Ryhmäpuhe 14.8.2017 / Talousarvioseminaari

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, varavaltuutetut ja muut läsnäolijat

Päätöksiä tehdessä meidän valtuutettujen pitää muistaa että olemme, ainakin lehtitietojen mukaan, keskimäärin keskiverto lahtelaisia vanhempia, varakkaampia ja koulutetumpia.

Kun teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat saavutettavuuteen, esimerkiksi suljemme toimipisteitä tai tarkastelemme maksuja, meidän ei pidä arvioida asiaa sen mukaan kuinka itse saavutamme palvelut ja mikä meille on mahdollista, vaan mikä on mahdollista myös kaupunkilaisista heikoimmassa asemassa oleville. Siksi ulkoistaminen, palvelusetelit ja yksityistäminen, saati taksakorotukset eivät voi olla ratkaisu kaikkeen.

Julkisen, selkeän pysyvän palvelutarpeen, siirtäminen yksityiselle ei pelasta välttämättä taloutta, mutta todennäköisesti eriarvoistaa käyttäjiä. Vuokrissa maksamme kyllä yksityisen vuokranantajan tai päivähoitoketjun kulut ja riskit, ainakin viisas yrittäjä näin toimisi. Täydentämään yksityistä tarvitaan julkistakin palveluita silti.

Talousarvioyllätyksenä ei tule ryhmämme halu poistaa varhaiskasvatuksen rajaus ja turvata päivähoidon ja perusopetuksen ryhmäkokojen maltillisuus ja erityisen tuen resurssit saati halumme tutkia Sotepalveluiden kipukohdat, jotta vältämme alibudjetoinnin, joka on yleensä johtanut huonosti arvioituihin äkkiliikkeisiin kesken talousarviokauden. Jos olemme rehellisiä, ei verokeskustelun voi välttää.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saavutettavuutta matalalla kynnyksellä ei voi kyllin korostaa Taloudellisestikaan näkökulmasta.

Sellaisista palveluista jotka ehkäiset pahoinvointia tai yksinkertaisesti aiheuttavat tahattomastikin onnellisuutta ei kannata talouden nimissä karsia. Niitä pitää uhallakin ruokkia. Juuri sellaisia kuin konsernijohtaja Mäkinen esimerkki Odenplanin aseman portaista. mahdollistetaan ilo ja liike taiteen ja pelillistämisen keinoin, etenkin paikoissa joissa ympäristön koettua turvallisuutta ja viihtyvyyttä tarvitsee kohentaa.

Investoinnit henkiseen pääomaan esimerkiksi pieniin kaupunkifestivaaleihin ja museon, teatterin ja niin edelleen sisällöntuotantoon, liikuntamahdollisuuksiin ja vapaaseen sivistystyöhön ovat tuottavia investointeja. Ne tukevat niin kaupungin imagoa, kuin kaupunkilaisten hyvinvointiakin. Pieni kädenojennus kaupungilta voi auttaa synnyttämään isoa lisäarvoa kaupungille hyvinvoinnin ja työllisyyden lisäyksenä sekä tuloja alueen yrityksille.

Lahden on tehtävä enemmän työtä markkinoidakseen itseään yrityksille Lahden palveluilla ja korjaamalla imago todellisuutta vastaavaksi. Eli hyväksi. Joskin silloin, palveluissa ei saa olla aukkoja. Päivähoitopaikan on löydyttävä, liikenteen toimittava ja harrastusmahdollisuuksien oltava moninaisia ja kulttuurissa kerroksia ja ulottuvuuksia.

Työllisyysasteeseen voidaan vaikuttaa hankinnoissa paikallista suosimalla.

Jos näin heterogeeninen joukko pystyy kuvittelemaan ja toteuttamaan haluamansa kaupungin, niin tulijoita, niin asukkaista kuin yrityksia kaupunkiin pitäisi riittää. Emme me lahtelaiset niin poikkeavia tarpeinemme muusta väestöstä ole.