Pääministeripuolueen kansanedustaja Martti Talja ilmaisi 14.1.2019 Etelä-Suomen sanomissa huolensa oman puolueensa toteuttamista koulutusleikkauksista. Talja tosin vieritti vastuun tyystin Kokoomukselle. Erikoinen muistikatkosilmiö, sillä kyllähän kansanedustajan täytyy tietää, että mikäli ei ole leikkauksia vastaan äänestänyt, eikä hallitus ole kaatunut, eli keskusta ei ole leikkauksia vastustanut. Koulutuksen rahathan olisi helposti voinut ottaa vaikka ympäristölle haitallisista yritystuista, jos tahtoa olisi ollut. Pakko ei ollut leikata.
Mutta oikeassa Talja on. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta on leikattu aivan liikaa. Työskentelin itse ammatillisessa koulutuksessa vuoden 2014 kevääseen, enkä oikeasti ymmärrä kuinka entiset kollegani vielä voivat venyä. Jo edellisen hallituksen leikkaukset haavoittivat ammatillista koulutusta, mutta vielä ennen nykyhallituksen leikkauksia ammatillisessakin koulutuksessa oli vielä sentään opetusta. Tuntikehys oli 26-24 tunnin huitteilla, mikä sekin teki haastavaksi varmistaa jokaisen opiskelijan pysyminen kyydissä. Nyt Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten ja Sinisten päätösten seurauksena tuntikehys on supistunut noin 16 tuntiin ja reformiin on pitänyt sopeutua äärimmäisten supistusten keskellä.
On kestämätöntä, että nuoriamme kohdellaan näin epätasa-arvoisesti. Lukioille tällaisia tuntikehysten supistuksia ei kukaan uskaltaisi edes esittää. Mutta juuri ne nuoret, joista osalle peruskoulu ei turvannut oppimisen edellytyksiä, on nyt jätetty opintojensa kanssa yksin. Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat pääosin aloittaessaan 15-16-vuotiaita teinejä, eivät nuoria aikuisia. Silti heiltä pitäisi kuin taikaiskusta löytyä itsenäisen oppimisen, elämänhallinnan ja työelämän taidot, ilman että aikuisilla on mahdollisuutta näissä ohjata ja opastaa. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus saada riittävä tuki opiskelulle ja saavuttaa sellainen osaamistaso, että tie on auki jatko-opintoihin. Näiltä nuorilta koulutuslupauksia viljelleet hallituspuolueet ovat tuon mahdollisuuden vieneet, vaikkei duaalimallin purkamisesta ole päätöstä. Samalla on leikattu opintotuesta opintojen kustannusten noustessa. Toivottomuus ohittaa motivaation helposti jollei perhe pysty taloudellisesti tukemaan.
Keskustelu ammatillisesta koulutuksesta kilpistyy usein puuttuviin työelämätaitoihin, mitkä toki ovatkin tärkeitä. Mutta keskustelusta uupuu kokonaan näkökulma nuorten sosiaaliseen kasvuun ja tarpeeseen olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ikäistensä kanssa. Tälle ikäluokalle porukkaan kuuluminen ja sosiaalisen viitekehyksen laajentaminen on todella tärkeää. Jotain olennaista jää puuttumaan, jollei opiskelupaikka tarjoa arjessa mahdollisuutta testata ja rakentaa sosiaalisia taitoja. EI ole ihme, että yksinäisyyden tunne on monella vahva. Eikä pitäisi yllättää, ettei etätehtävillä ja moodle-ympäristössä suoritettujen opintojen jälkeen olekaan riittäviä taitoja kohdata työelämässä haastavia ristiriitatilanteita. Ei myöskään ole ihme, ettei kahden tunnin koulupäivät luo rutiinia kahdeksan tunnin työpäiviin tai tuota laajaa yleissivistystä.
Salpauksenkin ammatilliset opettajat ja ohjaajiksi uudelleen nimetyt avustajat ovat todella ammattitaitoisia osaajia, jotka kyllä pystyvät tarjoamaan erilaisille oppijoille polkuja eteenpäin ja valmiuksia oppia oppimaan, mutta se ei onnistu ilman lähiopetustunteja ja riittävän pieniä ryhmiä.
Eriarvoistavaan koulutuskriisiin on yksi ainoa ratkaisu ja se on taloudelliset resurssit opetukseen. Jos haluamme että nuorillamme on tulevaisuus, niin korjaamme virheet. Meillä ei ole taloudellisesti varaa epäonnistua koulutuksessa, mutta inhimillisesti vielä vähemmän.
