säästäminen perheiltä tänään maksaa maltaita huomenna

Lastensuojelun resurssipula, niin koulutetun henkilöstön kuin käytössä olevien eurojen suhteen, kaikessa karuudessaan on tiedossamme. Lastensuojelu tarvitsee lisää määrärahoja etenkin ennaltaehkäisevään toimintaan. Lastensuojelusta pitää myös saada työkenttä, jossa jaksetaan sen henkisestä raskaudesta huolimatta ja joka houkuttelee pätevää henkilökuntaa. Tällä hetkellä lastensuojen työntekijöistä kolmannes on muodollisesti epäpäteviä. Yhden sosiaalityötekijän vastuulla olevien asiakasperheiden määrää tulee laskea siellä, missä määrät ovat karanneet suositellun 40 yli jopa sataan. Kohtuuton kuormitus uuvuttaa työntekijän ja jättää perheen avun puolitiehen.

Perheiden pitäisi saada apua matalalla kynnyksellä ennen kuin ongelmat räjähtävät käsiin. Päijät-Hämeessä odotusajat ovat kasvaneet jopa neljään kuukauteen. Imatran kaupungin ennaltaehkäiseviin toimiin panostaminen osoittaa, että varhaisella puuttumisella säästytään raskaimmilta toimenpiteiltä. Enneltaehkäisyyn ei voi painotusta siirtää kertarytinällä. Ennen kuin ennaltaehkäisy puree, syntyy kuluja. Kustannukset leikkaantuvat kuitenkin pitkällä aikavälillä.

Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki takaa periaatteessa lapsiperheille kotipalvelua ja matalan kynnyksen perhetyötä ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sitä, kuinka laki toimii käytännössä ei ole vielä nähty ja jo ennen lain voimaantuloa epäiltiin, kykenevätkö kunnat suoriutumaan uusista taloudellisista rasitteista. Sosiaalihuoltolain toimivuuden valvomiseen onkin panostettava jatkossa. Kunnat eivät voi luistaa vastuistaan tänään, koska perheiden unohtaminen maksaa huomenna moninkertaisesti ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä niille, joiden elämä ei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Valtio ei voi enää kiristää kuntien taloutta toimillaan.