Lahti on hyvä lapsiperhekaupunki ja rakas kotikaupunki. Juuri sopivankokoinen ja sijainniltaan loistava. Mutta Lahden kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä mennään Tänä syksynä äärimmäisyyksiin.
Lahti on jo karsinut kirjastoverkkoa, mutta työ jäi näköjään kesken. Enää ei tyydytä niittamaan yhtä kirjastoa kerrallaan. Toki muissakin kaupungeissa kirjastoja nitistetään, mutta se lienee heikko peruste. Lähikirjastoverkko tiivistetään Renkomäkeen ja Ahtialaan sekä kahteen ”itsepalvelupisteeseen” monitoimitaloissa, joiden alkuperäinen idea oli, että toimintoja voidaan säilyttää tilakuluista säästämällä. Loput kaupunginosat jäävät eriarvoiseen asemaan ilman lähikirjaston tarjoamaa monipuolista palvelua. Kun muissa kaupungeissa Kirjaston toimintaa tehostetaan lisäämällä aukioloaikaa itsepalvelulla, Lahti siirtyy kokonaan itsepalveluun karsimalla pois itse kírjastotoiminnan.
On hämmästyttävää kuinka hukassa on käsitys siitä, mihin maamme osaamispohja ja menestys perustuu. Nimenomaan lähikirjastot luovat lukutaidon perustan ja laaja valikoima sanavaraston ja ajattelun välineiden kasvattamisen. Tiedon saavutettavuus ja mahdollisuus sivistykseen ja ymmärryksen lisäämiseen ovat menestyksemme avain. Mikä muu kuin kirjastolaitos takaa tiedon avoimuuden ja saavutettavuuden tasa-arvon ja pitää yllä elinikäisen oppimisen eetosta?
Lähikirjastojen lakkautuksessa on kyse jo lukutaidon ja Perus- sekä TSS-oikeuksien romuttamisesta. Saavutettavissa oleva kirjasto on sivistyksemme perustava infra. Kirjasto mahdollistaa tiedon ja kaikenlaisen kirjallisuuden saavuttamisen. Vain laaja monipuolinen tarjonta ja valinnanvapaus mahdollistaa näkökulmien tarkastelun ja ymmärryksen lisäämisen. Siirtyminen sähköisin palveluihin ei korvaa kirjastoa, jossa on asiantunteva asiakaspalvelija fyysisesti läsnä. Vaikka tieto sähköistyy, kirjastotilan ja kirjaston henkilökunnan rooli ei katoa. Kirjastot eivät ole suinkaan menettämässä merkitystään. Käyttö lisääntyy jatkuvasti.
Mikään indeksointi ei korvaa mahdollisuutta etsiä. Hakusanoilla löytyy potentiaaliset kirjat, mutta vasta selailemalla sisällysluetteloa ja makustelemalla sanoja syntyy käsitys siitä mikä on mahdollisesti käsillä. Paljon tietoa ja muuta kirjallisuutta jää löytämättä, jos etsiminen perustuu vain sähköiseen hakuun. Lukeminen on myös kokonaisvaltainen kokemus. Vaikka sähköiset kirjat tekevät tuloaan, on toisinaan fyysinen tuntuma kirjaan tärkeä.
Kirjasto tarjoaa myös rauhallisen työtilan kenelle tahansa; opiskelijalle, tutkijalle, harrastajalle. Kirjasto antaa alustan monelle toiminnalle; seminaareille, lukupiireille ja mille tahansa mitä mielikuvitus keksii. Kirjasto on osa pedagogista oppimisympäristöä ja siinä roolissa korvamaton. Lähikirjastojen kadotessa, suhde kirjastoihin, kirjallisuuteen ja tiedon hankintaan katoaa. Pienelle lapselle kokemus turvallisesta julkisesta tilasta, jossa lukea, tehdä läksyä ja ennen kaikkea löytää vastauksia on korvaamaton.
Peräänkuulutamme yhteisöllisyyttä, innovaatioita ja luovaa ajattelua, mutta samaan aikaan puramme sen mahdollistavia rakenteita.
