Avainsana-arkisto: verot

Ryhmäpuhe 14.8.2017 / Talousarvioseminaari

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, varavaltuutetut ja muut läsnäolijat

Päätöksiä tehdessä meidän valtuutettujen pitää muistaa että olemme, ainakin lehtitietojen mukaan, keskimäärin keskiverto lahtelaisia vanhempia, varakkaampia ja koulutetumpia.

Kun teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat saavutettavuuteen, esimerkiksi suljemme toimipisteitä tai tarkastelemme maksuja, meidän ei pidä arvioida asiaa sen mukaan kuinka itse saavutamme palvelut ja mikä meille on mahdollista, vaan mikä on mahdollista myös kaupunkilaisista heikoimmassa asemassa oleville. Siksi ulkoistaminen, palvelusetelit ja yksityistäminen, saati taksakorotukset eivät voi olla ratkaisu kaikkeen.

Julkisen, selkeän pysyvän palvelutarpeen, siirtäminen yksityiselle ei pelasta välttämättä taloutta, mutta todennäköisesti eriarvoistaa käyttäjiä. Vuokrissa maksamme kyllä yksityisen vuokranantajan tai päivähoitoketjun kulut ja riskit, ainakin viisas yrittäjä näin toimisi. Täydentämään yksityistä tarvitaan julkistakin palveluita silti.

Talousarvioyllätyksenä ei tule ryhmämme halu poistaa varhaiskasvatuksen rajaus ja turvata päivähoidon ja perusopetuksen ryhmäkokojen maltillisuus ja erityisen tuen resurssit saati halumme tutkia Sotepalveluiden kipukohdat, jotta vältämme alibudjetoinnin, joka on yleensä johtanut huonosti arvioituihin äkkiliikkeisiin kesken talousarviokauden. Jos olemme rehellisiä, ei verokeskustelun voi välttää.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saavutettavuutta matalalla kynnyksellä ei voi kyllin korostaa Taloudellisestikaan näkökulmasta.

Sellaisista palveluista jotka ehkäiset pahoinvointia tai yksinkertaisesti aiheuttavat tahattomastikin onnellisuutta ei kannata talouden nimissä karsia. Niitä pitää uhallakin ruokkia. Juuri sellaisia kuin konsernijohtaja Mäkinen esimerkki Odenplanin aseman portaista. mahdollistetaan ilo ja liike taiteen ja pelillistämisen keinoin, etenkin paikoissa joissa ympäristön koettua turvallisuutta ja viihtyvyyttä tarvitsee kohentaa.

Investoinnit henkiseen pääomaan esimerkiksi pieniin kaupunkifestivaaleihin ja museon, teatterin ja niin edelleen sisällöntuotantoon, liikuntamahdollisuuksiin ja vapaaseen sivistystyöhön ovat tuottavia investointeja. Ne tukevat niin kaupungin imagoa, kuin kaupunkilaisten hyvinvointiakin. Pieni kädenojennus kaupungilta voi auttaa synnyttämään isoa lisäarvoa kaupungille hyvinvoinnin ja työllisyyden lisäyksenä sekä tuloja alueen yrityksille.

Lahden on tehtävä enemmän työtä markkinoidakseen itseään yrityksille Lahden palveluilla ja korjaamalla imago todellisuutta vastaavaksi. Eli hyväksi. Joskin silloin, palveluissa ei saa olla aukkoja. Päivähoitopaikan on löydyttävä, liikenteen toimittava ja harrastusmahdollisuuksien oltava moninaisia ja kulttuurissa kerroksia ja ulottuvuuksia.

Työllisyysasteeseen voidaan vaikuttaa hankinnoissa paikallista suosimalla.

Jos näin heterogeeninen joukko pystyy kuvittelemaan ja toteuttamaan haluamansa kaupungin, niin tulijoita, niin asukkaista kuin yrityksia kaupunkiin pitäisi riittää. Emme me lahtelaiset niin poikkeavia tarpeinemme muusta väestöstä ole.

TA-prosessista hullunmylly

Eilinen valtuusto pysyi kaupunginhallituksen viitoittamalla itsepetoksen tiellä.

siihen liittyen Etelä-Suomen Sanomissa julkaistu kirjoitus. Mikään ei ole muuttunut.tulo-odotukset talousarvion tilkkeeksi ovat spekulatiivisia, eivät realistisia.

Lahden kaupunginhallituksen oikeisto lähti populistiselle kuntavaalilaukalle maanantaina torpatessaan kaupunginjohtajan jo lähtökohtaisesti alijäämäisen budjetin. Jos kokoomuksella ja esityksen kannattajilla olisi ollut esitys mistä viitisen miljoonaa lisää karsitaan, olisi esityksessä ollut jotakin tolkkua. Sen sijaan kokoomus meni piiloon viranhaltijoiden selän taakse ja edellytti viikossa säästöjen löytymistä. Tämä on täysin edesvastuutonta ja ennenkuulumatonta vastuunpakoilua. Kaupunginhallitus on ajoissa antanut raamin, lautakunnat ovat käsitelleet talousarvion omalta osaltaan ja kaupunginjohtajan punakynä puhunut sen jälkeen. Viranhaltijoiden virkavastuuta ei tunnuta Kokoomuksessa kunnioitettavan lainkaan, lautakuntien roolista puhumattakaan. Kaikkein vähiten oikealla kannetaan vastuuta arvovalinnoista.

SOS-hallitus on nostanut kiinteistöveron ylä- ja alarajoja painostaakseen kuntia paikkaamaan hallituksen leikkausten köyhdyttämää talouttaan. Kovin sitoutuneelta puolueensa politiikkaan vaikuttavat oikeistopuolueet.

Julkisuudessa on kiinteistöveronkorotuksesta maalattu kohtuutonta mörköä; Etelä-Suomen sanomat on kertonut että omakotitaloasujalle kiinteistöveron korotus 0,55:stä 0,6:n, eli 0,05 yksikköä, on 130 euroa. Sitä uutiset ei kerro, minkä arvoisesta asunnosta vero on laskettu, ei todellakaan mistään mummonmökistä. Tavallisella omakotitaloasujalla tuo kiinteistöliiton antama lukema olisi 50% korotus. Taviksen kiinteistöveron korotus olisi ollut parisen kymppiä vuodessa. Toki tiedolla 130 €:n korotuksesta saadaan rakennettua kuva siitä kuinka kovasti korotus käy kukkarolle. Me Vasemmistoliitossa suosimme progressiivista tuloverotusta, mutta maltillinen kiinteistövero olisi ollut parempi kuin kiihtyvä leikkaustahti. Lainaa saa toki juuri nyt halvalla, mutta ensi vuonna olemme taas tässä.

Kaupungin organisaatiossa mennään jo hyvin heikoilla jäillä palvelujen toteutumisen suhteen. suun terveydenhuollossa hoitotakuu on kaukana, kotihoito tarvitsisi lisää resurssia, sivistystoimiala on ahdingossa, opettajat helisemässä ja vetovoimaa lisäävä toiminta umpijäässä. Tiedämme miten 90-luvun leikkaukset kohtelivat lapsia, nyt laman lapset ovat vanhempia ja heidän lapsensa tarvitsisivat erityisesti sitä tukea jota heidän vanhempansa tutkitusti olisivat tarvinneet. Lapsissa ja heidän koulutuksessaan varhaiskasvatuksesta jatkokoulutukseen on tulevaisuutemme, yksikään porras matkalla varhaislapsuudesta aikuisuuteen ei saa pettää. Äänet kuntavaaleissa eivät ole sen arvoisia.

Elisa Lientola, kaupunginvaltuutettu, Vas

PK-yrittäjä ja palkansaaja samassa veneessä

Talouden taantumaan ja spekulatiiviseen ”kestävyysvajeeseen” on tarjottu lääkkeeksi leikkauskuuria sekä yritys- ja yhteisöverojen alentamista talouskasvun saavuttamiseksi. Mutta kuten tuoreet selvitykset selvästi osoittavat, hallituksen 2013 toimeenpanema yhteisöveron alennus 20 prosenttiin ei ole vaikuttanut talouteen mitenkään. Käytännössä veronalennus on valunut omistajien taskuihin lisäämättä työllisyyttä. Samaan aikaan valtiontalouden leikkaukset ovat vähentäneet kokonaiskysyntää. Harmaan talouden selvitykset puolestaan kertovat, että monen yrityksen kasvavat voitot lihottavat osingonsaajien pankkitilejä veroparatiiseissa. Sen sijaan, että voitot sijoitettaisiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja sitä kautta uusiin innovaatioihin ja työpaikkoihin, erityisesti suuret yritykset jakavat voittonsa omistajille ilman vastuuta tulevaisuudesta. Talousuutiset kertovat heikointakin tulosta tekevien pörssiyritysten osinkojen kasvusta.

 

Röyhkeintä on, että kansalta vaaditaan samaan aikaan uhrauksia elinkeinoelämän ja yritysten kilpailukyvyn eteen. Epävarmuus työpaikoista kilpailuyhteiskunnassa onkin saanut aikaan negatiivisen kierteen taloudessa ja taantuma on syventynyt yhdessä sosiaalisen kuilun repeämisen kanssa. Työehdoista tinkimällä on saatu aikaan lisää epävarmuutta, joka on vain pahentanut syöksyä. Näyttääkin vahvasti siltä, että tulevaisuususko on enää harvojen herkkua. Ja etupäässä niiden, joiden toimeentulo ei riipu työpaikasta vaan on turvattu yritysomistuksin ja sijoituksin. Osakekurssithan ovat jatkaneet nousua jo vuosia.

 

Kun suurien yritysten ylimitoitettuja voittoja yritetään saada kansallisen verotuksen piiriin ja yrityksiä noudattamaan työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, poliittinen oikeisto syyttää näitä pyrkimyksiä kateellisuudeksi yrittäjiä kohtaan. Tällainen vainoharhaisuus kertoo ahneuden ohittaneen kaiken muun poliittisena tavoitteena. Suomessa on erinomaiset olosuhteet. Yrittäjiä ei kadehdita vaan kunnioitetaan ja myös suurin osa yrittäjistä ymmärtää verovaroin kustannettavan hyvinvointiyhteiskunnan ja työehtosopimusten työntekijälle tuoman turvan merkityksen toimintansa edellytyksenä. Yksinyrittäjän ja pienyrittäjän yrittämisen kynnystä voidaan toki laskea parantamalla yrittäjän taloudellista turvaa perustulomallilla ja nostamalla ALV-alarajaa vähintäänkin 40 000€:n.

 

Verot luovat pohjan julkisille palveluille, joista jokainen on riippuvainen, myös yritysjohtajat: Suomalaista yhteiskuntarauhaa tulee monelle uusliberalismin saarnamiehellä ikävä, kun se katoaa.

 

Hyvinvoivassa yhteiskunnassa talous elpyy luottamuksen myötä. Ei toisinpäin. Siksi täsmällinen elvytyspolitiikka on ainoa vaihtoehto, mikäli haluamme rakentaa kestävän tulevaisuuden. EK ja oikeisto ovat pyrkineet maalaamaan elvytyksestä kuvan holtittoman rahan kylvämisenä ja paluuna vanhaan. Tässäkin piilee ideologinen sanoma. EK ja oikeisto haluavat jatkaa nykyistä epätasa-arvon ja epävarmuuden kehitystä, joka näyttää tuottavan monille yrityksille ennätysmäisiä voittoja ja omistajille huippuosinkoja. Toisin kuin oikeisto ja EK väittävät, kaikki julkinen kulutus ei ole elvyttävää. Elvytettäessä panostetaan harkiten kasvua ja työllisyyttä tukeviin hankkeisiin arvioiden niiden sosiaaliset ja taloudelliset kertoimet. Elvytyksellä voitaisiin hoitaa myös yhteistä vastuutamme globaalista ilmastonmuutoksesta saattamalla Suomen energiatuotanto nykyaikaan investoinneilla uusiutuvaan, kotimaiseen, energiantuotantoon.

 

Talous ei lähde nousuun rankaisemalla julkisten palveluiden leikkauksilla niitä, jotka vähiten ovat taantumaan syyllisiä. Julkisia palveluita käyttävät kaikki. Vaikka talouseliitti ei päiväkoteja, sairaaloita, kouluja ja kirjastoja käyttäisi, on myös elinkeinoelämä ja sen voiton kerääjät velkaa julkiselle infralle. Tuotteet eivät kulje, raha liiku, koulutettua työvoima riitä, eikä kysynnän takaava yhteiskuntarauha säily ilman yhteiskunnan tukirakenteita. Vapaaehtoisuus ei ole vastaus myöskään julkisille palvelulle. Jos vapaaehtoisuus takaisi tasa-arvon ja hyvinvoinnin, meidän suuntamme ei olisi kohti laiminlyötyjä vanhuksia, unohdettuja ja pahoinvoivia lapsia ja entistä uupuneempia vanhempia.