Kulttuurirahoitus tasolle, josta valtuustossa kehtaisi puhua

Korvataanko lääkärit lasten leikeillä tai naapurin Jormalla, joka on innokas vilkaisemaan?

No ei. Kukaan ei vakavasti tällaista ehdota. Mutta taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten kohdalla talousarviokeskustelussa tämä on ihan vakiovirsi: korvataan ammattimainen taide koululaisten esityksillä ja harrastelijoilla. Kevään vaalipuheista huolimatta tänäkin vuonna.

Toinen vuodesta toiseen toistuva talousarviojargon on ”vahvistaa kolmatta sektoria”. Tämä tarkoittaa leikkausta heidän rahoitukseensa, kuten nyt tehdään kulttuuripalveluiden budjetin rajulla leikkauksella. Asenne kertonee siitä, kuinka keskustasta oikealle arvostetaan kulttuuria ja kolmatta sektoria.

Lahden kaupungin Lumo-säästöt ovat todellinen uhka hyvinvoinnille. Talousarviossa kohdistuu, vuosi toisensa perään, mittavat säästöt kulttuuriin. Orkesterin ja teatterin pelasti valtio tällä erää, ei Lahden kaupunginhallitus. Museot ja Lahden ehkä tehokkaimmaksi trimmattu palveluyksikkö Kulttuuripalvelut ovat tänäkin vuonna alasajon kohteena. Ehdotettu 82 000 €:n leikkaus on kulttuuripalveluista iso potti. Sillä ostettaisiin palveluita kolmannen sektorin toimijoilta ja itsensä työllistäviltä taiteilijoilta, joiden toimeentuloa korona kurjisti mittavasti.

Joidenkin päättäjien mielestä kulttuuripalveluiden budjetti on valmiiksi niin pieni, ettei se kuulu valtuuston käsittelyyn. Mielestäni ei voi olla niin, että kutistettu kulttuuritoiminta alistetaan anelemaan rahoitus niin, että kun talousarviossa rahat on muille tarpeen mukaan niukkuutta jaettu, kulttuuri rukoilee murusia, jotka ovat sitten muilta pois.

Kulttuuripalveluiden pienestä määrärahasta kustannetaan muun muassa Talvikarnevaalit, Kesänäyttämö, taidetta päiväkoteihin, kouluihin ja vanhusten ja vammaisten palvelutaloihin ja sitä kautta kulkee myös avustukset kaupungin kulttuuritoimintaa ylläpitäville yhdistyksille.

Ilman näitä kolmannen sektorin toimijoita, meillä ei olisi tässä kaupungissa Kinoiiristä, Runomaratonia, Uuden Kipinän näyttelyitä ja Teatteri Vanhaa Jukoa eikä valtavaa määrää erilaisia tapahtumia, hankkeita joissa viedään taidetta sote-sektorille ja lasten arkeen.

Ilman kaupungin tukea ne eivät pysty toimimaan ja tulouttamaan muuta taiteen ja kulttuurin rahoitusta Lahteen tukemaan taiteilijoiden työllisyyttä ja lahtelaisten hyvinvointia ja kaupungin vetovoimaa.

Rahat näihin ovat olleet minimaaliset tähänkin saakka, kohdistuva 82 000 € säästövaade heikentää niiden tasoa ja saavutettavuutta entisestään.

Vierailuilla palvelutaloissa ja vuodeosastoilla on iso merkitys. Oikeus taiteeseen ja kulttuuriin kuuluu kaikille. Ihmiselle, jonka elämä on rajoittunut omaan kotiin, tulee voida tarjota laadukasta taidetta. Taidetta tekee taiteilija ja työstä kuuluu korvaus.

Taiteen hyvinvointivaikutusten kannalta ei ole yhdentekevää mikä on taideteon laatu ja kuinka ammattimaisesti se tuotetaan. Näilläkin pienillä keikoilla, joilla on iso vaikutus kokijoihin ovat myös merkittävä osa taiteilijoiden tulonmuodostuksessa. Kaupungin ei tule olla se taho, joka opettaa ammattilaiset ilmaistyöhön.

Ilman julkista tukea kulttuurille, ei synny uusia teoksia harrastajienkaan coveroitavaksi.

Kulttuurin pysyminen hengissä tarvitsee nämä nappirahat. Toivottavaa toki olisi, että vapaan kentän tuki olisi tasolla, josta kehtaa valtuustossa puhua.

Taiteilijan työ on aikaa, rahaa ja erityistä osaamista sekä koulutusta vaativaa työtä, josta kuuluu asiallinen korvaus. Kuvassa kirjoittajan oma teos Rakkautta ja huolenpitoa, 2011, teräs, koko 290x200x160cm