Rangaistuspopulismi ja nuoriin kohdistuva syrjäkareilu kiihtyy taas vaalien alla. Nuorisojengeillä ja -rikoksilla on helppo herättää pelkoa ja huolta. Heppoinen populismi ei kuitenkaan korjaa tai estä yhteiskunnan ongelmia. Katse tulee kiinnittää juurisyihin ja suojaaviin tekijöihin, jos todella haluamme, ettei yksikään nuori joudu väkivallan kohteeksi tai ajaudu rikosten tekijäksi.
Nuoruudessa rikoksia tehdessä, etenkään porukassa, ei punnita mahdollisen rangaistuksen mittaa, vaan toimitaan ryhmäpaineen, statuksen toivon, pakon, tunteen tai päihteen ohjaamana. Siksi tarvitsemme jokaiselle nuorelle parempaa tekemistä, turvallisempia porukoita, tervettä omat ja muiden rajat tunnistavaa itsetuntoa sekä tunnetaitoja. Toisin kuin perussuomalaiset väittävät, mikään tausta ei itsessään tuota rikollista käytöstä tai jengiytymistä. Sen sijaan, joillekin ryhmille kertyy syrjintäkokemuksia, köyhyyttä ja osattomuutta taustansa vuoksi enemmän kuin muille. Syrjään jätetyt löytävät toisensa. Ongelmaa voi ratkoa vain lisäämällä yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä purkamalla eriytymistä ja syrjintää, ei lisäämällä syrjintää ja sanktioita.
Tarvitsemme tarvetta vastaavat mielenterveys- ja päihdepalvelut, joihin pääsee jonottamatta ja koko koulutuksen ketjun kuntoon oppimisen tukineen. Koulutuspolun merkitystä ei voi ohittaa. Toisen asteen koulutukseen pääsy puolittaa riskin rikostuomiosta ja heikko koulutus lisää riskiä. Oppivelvollisuusuudistus on tässä merkittävä askel, mutta polku ontuu vielä erityisesti oppimisen ja koulunkäynnin tukea tarvitsevien nuorten osalta. Koulutuksen remontti vastaamaan ajan ja nuorten tarpeita edellyttää sitoutumista rahoitukseen pitkällä jänteellä. Tasa-arvolle perustuvalla koulutusjärjestelmällä voidaan myös tasata taustoista johtuvaa eriarvoisuutta ja purkaa ongelmien periytymisen ketjuja.
Meidän tulee pyrkiä purkamaan liiallista kilpailua ja paineita sekä lisäämään tunnetaitoja läpi koko koulutuspolun. Jos alueet ja alueiden sisällä koulut eriarvoistuvat, vahvistamme lisää nuorten kokemusta paitsi jäämisestä ja selviämiskilpailusta. Siksi keskustelua kaupunkien asuinalueiden eriytymisestä kaavoituksen seurauksena ei voi sivuuttaa. Monissa kaupungeissa erot kaupunginosien välillä ovat karanneet käsistä, emmekä enää jaa samaa todellisuutta ja ymmärrystä yhteiskunnan todellisuudesta. Viisas yhteiskunta purkaa segregaatiota ja välttää sen synnyttämistä kaikessa toiminnassaan.
Tarvitsemme nuorten tarpeita vastaavaa päihdetyötä, katunuorisot- ja exit-työtä, sekä mahdollisuudet aitoon moniammatilliseen yhteistyöhön, jotta monimutkaisiin ongelmiin saadaan kokonaisvaltainen ote. Ongelmien katkaisun kannalta rangaistusasteikkoa keskeisempää on myös, että lasten suojelu on kuntouttavaa ja pystyy tarjoamaan riittävästi tukea ja apua lasten ja perheiden monisyisiin ongelmiin. Siksi myös sosiaalialan työvoimapulan ratkaisu on yksi kohtalon kysymyksistä, kun tehdään kaikille turvallista Suomea.
Oikeiston väläyttelemät 6 miljardin euron leikkauslistat eivät tuo meille turvallisuutta, vaan lisääntyvää jakautuneisuutta. Talouden tasapainotuksen tulee lähteä oikeudenmukaisesta veropohjan paikkaamisesta ja kuluja vähentävien palveluiden vahvistamisesta investointina reilumpaan tulevaisuuteen.