Perussuomalaiset ja näköjään osa kokoomusta ratsastaa vaaleihin maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksillä. Irvokasta on sekoittaa maahanmuuton ja pakolaisuuden käsitteet toisiinsa., samoin kuin se että vallitseva talouskuri ja Perussuomalaisten oikeistopopulistinen politiikka ruokkii tilannetta jossa yhteiskunnan väliinputoajien määrä Suomessa kasvaa. Näiden itsensä osattomaksi kokevien ihmisten äänien kalastelu osoittamalla syylliseksi vielä heikommassa asemassa olevat pakolaiset on myötähäpeä aiheuttavaa. Ongelmamme ei ole maahanmuutossa tai kiintiöpakolaisten määrässä, vaan talouspolitiikassa. Maahanmuuttajat , eivät pakolaiset eivätkä siirtolaiset, tuloerojamme kasvata ja palveluita näivetä. Teemme sen itse.
Keskusteluihin pomppaa tämän tästä Suomen kestokyky ottaa vastaan pakolaisia. Maailmassa oli vuonna 2013 noin 51,2 miljoonaa pakolaista (nousussa), 80% todella köyhissä maissa. Pakolaisten lähtömaiden naapurit eivät voi kantaa vastuuta koko pakolaisjoukosta. Hätä on suuri. Suomeen noista 51,2 miljoonasta kiintiöpakolaisina tänä vuonna on tulossa 750, joka ei menneiden vuosien valossa tule täyttymään, koska kuntapaikkoja ei löydy. Kun puhutaan pakolaisten ”hyysäämisestä” ja kuluista olisi hyvä asettaa asiat mittakaavaan ja tarkistaa faktat.. Suomeen pakolaisista pääsee vain hyppysellinen, ne onnekkaat jotka ovat onnistuneet saamaan jonkinlaiset paperit tai ottaneet riskin salakuljettajien matkassa. Silti perheet, koti ja elämä ovat jääneet. Suomen kuntapaikkajärjestelmä hidastaa kiintiöpakolaisten turvan pääsemistä turhaan.
Yksi vakioaihe maahanmuuttovastaisissa keskusteluissa on ankkurilapsimyytti. Pakolaisella (vasta pakolaisstatuksen saatuaan) yhdistää ydinperheensä hakemalla oleskelulupaa omille alaikäisille lapsilleen tai huoltajalle. Suomi on kuitenkin tehnyt perheenyhdistämisestä käytännössä lähes mahdotonta. Perheenyhdistämishakemuksen vireillepanoa varte on hakijan tehtävä usea viisumi- ja hakemusmatka suurlähetystöön lähtömaasta, mikä on vaarallista ja kallista etenkin epävakaissa ja vaarallisissa olosuhteissa.
Perheenyhdistämishakemusten määrä romahti 30%:n 2012 muutoksen jälkeen. Vuoden 2013 tilastossa perheenyhdistämispäätöksiä on Suomessa tehty tasan yksi, vaikka rikki revityistä lähtömaista tuli 2013 156 alaikäistä turvapaikanhakijaa yksin. Lapsen edut ja oikeudet eivät tällä hetkellä Suomen pakolaispolitiikassa toteudu, mikä ei takuulla auta kotoutumisessa.
Eurooppa on rajannut itsensä tehokkaasti, vuotavia rajoja ei le, joten meriteistä on tullut monelle hauta. Tähän meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Voimme luoda turvallisia reittejä ja hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin humanitaarista viisumia. Mikäli humanitaarisia viisumeita myönnettäisiin konfliktialueilta paenneille, säästyisi ihmishenkiä, ihmiskauppaa ilman vaarallista ihmissalakuljetusta.
Viime viikolla keskusteltiin paperittomien terveydenhuollosta. Kyse on tuhannesta tai kahdesta kanssaihmisestä, jotka todennäköisesti ovat maassa papereitta koska vaihtoehtoja ei ole. On vaikea ymmärtää aikuisen ihmisen logiikkaa siitä, että pakolaisuus on jonkinlaista turismia. Kokeilkaapa jossain Kongossa tai Syyriassa saada asianne järjestykseen. Ihmisarvo ja oikeudet kuuluvat kaikille. Suomeen ei ole helppo päästä, eikä pakolaisuus ole terveysturismia. Onko lapsen elämä ja tulevaisuus arvoton ilman virallisia papereita?