Olen huolekseni kuullut että toimeentulotukiasiakkaille ei ole myönnetty tukea Kelan psykoterapian omavastuuosuuksiin. Työssäkäyvällekin omavastuukulut tuottavat vaikeuksia, mutta perusturvan varassa 100-300 euroa on mahdottomuus. Kuntouttava psykoterapia kestää tyypillisesti 2-3 vuotta ehjänä jatkumona. Terapiaan pääsy ei ole helppoa ja kerran keskeytettyään voi tarvitsevan olla sitä mahdoton enää uudelleen saada Kelan tuella aloittaa. Monelle raskas terapia on kuitenkin välttämättömyys mikäli haluaa pystyä pärjäämään itsensä ja mielensä ja mielenterveytensä kanssa kanssa, työelämässä tai ihmissuhteissa. Kesken jäänyt terapia voi jättää asiakkaan huonompaan jamaan jos vaikkapa traumaattiset muistot on juuri nousseet pintaan, mutta uudet työkalut ja toimintamallit vielä löytymättä ja juurtumatta. Terapiassa ei ole oikoteitä.
Kuntouttavan psykoterapian myöntökriteerit ovat jo itsessään riittävän valikoivat ja työkykyä korostavat.
Ei varmaankaan ole tavatonta että masentunut uupuu työssä ja jää sairaslomalle tai työttömäksi kesken terapian ja joutuu lopulta turvautumaan toimentulotukeen. Terapia ei saisi tällaiseen elämänmuutokseen katketa. Jos niin käy, valuu pahimmillaan siihen asti käytetty aika ja niin yksilön kuin yhteiskunnan taloudellinen panos helposti tyhjiin, vaikka juuri terapia olisi tärkeä apu tilanteesta pois pääsemiseksi. Kuntouttavan psykoterapian tukeminen tarpeen mukaan loppuun saakka on kaikille paras ratkaisu.
Psykoterapian kuluja hillitsisi koulutuksen toteuttaminen maksuttomasti yliopistoissa julkisin varoin. Nykyinen maksullinen koulutus on siirrettävä terapiahintoihin jolloin kuitenkin maksaja on enimmäkseen sama, mutta asiakkaiden mahdollisuudessa hyödyntää apu on suuria eroja varallisuuden mukaan..