Avainsana-arkisto: ympäristö

Maabrändi lunastettavana

Luonnontilaiset metsät ovat Suomessa harvinaisuus.
Luonnontilaiset metsät ovat Suomessa harvinaisuus.

Energia- ja ilmastopolitiikkamme on ajanut itsensä seinään. Toivon, että ydinvoimahankkeet uskalletaan myös demarien toimesta jättää laskuista ja keskitymme todella kehittämään uusiutuvaa ekosysteemeille vaaratonta energiaa ja energiatehokkuutta.

Työllisyyden luominen ydinvoimalla on vastuuton utopia. Kehitys tapahtuu pakon edessä, mutta se tarvitsee nyt rahoitusta tutkimuksen ja sovellusten kehitystyöhön. Loputon ylimenokausi on osoittanut, ettei kehitystä tapahdu riittävän nopeasti ilman todellista valtion panosta ja niin kauan kuin tätä ”ylimenokauden energiaa” rakennetaan. Nyt on syytä käydä työhön kuin viimeistä päivää. Sillä tänään ovat käsillä viimeiset päivät vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja laajamittaiseen biodiversiteetin tuhoon. Toimet eivät voi odottaa enää. Ainoa keino kääntää kehitys on luopua uusliberaalista/uusklassisesta talouspolitiikasta ja alkaa ajatella laajemmin. Mitkä ovat  tärkeät arvot ja hyvän elämän edellytykset ja kuinka ne saavutetaan?

Varovaistenkin arvioiden mukaan biodiversiteetti romahtaa 30–50 vuoden kuluttua. Seurauksia ei kukaan voi ennustaa – seuraukset voivat olla ilmastonmuutosta rajummat. Ilmaston lämpenemisen uhka on todellinen ja kaikkien tiedossa.  Uhkat tuntuvat liian suurilta ja käsittämättömiltä. Siksi on helppo tarttua lillukan varsiin ja oljenkorsiin. Toisille kieltäminen on toimiva reaktio.

Ylimenokauden varjolla on kieltäydytty ottamasta vastuuta tulevaisuudesta. Loputon talouskasvu on köyhdyttänyt luonnonvarat, kaasut ja öljyvarannot tuottaen samalla järkyttävän jätemäärän ja vääristymän luonnonvarojen jaossa. Kasvun sokeuttamana ei ole todella ajateltu, mitä sitten, kun stoppi tulee. Ydinenergia on tarjonnut näennäisen hyvän vaihtoehdon, jolla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta sen oikukkuuden ja jätteen loppusijoituksen suhteen. Ongelmat odottavat edelleen ratkomista.

Samoin kuin sähköntuotannossa on nojattu ydinvoimaan hiilen ja kaasun korvikkeena, öljyteollisuus on korvannut vielä kestämättömämmällä tavalla öljyvaroja biopolttoaineilla kuten palmuöljyllä. Palmuöljy on laajasti ruoka- ja kosmetiikkateollisuudessa jo pitkään käytetty tuote, jonka viljelyn räjähdysmäinen kasvu, eritoten polttoaineen korvauskäyttöön, on aiheuttanut laajamittaiset biodiversiteettituhot. Tuhot, joita ei koskaan saada korvattua ja joiden saldo kasvaa tunti tunnilta. Yhtä aikaa ympäristötuhojen kanssa viljely on vienyt tilaa ruoan tuotannolta ja köyhdyttänyt paikalliset pienviljelijät sekä rikkonut paikalliskulttuurin pysyvästi.

Viherpesu ympäristötuhoja tekemällä ei ole uutta suuntaa, vaan vanhojen virheiden toistoa. Olemme jo koetelleet luonnonvarojen riittävyyttä.

Talouskasvu pyhittää suuryritysten kaikki keinot.  Sertifioinnit ja alihankintaketjun läpinäkyvyys eivät toimi. Kuluttajan mahdollisuus äänestää rahapussillaan on heikko.

Omat ja muiden metsät menkööt samoin kuin arktiset alueet, koska talous vaatii kasvua? Väärin, talous itse ei vaadi kasvua. Me vaadimme. Me, jotka kulutamme ja äänestämme valtaan henkilöt, jotka säätävät lait ja pystyvät poliittisessa päätöksenteossa kumoamaan tieteelliset faktat taloudellisen hyödyn tieltä. Niin kauan kuin valtakunnallisesti ja globaalisti tehdään uusliberaalia talouspolitiikkaa, jossa talous asetetaan arvojen ja tiedon edelle ja odotetaan, että kysyntä ja tarjonta korjaavan virheet ajallaan, maapallo on tuhon tiellä.

Biodiversiteetti metsissämme on uhattuna.  Luonnontilaisten metsien mukana katoaa eliöstöltä elinmahdollisuudet, joita esimerkiksi kelot ja lahot tarjoavat.
Biodiversiteetti metsissämme on uhattuna. Luonnontilaisten metsien mukana katoaa eliöstöltä elinmahdollisuudet, joita esimerkiksi kelot ja lahot tarjoavat.

Suomi ei ole metsineen mikään pyhimys globaalissa joukossa. Sen lisäksi, että yrityksemme operoivat öljypalmuviljelmillä, hamuavat arktisille alueille ja hyödyntävät sademetsiä eroosiosta ja metsäkadosta piittaamatta, omista metsistämme on luonnontilaisina jäljellä enää reilut 4%, etelässä vain 1%. Kuvittelemme olevamme metsäkansaa. Se metsä, jonka yleensä ympärillämme näemme, on puupeltoa, käytännössä samanlaista kuin näemme palmuöljy- tai kumipuuviljelmien kuvissa. Omamme vain on hieman hidaskasvuisempaa. Totuus kuitenkin on, että eliöstömme köyhtyy aarniometsien kadotessa, liikkumatila on yhä niukempi, eivätkä talousmetsät tarjoa eliöstölle ja kasvustolle siirtymätilaa metsän muuttuessa.

Ekokatastrofissa ei ole mitään positiivisia pointteja. Synkkyys ei ole pessimismiä vaan todellisuutta.  Uhkaa ei voi nähdä taloudellisena mahdollisuutena. Silti kirvestä ei vielä tarvitse heittää kaivoon, koska mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä. Suomi mielellään brändäytyy korkean osaamisen ympäristöteknologian maaksi. Nyt se lupaus on lunastettava uusien energiamuotojen kehittäjänä. Harvaan asuttuna maana paikallisten energiaomavaraisuuksien kehittäminen olisi kaikkien – paitsi öljyn tuottajien – etu.

Jos onnistumme kehittämään aalto, -tuuli- ja aurinkoenergialle tehokkaan talteenottotavan ja hyödyntämään laajasti maalämpöä, olemme jo huomattavasti kestävämmällä polulla. Monia uusiutuvan energian muotoja on vielä tyystin keksimättä, siksi tuki tieteelle on tärkeää. Ydinvoimalat eivät luo pysyvää työllisyyttä, jos ollenkaan, sen sijaan maailmalla sovellettavan energiateknologian tuotanto työllistää tulevaisuudessa yhä suuremman joukon, vieläpä hyvällä omatunnolla.