Olipa ikävä lukea 14.2. Etelä-Suomen sanomista faktat ohittava ja ”ideologialla” ampuva hyökkäys kovasti arvostamiltani sivistyslautakunnan oikean laidan jäseniltä. Tällainen asioiden vääristely tuskin parantaa käsitystä politiikasta tai sivistyslautakunnan keskinäistä yhteistyötä.
Oikeiston käsitys yhdenvertaisuudesta ja vastuullisesta päätöksenteosta tuntuu kirjoituksen perusteella kovin haperolta. Yksityinen varhaiskasvatus voi olla hyvä lisä julkisen rinnalla, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin lukeneet, se ei ole ongelmatonta. Palveluseteli suosii suuria toimijoita ja syrjäyttää pienet vastuulliset. Tähän ei auta sääntökirjan löyhentäminen. Lahti maksaa tällä hetkellä enemmän palvelusetelipaikasta kuin omista julkisesti tuotetuista ja silti yksityisistä osa käyttää oikeutta lisämaksuun. Mutta koska Lahteenkin rantautuneiden ktjujenon tarkoitus on tulouttaa reippaasti tuottoa omistajilleen, eivät ne tavoita samaa laatutasoa kuin julkinen palvelu, vaikka palkat ovat yksityisellä matalammat ja vuorohoidosta huolehtii kaupunki.
Koska päivähoitopaikat ovat kaupungin omassa toiminnassa kortilla ei perheillä useinkaan ole mahdollisuutta valita yksityisen ja julkisen välillä, vaikka yksityisen palvelutaso ei tyydyttäisi, töissä kun on pakko taloudellisista syistä käydä ja monelle perheelle lisämaksu on ylipääsemätön este. Tämä ei ole yhdenvertaista eikä valinnanvapautta vaan alku segregaatiolle.
Valtuuston asettamalla 30% rajalla yksityisen osuudessa on puhtaasti vastuullinen tarkoitus. Jos yli kolmannes kaupungin varhaiskasvatuksesta on palveluverkosta mahdoton huolehtia ja sosio-ekonomisesti heikot kaupunginosat jäisivät pian ilman päiväkoteja ja yksityisillä olisi liian tiukka peukaloruuvi vaatia lisää hintaa palvelusetelille. Jos sadan päivähoitopaikan synnyttäminen on haastavaa, niin kuinka helppoa olisi korvata esimerkiksi 600 päivähoitopaikkaa, jos iso palveluntuottaja ilmoittaisi sopimuskauden päätteeksi lakkauttavansa, jollei tuottoa tule tarpeeksi? Tämä ei millään tapaa ole kestävää julkisen talouden eikä perheiden palveluiden kannalta.
Vastuullinen päätöksenteko vaatii yhteistyökykyä yli puoluerajojen ja kaupunkilaisten moninaisten tilanteiden ymmärtämistä sekä selkärankaa tilanteissa, jossa äänestäjät tai eturyhmät vaativat erityiskohtelua tilanteessa, jossa yhteinen etu on vastoin vaadetta. Jos avaamme palvelusetelin sääntökirjan aina kun sen ehdot eivät jotakuta miellytä, menee sen ennakoitavuus kokonaan. Päätösten vaikutuksia pitää voida tarkastella maltillisesti, faktojen pohjalta ja aluetalous, julkinen talous sekä lasten etu huomioiden. Palveluseteli otettiin käyttöön elokuussa. Sen tarkastelu vaatii riittävän pitkän jakson, jotta kokemuksia todella voi arvioida.