Avainsana-arkisto: yhdenvertaisuus

Oikeutta tukea tarvitseville

 Puheenvuoro 12.3.2018 Valtuustokysymysvastaukseen.

Pahoittelen että joudun käyttämään lain säätäjän termiä vammainen, puhuessani heistä, joilla on sairauden tai tapaturman aiheuttama fyysinen trauma tai jonkin synnynnäinen ominaisuus, jonka vuoksi voidakseen toimia meidän kapean, normatiivisen ihmiskäsityksen varaan rakentuneessa ulossulkevassa yhteiskunnassa, he tarvitsevat palveluita.

Voiko ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamatta jättämisen kuitata talouspuheella sivistysvaltiossa?

Näköjään voi, jos päätösvalta on siirretty riittävän kauaksi, niin myös moraalinen ja tosiasiallinen vastuu koetaan vältetyksi. Vastauksen mukaan kaupunginhallitus seuraa toiminnan ja talouden tilaa Hykyssä. Toiminnan seuraamisen ytimessä on se, kuinka palvelut, jotka mahdollistavat erityistä tukea tarvitsevien ihmisten oikeudet, oikeasti toteutuvat. Kaupunginhallitus voi halutessaan puuttua palvelusopimukseen ja lopettaa yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien kannalta ongelmalliset tulkinnat, jos valtuusto niin päättää.

Vastauksen teknistaloudellinen luonne, jossa ihmisen perustarpeet ja oikeudet ohitetaan, kertoo jotain meistä päättäjistä. Tämä valtuusto kuitenkin viime kädessä on vastuussa näiden ihmisten oikeuksien toteutumisesta, vaikka toteutus onkin Hykyllä. Haluammeko toimia oikein vai pallotella vastuuta?

Henkilökohtaisen avun tarkoitus on mahdollistaa itsenäinen elämä, itsemääräämisoikeus henkilön omissa asioissa sekä osallisuus muiden henkilöiden tavoin yhteiskunnassa. Meitä velvoittaa tähän vammais-, vanhu-, ja sosiaalipalvelulakien lisäksi yhdenvertaisuuslaki, Kansainväliset sitoumukset ihmisoikeuksiin ja TSS-oikeuksiin sekä vammaisten oikeuksiin. positiivisella erityiskohtelulla on tarkoitus saada avun tarvitsija samalle viivalle muiden kanssa. Yhdenvertaiseksi.

Tällaiset lakia ja oikeuksia testaavat käytännöt ovat iso yhdenvertaisuusongelma, etenkin silloin, kun ne kohdistetaan henkilöihin jotka eivät ole taloudellisesti tai toimintakyvyltään sellaisessa asemassa, jossa kallis ja riskialtis oikeudenkäyntitie olisi mahdollinen.

Samalla kun meillä tässä salissa on mahdollisuus päättää olla tekemättä mitään, jää erityisen tuen tarpeessa olevia ihmisiä vailla mahdollisuutta valita, ulos yhteiskunnasta, vaille mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen, perhe-elämään, työhön ja omien asioiden hoitoon, mielekkääseen turvalliseen arkeen.

Olen varma, ettei kukaan tässä salissa halua kasata lisää esteitä jo heikossa asemassa olevalle henkilölle, mutta niin me nyt toimimme, jollemme edellytä palveluntarpeenarviointien uudelleen tarkastelua vammaisten oikeuksien näkökulmasta, niin että he myös tulevat kuulluksi ja vaadi palvelusopimuksen uudelleentarkastelua avustajakäytäntöjen kohdalla. Hyky tekee sitä mitä me siltä edellytämme.

Kun suomi viimein ratifioi vammaisten oikeudet, olisi voinut kuvitella, että yhdessä maailman vauraimmista maista aletaan aktiivisesti toimia kansallisen häpeän poistamiseksi. Mutta näköjään olemmekin heikentämässä heidän asemaansa. Oikeuksien ratifiointi ei tee autuaaksi jollemme tee oikeuksia todeksi.

kohtelemme vammaisia tässä maassa kohtuuttoman huonosti jo lähtökohtaisesti. Eristäen heidät yhteiskunnasta eriyttämällä, kilpailuttamalla kodin ja turvan ja estämällä pääsyn vertaiseksi yhteiskunnassa normituksillamme, asenteillamme ja tuen puutteella.

Meidän pitäisi purkaa esteitä erityistä tukea tarvitsevien oikeuksien tieltä positiivisen erityiskohtelun keinoin. Ei hävittää heitä avuntarpeineen kikkailemalla lakipykälien kanssa säästääksemme palveluostoissa.

Uudelleen arvioidut avustajaresurssit tulee tarkastella huolella ja kriittisesti niin että tiedetään jokaisen päätöksen vaikutus vammaisen ihmisen oikeuksien toteutumiseen. Virheet pitää myöntää ja korjata.

Nyt on kyse marginaalisesta ryhmästä jonka ääni kuulu liian heikosti ja joka tarvitsee tukemme ja avustajansa voidakseen toimia tässä yhteiskunnassa.

 

yritysten etu ei voi ohittaa perheiden yhdenvertaisuutta lakisääteisessä palvelussa

Varhaiskasvatuksen palvelusetelikeskustelua on käyty mediassa lähinnä yrittäjien ja kokoomuksen äänellä.
Valtuusto päätti joulukuussa talousarvion yhteydessä ottaa käyttöön varhaiskavatuksen palvelusetelin kasvattaakseen yksityisen varhaiskasvatuksen osuutta ja säästääkseen miljoonia. Palvelusetelin tiedetään eriarvoistavan lapset ja palveluntuottajat. Palveluestelillä on tarkoitus tarjota perheille täysin julkista vastaavaa palvelua. Samaan hintaan samoin ehdoin. Kun perhe kaupungin sivuilta etsii palvelua ja kaupunki sen maksaa ei asiakkaalle saa tulla vastaan yllätyksiä; muuttuvia aukioloaikoja, lisämaksuja tai varsinkaan vastausta ettei oteta asiakkaaksi vaikka paikkoja olisi. Kaupunkilaisten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa paikkoja hakiessaan niin taustaltaan kuin taloudellisilta edellytyksiltään.

Tämän vuoksi ehdoista karsiminen ei voi olla lähtökohta. Lautakunta kuuli tammikuussa perustellun ja kattavan esittelyn sääntökirjaohjeista ja sai sen luettavakseen jo edellisvuoden puolella. Esittelyssä ei tullut esille mitään suuria muutostarpeita. Järkevin vertailukohta palvelusetelin hinnalle on verrokkikaupunkien taso. Kuitenkin yrittäjien ja ilmeisesti kokoomuksen paineesta esitys oli muuttunut niin että lähtösumma oli kasvanut 850€:n joka on valtakunnallissesti täysin kärkitasoa ja kerroin 1,75 taas huiteli aivan omissa lukemissaan. Ihan yksinkertaisimmillakin markkinalogiikan lainalaisuuksilla voinee ymmärtää että valtakunnan avokätisin tarjous ei estä isoja ketjuja tulemasta markkinoille, vaan päinvastoin. Pääomasijoittaja tulee sinne missä tuotto on varmin ja suurin. Yrittäjät ovat perustelleet vaatimustaan hinnan nostoon pienten paikallisten edellytyksillä pärjätäkilpsilussa. Korkealla hinnalla pieniä ei voi turvata.

Lautakunta palautti päätöksessään summat valtakunnallisesti kilpailukylyiseen mutta vastuullisempaan kastiin, mutta piti suuresta kertoimesta kiinni, jotta alle kolmivuotiaista ei koidu tappiota yrittäjille, näin se on reilumpi perheille kuin kerrointa laskemalla.

On vaikea uskoa että yksikään valtuutettu kuvitteli, että palvelusetelijärjestelmän voi rakentaa jotenkin paikallista pienyrittäjää suosivaksi, kun tavoite on houkutella uusia päiväkotiyrittäjiä ja nollamaksuluokka on vähän monimutkaisemmalla sanamuodolla sidottu päätökseen ja ollut ehtona siitä päättämiselle. Kuitenkin oikea laita olisi tästä tärkeimmästä elementistä, kunnalliseen verrattavasta hinnoittelusta valmis luopumaan ja samalla lasten yhdenvertaisuudesta. Varhaiskasvatuksen eriytyminen on todellinen uhka, johon Lahden kaupungilla jossa sosioekonomisen taustan eriarvoistuminen näkyy muutenkin räikeästi ole varaa.

Arvostan jokaista hyvää varhaiskasvatustyötä tuottavaa yrittäjää, mutta kaupungin päättäjänä tehtäväni on turvata perheiden palvelut. Lasten yhdenvertaisuus menee edelle tilanteessa jossa ei ole enää mahdollista estää yritysten ja lasten eriarvoistumista. Kokonaisuus on olennainen.

Yrittäjiä ei pakoteta palvelusetelin piiriin, vanha ”Lahti-lisä” jää voimaan. Jos yrittäjä lähtee palvelusetelijärjestelmään yritys luopuu osin vapaudestaan, mutta tilalle tulee takuuvarma täyttöaste ja tuotto, jollei itse sitten karkota asiakkaita. Yrittäjät, joita paljon äänessä asiasta ollut Outi Hongisto edustaa, ovat mallin lobanneet sillä lupauksella että yksityinen tuottaa palvelun laadukkaammin ja halvemmalla. Nyt näyttöjä, kiitos.

Kun lautakunnassa tehdään kaupunkilaisten äänestämillä voimasuhteilla päätöksiä olisi demokratiaa halventavaa viedä päätös kaupunginhallitukseen, jossa valtasuhteet eivät edusta vaalitulosta.

happy friends having fun together

Kokonaisuus ratkaisee, ei kovin ääni

Kaupunki muuttuu ja palveluverkko sen mukana. Kouluja on perustettu, lakkautettu ja yhdistetty aina. Koko kaupungin palveluverkko on muutoksessa, osa rakennuksista on huonokuntoisia ja epätarkoituksenmukaisia. Lapsimäärät vuosikymmenten saatossa alueilla elävät ja viime vuodet Lahti on painiskellut sen kanssa että vaikka väkiluku ja veronmaksajien määrä ei juuri kasva, niin lapsimäärä kasvaa, mikä on hienoa.

Hyvinvointiyhteiskunnan tarkoitus on turvata kaikille yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen varhaiskasvatuksesta perusopintojen kautta toiselle asteelle ja siitä eteenpäin jos halua on. Järjestelmä ei ole täydellinen, eikä muuttumaton, ei seiniltään eikä sisällöltään, sen pitää mennä eteenpäin. Valitettavasti toki aiemmat ratkaisut ja olemassa olevat tilat sanelevat reunaehtoja. Emme ole tilanteessa jossa voisimme räjäyttää koulut pois ja rakentaa ne täysin tyhjästä haluamallamme tavalla. Kun muutoksia, isoja tai pieniä tapahtuu, niin keskiössä tulee olla lapsen ja nuoren yhdenvertaisuus.

Lahdessa lukioverkko elää myös ajassa. Nyt palveluverkon osalta tilanne on johtamassa siihen, että kaksi lukiota on todennäköisesti pian samalla tontilla. Toinen oppilaitoksista, Tiirismaan lukio, aloitti jo hallinnon yhdistämisestä huhujen alettua kovaäänisen rummutuksen Tipalan perinteistä, Tipalan julkkiksista  ja Tipalan ilmapiiristä, tuloksista ja sitten opettajien tulevista sairaslomista ja opiskelijoiden vääjäämättömästä syrjäytymisestä isossa koulussa. Onneksi myös oikeaa huolta isosta koosta ja oppilailta huolta oppimisen tuesta ja ryhmäkoosta.

Keskustelusta jäi tyystin syrjään yhdistymisen toinen osapuoli Kannaksen lukio. Lukio johon mennään kenties usein heikommalla keskiarvolla, mutta valmistutaan hyvin arvosanoin, jossa sielläkin kannetaan huolta suuren koon vaikutuksista arkeen. Lukion, jolla silläkin on pitkät perinteet ja oma toimintakulttuurinsa ja vahvuutensa. Sen sijaan että Kannaksessa olisivat opiskelijat ja opettajat barrikadeilla pitämässä kiinni ”meidän” oikeudestamme pysyä pienenä, siellä on mietitty mikä on nuorten kannalta yhdenvertaista; se että osin samoissa tiloissa rinnakkain toimii kaksi erilaista lukiota eri sisäänpääsyvaatimuksin kahden rehtorin alla, vaiko se että hallinnosta säästämällä ehkä saisi oppilashuoltoon ja opintojen ohjaukseen resurssia ja oppilaat saman katon alla ovat yhdenvertaisessa asemassa.

On totta että suurista lukioista on vähän kokemusta, eivätkä tutkimukset tue ajatusta että isot lukiot tuovat isot säästöt. Mutta kiistatonta todistusta ei ole myöskään sitä, ettäkö koulu koko yksiselitteisesti johtaa syrjäytymiseen. Todennäköisesti koulun toimintakulttuurilla, esimiestyöllä, henkilökunnalla, opiskelijoiden tukipalveluilla ja ennen kaikkea opintopolun rakentamisella, niin ettei opettaja vaihdu jatkuvasti on vaikutusta oppimistuloksiin kokoa enemmän. Opettajat ovat ammattilaisia, heidän työhönsä kuuluu ainesubstanssin lisäksi osta pitää huoli kasvukipuilevista nuorista. Minä luottaisin Kannaksen koulun opettajan sanaan siitä, että kyllä he ammattilaisina osaavat huolehtia ettei opiskelijoita katoa ja uskon ett samanlainen itseluottamus omaan ammattitaitoon löytyy myös Tiirismaan opettajilta jos tarve vaatii.

Kenelläkään ei ole halua väkivalloin yhdistää kouluja tarpeettomasti, mutta päättäjien lautakunnassa on katsottava kokonaisuutta. Koko kouluverkkoa, ennusteita ikäluokista, kaavoitusta ja ennen kaikkea käyttötaloutta jota jokainen tilainvestointi ja erillinen vajaakäyttöinen liikuntatila tai labraluokka syö vähentäen henkilöstöresurssia. Minusta on tärkeämpää turvata opetusresurssit kuin jonkin erillisen yksikön itsenäisyys. Pitkät perinteet ja kunniakkaat historiat tai opettajien osaaminen ei uuden myötä katoa. On mahdoton yhtälö kokonaisuuden kannalta, että siirtäisimme joitakin kovaäänisimmin huutavia kouluja sivun kokonaistarkastelusta.

koulumaailma uudistuu parhaillaan nopeasti ja laajenee koulun seinien sisältä niin fyysisesti kuin sisällöllisesti ilmiöoppimisen kautta koulun seinien ulkopuolelle. Yhdenkään koulun henkilökuntineen ei pitäisi katsoa maailmaa nyt poteroistaan ja pitää kiinni ”meistä” muita vastaan.

On surullista kuinka elitistisin perustein Tipalaa on puolusteltu, vaikka joka kannanotto toteaa ettei sitä ole kyse sen voi lukea rivien välistä. Ja kyllä me kaikki lahtelaiset tiedämme, viimeistään kun lapsemme ovat koulussa, kuinka kouluja arvotetaan, valitettavasti.

Kyllä me lautakunnan jäsenet kannamme huolta suuresta lukiosta. Se kauhistuttaa, mutta olemme valmiita tekemään töitä sen eteen, että oppilasmäärästä huolimatta jokainen tulee kohdatuksi.

On vaikea ajatella miten tilanne olisi parempi jos sama nuorisomäärä samalla tontilla olisi niin että nuoret ovat eri koulun oppilaita, jolloin ihan jo hallinnollisesti olisi vaikea puuttua tilanteisiin, järjestää jouhevaa arkea ja huolehtia että kaikki saavat sitä tukea mitä tarvitsevat. Erillisillä hallinnoilla vaarannettaisiin oppilaiden yhdenvertaisuus ja vaikeutettaisiin opettajien arkea. Olisi ilmeistä että tilanteessa ei ole mitään järkeä ja tilojen ”lainaaminen” toiselta koululta aiheuttaisi turhaa työtä ja pahimmillaan vallankäyttöä. Kun edessä vääjäämättä olisi yhdistyminen, erillisyydellä pitkitettäisiin sitä pahaa oloa, joka nyt velloo ja joka on valitettavasti tartutettu myös opiskelijoihin. Kenenkään opettajan, opiskelijan, päättäjän tai rehtorin ei pitäisi opiskelijalle viestiä, että jokin muutos aiheuttaa väistämättä huonon lopputuloksen ja kaikki on mennyttä. Tämä on outo viesti jossa koulu on saamassa mahdollisimman pian uudet tarkoituksenmukaiset ja puhtaat tilat.

Vaikka kuinka ymmärrän entisten ja nykyisten Tipalalaisten tuskan luopumisesta ja pelon suuresta oppilasmäärästä, en pysty itselleni rehellisesti nuorten etu edellä perustelemaan erillisiä hallintoja. En millään. Tilanne on toinen jos tilat ovatkin jossain muualla kuin yhteiselä Kampus-alueella. Tosin silloinkin miettisin tarvitaanko kahteen pienehkön lukioon erillisiä rehtoreita keskustan alueella.

Lautakunnassa emme tule päättämään asiasta sen mukaan kuka huutaa ja painostaa eniten. Ja uskokaa pois tulemme varmasti seuraamaan esimerkiksi Jyväskylän ja Vantaan lukioiden toimintakulttuureita ja opintopolkuja ja oppimaan niistä, mikäli tilakysymys johtaa lukioiden hallinnolliseen yhdistämiseen.

Kaikkien puolueiden yhteisrintama yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen puolesta on tervetullut!

Katja Ståhl kertoi eilisessä (21.2) lehdessä, vastauksena Juha Honkosen aiheelliseen kysymykseen lapsiystävällisen kaupungin linjauksesta rajata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, lähteneensä kuntavaaliehdokkaaksi juuri tämän käsittämättömän päätöksen vuoksi. siis päätöksen josta juuri Kokoomus on itsepintaisesti pitänyt kiinni, vaikka tilaisuuksia virheen myöntämiseksi ja korjaamiseksi on ollut. Ståhlin havainnot rajaamisen haitoista ovat aivan oikeat ja tutkimustulokset tukevat oikeutta rajaamattomaan, mieluiten maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Surullista kyllä, mutta Kokoomuksesta löytyy muutakin mieltä. Esimerkiksi valtuutettu Merja Vahter totesi taannoisessa käsittelyssä että lapset kuuluvat kotiin ”sanoivat tutkimukset sitten mitä tahansa”.

Kokoomus kiirehti kyllä viime vuonna paikkaamaan yrittäjille aiheuttamaansa haittaa lautakunnassa viemällä läpi päätöksen kompensoida yrittäjille rahallisesti lapset jotka eivät nyt hoitoon pääse. Lapsille ja perheille aiheutetusta haitasta ei ollut huolta. Lapsen oikeudet tulivat jyrätyksi ideologisista syistä, ei edes taloudellisista. Jotka nekin olisivat huono ja kestämätön peruste olla tasaamatta sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia eroja varhaislapsuudessa ja taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, syli, lämmin ateria ja se laadukas varhaiskasvatus. Parhaiten ja yhdenvertaisimmin tarpeeseen vastataan pitämällä huoli kaupungin omasta päivähoitoverkosta, jossa perheitä tuetaan arjen haasteissa ja erityislapset saavat tukea.

Mahdollinen muutaman sadan tuhannen euron säästö on äkkiä kuitattu sillä, että rajaus estää monia vanhempia, etenkin naisia, työllistymästä. Tämän päivän työelämä ei odota hoitopaikkapäätöstä. Kuluja syntyy kun väsynyt vanhempi ei saa rakennettua kiintymyssuhdetta tai kun lapsen sosiaaliset taidot jäävät oppimatta tai motoriset ja kielelliset haasteet huomaamatta ja tuki saamatta. Perheet tuntevat parhaiten tarpeensa.

Varhaiskasvatuksen rajaus tulee perua ja samalla myöntää ettei ryhmäkokoja voi nostaa vaikka oikeistohallitus siihen luvan antaisi, mikäli haluamme lapsille hyvän elämän perustan. Myöskään psykologiresurssit eivät ole riittävät varhaiskasvatuksessa. Meidän pitää painottaa kynnyksettömyyttä ja aitoa yhdenvertaisuutta korjaavien erityisratkaisujen sijaan. Kotihoidon tuen kuntalisä on paikallaan ihan pienille lapsille, sillä lapsiperheköyhyys on kasvussa, mutta äitien sijasta isät pitäisi kannustaa jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Ehkä sillä ehkäistäisiin myös niitä tilanteita, joissa isä jää lapsiperhearjesta ulos lopullisesti eron myötä.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, kuntavaaliehdokas

Kuvataiteilija Elisa Lientola
elisa.lientola@gmail.com
0442518806
http://elisalientola.net/

Lahden Kaupunginvaltuutettu Vas
www.elisalientola.fi