiestyö perheiden tilanteen ja syntyneen sopan selvittämisessä. Ne ”säästöt” siitä mitä muutoksesta toivotaan ovat täysin hämärän peitossa.
2017 vuoden budjetin valmistelun tulee lähteä siitä että Lahdessa kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ilman rajauksia.

Kasvattaako Lahti lapsia vai byrokratiaa?

Lahti, kuten moni muukin kaupunki näinä päivinä on ison arvovalinnan edessä. Maan perusporvarihallitus viisaudessaan poisti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Hallituksen jonka piti etsiä keinoja purkaa byrokratiaa ja säästää kuntien rahoja. Ironista kyllä subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tuo lisää kuluja ja byrokratiaa.

Vaikka valtuuston siunaamassa talousarviossa siis lukee että talouden turvaamiseksi otetaan käyttöön hallituksen linjaamia toimenpiteitä, ei kirjaus tarkoita että toiminnallisesti huono ja kallis ratkaisu on lautakunnassa siunattava.
Laadukas varhaiskasvatus on paras tapa tasata eroja oppimisessa jo varhain. Varhaiskasvatus on pedagogista tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan osaavien ammattilaisten toimesta. Kyse ei ole lasten säilömisestä syrjään vanhempien työpäivän ajaksi. Mikä tahansa kerhotoiminta ei korvaa varhaiskasvatusta.

Lapsia joiden vanhemmat eivät ole työssä tai koulussa on päiväkodeissa hyvin vähän ja heistäkin suuri osa sosiaalisin perustein. Vanhempien työllisyys- ja opiskelutilanteet ja lasten hoidontarve vaihtelee välillä nopeallakin syklilä.

Mikäli Lahden Sivistyslautakunta päätyy hallituksen linjalle on kyseessä nimenomaan puhtaasti arvovalinta, joka perustuu oletukseen siitä, että on olemassa suuri joukko yhteiskunnan siivellä loisivia perheitä, joille varhaiskasvatuspalvelu ei kuuluisi ja että näitä perjeitä tulee jotenkin laittaa ruotuun. Sosiaalisesti varhaiskasvatus tasaa sosioekonomisten taustojen eroja lapsen tulevaisuudessa. Taloudellisesti subjektiivisen päivähoidon poisto ei näytä tuovan kuin kuluja. Perheiden tilanteen seuranta syö resursseja, yksittiset päiväkodit eivät ymmärrettävästi halua muutaman tunnin lapsia ja kuluja aamupäivän suuri lapsimäärä suhteessa tyhjään iltapäivään tuottaa kaupungin omissakin päiväkodeissa.

OECD on raportissaan ( http://www.oecd.org/edu/school/49985030.pd ) kehottanut Suomea lisäämään varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja pienentämään ryhmäkokoa. Vastoin, ilmeisesti yleistä, harhaa Suomi ei ole tässä asiassa edellä kävijä. Kun muissa pohjoismaissa varhaiskasvatus tavoittaa ~ 100% lapsista, Suomessa luku on vain 68 alle kolmivuotiaissa ja vanhemmissa 74.

Nyt olisi sivistyslautakunnan puolipäiväisellä puheenjohtajalla näytönpaikka. Mennäänkö Oikeistoideologian mukana metsään ja viedään mahdollisuus tasa-arvoon toisilta jo lapsena, vai pidetäänkö lapsiystävällisenä kaupunkina huoli siitä, että jokaisella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen?

Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.
Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen.

Onni löytyy palveluseteleistä?

Palvelusetelit ja yksityisen hoidon kuntalisät puhuttavat koko maassa. Lahdessa näitä juntataan läpi oman julkisen palveluntuotannon ja ostopalvelutuotannon, lopulta perheiden, kustannuksella.

Lisääkö seteli tai tuki valinnan vapautta ja lapsiperheen elämänlaatua? Palvelun käyttäjän voi olla vaikea ymmärtää mistä keskustelussa on kyse, ja mitkä ovat seuraukset. Kaunis ajatus, ei välttämättä toimi niin ideaalisti kuin annetaan ymmärtää. Kuntalisä sinänsä ei ole automaattisesti demoni, vaan täydentää mukavasti tarjontaa ja lisää joustoa, mutta vain silloin kun myös kaupungin itse tai ostopalveluna tuottama palvelu on riittävä.

Lahdessa ostopalveluista (muutama kolmannen sektorin pyörittämä päiväkoti) on annettu kuva kalleimpana mahdollisena palveluna. Kuitenkin vuosittaisessa yksikköhintalistauksessa moni kaupungin oma päiväkoti ylittää kolmannen sektorin ostopalvelupäiväkodin hinnan. Kokoomus ja kokoomusvirkamiehistö ajavat palvelusetelimallia aggressiivisesti. Jotta palvelusetelille saadaan käyttäjät ja yksityisille päiväkotiyrittäjille takuuasiakkaat on tietenkin lopetettava julkisen puolen paikkoja; helpointa on irtisanoa ostopalvelut, joista ei jää kiinteistökuluja kaupungille, eikä ikäviä YT-neuvotteluja.

Mutta kuinka todellisuudessa kävisi yli kolmensadan päiväkotilapsen (mukana iltahoitoa) yht´äkkinen hyppäys yksityiselle palvelusetelillä tai yksityisen hoidon kuntalisällä? Ei onnistu.

Ne perheet, jotka jo pystyvät lapsensa yksityisellä nykyisellä kuntalisätasolla hoidattamaan, siihen pystyvät ja ehkä joukko korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvia perheitä. Mutta loput jäävät jonottamaan kaupungin palvelua, jota ei ole. Satojen lasten jonon purku on mahdoton urakka, josta säästöjä ei takuulla synny. Pitkästä jonotuksesta seuraa mm. työn vastaanottamisen mahdottomuutta, opiskelun lykkäystä ja ennen kaikkea jo valmiiksi oravanpyörässä tiukille joutuvan lapsiperheen arkeen esim. tunti lisää työpäivään molemmissa päissä tapauksissa, joissa autottoman perheen lapsen hoitopaikka löytyy muualta kuin työpaikan tai kodin läheisyydestä ja lapset ovat sijoitettuna eri päiväkoteihin ympäri kaupunkia.

Idealistisessa ”vapaus valita”-huumassa palveluseteliin tai yksityisen hoidon tuella julkisen palvelun korvaajat eivät ole ajatelleet näitä itsestään selviä ongelmia, jotka johtavat kaikkea muuta kuin valinnan vapauteen suurimmalla osalla lapsiperheistä. Jos todella haluttaisiin lapsiperheiden palveluihin parannusta lisäys tehtäisiin julkisen palvelun vaatimiin resurssien päälle ja julkista palvelua purettaisiin sitten vastaamaan todellista käyttöä.

Ymmärrän hyvin vanhempaa, joka odottaa kuntalisän korotusta, mutta karu fakta on, että korotus menee päiväkodin katteeseen, ei perheelle. Päiväkoti nostaa hintaansa tuen mukaan. Se ei siis ole päätymässä lapsiperheille. Liiketoiminnassa ei ole tapana pitää katteita matalina, mikäli rahaa tarjottimella kannetaan. Eivät yksityiset päivähoitoketjut, joille nyt kenttää raivataan, ole voittoa tavoittelemattomia hyväntekijöitä: niissä tehdään tulosta

Yksityisen hoito saattaa nyt näyttää huokealta. On kuitenkin muistettava, että yksikköhintaan vaikuttaa ilta-, yö- ja vuorohoito, sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä/tarpeet. Mikäli nämä palvelut lisätään yksityisen hinnastoon, humahtaa lasku käyttäjälle ja kaupungille pilviin. Palveluseteli on nimenomaan suuria ketjuja suosiva suurta byrokratiaa vaativa toimintamalli, jossa niin kunta kuin yrityskin joutuvat lisäämään resursseja paperinpyöritykseen. Tähän pienellä paikallisella yrityksellä, saati kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomalla toimijalla eivät resurssit riitä.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön

Olemmeko oppineet mitään ketjujen toiminnasta sosiaali- ja terveyspalveluissa? Toivatko ne meille paremman hoivan ja enemmän vaihtoehtoja? Vai valtasivatko monopolit kentän ja korottivat hinnat pilviin, niin että kunnat eivät enää pysty kuin pyristelemän mukana, koska irtaantuminen vaatisi tekemättä jääneitä investointeja ja henkilökunnan äkkinäisiä jättirekrytointeja.

Onko ylipäätään mahdollista, että voittoa tavoitteleva yritys tuottaisi palvelun paremmin ja halvemmalla kuin voittoa tavoittelematon? Lisäksi vain kaupungin, tuottama päivähoito, mukaan lukien ostopalvelut ovat ainoat, joiden epäkohtiin voidaan puuttua kunnan tai kaupungin toimesta. Segregaatio onkin sitten taas uusi paasauksen aihe sinänsä..