Lahden talousarvion 2017 sudenkuopat

Sosiaali-ja terveydenhuollon ensi vuoden talousarviota viedään eteenpäin ”rönttäsummalla”, joka toki perustuu olemassa oleviin tarpeisiin ja palvelurakenteisiin, ja on siksi erittäin arveluttava ja demokratian vastainen tapa. Vaikka hyvinvointikuntayhtymä 1.1.2017 aloittaakin, ei sillä ole hallussaan taikasauvaa, jolla korjata kustannuksitta resurssivajeemme hammashuollossa, kotihoidossa, palveluasumisessa ja sosiaalipalveluissa. Oikeiston mielestä Lahti palveluiden tilaajana ei voi kuin nostaa käpälät kattoon ja odottaa että kuntayhtymä hoitaa hommat parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuntayhtymästä päätettäessä oikeisto korosti Lahden päätösvaltaa tilaajana. Päättäjät jotka palveluiden resursseista viime kädessä vastaavat eivät voi tai halua ottaa vastuuta joka heille kuuluu.

Erikoissairaanhoidon jatkuvan alibudjetoinnin varjolla saadaan leikata vuosittain kaupungin palveluita. Nämä kesken vuoden tulevat leikkaukset ovat myrkkyä niin palveluiden käyttäjille kuin organisaation pitkäjänteiselle kehittämisellekin.

Lahden talousarvioprosessia on jo pidempään hämärtänyt piiloleikkaukset, jotka kaventavat käyttötaloutta mm. tilakulujen nousun myötä.

Esimerkiksi sivistystoimialalla vuokramuutos kuluvana vuonna oli 4,79 M€, tulevana 1,8 M€, ja pakollisten investointipiikkien jälkeen nousu tulee olemaan pökerryttävä. Lapsimäärä kasvaa ja samalla pitää edellisvuoden menot alittaa. Tilanne toistuu kestämättömänä.

Vaikka lautakunta on sivistystoimialalla työtään päässyt tekemään, on sen kädet sidottu vuokrakulujen nousun osalta. On vaikea ajatella että palvelut saadaan tuotettua tiukalla raamilla. Perusopetuksen osalta ollaan sukeltamassa valtakunnalliseen alakastiin, varhaiskasvatuksen osalta on jo luovuttu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja komeilemme valtakunnan uutisissa huonossa valossa. Kulttuuripalvelut pärjäävät aina vähän niukemmalla, mutta kuinka pitkään. Palveluilla on väliä veronmaksajiakin houkutellessa, ei pelkällä veroprosentilla.

Joka vuosi seiniin menee enemmän rahaa, käyttötalouteen jää vähemmän ja silti taseyksiköiden ylijäämiin ei kajota. Keskustelua palveluiden rahoitusvajeen paikkaamisesta ei avata, vaikka talouden kanssa rimpuilevat palvelumme ovat täysin taseyksiköille asetettujen tavoitteiden armoilla. Kaupungin oma organisaatio nakertaa ydinpalveluita.

On poliittisen päätöksen tulos kuinka budjetissa rahaa pyöritetään, kuinka paljon sisäiset vuokrat vuodessa nousevat, miten poistoja kirjataan, katsotaanko lomapalkkavelat tappioksi jotka sitten höylätään toimialoilta lisätalousarviossa.

Kuka enää muistaa sitä suurta huolta ja keskustelua jota vielä viime presidentinvaalien aikaan päivittäin käytiin syrjäytyvistä nuorista? Koettiin ettei hyvinvointipalveluista, varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta ja sosiaalitoimialalta ikinä enää saa viedä pohjaa pois, jotta koulusurmien kaltaisilta tragedioilta vältyttäisiin.

Nyt toistamme kaikki samat virheet, joskin roisimmin; tietoisena seurauksista, valmiina jättämään lapsillemme ja lapsenlapsillemme perinnöksi eriarvoisuuden jakaman yhteiskunnan, mielenterveysongelmat, koulutusvajeen ja lapsiperheköyhyyden. Ilmeisesti arvokeskustelujen aika on ohi ja jokainen oman onnensa seppä. Vai valitsemmeko toisin? Itse mieluummin maksan veroja kuin luon sosiaalisen eriarvoisuuden rikkoman turvattoman yhteiskunnan. Tämä palvelujen alasajo ei ole välttämättömyys vaikka oikeiston mantrat sen siltä saavat kuulostamaan. Eriarvoisuuden kasvattaminen ei lisää työllisyyttä ja verotuloja, päinvastoin.