Katja Ståhl kertoi eilisessä (21.2) lehdessä, vastauksena Juha Honkosen aiheelliseen kysymykseen lapsiystävällisen kaupungin linjauksesta rajata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, lähteneensä kuntavaaliehdokkaaksi juuri tämän käsittämättömän päätöksen vuoksi. siis päätöksen josta juuri Kokoomus on itsepintaisesti pitänyt kiinni, vaikka tilaisuuksia virheen myöntämiseksi ja korjaamiseksi on ollut. Ståhlin havainnot rajaamisen haitoista ovat aivan oikeat ja tutkimustulokset tukevat oikeutta rajaamattomaan, mieluiten maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Surullista kyllä, mutta Kokoomuksesta löytyy muutakin mieltä. Esimerkiksi valtuutettu Merja Vahter totesi taannoisessa käsittelyssä että lapset kuuluvat kotiin ”sanoivat tutkimukset sitten mitä tahansa”.
Kokoomus kiirehti kyllä viime vuonna paikkaamaan yrittäjille aiheuttamaansa haittaa lautakunnassa viemällä läpi päätöksen kompensoida yrittäjille rahallisesti lapset jotka eivät nyt hoitoon pääse. Lapsille ja perheille aiheutetusta haitasta ei ollut huolta. Lapsen oikeudet tulivat jyrätyksi ideologisista syistä, ei edes taloudellisista. Jotka nekin olisivat huono ja kestämätön peruste olla tasaamatta sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia eroja varhaislapsuudessa ja taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, syli, lämmin ateria ja se laadukas varhaiskasvatus. Parhaiten ja yhdenvertaisimmin tarpeeseen vastataan pitämällä huoli kaupungin omasta päivähoitoverkosta, jossa perheitä tuetaan arjen haasteissa ja erityislapset saavat tukea.
Mahdollinen muutaman sadan tuhannen euron säästö on äkkiä kuitattu sillä, että rajaus estää monia vanhempia, etenkin naisia, työllistymästä. Tämän päivän työelämä ei odota hoitopaikkapäätöstä. Kuluja syntyy kun väsynyt vanhempi ei saa rakennettua kiintymyssuhdetta tai kun lapsen sosiaaliset taidot jäävät oppimatta tai motoriset ja kielelliset haasteet huomaamatta ja tuki saamatta. Perheet tuntevat parhaiten tarpeensa.
Varhaiskasvatuksen rajaus tulee perua ja samalla myöntää ettei ryhmäkokoja voi nostaa vaikka oikeistohallitus siihen luvan antaisi, mikäli haluamme lapsille hyvän elämän perustan. Myöskään psykologiresurssit eivät ole riittävät varhaiskasvatuksessa. Meidän pitää painottaa kynnyksettömyyttä ja aitoa yhdenvertaisuutta korjaavien erityisratkaisujen sijaan. Kotihoidon tuen kuntalisä on paikallaan ihan pienille lapsille, sillä lapsiperheköyhyys on kasvussa, mutta äitien sijasta isät pitäisi kannustaa jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Ehkä sillä ehkäistäisiin myös niitä tilanteita, joissa isä jää lapsiperhearjesta ulos lopullisesti eron myötä.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, kuntavaaliehdokas
—
Kuvataiteilija Elisa Lientola
elisa.lientola@gmail.com
0442518806
Lahden Kaupunginvaltuutettu Vas
www.elisalientola.fi