Ambivalentti alkoholisuhteemme

Yle uutisoi to 21.3. että Humalassa tehtyjen surmien määrä nousi viime vuonna 2017 vuoteen verrattuna 25-30%, mikä selviää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ennakkotiedoista. Nousu on niin suuri, ettei se selity vuosivaihtelulla.

Yle 21.3.2019

Todennäköinen selitys on alkoholin myynnin vapauttaminen, mikä näkyy tilastollisesti aina humalaisen väkivallan määrissä. Vaikka kokonaiskulutus nousi alle prosentin, niin riskikäyttäjälle reunan yli meneminen ei tarvitse suurta nousua.

Jos teemme alkoholipolitiikkaa ”vahvojen” ehdoilla, niin että alkoholi on helposti saatavilla, meidän on samalla varauduttava paremmin mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien hoitoon, perheiden tukeen, terveyshaittakulujen nousuun ja turvallisuuden parantamiseen. Ongelmakäytön vaikutus ei koskaan rajaudu vain käyttäjään, kuten surmatilastotkin kertovat.

Yhteiskunnassamme on iso ristiriita; Vapautamme alkoholin saatavuutta ja edelleen osin normalisoimme ongelmakäyttöä samalla kun herkästi leimaamme ja syrjäytämme ihmiset, joille alkoholi tai muut päihteet ovat ongelma ja lainsäädännöllä estämme huumeongelmaisten avunsaannin.

Onko tällaisessä kulttuurissa ihme, että suhde päihteisiin on mutkikas?

Tarvitsemme tutkitusti onnelliseen masentuneiden maahamme paremmat mielenterveyspalvelut, jotta ongelmia ei hoideta päihteillä. Samalla meidän tulee muuttaa päihdepolitiikkamme humaanimmaksi ja kohdella kaikkia ihmisiä aidosti vertaisina leimaamatta. Ongelman myöntäminen ja avun hakeminen on helpompaa, jollei mukana seuraa häpeä heikkoudesta tai pelko oikeudellisista seurauksista ja työpaikan menetyksestä.

Huumeiden käyttäjää ei tule rangaista vaan auttaa. Rankaisu ei estä riippuvaisen käyttämistä, mutta hoitoon hakeutumisen se estää tehokkaasti. Lainsäädäntömme pitäisi mahdollistaa myös huumehaittojen hoito. Huumeita ei voiteta sodalla käyttäjiä vastaan vaan huumereitit katkaisemalla ja rakentamalla yhteiskuntaa, joka paremmin mahdollistaa merkityksellisen elämän ilman päihteitä. Muistaen sen, ettei täydellistä elämää ole ja aina joku eksyy ja tarvitsee läheisineen tukeamme.